tiistai 1. marraskuuta 2016

Deutsche Bankin totuuden hetki



Deutsche Bankin ja tulevaisuuspuolueen totuuden hetki

Frankfurtissa käyneet muistavat varmasti sen rykelmän pilvenpiirtäjiä, joka jostakin syystä on kyhätty melko lähelle keskustaa. Syynä lienee pikemmin oman aseman korostaminen kuin tilan puute. Alhaalla niiden juurella sitten mahtuukin mukavasti pitämään vaikkapa viininkorjuumarkkinoita.
Joka tapauksessa, yhdessä tornissa on yksinkertainen logo, jossa neliön sisälle piirretty paksu viiva jököttää 45 asteen kulmassa oikealle. Vankkaa nousujohteista menoa siis. Lieneekö kyseessä itse pääoman rajatehokkuus- eli MEC-käyrä, tulee kysyneeksi.
Mutta ei, se käyrähän toki kaartuu ja kertoo juuri sen, ettei ole mahdollista jatkaa suoraa menoa stratosfääriin ja ylikin, loputtomasti. Toisin kuin Suomen maahanmuuttopolitiikassa, taloudessa oletetaan, että kaikella on väistämättä rajansa. Sitä paitsi mec-käyrä menee toiseen suuntaan, laskeutuu kaartaen oikealle.
Deutsche, saksalainen suurella alkukirjaimella, kuten sitä on nimitetty, on tehnyt turvallisen vaikutuksen. Etelän huithapeleista on aina voinut epäillä, etteivät ne tiukan tullen hoida asioitaan, mutta ei nyt koskaan saksalaisesta. Ahkeruus ja kunnollisuus, tüchtigkeit, ovat sentään aina olleet saksalaisen tavaramerkki.
Säästäväisyydellä ja työllä sekin maa on tullut sellaiseksi kuin se on. Niinpä mekin olemme mielellämme olleet saksalaisten viiteryhmässä, suuren luotettavuuden ja siis luottokelpoisuuden ryhmässä. Rahaa on saatu matalalla korolla ja aina on lainat maksettu.
Saksalta tosin taisivat jäädä sotakorvauksetkin maksamatta, mutta mepä maksoimme jopa Amerikan saatavat maailmansotien välillä, vaikka kukaan muu ei sitä tehnyt…
Emme siis ole saksalaisia huonompia ja suuri kiusaus oli sanoa, että olemme parempia, mutta sitten muistin 1980-luvun pankkihölmöilyt, joiden ansiosta koko maamme oli jo mennä kanttuvei. Nyt sitten joka tapauksessa myös saksalaisille on tullut pää vetävän käteen.
Der Spiegel on julkaissut laajan artikkelin tapaus Deutsche Bankista otsikolla Heimatlos -kotimaaton. ”Kun ahneus tuli muotiin”, halusi myös Deutsche ryhtyä globaaliksi toimijaksi tai paremminkin peluriksi. Irrotessaan kotimaansa ”provinsiaalisuudesta” pankki irrottautui myös sen kulttuurista ja muuttui irvikuvakseen. Nyt se on perikadon partaalla.
Meidän omat finanssisankarimme pääsivät valloilleen 1980-luvulla, jolloin myös Tom Wolfe julkaisi tässäkin artikkelissa mainitun satiirinsa Turhuuksien rovio. Miehet, jotka olivat vain pörssihuijareita, kuvittelivat olevansa maailman herroja -. Masters of the Universe
Spiegelin artikkeli kuvaa herkullisesti sitä, miten kunniallisesta, saksalaisuuteen ankkuroituneesta ja hieman provinsiaalisestakin pankista alettiin 1990-luvjun puolivälissä tehdä globaalia ja nopealiikkeistä investointipankkia.
Itse asiassa kyse ei suinkaan ollut investoinneista sanan perinteisessä merkityksessä, vaan pikavoittojen rahastamisesta arvona sinänsä.
Shareholder value- osakkeenomistajan etu- oli se taikasana, joka ratkaisi kaiken. Itse asiassa keskeisemmäksi taisi tulla niiden pelurien, vai pitäisi kai sanoa pörssihuijarien, henkilökohtainen etu, jotka tuota uudentyyppistä bisnestä vetivät eteenpäin.
Pankilla oli vielä vuonna 2015 noin 100 000 työntekijää, joista 756 sai palkkaa ja palkkioita yli miljoonan vuodessa. Isohan pankki oli muutenkin, vuonna 2007 sen taseen arvo oli 2,2 biljoonaa euroa. Tässä tapauksessa biljoona todella tarkoittaa biljoonaa eli miljoonaa miljoonaa eikä miljardia, kuten niissä maissa, joissa Ranskan suuri vallankumous ei vieläkään ole päässyt täysin vaikuttamaan.
Yhtä kaikki. Pankki oli perinteisesti menestynyt hyvin ja huolehtinut asiakkaistaan, asuivatpa ne sitten Karlsruhessa, Wismarissa tai Gelsenkirchenissä. Siellä puhuttiin saksaa ja oltiin juuri niin rehtejä kuin pankissa pitääkin. Karriere macht, wer gute Manieren hat, sanottiin.
Sitten kaikki muuttui. Johto vaihtui ja sinne palkattiin ulkomaalaisia, lähinnä anglosakseja. Työkieleksikin tuli englanti ja johtajia ajettiin yhä hurjempiin operaatioihin futuureilla ja kaiken maailman ”finanssituotteilla”, joiden arvo oli lähinnä fiktiivinen. ”Tulevaisuuspuolueella” oli nyt hetkensä, erästä suomalaista profeettaa lainatakseni. Postmodernissa hengessä tärkeää olivat mielikuvat ja kuvitelmat, ei reaalitalous.
Työ tai tässä tapauksessa keinottelu palkitsi tekijänsä. Muuan uusi johtaja sanoi pitävänsä luuserina jokaista, joka ei nelikymppisenä vielä ole saanut kokoon sataa miljoonaa. Sen verranhan jotkut saivat vuodessa.
Makea elämä kukoisti, kertoo Spiegelin kirjoittaja. Espanjassa pidettyihin juhliin hommattiin maailmantähtiä, joskus peräti Rolling Stones(!) ja jet set elämäntyyli vastasi ajan käsitystä ”onnesta”. Frankfurtin pääkonttoria nimitettiin omassa piirissä ”Kremliksi” ja oltiin niin globaaleja kuin voitiin.
Mitään ”sikamaisuuksia” ei kartettu, Spiegel jyrähtää. Omille asiakkaille myytiin osakkeita, joista hyvin tiedettiin, että ne olivat arvottomia. Pankin toiminta oli kuin poliisiraportista. Saksalainen kunnollisuus oli unohdettu, vaikka juuri se luultavasti sai ihmiset luottamaan Deutscheen, suurella alkukirjaimella.
Nyt on toinen ääni kellossa. Pankin arvo on kutistunut murto-osaan aiemmasta. Yhtiökokouksessa puhutaan saksaa.
Mitä tällaiselle tapaukselle enää voisi tehdä? Sellaisia investointipankkeja, kuin Deutsche oli, ei Euroopassa enää haluta eikä tarvita. Pankin pelastaminen veronmaksajien rahoilla olisi kovin epäsuosittu ratkaisu. Tavanomainen pankkibisnes taas ei nyt juuri ole kullan vuolemista, kun korot ovat nollan tuntumassa.
Tarina on surkea ja sen loppu on hämärän peitossa. Yli satakolmekymmenvuotias pankki, jota kerran rakennettiin työllä ja toimella, on tuhottu. Kontrolloijat eivät kontrolloineet, saalistajat saalistivat. Nyt kun pitäisi löytää syyllisiä, ei niitä näytä olevan missään.
Olisi kaiketi vallankumouksellista vaatia rahat takaisin niiltä, jotka saivat ansaitsematonta hyötyä ja määrätä korvaukset maksettavaksi niille, jotka sallivat sen tapahtua, mitä tapahtui. Joskus ennen muinoin kai jopa ajateltiin, että korkeat palkat saatiin suuresta vastuusta. Nyt olisi sen kantamisen paikka.
Kuinkahan käynee. Tästä voi tulla kiinnostava ennakkotapaus. Selvää on, että suomalainen veronmaksaja avaa kiltisti kukkaronsa, jos vaaditaan, mutta entä muut?
Tietääkseni Deutsche Bank itse asiassa onkin jo saanut veronmaksajilta suuria korvauksia Etelä-Euroopan roskalainoistaan, ehkäpä siis sitten jatketaan samaa rataa. Tämä onnistuu, mikäli ”tulevaisuuspuolue” vielä kerran onnistuu höynäyttämään ihmisiä. Ei tuo ilmeisesti vaikeaa ole ollut ennenkään.

9 kommenttia:

  1. Fileaallisuus yleistä Bankiiri ja sijoitus toimissa,lakia oijotaan
    eikä sääntöjä noudateta.Vastuut pois muiden korvattavaksi pelastuksen
    nimissä.Bisenes like bisnes life.

    VastaaPoista
  2. Noukinpa Heimatlos artikkelin näytölle ihan kohta. Translatorilla siitä saa selkoa englanniksi ja ruotsiksi, mutta ei suomeksi. Uudet ihmeelliset käännöskoneet perustuvat big dataan. Saman sisältöisiä (semanttis-merkityksellisesti), erikielisiä tekstejä verrataan (tai siis tietokone vertaa) toisiinsa ja kas kohta saimme kelpo käännöksiä lähisukuisista kielistä.
    Aineistoja sai EU:n kieltenkäännös toimistosta, YK:n vastaavasta jne. Lopputulos? Kääntäjät työttömiksi.

    Tämä netti ja pääsyni Vihavaisen tietoaarteiston ja opastuksen äärelle on sekin uskomatonta. Nyt on niin kuin telegraafista ja lehdistä ja sähkötyksestä jo tiedämme, keksinnöt saivat ensimmäiset maksajansa liikemiespiireistä. Tieto on valtaa tai etuilutilaa.

    Siksi prototasoisista laitteista ja -palveluista maksettiin tarvitut hirmuhinnat -ja nythän massaminulle nämä ovat ilmaisia.

    Että on noista Masters of the Universe miehistä hyötyäkin vaikka Akateeminen kirjakauppa aneemistuikin. Amazon tuli sijalle.

    Nyt sitten finansseihin. Deutschen logosta alkanutta päättelyä jatkaakseni kehoittaisin katsomaan alas oikealle painuvaa MEC-käyrää siinä mielessä että kuka saa isot voitot käyrän huipulla kun kerran alimmillakin, vähemmillä (oikealla alhaalla) pärjää ?
    Se on kysymysten kysymys ja polttavan ajankohtainen kun AT&T ja Warner Times panevat hynttyitä yhteen ja Bayer Monsanton kanssa.

    Noiden monopolistatus-voittojen estämiseksi on Kilpailu. Ja etenkin alalle pääsy vapaasti. Free entry. Se jos on, niin homma konvergoituu sinne alas oikealle. Se on pääoman allokoitumista ja ylivoittojen käymistä mahdottomiksi. Mikä oli todistettava.
    Tällainen rahageometria ei tietty oikeasti useinkaan skulaa. Adam Smithin työpöydältä se kuitenkin levisi ja raivasi merkantilismin tieltään. Irlannin perunakatastrofin hätäaputoimia vastustettiin jo tieteellisin perustein eli taloudellisen todellisuuden mallipiirrustuksella. Trustivastaisuus ja kartellin laittomuus ovat tätä sorttia.
    jatk.

    VastaaPoista
  3. jatk.
    Mutta ja iso mutta sittenkin. Pankki oli eri juttu. Pankki sai lisenssin tai jotkut poliittisesti sopivat ja hallitussuuntauksen mukaiset henkilöt saivat. SEB kävi valtiopäivämies ja lehtimies K.A. Wallenbergin johdolla ankaran lobbauksen teollistamisen puolesta ja sai perustaa sitä toteuttamaan pankkinsa. On paksu kirja se missä kaksikamari parlamentin parlaamista on koolla. Piispat raivosivat vastaan eli käsityöläispajojen puolesta ja porvarissäätykaupunkien tuhoamista vastaan. Suomessa SYP tuli 1862 rytinällä sekin ja ensimmäinen toimilupa oli varovasti 20 vuodeksi. SYPIllä oli alkuun omat sypsetelit, jotka kävivät Helsingissä ja maassa maksuvälineistä Suomen Pankin markkaseteleiden rinnalla.

    Deutschen suuruuden luoja on yksi Siemens, on on sukua sähkötarvikesiemensien kanssa. 1800-luvun perusinstituutio oli tehtailija/pankkimies yhteensulautuma. Ja muut laastiin tunkioille. Massamittainen siviili-insinöörivetoinen kulttuurikehitysvaihe käynnistyi.

    Savonlinnaan nousi lukio, Mikkeliin nousi ja Kuopioon. Kuopiosta minäkin jotain tiedän kun luin lehtorinsa Erkki Hietakarin syvälliset eepokset Ranineista (Ranisista) ja Hermanni Saastamoisesta.

    Harvat liikepankit saivat siis monopolistista voimaa valtion toimesta. Taas vääräleuat sutkauttivat naulankantaan. Miksi ryöstää pankki, perusta sellainen.

    Ihan totta viimeisen neljännesvuosisadan verran onkin pankkien perustannasta otettu valtio pois ja lisenssi tulee kuin manulle illallinen. Moni istui pöytään. Lisenssi yhä on ja regulaatiota, vaatimuksia mieskohtaisesta kunniallisuudesta korkeille pankkiireille. Jne. mutta:

    Vapaa perustanta söi marginaalit. Piti keksiä uutta ansaintamallia. Innovoitiin "kaiken maailman finassituotteita". Se korttitalo luhistui 2008, mutta onneksi valtioiden ja keskuspankkien odottaviin käsiin. Rahaa osattiin sentään pelätä vanhasta muistista eli 30-luvulta.

    Kun tästä tullee jatkokertomusta, niin jätän jännään kohtaan. Bengt Holmströmin Nobel oli tuota shareholder value taikasanaretoriikkaa ja praksista siten että palkkajohtajat kannustiin osingolle optio- yms palkkatavoilla. Kysy Liliukselta. Hän oppi Wallenbergien tykönä EQT-yhtiössä E on equity osake, Q on kvantiteetti pankkitekoista rahaa ja T on toisten vähempien omistajien firmojen treidaamista kuten Mehiläisen. Varsinainen stiignafuulia oli Holmströmin myöhempää derivaattatyötä yhdessä Gary Gortonin ja muiden kanssa. Derivaatat tekivät aikansa monopolirahaa, jota me muut kuvittelimme dollareiksi ja euroiksi.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  4. "Saksalta tosin taisivat jäädä sotakorvauksetkin maksamatta, mutta mepä maksoimme jopa Amerikan saatavat maailmansotien välillä, vaikka kukaan muu ei sitä tehnyt…" Ihan fiksu veto silloisilta päättäjiltä, muistuttaa läntistä suurvaltaa siitä että sillä on täällä taloudellisia intressejä, toimii varmaan tänäkin päivänä. Samalla saatiin tuettua oman Kansan moraalia.

    VastaaPoista
  5. Eikös tälläinen "esitystalous" ole vähän niinkuin tämän vuosisadan juttu. Ei ole väliä mitä asiat ovat kunhan näyttävät hyviltä. Modernit Pojemkinin kulissit. Pätee myös työelämässä kaikkine HR-osastoineen ja soveltuvuustestauksineen työhönotossa.

    VastaaPoista
  6. Gary Gorton, jonka Erkki Liikanen mainitsi tuttunaan Nobel illan hymistyksessä, julkaisi aika äkkiä 2010 kirjan tapahtuneesta nimellä Näkymättömän käden huitaisu. Slapped by the Invisible hand. Tyrmäys oli hilkulla. Gorton vastasi myös Elisabeth II:n kysymykseen miksi kukaan ei varottanut kirjalla Misunderstanding Financial Crisis.

    Gorton ja Holmström selvittelivät korko- ja valuuttakurssilohkon vipellystä ja sen jalostamista ansaintalogiikaksi. Alku oli Bretton Woods systeemin vuodelta 1944 lahoamisesa, merkkitapahtuma elokuussa -71 kun Nixon irrottaa dollarista viimeisenkin kultasäikeen.

    Vanhastaan oltiin viljaa tai rautaa sovittu tietystä hinnasta ja määrästä vaikkapa ensi vuodeksi. Nyt sinne tulee korkotakuu ja valuuttakurssista takuuhinta periodin päähän.
    Näistä osapuolista A joka tuottaa rautaa ja B joka käyttää sitä sahanteriksi sopivat molempien mielenrauhaksi. Samaa tehdään dollarin / markan suhteelle.

    Näiden reaaliosapuolien sekaan ujuttautuu ulkopuolisia, jotka vain havittelevat. He myös tekevät varmennussopimuksia toiseen suuntaan kolmannen C:n kanssa. Sopimushattaraa kehräytyy pian kuin Linnanmäellä. Pankit tulevat mukaan sisäpiirisellä tiedollaan ja luvallaan ostaan näitä juuri vartavastenkin valmistamallaan rahalla. Pankeille syntyy etulyöntiasema ja ne perustavat likelleen ns. hedge fundeja joissa voitonsaajina. Sopimusten netto on promilleja siitä mitä yksittäin laskien luvut ovat, koska seuraava osapuoli, oikeasti vastapuoli jos A myyjä ja B ostaja, lupautuu vastasuuntaiseen diiliin. JNE
    jatk.

    VastaaPoista
  7. jatk.
    Sitten keksitään CDS. Väline jolla voit ottaa palovakuutuksen naapurin taloon. Ja mennä tuikkaamaan sen tuleen. Aikoinaan lyötiin vetoja ihmisen kuolemista ensi vuonna. Ne kiellettiin. Deutsche möi subprimeä Saksan säästöpankeille ja landesbankeille. Samanaikaisesti se löi vetoa ko.subprime lainaerien jäämisestä takaisin maksamatta. Tästä sitä kovistellaan 14 mrd sakolla+vahingonkorvauksella Amerikassa koska synninpesä sijaitsi siellä.

    Ovat muutkin saaneet rapsuja ja isompia. Deutsche vain ei arvannnut vetäytyä derivaatoista. Se jatkoi korko- ja valuuttadiilaamisessa, joka siis ei netosti pahasti uhanalaistakaan. Mutta siihen tuli uutta regulaatiota ja omistajien omanrahan lisäämisvaadetta, joka vei kannattavuuden. Useat muut investointipankit olivat jättäneet markkinan heti kun asikkaatkin sitä alkoivat vieroksua. Kauppaa siirtyi vartavasten perustettuihin avoimiin pörsseihin. Deutsche oli sitkeä ja katseli toisen vetäytymistä jäädäkseen pelikentän valtiaaksi. No, nyt näytää huonolta mutta tiedä häntä.

    Siis kun yksitysasiakkaina meidät on pakotettu korttien kanssa jättämään Nordealle Visalle jokaisesta ostoksesta eli maksusta siivu -mikä selittää Nordean ja Osuuspankin käsittämättömät voitot- niin derivaattapelissä isot nikkelimalmifirmat / nikkelin tarvitsijat pantiin maksamaan näitä jokalajin derivaattoja pankeille jotka diilasivat niitä eteenpäin ja rahastivat palkkioita.

    Niistä piisasi bonuksiin, osinkoihin ja varjoisammalla haarakonttorikujalla hedge fundien miljardi per vuosi per pomo tienesteihin. Ja kun tällainen John Paulson (subprime 4 mrd itselleen) saa vain 20 % kokonaisvoitosta, niin kutka saavat sen 80 % ja 20 mrd tässä nimenomaisessa tosin kai supertapauksessa. Rikkaat Sveitsissä. UBS:hän oli kaatua -ja eläkevakuutusyhtiöt, joilla palkkionmetsästäjä-mangereita, hirmukassat ja avant garde sijoittaminen on kiehtovaa. Jos räjähtää, ei jo nostettuihin palkkioihin kajota. Paitsi että jatkossa kajotaan, komensi G 20.

    Tämä varjopankki ja läävä on suursiivoksessa, mutta kuuraaminen tuo hiekkaa tuvan lattialle ja talous niiksuttaa. Juuri siksi kun sen koko arkkitehtuuri on menossa uusiksi. Ja uutta strategiaa ja liiketoimintamallia Deutscheltakin odotetaan, vanha menetti vedon, uutta ei näy, siksi osakekurssi mataa.

    Olisi tässä laveasti ja syvästi muutakin. Onneksi ovat kirjat. Juuri ilmestyi The Man Who Knew joka kertoo Alan
    Greenspanista US Keskuspankin puikoissa pääjohtajana 19 vuotta, kriisin alta juuri pois kerinneestä oppineesta ja saksofonistista. Sitäkin kantaa voi perustella, että jos hän olisi voinut jatkaa, kriisi ei olisi iskenyt tuolloin 2008 ja sellaisena Lehmanvierintänä.

    Vielä se että noita derivaattoja eri suuntiin piti reaalitoimijoiden ostaa ja maksaa välityksestä, koska välittäjien dominoimat Luottoluokituslaitokset vaativat. Olisi käynyt kalliimmaksi olla ostamatta koska luokitusta otaisiin pudotettu! Luokittajia ovat ne kaksi ja nimeksi joku muu. Että näin vapaata "raha"markkinaa -ja sen johdannaiseksi evolutioitunutta markkinataloutta palkkatyöllä ja tavaroilla.JS

    VastaaPoista
  8. jatk.
    Sitten keksitään CDS. Väline jolla voit ottaa palovakuutuksen naapurin taloon. Ja mennä tuikkaamaan sen tuleen. Aikoinaan lyötiin vetoja ihmisen kuolemista ensi vuonna. Ne kiellettiin. Deutsche möi subprimeä Saksan säästöpankeille ja landesbankeille. Samanaikaisesti se löi vetoa ko.subprime lainaerien jäämisestä takaisin maksamatta. Tästä sitä kovistellaan 14 mrd sakolla+vahingonkorvauksella Amerikassa koska synninpesä sijaitsi siellä.

    Ovat muutkin saaneet rapsuja ja isompia. Deutsche vain ei arvannnut vetäytyä derivaatoista. Se jatkoi korko- ja valuuttadiilaamisessa, joka siis ei netosti pahasti uhanalaistakaan. Mutta siihen tuli uutta regulaatiota ja omistajien omanrahan lisäämisvaadetta, joka vei kannattavuuden. Useat muut investointipankit olivat jättäneet markkinan heti kun asikkaatkin sitä alkoivat vieroksua. Kauppaa siirtyi vartavasten perustettuihin avoimiin pörsseihin. Deutsche oli sitkeä ja katseli toisen vetäytymistä jäädäkseen pelikentän valtiaaksi. No, nyt näytää huonolta mutta tiedä häntä.

    Siis kun yksitysasiakkaina meidät on pakotettu korttien kanssa jättämään Nordealle Visalle jokaisesta ostoksesta eli maksusta siivu -mikä selittää Nordean ja Osuuspankin käsittämättömät voitot- niin derivaattapelissä isot nikkelimalmifirmat / nikkelin tarvitsijat pantiin maksamaan näitä jokalajin derivaattoja pankeille jotka diilasivat niitä eteenpäin ja rahastivat palkkioita.

    Niistä piisasi bonuksiin, osinkoihin ja varjoisammalla haarakonttorikujalla hedge fundien miljardi per vuosi per pomo tienesteihin. Ja kun tällainen John Paulson (subprime 4 mrd itselleen) saa vain 20 % kokonaisvoitosta, niin kutka saavat sen 80 % ja 20 mrd tässä nimenomaisessa tosin kai supertapauksessa. Rikkaat Sveitsissä. UBS:hän oli kaatua -ja eläkevakuutusyhtiöt, joilla palkkionmetsästäjä-mangereita, hirmukassat ja avant garde sijoittaminen on kiehtovaa. Jos räjähtää, ei jo nostettuihin palkkioihin kajota. Paitsi että jatkossa kajotaan, komensi G 20.

    Tämä varjopankki ja läävä on suursiivoksessa, mutta kuuraaminen tuo hiekkaa tuvan lattialle ja talous niiksuttaa. Juuri siksi kun sen koko arkkitehtuuri on menossa uusiksi. Ja uutta strategiaa ja liiketoimintamallia Deutscheltakin odotetaan, vanha menetti vedon, uutta ei näy, siksi osakekurssi mataa.

    Olisi tässä laveasti ja syvästi muutakin. Onneksi ovat kirjat. Juuri ilmestyi The Man Who Knew joka kertoo Alan
    Greenspanista US Keskuspankin puikoissa pääjohtajana 19 vuotta, kriisin alta juuri pois kerinneestä oppineesta ja saksofonistista. Sitäkin kantaa voi perustella, että jos hän olisi voinut jatkaa, kriisi ei olisi iskenyt tuolloin 2008 ja sellaisena Lehmanvierintänä.

    Vielä se että noita derivaattoja eri suuntiin piti reaalitoimijoiden ostaa ja maksaa välityksestä, koska välittäjien dominoimat Luottoluokituslaitokset vaativat. Olisi käynyt kalliimmaksi olla ostamatta koska luokitusta otaisiin pudotettu! Luokittajia ovat ne kaksi ja nimeksi joku muu. Että näin vapaata "raha"markkinaa -ja sen johdannaiseksi evolutioitunutta markkinataloutta palkkatyöllä ja tavaroilla.JS

    VastaaPoista
  9. Se että vuosia jauhettiin naama vakavana paskaa "Saksan vahvasta taloudesta" peitti alleen sen tosiasian että Saksa ei tosiasiassa pysty kilpailemaan Aasian nousevien talouksien kanssa. Lisäksi Merkelin vihreän energiakuplan (1000 miljardia euroa) vekseli odottaa lankeamistaan.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.