Naisten päivää!

Naisten päivä

Hyviä asioita kannattaa juhlia vaikka joka päivä, huonoja tuskin ollenkaan. Toki voidaan vanhan Teiniliiton hengessä ajatella, että vaikeudetkin on meille lähetetty tahtomme terästäjiksi ja työ ja vaiva voimiemme kirvoittajiksi, joten arvonsa se on niilläkin eikä sen tarvitse olla edes vähäinen.

Kun tarkkailee naisten päivän juhlintaa eri maissa, huomaa heti ratkaisevia peruseroja. Venäjällä miehet kehuvat naisia niistä asioista, joista he spontaaneja kehuja ansaitsevat. Lännessä naiset kehuvat itseään ja syyllistävät miehiä siitä, etteivät ole saaneet, jos ansainneetkaan yhtä runsaita kehuja ihan kaikesta samasta kuin miehetkin, mikä on historiallinen vääryys.

Omakehu on hieman kaksinainen asia. Toisaalta sitä on tarvittaessa aina saatavana suuriakin määriä varmasta, vaikka ei välttämättä luotettavasta lähteestä. Toisaalta se ei aina saajaakaan oikein vakuuta ja vielä kolmanneksi voidaan todeta, että se haisee aina, olipa ansaittua tai ei.

Venäjällä on naisten päivänä aina hauskaa. Jokainen nainen ottaa mielissään vastaan pienet kohteliaisuudet ja huomaavaisuudet ja palkitsee antajan pikku keimailulla, joka todella myös on saamisen arvoista.  Tämä on vallitseva stereotypia eli siis normaalitapauksessa totta. Kyseessä on tietenkin sovinnainen seremonia, jolla ei läheskään aina ole sitä syvempää sisältöä, jota luterilainen kaipaa, mutta leikki on hauska ja palkitseva. Miksipä leikkiä ikäviä leikkejä myös juhlapäivänä?

Naistenpäivä on se karnevaalipäivä, jolloin naiset ovat sovinnaisten sääntöjen tavoittamattomissa. Olisi skandaalimaista tosikkomaisuutta tai pahempaa, mikäli joku menisi nuhtelemaan naisia vaikkapa siitä, että he olivat jo aamusta lähtien pikku hiprakassa, mikä häiritsi työntekoa. Sellainen kuuluu naistenpäivänä asiaan. Asiat täytyy asettaa tärkeysjärjestykseen ja naistenpäivällä on oma järjestyksensä.

Lännessä naistenpäivän vieton ovat kaapanneet itselleen feministit, jotka eivät näköjään saa rauhaa ennen kuin heidän saavutuksiaan kaikilla miehisillä aloilla arvostetaan myös vihollisen taholta yhtä paljon tai enemmän kuin vihollisen omia vastaavia. Vihollisen nimeä ei tarvitse tässä kertoa, vaikka moni feministi haluaakin pitää asian salaisena ja kieltää kiivaasti lahkokuntansa pyrkimykset muuhun kuin sukupuolten tasa-arvoon. Tällaisella puheella petetään vain tyhmimpiä.

Tuloksena on iloton seremonia, jossa korostetaan naisten oikeuksia kaikkeen mahdolliseen minkä tahansa kustannuksella. Epäilemättä henkisesti vammautuneet saavat moisesta saarnasta lääkettä haavoihinsa ja erilaiset friikit kannustusta taipumuksilleen. Murrosikäisiin tällainen vaikuttaa kuin huume ja lienee verrattavissa vaikkapa Max Stirnerin anarkismiin. Tietyltä, kapealta vertaisryhmältä kannattaa tällaisen evankeliumin vuoksi aina odottaa innostunutta kannatusta, mutta ei tietenkään sukupuolen tasapainoiselta enemmistöltä, joka vaivautuneena seurailee kellokkaita, kuten massojen on aina pakko tehdä.

Yhtä kaikki, tällaisen ”väärän kuninkaan päivän” viettäminen menettää potentiaalisen funktionsa, kaiken hauskuutensa ja viehätyksensä, kun se muuttuu dogmaattiseksi julistukseksi, johon vielä liittyy haiseva itsekehu. Niinpä koko juhla lännessä useimmiten jääkin viettämättä, vaikka kukkakauppiaat yrittävät siihen painostaa. Vielä valjummaksihan on jäänyt miesten päivä, josta nyt en edes ihan varmasti edes muista milloin sitä vietetään tai pitäisi viettää.

Kysymys kuuluukin, miksi miesten pitäisi jollakin tavoin huomioida naisten tai itsensä keskinäisen itsekehun päivää ja miksi naistenkaan pitäisi sellaista viettää?

Mikäli kyseinen juhla perustuisi vastakkaisen sukupuolen aktiivisuudelle ja aloitteellisuudelle ja naiset tyytyisivät asiaankuuluvasti ottamaan huomionosoitukset vastaan sillä tavoin kuin ne sivistyksen piirissä kuuluukin vastaanottaa, olisi tilanne aivan toinen.

Juhlien sankarin rooliin sopii kuunnella hartaana sitä laudatiota, joka hänelle esitetään, mutta tuskin sen sijaan kehua retostella erinomaisuudellaan ja paheksua sitä, ettei saakaan tarpeeksi huomiota ja arvostusta. Silloin juhlavieraiden tekee mieli livahtaa pois, raittiiseen ilmaan olipa valituksessa aihetta tai ei.

Mutta tällaiset asiat kuuluvat kulttuurin piiriin, hajoavassa sivilisaatiossa niiden puutetta on oppinut jo pitämään niin luonnolllisena ettei muuta odotakaan. Asian irvokkuutta tuskin monikaan välttämättä edes huomaa. Mutta kaikki kehittyy. Olisi vaikea uskoa, että venäläistyylinen naisten päivä voisi saada jalansijaa myös meillä. Sen sijaan olisi luontevaa, mikäli miesten päivää alettaisiin juhlia samanlaisessa masentavassa hengessä. Luoja siltä varjelkoon.