Islamin modernisaatio

Islamin modernisaatio. Ongelman luonnostelua

Se, joka kävi Neuvostoliitossa sosialismin aikana, tunsi sukeltavansa menneisyyteen. Kaikkialla tuli vastaan sellaisia kulttuurisia ja fyysisiäkin elementtejä, joita omassa maassa oli kohdannut viimeksi kymmeniä vuosia sitten.

Mutta se, joka menee muslimimaahan, sukeltaa syvälle arkaaiseen aikakauteen, jolloin jopa tärkeimmät niistä instituutioista, jotka vallitsevat nykyaikaista yhteiskuntaa, puuttuvat. Niiden tilalla ovat sukujen, klaanien ja suurperheiden verkostot ja perinnäistavat. Rationaalisuuden sijasta vallitsee taikausko, tasapuolisuuden ja luottamuksen sijasta oman heimon ja klaanin palvelemisen imperatiivi.

Muslimimaista vain harvat kykenevät tuottamaan mitään vientitavaraa niille ansiotta siunaantuneiden hiilivetyjen lisäksi. Kotimainenkin kulutus on riippuvaista luonnonrikkauksien viennistä. Lyhyesti sanoen, nämä takapajuiset maat elävät loiselämää, joka on mahdollinen vain kehittyneiden maiden avulla.

Mutta voiko muslimimaista koskaan tulla kehittyneitä ja ellei, niin mikä estää? Asiaa on pajonkin pohdiskeltu. Muslimisiirtolaisten elämää Euroopan ghetoissa havainnoinut Theodore Dalrymple katsoo, että tärkein yksittäinen tekijä, joka voi auttaa muslimisiirtolaista menestymään uudessa ympäristössään, on luopuminen islamista.

Tämä pitänee paikkansa, ellei henkilö sitten perusta elämäänsä vanhojen sukuverkostojensa varaan, mikä voi olla toimiva strategia sekin.

Islamin voi katsoa käytännössä olevan enemmän kuin uskonto. Se on kiinninaulattu uskomusjärjestelmä, joka hallitsee koko elämää. Koraanin, jumalan sanatarkan ilmoituksen lisäksi siihen kuuluu perinnäistapoja, profeetan elämäkerralla ja haditheilla on auktoriteettiasema ja ne pönkittävät toivottoman arkaaista elämäntapaa ja yhteiskuntaa, joka on kaikissa suhteessa täysin soveltumaton moderniin maailmaan ja siinä menestymiseen.

Näin epäilemättä on, mikäli islam otetaan tosissaan. Sen määräysten laadusta voi jokainen vakuuttua lukemalla nuo pyhät kirjoitukset. Mutta myös aikamme menestyneimmän kansan, juutalaisten uskonto näyttää olevan yhtä lailla täynnä mielettömyyksiä. Jyrkkänä lakiuskontona, joka ei salli Jumalan käskyjen epäilemistä tai kritisoimista, juutalaisuus kuuluu yhtä lailla muinaisuuteen ja halvauttaisi normaalin toiminnan modernissa yhteiskunnassa, jos sitä sanatarkasti noudatettaisiin.

Ortodoksijuutalaiset tekevät niin ja ovat maailman silmissä kummajaisia. Yksin luoja tietää, miten he pärjäävät. Israelin uudistiloilla se kai onnistuu samaan tapaan kuin muutama vuosituhat siten. Ne juutalaiset taas, jotka menestyvät maailmalla, näyttävät kaikki olevan maallistuneita ja käsittävän uskontonsa vain symbolisena yhdyssiteenä, joka auttaa menestymistä tässä verkostojen maailmassa.

On kovin vaarallista väittää, että tämä tai tuo kulttuuri tai ryhmä ei koskaan voisi menestyä nykymaailmassa. Vuosisadan alussa joku suomalainen, jonka nimeä en nyt muista (Volter Kilpi?), kirjoitti kiinnostavan artikkelin Suomen kansan soveltumisesta nykyaikaiseen kapitalismiin ja industrialismiin. Ennuste oli huono ja Nokian loiston päivinä koko jutulle saattoi van naureskella. Nyt sen voi tietenkin taas kaivaa esille ja käyttää valitusvirsiensä säestykseen.

Kulttuurin sopeutumiskyvyn arviointi kaikkiaan on mahdoton tehtävä, mikäli ajattelemme tulevaisuuden ennustamista. Menneisyyden osaltahan tuo asia onnistuu yleensä paremmin, mutta saattaa silloinkin mennä pahasti pieleen.

Dmitri Merežkovski, aikanaan hyvin suosittu nerokas kirjailija, arveli tuntevansa myös itämaita ja todisteli eräässä esseessään vähän yli sata vuotta sitten, ettei Kiina kuuna kullan valkeana voisi omin voimin nousta varteenotettavaksi voimaksi tässä maailmassa. Sen kivettyneisiin rakenteisiin voisi puhaltaa henkeä vain dynaamisesta lännestä.

Ehkä niin myös tapahtui. Kiina sai kokea uskomattoman hevoskuurin, jonka reseptit oli tuotu Saksasta ja Venäjältä, mutta niin vain se sai kehitettyä sellaisen dynaamisuuden, että koko maailma on saanut aihetta sitä säikähtää. Merežkovski olisi voinut miettiä asioita uudestaan, jos olisi sen nähnyt.

Edes kiinan kielen omituinen hieroglyfikirjoitus ei ole ollut esteenä eteenpäin menolle enempää kuin japanin kanji-merkit, jotka ovat siis samoja. Kuitenkin tuntui kerran itsestään selvältä, ettei mokomasta sotkusta koskaan voi saada normaalia, koko kansan lukutaitoisuuden mahdollistavaa kieltä. Ja ilman sivistynyttä kansaa mikään valtio ei voi nousta osaksi modernia kulttuuria. M.O.T.

 Kuten olen joskus sanonut, itse asiassa kiinan putonghua, eli normaalikieli kirjoitettuna pinyin-systeemillä on periaatteessa maailman helpoin. Eurooppalainen kielikirjo, jossa jokainen pikku kansa on keksinyt tarvitsevansa oman kirjoitustapansa, tuntuu paljon takapajuisemmalta ja sitä onkin. Siitä huolimatta niin kiina kuin japani ovat myös säilyttäneet kulttuurinsa historiaan erottamattomasti kuuluvan hieroglyfikirjoituksen, jolla on omat ansionsa.

Onko muhamettilainen maailma edes kokonaan ja jäännöksettä takapajuinen? Turkki ei tietenkään sitä ole, mutta sen nousun voikin jäljittää Mustafa Kemalin vallankumoukseen, jonka ytimessä oli nimenomaan islamilaisuuden ja sen tuoman takapajuisuuden voittaminen. Myös Indonesia osoittaa merkkejä kyvystä nousta alennustilastaan. Rikkaat öljyvaltiot sen sijaan ovat surkeita osoituksia raaka-ainekirouksesta.

Kykenemättä millään tavoin modernisoimaan yhteiskuntaansa ja talouttaan rikkaat öljyvaltiot kuten Saudi-Arabia suorastaan hyödyntävät loismaisesti hankkimiaan rikkauksia takapajuisuutensa ja arkaaisuutensa pönkittämiseen. Mutta eivät ne ole ainoita öljyn halvaannuttamia maita.

Suotta ei koko ilmiöstä käytetä nimitystä Hollannin tauti. Hollanti ei kuitenkaan ole hoitanut leiviskäänsä niinkään huonosti, Norjasta puhumatta, mutta molempien modernisaatio onkin toki vuosisataista perua.

Venäjän raaka-ainekirouksesta on puhuttu paljon, mutta näyttää siltä, että talousoppineet eivät ole täysin ymmärtäneet sitä, mitä suuret kotimarkkinat voivat tarjota. Siellä se Venäjä vain seisoo, vaikka ei pitäisi. Ennusteita siitä, miten huonosti asioiden nyt oikeastaan pitäisi olla, on helppo löytää. Mutta vsjo vperedi, kuten venäläinen sanoo. Kukapa tietää.

Sille, että muhamettilaiset maahanmuuttajat kuuluvat ennusteeltaan kaikkein huonoimpaan ainekseen, mitä kehittyneet länsimaat voivat asukkaikseen värvätä, ei tarvitse esittää enää todisteita. Niitä on yllin kyllin ja ne pätevät kaikkialla. Verrattuna hindu- sikhi- buddhalais- konfutselais- tai vaikkapa šintolaistaustaisiin siirtolaisiin, muslimien ennuste on heikko.

Se kuitenkin vaihtelee ryhmittäin. Erityisen surkea se on ollut somalien ja muiden sellaisten ryhmien kohdalla, jotka kulttuurisesti sijaitsevat mahdollisimman kaukana pohjoismaisista. Keitä ne ovat, on helppo todeta World Values Surveyn kulttuurisen kartan avulla. Vain hölmölässä voitaisiin tämä tieto jättää huomiotta uusia asukkaita rekrytoitaessa.

Mutta tuleeko tällainen valtava kulttuurinen ero jatkumaan ajasta aikaan? Sitä emme voi tietää. Ranskalainen Emmanuel Todd, joka aikoinaan kunnostautui ennustamalla Neuvostoliiton hajoamisen ja joka sittemmin on ennustellut USA:n merkityksen romahtamista, tunnetaan myös hyvin hälyttävistä demografisista ennusteista, jotka koskivat Euroopan tulevaisuutta.

Hän näyttää kuitenkin olevan sitä mieltä, että muslimivaara on tulkittu väärin. Teoksessa Yossef Courbage& Emmanuel Todd, A Convercenge of Civilizations, The Transformation of Muslim Societies around the World (Columbia University Press 2011) hän korostaa sitä, että suuntaus myös muslimimaissa on kohti maallistumista ja pieniä perheitä. Avaimet tähän kehitykseen ovat lukutaito ja naisen vapautuminen.

Kirja korostaa sitä, että myös protestanttien ja katolisten välillä erot olivat suuria vielä sata vuotta sitten, kun Max Weber kirjoitti kuuluisan opuksensa. Samoin vielä hiljattain uskottiin Neuvostoliitossa kehitetyn erityinen homo soveticus, joka toimi aivan eri tavoin kuin normaalit, tähän saakka tunnetut ihmiset.

Ennen pitkää universaalit prosessit kuitenkin tavoittivat kaikki nämä ryhmät ja tasoittivat ryhmien väliset erot. Asiaan liittyi erityisesti rationaalisen maailmankatsomuksen ja elämäntavan voittokulku, joka teki ideologiasta ja uskonnosta toissijaisia asioita. Samalla naiset vapautuivat. Nämä prosessit ovat koskeneet myös muslimeita, joskaan ne eivät vielä samassa määrin ole tavoittaneet niiden kaikkia ryhmiä. Joissakin muhamettilaisissa maissa hedelmällisyysluku on 1,7, joissakin 7. Ei siis ole totta, että muslimit sikiävät, koska ovat muslimeita.

Todd et consortes taitavat tässä pieksää olkiukkoa. Tokihan valistus ja vapaus vaikuttavat, mutta ne tarvitsevat aikaa. Joissakin muslimimaissa aikaa ei enää ole. Pakistanin väestöpommia ei ehkä voi deaktivoida mitenkään. Maghreb-maat, Nigeria ja monet muut lataukset purkautuvat parhaillaan ja niiden hedelmällisyyspotentiaali on niin suuri, ettei ihmiskuntaa paljoakaan auta se, että se jo on tosiasiassa nopeasti heikkenemässä. Se ei vain tapahdu kyllin nopeasti.

Islamilainen nationalismi, kuten asia joskus epäonnistuneesti ilmaistaan, on olemukseltaan lännenvastaista myrkkyä. Kuten usein vastaavat ääri-ilmiöt, se perustuu voimakkaasti tunteelle ja pyyhkii tieltään järjen, joka haittaisi niiden emotionaalisten palkintojen saamista, joita tuo asenne tuo mukanaan.

Voidaan todeta, että tie kehitykseen ja modernisuuteen ei ole yksisuuntainen. Kiivas ja askeettinen munkki Girolamo Savonarola nosti kerran Firenzessä kansan kapinaan renessanssin rationaalisuutta ja kevytmielisyyttä vastaan ja sai vallan käsiinsä, mutta poltettiin pian roviolla. Ajatollah Khomeini, jolle minä ainakin aikoinaan ennustin Savonarolan kohtaloa, sen sijaan on onnistunut palauttamaan pappisvallan vuosikymmeniksi.

Sen loppua ei näy vieläkään, vaikka monet kertovat kansan Iranissa olevan kurkkuaan myöten täynnä pappisvaltaa. Mutta profeettoihin ovat kansat ennenkin aina silloin tällöin kyllästyneet, kuten raamattu todistaa. Kansa voi napista ja vaihtaa hallitsijaa, mutta harvemmin se vaihtaa jumaliaan.

 Toki kultainen vasikka Siinain korvessa oli yritys juuri tähän suuntaan ja on mahdollista, että jos myös islamin kansat kerran huomaavat, ettei mammonan hankkiminen koraanin oppeja noudattaen enää olekaan mahdollista, he saattavat sen käytännössä hylätä juuri tuon lännessä taotun kultaisen vasikan hyväksi.

Mutta muistakaamme, ettei myöskään juutalaisuus ole minnekään hävinnyt tuhansiin vuosiin. Tuskin häviää myöskään islam tai ainakaan sen maallistunut muoto, muhamettilaisuus. Sellainenhan vallitsi Turkissa vielä hiljattain.  Nyt suuntaus siellä näyttää olevan yhtä ikävä ja vaarallinen kuin se on sillä maailman kolkalla suosittu.

Nykyinen kehitys tuntuisi osoittavan, että nimenomaan lännenvastaisena sovinistisena (chauvinistisena) liikkeenä islamilla on runsasta käyttöarvoa. Niin kauan kuin länsimaat nöyrästi vaihtavat tuotteensa muslimien myymiin hiilivetyihin, tämä meno voi vielä jatkua.

On epäilemättä lohdullista tietää tai ainakin saada olettaa, ettei islam sinänsä ole tuominnut suurta osaa maapallon väestöstä primitiviseen barbariaan. Ikävä puoli asiassa on, että sen tuottamat ongelmat näyttävät koko planeetallemme ylivoimaisilta ja ennustettu tasaantuminen näyttää tulevan niin myöhään, ettei se pelastusta enää tarjoa.

Islamia vastaan olisi siis taisteltava tässä ja nyt, valistuksen ja emansipaation asein, hallitsemattoman syntyvyyden ja katastrofaalisen maahanmuuton estämiseksi. Miten se voisi olla mahdollista, on kysymys sinänsä ja tärkeä onkin. Ellei koko ongelmaa edes haluta nähdä, ei tämän taistelun voittamisesta ainakaan olla mitään toiveita. Tuloksesta sitten kärsivät kaikki, mutta tuskin tasapuolisesti.