Alastomuus ja kulttuurit

Alastomuus

Kun roomalaiset kuljeskelivat kadulla tai vaikkapa makailivat kotodivaanilla pelkässä tunikassa eli siis ilman toogaansa, heidän sanottiin olevan alastomia, nudus.

Alastomuus siis oli yhtä kuin vajaa vaatetus. Usein saamme vielä 1800-luvultakin lukea, miten sotajoukko oli nälkäinen ja alaston. Se ei välttämättä tarkoittanut sitä, että ”paljas perse vaan vilkkuu housunrisoista”, kuten Tuntemattoman sotilaan rienaajat asian esittivät, vaan sitä, ettei joukoilla ollut kylliksi lämmintä vaatetta.

Sama seikka lienee otettava huomioon silloin, kun saa lukea siitä, miten kenraali ja sittemmin generalissimus Suvorovilla oli tapana aamuisin juoksennella alasti telttansa ympäri. Vaatetuksen puute, samoin kuin ruoan puute, jättävät ihmisen luonnon tuhoavien voimien armoille tai ainakin pahoin rajoittavat hänen toimintakykyään.

Toki alastomuus sanan nykyisessä mielessä oli tavallista tietyissä antiikin seremonioissa. Lupercalia-juhlassa nuoret miehet juoksivat alastomina pitkin kaupunkia ja sivaltelivat tapaamiaan naispuolisia kansalaisia nahkahihnoilla, minkä ajateltiin edistävän hedelmällisyyttä. Tosin heillä näyttää olleen päällään jonkinlainen talja, ehkäpä lannevaate, jollainen on Jostakin syystä katsottu tarpeelliseksi myös esimerkiksi Tarzanille, vaikka hänen joukkoonsa kuuluvat isot apinat eivät sellaista käyttäneet.

Myös Olympian kisoissa miehet tai siis lähinnä nuorukaiset kilpailivat alastomina ihan nykyisenkin mittapuun mukaan. Taiteessa alastomuus oli myös runsaasti esillä. Alastomuuden voi siis sanoa antiikin aikana kuuluneen yleensä kulttiin, kulttiesineitähän antiikin jumalten ja jumalattarien patsaatkin olivat.

Varsinainen alastomuuden kultti naturismin aatteellisessa merkityksessä lienee peräisin 1900-luvun Saksasta. Saksalaisethan ovat olleet innokkaita erilaisten hieman kummallisten aatteiden kannattajia jo kauan ja naturismi sopii hyvin tähän kokonaisuuteen.

Niinpä myös Hitler saattoi hyödyntää valmista aatetta marssittaessaan työpalvelunsa joukkoja yläruumis paljaana lapio olalla. Tämähän koettiin aikoinaan nimenomaan alastomuutena.

Kun Stalin vastasi –luulen, että hän nimenomaan vastasi, mutta en ole asiasta aivan varma- tähän haasteeseen, hän mobilisoi valtavan määrän uimapukuisia, eli siis perinteisen käsityksen mukaan alastomia tyttöjä, jotka esittivät kukin persoonassaan uuden ja uljaan neuvostoihmisen fyysistä täydellisyyttä. Saattoi olla hyväkin veto, luulisin.

Alastomuus tietenkin vyöryi esiin uimarannoilla vasta sitten, kun kansan syvät rivit alkoivat joukoittain oleilla noilla rannoilla, ainakin lomapäivinä, jotka aluksi olivat harvat. Uimapuku, joka aluksi oli koko vartalon peittävä niin miehillä kuin naisilla, kutistui miehillä maailmansotien välisenä aikana pelkiksi housuiksi ja naisillakin nähtiin kaksiosaisia versioita jo ennen sotia eli tuota myyttistä Bikini-atollin ydinpommin räjäytystä.

Itse asiassa paljaan ihon määrällä ei tietenkään ole mitään tekemistä asun seksikkyyden kanssa. Kotelohame, cotillon saattaa olla paljonkin seksikkäämpi ja tavallaan jopa paljastavampi kuin yläosaton uimapuku, joka väärän henkilön yllä vain korostaa puutteita.

Muuan ilmiö joka tapauksessa on havaittavissa. Naisten pubesalueen karvoitus alkoi, ymmärtääkseni 1980-luvulla, vähetä vähenemistään ja hävisi sitten tykkänään. Mihin tämä lopullisen riisuutumisen tarve perustui, voidaan vain arvailla, muoti siitä joka tapauksessa tuli.

Mutta muodit yleensä muuttuvat ja tässäkin tapauksessa karvat alkoivat siis välttämättömyyden pakosta palata ja lienevät nyt jo pikemmin sääntö kuin poikkeus. Valitettavasti asiasta ei taida olla edustavaan otokseen perustuvaa tutkimusta, vaikka internet on kyllä täynnä kuvamateriaalia. Se edustanee lähinnä pornoa. Muodeille yleensäkin on vaikea keksiä selitystä ja se pätee tässäkin.

Mutta tämä on vain detalji, jonka merkitystä ei välttämättä tarvitse liioitella. Nykyaikainen ihonmyötäinen makkarankuorimuoti etenkin alaraajojen pukemisessa mahdollistaa maksimaalisen seksuaalisen tehon ja voidaan havaita, että nuoret naiset käyttävät sitä innolla hyväkseen heti, kun ilmat sallivat. Se on ehdottomasti tehokkaampaa kuin alastomuus ja varmasti myös terveellisempää, tulehdustauteja ajatellen.

Tämä on toki ymmärrettävää ja voidaan todeta, että nykyajan naisten pukeutumistyyli muistuttaa jossakin määrin 1400-luvun ja yleensäkin renessanssin miesten pukeutumista. Kalukukkaro ymmärrettävistä syistä puuttuu naisilta, mutta uskon, että se pian tulee käyttöön miehillä. Miksi ei tulisi? Mutta miksi naisista on tavallaan tullut tämän aikakauden miehiä?

Muodit ovat kautta aikojen vaihtuneet, mutta ehkä nyt elämme ensimmäistä kertaa sellaista aikakautta, jolloin naisten esiintyminen alastomina sanan vanhassa mielessä, on normi eikä poikkeus. Voisimmeko löytää siitä merkittävää kulttuurista sanomaa?

Asian voi tietenkin yhdistää naisemansipaatioon, joka pohjoisella pallonpuoliskolla on nykyään aivan toisissa lukemissa kuin naista arvostavissa eteläisissä kulttuureissa, joissa on suuri syntyvyys. Siitähän tärkein selittäjä varmaan löytyykin.

Seksi ei oikeastaan enää liity lisääntymiseen, vaan on vallannut siitä riippumattoman valta-aseman. Itse asiassa, kuten jokainen lapsiperheen vanhempi tietää, lisääntyminen on seksin vihollinen. Suuri lapsilauma kielii siitä, että seksiä on perheessä ollut hyvin rajoitetusti.

Kuitenkin se alaston sukukypsän naisen vartalo, jota sen kantajat niin suurella antaumuksella esittävät, viestii ennen muuta hedelmällisyydestä.

Niin pian kuin hedelmällisyysikä on ohitettu, alkaa luonto sabotoida naisen hedelmällisyydestä kertovia piirteitä. Armottomimmin asiain tila näkyy alastomuudessa. Asialla on selvä mielekkyytensä, sillä olisi mieletöntä ja ihmissuvun kannalta tuhoisaa, mikäli urokset kerääntyisivät piirittämään mahoa naarasta.

Seksi sen sijaan, lisääntymisestä irrotettuna on periaatteessa mieletöntä. Koska se joka tapauksessa käytännössä kiinnostaa sekä ihmissuvun alaikäisiä että yli-ikäisiä yksilöitä, eikä periaatteessa maksa mitään, on sen avulla mahdollista kehittää liiketoimintaa, jossa voittomarginaalit voivat paisua uskomattoman suuriksi. Ennen muuta asia koskee ns. show-bisnestä.

Leo Tolstoi aikoinaan Hadži Murat-kertomuksessaan kuvaili kulttuurišokkia, jonka vuoristosta tuotu tšetšeeni koki pietarilaisessa seurapiirijuhlassa puolialastomien naisten keskellä.  Samassa asemassa ovat tänään ne muslimit, jotka saapuvat tänne islamistisista maista.

Meillä on syystäkin kauhisteltu sitä, että tulokkaat automaattisesti tulkitsevat alastomuuden kutsuksi paritteluun. Eihän se sitä varsinaisesti ole. Pyrkimyshän on maksimaaliseen kiihottamiseen, minkä jälkeen naaraalle odotetaan jäävän oikeus valinnan tekemiseen, kuten asian laita on niin monien muiden eläinlajien kohdalla.

Jaa, etteikö ihminen ole eläin lainkaan? Hm. Muslimit näyttävät olevan sitä mieltä, mutta kuuluuko tämä näkemys 21. vuosisadalle? Pitäisikö siitä tehdä jotakin johtopäätöksiä ja jos, niin mitä?