tiistai 10. heinäkuuta 2018

Orwellin arvo



Orwell ja me

Suomen Kuvalehden pyynnöstä on muutama kirjallisuuseksperttinä pidetty henkilö nimennyt joukon sellaisia klassikoita, jotka ovat yliarvostettuja ja joihin ei kannata tuhlata aikaa.
No, onhan niitä sellaisiakin. Luulen, että eri ihmisille tuollaiset turhakkeet ovat eri kirjoja ja kirjailijoita. Jokaisella hyvälläkään kirjalla ei ole välttämättä sanottavaa nykyihmiselle, vaikka ne aikoinaan ovat saattaneet olla järisyttäviä kokemuksia ja rohkeita leikkauksia uusiin sfääreihin.
Ajatellaan nyt vaikkapa Thomas Mannia. Hän on oman aikansa näkökulmasta väkevä kirjoittaja ja luulen jonkin verran häntä ymmärtäväni. Historiaa ohuesti tunteva nykylukija ei välttämättä saa häneltä paljoakaan, ehkäpä ei mitään.
Sinuhe egyptiläinen taas oli aikansa ihmisille suuren lohdutuksen ja valtavan perspektiivin tarjoava retki ihmisen ikuiseen olemukseen. Samaan aikaanhan myös esimerkiksi Omar Khaijam koettiin vapauttavana sanana, lähes ilmestyksenä. Nythän siitä tuskin uskallettaisiin edes tykätä facebookissa, sen verran epäortodoksista muhamettilaisuutta se edustaa.
Mann ja Waltari ovat saaneet kunnian joutua kirjallisten snobien mainitsemien turhakkeiden luetteloon, mikä nyt ei paljon mitään sinänsä merkitse. Ymmärrän hyvin, että nämä henkilöt tuntevat olevansa sitä tärkeämpiä, mitä suurempien henkien kimppuun he uskaltavat käydä. Enpä anna asiasta paljoakaan pisteitä.
Kyllähän me jo tiedämme, mitä kirjallisuusekspertit haluaisivat kansan lukevan. On ollut Ahlqvist, Havu ja Pentti Hilli. Aina voi kysyä auktoriteetilta, mistä täytyisi tykätä, ellei itse uskalla asiaa ratkaista, mutta turha on luulla, että sieltä ikuista viisautta saa.
No mutta näistä klassikoista. Mainittujen turhakkeiden joukossa erityisen kiinnostava on George Orwellin tapaus.
Orwell on sekä esseen mestari, että totalitaarisen järjestelmän ja sen psykologian kuvaajana nero vailla vertaa. Sitä paitsi hän sattuu henkilöhistorialtaan olemaan entinen sosialisti, jonka silmistä suomukset aikoinaan tippuivat ja josta tuli konservatiivinen englantilainen patriootti. Hänellä on siis omakohtaista ymmärrystä molemmista.
En ole lukenut Orwellillta yhtään tyhjänpäiväistä tai onttoa riviä. Hän sopii hyvin siihen rooliin, jonka Thomas Carlyle antaa sankarille kirjailijana. Hän on osannut pukea sanoiksi ne asiat, joita tietty aikakausi on kipeästi tarvinnut, hän on nähnyt valheen läpi totuuden ja osannut tehdä sen muillekin ymmärrettäväksi.
No, muuan kulttuurin suurmies julistaa nyt sitten Suomen Kuvalehdessä Orwellin nauttivan ansaitsemattoman suurta arvostusta. Orwellin tyyli kun on hentoista vai mitä se nyt oli.
Tämä on kovin kiinnostavaa tai sanotaan nyt ainakin, ettei se ole vailla mielenkiintoa. Aikapas se on tämäkin, kun Orwellia laitetaan.
Koska kirjoittajaa tuskin on pidettävä sanan varsinaisessa mielessä typeränä, lähden siitä, että tämä symbolinen Orwellin painaminen merkitsee tietenkin jonkinlaista asettautumista kirjailijan esittämien kysymyksenasettelujen yläpuolelle. Ehkä tuolla henkilöllä siis muka oli joskus joillekin jotakin sanottavaa. Nyt hän sen sijaan on merkityksetön. Ei kannata lukea… sanon minä!
Olen muutama vuosi sitten törmännyt myös sellaiseen ilmiöön, että kuuluisan dystopiansa 1930-luvulla kirjoittanut Aldous Huxley leimattiin  -poliittisesti epäkorrektiksi… Forumina taisi olla London Review tai Times Literary Supplement. En nyt enää muista tarkasti, mutta jompi kumpi.
Joka tapauksessa asia oli yhtä uskomaton kuin riemastuttava. Totta kai Huxley oli epäkorrekti, sitähän on jokaisen vakavasti otettavan kulttuurikriitikon oltava. Mutta tuo hänet lintannut älykääpiö pitikin tätä asiaa riittävänä syynä koko kirjailijan tuomitsemiseen. Historiahan oli päättynyt ja oikeat arvot oli kansalle julistettu –ja sitten tämä hyypiö kehtasi niitä rienata… tosin jo etukäteen, mutta silti.
Mieleen tulevat myös taannoisen metoo-kampanjan vaatimukset arvottaa taitelijoita ei heidän teostensa mukaan, vaan sen mukaan, miten korrekteja he olivat olleet omassa yksityiselämässään ja varsinkin seksiasioissa… Sehän muuten myös tapahtui ja kriittiset äänet olivat harvassa!
Ymmärrän mainiosti sen, että Orwell jaksaa vihastuttaa kaikkia niitä jästipäitä, jotka eivät voi sietää sitä ikävää totuutta, että nykyisessä kulttuurissa on yhä enemmän totalitaarisia piirteitä. Monethan eivät tätä ilmeistä asiaa suostu lainkaan uskomaan ja esittävät sen kumoamiseksi toinen toistaan säälittävämpiä argumentteja, jotka vain osoittavat, miten vähän he omasta tilastaan ymmärtävät.
Yhdessä Athur Koestlerin Darkness at Noon-teoksen kanssa Orwell antoi totalitaariselle psykologialle kasvot. Kyseessä ei ikävä kyllä ollut eikä ole pelkkä pakkovalta, jota valvotaan vain ulkoa käsin. Ennen muuta kyseessä on sisäistetty herruus, jota pönkittää valmius uskoa sopivista puolitotuuksista kudottuihin valheisiin ja mennä aina joukon mukana sinne, missä bändi soittaa.
Voi suorastaan sanoa, että se, joka ei ole Orwelliaan lukenut, ei ymmärrä lainkaan niitä suuria prosesseja, joita 1900-luvun kulttuurissa tapahtuivat ja jotka yhä täydellisemmin hallitsevat ihmisten laumakäyttäytymistä ja koko kulttuurin rakenteita.
Orwellin tölväiseminen jonkin muka tyyliseikan perusteella on läpinäkyvän köykäistä. Paitsi että hänen tyylinsä on pirullisen hyvää, on se hänen pääteostensa kannalta aivan toissijainen asia.
Mutta vielä kerran: miksi joku sitten on halunnut potkaista mestaria, joka on häntä monta päätä pitempi?
Hyvä kysymys. Mahdollisesti kyseessä on ns. kovasikajuttu, joka on niin sanotusti paljon makeempi kuin vaikkapa Dostojevskin tai Tolstoin potkaiseminen, jostakin Hemingwaystä nyt puhumattakaan.
Sellaiset suuret klassikot, jotka ovat ennen muuta ikuisten ihmisen sisimmän parissa askartelevia kirjailijoita, ovat monen mielestä joka tapauksessa yhdentekeviä sikäli, että on makuasia, tykkääkö heistä vai ei. Yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä tai miksei myös isästä tai kaikista yhtä aikaa, mikä kai olisikin upein ratkaisu nykyään.
Sen sijaan se, joka ei tykkää nimenomaan Orwellista ja demonstroi juuri tällä asenteellaan, kertoo kaikille nousevansa jonnekin normaalin yhteiskuntakritiikin ja nykyajan suurten ongelmienkin tuolle puolen. Minun asiaani ei siellä Orwellin kirjoissa käsitellä, katsokaas.
Hän asettuu korkeille koturneille ja kaiketi haluaa herättää suuria odotuksia: mitähän tuo nero sitten oikein onkaan ajatellut? Kenen kanssa hän enää voikaan seurustella…?

29 kommenttia:

  1. Kovasti orwellilaiselta maistuva ajatus - historia ole tiede, vaan vallankäytön väline - sattui somessa silmään, vaikka ei pätene Suomessa jossa "historioisijat ilman rajoja".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sadan vuoden päästäkin ministerit käyvät piispojen kanssa puhdistautumassa sisällissodan uhrien haudoilla suomalaisen ajattelun nollapisteellä.

      Poista
  2. Trumpin vaatiessa Saksaa maksamaan osansa NATO:n turvatakuista, eikö voitaisi kysyä puolestamme ahvenanmaalaisilta samaa?

    VastaaPoista
  3. Minua kiinnostaisi tietää, mitkä nykykirjat näiden asiantuntijoiden mielestä ovat niitä tulevaisuuden klassikkoja.
    Tämä kertoisi heistä itsestään melko paljon.

    VastaaPoista
  4. Hämmästytti, kun "kirjallisuuseksperttinä pidetty henkilö" totesi SK:ssa, ettei Thomas Mannilla ole "paljonkaan sanottavaa nykylukijalle". Buddenbrookeihin sisältyy luku, jota mielestäni (!) voidaan pitää universaalina vastauksena ihmisen eksistentiaaliseen ongelmaan. Tuo luku alkaa kuvauksella siitä, miten Thomas Buddenbrook "eräänä päivänä luki neljä tuntia yhteen mittaan yhä liikuttuneempana muuatta kirjaa, joka melkein sattumalta oli joutunut hänen käsiinsä" (vanha, 1920-luvun suomennos). - Ikävä vain että Mann jostain syystä on sekoittanut mukaan hiukkasen inhottavalta tuntuvaa nietzscheläisyyttä.

    VastaaPoista
  5. Keitä nämä "kirjallisuusExPertit" ovat?
    Nimet tuonne.
    Jumalauta lopettakaa älytön peecee.

    On ymmärrettävä, että "kirjallisuusExPertti" kaikella todennäköisyydellä on julkiraha- eli verovaroitteinen.
    Näin ollen nimet esiin.

    Ei, elä lähde siihen, että noku noku kai sä osaat itsekin ettiä intternetistä.

    Miksi etsisin?
    Minä maksan veroja.
    Minä maksan palkan.

    Nimet esiin.
    Älköön kukaan teettäkö minulla työtä, josta minä maksan.

    Se onkin yksi, ei eräs, ei muuan, vaan yksi nykymaailman ongelmista. Tuota ei vaan millään ilveellä ymmärretä.

    Miksi kerrot, jos on niin salaista?
    Jos proffana kerrot puolisdalaisesti, mistä sulle maksetaan?

    Tietysti menin kahtelemaan.
    Taas yksi nykyaikamme ongelmista.
    Kaiken maailman sekavia sivustoja pidetään yllä, ja jos minä en löydä, koska olen ilmeisen tyhmä, varsinkin, kun on lompsa aina auki, näemmä, niin se on minun vika.

    Oletteko koskaan yrittänyt etsiä oikeasti tietoa vaikka jostain firmasta?
    Nykyaikana on tärkeämpää nettisivut, ei info.

    Nimet ejulki. Ja sitten KESKUSTELLAAN.

    - Leso -

    VastaaPoista
  6. Muistan hyvin kuinka 1980-luvun alussa vasemmistopiireissä ei katsottu hyvällä 1984 tai Eläinten vallankumouksen lukemista. Siihen taisi olla syynsä.

    No, nykyisessä uljaassa uudessa ajassa eivät ihmiset yleensä paljon kirjoja lue, kun olen kysynyt moneltakin, että ovatko he lukeneet esimerkiksi Orwellin 1984 olen saanut vastaukseksi lähinnä kysymysmerkillä varustettuja ilmeitä, tai vastauksia tyyliin "luulexä et mä mitää kirjoja luen". Ja siitä sitten katsomaan ja ahmimaan Big Brother viihdettä, erilaisia "tosi-tv" ohjelmia tai hakkaamaan tietokoneella CS-peliä asiaan kuuluvine alatyylin ilmauksineen ja tapoilla kehumisineen.

    Joka tapauksessa, ei suuremmin yllätä, että kaikenkarvaiset kulttuuri toimittelijat lyttäävät Orwellin tai Mannin. Varsinkin Orwell kirjoineen on ajankohtaisempi, kuin aikoihin ja sen tosiasian tunnistaminen taitaa olla joillekin aika hapokasta.

    Mitä muutoin kirjallisuuteen tulee, niin mielestäni ennen kirjoja kirjoitettiin huomattavasti paremmin, kuin sanotaanko viimeisen 40-vuoden aikana. On usein oikein lukunautinto lukea vaikkapa 1920-1950-lukujen kirjallista tuotantoa. Ero nykyaikaan on suuren puoleinen. Yritin esimerkiksi lukea yhden ruotsalaisen palkitun feministikirjailijan esikoisteosta, mutta noin 10 sivun jälkeen oli pakko luovuttaa, ei pysty. Kirja oli niin kirjoitusasultaan, kuin tarinan kerronnalta jäätävän ala-arvoista roskaa. Nykypäivän tiedostavien feministien tai miesoletettujen kannalta kai kuitenkin ah, niin ihanan tiedostavaa, uutta ja erilaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oliko kyseessä mahdollisesti Maria Sveland ja "Bitterfittan" ? Jos oli, niin minäkin ihmettelin että siinä nähtiin muita kuin feministispoliittisia ansioita, esim. kirjallisia.

      Poista
    2. Ei, kirja liittyy kuvitteelliseen Skandinavian tarustoon: Freija - Valhallan tarinoita.

      Kirja sisältää lähinnä ultra feminististä maailmankatsomusta, väkivaltaa, perversioita, noitafantasioita ja avointa miesvihaa. Täytyi oikein ottaa hyllystä muistin virkistämiseksi ja muutama hajaotanta pitkin kirjaa oli sitä samaa edellä mainittua tuubaa.

      Poista
  7. Haukuttiinko siellä myös Nikolai Gogol, Franz Kafka ja Albert Camus, Mark Twainista nyt puhumattakaan?

    VastaaPoista
  8. Aika monelle poliitikolle tekisi hyvää lukea Twainin novelli : Kannibalismia junavaunussa.

    VastaaPoista
  9. En yhdistä Orwellin mitätöintiä muuhun kuin sumeaan ajatteluun, en siis sumeaan logiikkaan. Sumea logiikka on kristallinkirkasta.

    Tunnustaudun vasemmistolaiseksi, jonka suosikkeihin niin Waltari, Mann kuin Orwellkin ilman muuta kuuluvat. Waltarista joudun riitaan ainoastaan silloin, kun keskustellaan hänen parhaasta historiallisesta romaanistaan. En aloita sitä täällä.

    Orwellin lanseeraama "newspeak" kuvaa niin totalitääristä koneistoa kuin lobbaus- ja konsulttikieltäkin. Toisaalta on hedelmätöntä syyttää somea asiattomasta hälinästä, kun samalla valtamedian tukipylväs, sen ikinuori newspeak, paljastuu yhä armottomammin.

    Orwellin lisäksi äskettäin edesmennyt Umberto Eco on semiootikkona avannut silmiäni, ne siniset, yhä armottomampaan valoon. Kieli on myös vallan väline. Kohta on kerrottava Zarathustrasta. Vallasta ja tahdosta siihen ei enää juuri puhuta.

    Vaikka olisimme kuinka tietoisia dystopioiden ajankohtaisuudesta, ei silti saa hyväksyä ketä/keitä tahansa kansan todellisen äänen ja tahdon tulkiksi/tulkeiksi. On lähes mahdotonta edes kysyä oikeita kysymyksiä. Mitä kansa tahtoo?

    Olen täysin kyllästynyt laiskoihin, ajatuksettomiin yleistyksiin kuten "totuuden jälkeinen aika", joka antaa ymmärtää, että joskus olisi ollut "totuuden aika". Vaikka uuspuhe muotoutuu tyhjyydestä Möbiuksen nauhaksi, ei silti ole mieltä kysyä onko semantiikka syntaksia tärkeämpää? On vain muistettava, että logiikka on syntaksissa mutta totuus semantiikassa.

    VastaaPoista
  10. Melkein huoh. Ihan lähellä ollaan.
    Tän kerran yritän selittää.
    Minä harvoin selittelen, koska OLETAN, ETTÄ IHMISET AJATTELEVAT IHAN ITSE.
    Vaan minkäs teet. Minä en sitä tehny.

    Orwellin 1984:n dissaus on nimittäin isompi juttu.

    Itse luin opuksen kun se ilmestyi "tuoreeltaan" Seura- vai oliko Apu-lehdessä lyhennelmänä, semmoisena jatkojutskana.
    Olin mitä nyt teini.

    Olin kyllä vähän, että ompas kumma juttu tää.

    MUTTA KUKAAN AIKUINEN EI SIIHEN KIINNITTÄNYT HUOMIOTA.
    Tarkoitan, että siitä ei puhuttu eikä sitä mainittu, vaikka muuten kaikenlaista höpistiin nimenomaan viikkolehtien sisällöstä.
    Siis siihen jatkojuttuun.
    En muista, yritinkö kyselläkään.
    Sen muistan, että ulkona paistoi aurinko, koska oli kesä.
    Siinä oli joku semmoinen kohta, että jokin juttu valkeni.
    En tiedä, mikä kohta, ja oikeastaan edes että miksi, ja että mitä valkeni.
    Mutta tajusin, että nuo mummolan immeiset...
    Ne ei nyt kerro ihan kaikkea, vaikka ukki kertoikin sodasta ja sitten mummulta aina meni hermot.

    Jutun ydin ei ole minun "kehityskertomus", vaan se, että teinityttö alkoi haistaa jotain, mitä ei oikeasti ollut ilmassa, mutta alati läsnä, jotenkin.

    Vielä painavampi pointti tässä jutussa on, että mulla on kaksi teini-ikäistä sukulaislasta.

    Ne ei lueskele viikkolehtiä, ne ei lue edes Harry Pottereita. Niillä on koko ajan känny handussa.
    Ne ei edes vastaa minun tekstiviesteihin, kun "ei ollu huomannu"... Nääs wotsap ja insta ja mitä niitä on.

    Näätsä mitä mä meinaan...?

    Kyllä, oli viikkolukemiston lyhennelmänä Orwell.

    Taisi muuten olla vuosi 1984. "Silleen ajankohtainen."
    Sen verta kerskua, että tajusin, että tää on nyt joku juttu.

    Vasta paljon myöhemmin pääsin eri lähteiden vesiä maistamaan.
    Kultsinuput ei, KOSKA ne on kKOKO AJAN tiedon lähteillä,
    eli internetissä. Missä ne tekee suurimman osan läksyistäänkin, BTW.

    - Leso -



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "koska OLETAN, ETTÄ IHMISET AJATTELEVAT IHAN ITSE."

      Olen samaa mieltä. Sitä on tehty jo miljoonia vuoaia, nussimalla tietysti monta kertaa joka päivä. Oma ennätykseni oli kymmenen kertaa 24 tunnin aikana. Aloitin laskemisen eteenpäin kun tulitiukn kanteen tuli neljä viivaa. Partnerilla oli varmaankin laitettu ruokaan jotain salaista VIAGRAA. Konjakkia oli ylin kyllin.

      Poista
    2. Hmm... OK.

      Mä nyt otin tuon itteeni, koska mulla on oikeus, koska elämme individualismin kulta-aikaa.

      Koska elämme individualismin kulta-aikaa, ja mulla on oikeus, ja tuli paha mieli, jonka kehitin jostain, niin sekä korkki että turpa että simmut kiinni, anonyymi. Mieluiten yht'aikaa.

      Ylipäätään olen siinä uskossa, että salainen yrttitietous poltettiin rovioilla noitina.
      Nykyajan yrttipuuhailijat ovat vaan, että sopiiko salvia ossopukkoon.

      - Leso -

      Poista
  11. Olisi todella mielenkiintoista tietää noiden kolmen kirjallisuusprofeetan nimet. SK:n juttu löytyy netistä, mutta vain parin rivin osalta, itse juttu maksumuurin takana. Mutta on olemassa aikakauslehtiä, joita ei yksinkertaisesti kannata lukea saati sitten maksaa lukemastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. SK:n puhuttamiin "kolmeen kirjallisuusalan ihmiseen" kuuluivat kirjailija Pirjo Hassinen, Nuori Voima -lehden päätoimittaja Maaria Ylikangas sekä kirjailija, esseisti Tommi Melender.

      Poista
    2. Melenderin vastaus löytyy hänen omasta blogistaan:

      https://blogit.apu.fi/antiaikalainen/

      Poista
  12. Jos olisin kirjailija; Käydessään toistaiseksi ainoan kerran Suomessa, Donald Trump vietiin Raumalla häntä isännöineen laivanrakentajan toimesta sunnuntai-iltana ravintolaan jossa sattui olemaan naistentanssit. Ilmeisen ikimuistettava kokemus kulttuurin paikallisuudesta naistemme käydessä ulkomaalaisen näköisten kimppuun.

    VastaaPoista
  13. Ja Melender kyllä on tämän hetken fiksuimpia suomalaisia. Siksi olinkin niin tuohtunut Orwellin puolesta.
    Joka tapauksessa kannattaa tutustua tuohon Melenderin puheenvuoroon sen koko pituudessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitten jäämme odottamaan Melenderin nousua klassikkokirjailijoiden ylevään kaartiin. Sitä ennen jatkan hänen ylenkatsomien Kirjailijoiden tuotoksien lukemista.

      Poista
  14. Melender, entinen kirjallisuusihminen, nykyinen arvopaperilehden toimittaja. Sitä olet, mitä syöt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä olet, mitä aamiaista syödessäsi TV:stä näet: sijoitusneuvoja, asuntojen hintaindeksejä,

      Poista
  15. Jos kirjailija ennustaa tulevaisuuden väärin, on hänen sanomallaan vain kuriositeetti arvo, aikansa ajattelun ilmentäjänä.
    Jos ennustaa oikein, ohenee merkitys sulautumalla vallitsevaan kulttuuriin.
    Tälläinenkin näkökulma on.

    VastaaPoista
  16. ”Voi suorastaan sanoa, että se, joka ei ole Orwelliaan lukenut, ei ymmärrä lainkaan niitä suuria prosesseja, joita 1900-luvun kulttuurissa tapahtuivat ja jotka yhä täydellisemmin hallitsevat ihmisten laumakäyttäytymistä ja koko kulttuurin rakenteita.”

    OLEN ERITTÄIN SAMAA MIELTÄ.

    ”Orwell on sekä esseen mestari, että totalitaarisen järjestelmän ja sen psykologian kuvaajana nero vailla vertaa .”

    OLEN ERITTÄIN SAMAA MIELTÄ.


    ”En ole lukenut Orwellillta yhtään tyhjänpäiväistä tai onttoa riviä.”

    OLEN ERITTÄIN SAMAA MIELTÄ.



    Perttu Ahonen 10. heinäkuuta 2018 klo 15.47

    ”Muistan hyvin kuinka 1980-luvun alussa vasemmistopiireissä ei katsottu hyvällä 1984 tai Eläinten vallankumouksen lukemista.”

    TÄSTÄ KOMMENTISTA HALUAISIN VUODATTAA RUNSAIN MÄÄRIN SEKÄ KYYNELEITÄ ETTÄ RIPULEITA.

    Vasemmistossa ei ole mittään pahhaa, päinvastoin. Koska työntekijöitä ja työnantajia on ollut iät ja ajat. ELÄKÖÖN SOCIAL SOCIETY!

    MUTTA KOMMUNISMI ON PAHASTA.

    Stalinin koottuujen teosten ensimmäisessä niteessä on kirjoitus, joka käsittelee venäläisten aristokraattien/K.Marxin/F.Engelsin/SEKÄ venäläisten aristokraattien luomusta ”Kommunistisen puolueen manifestia”, joka on vuodelta 1848. Stalinin kirjoitus on vuodelta 1906, eli vuoden kuluttua Tampereen konferenssista jolloin Suomessa aloitettiin työnantajia kohtaan suunnattu terroriaalto.

    Stalin oli tunnetusti terroritekojen, pankkien terroriryöstöjen venäläisen vallankumouksellisen liikkeen koulutettu EKSPERTTI.

    Stalin väitti kirjoituksessaan että ”Kommunistisen puolueen manifestin” piti olla maailman jokaisen sosiaalidemokraatin pöytäkirjana.

    Stalin väittämä että ”Kommunistisen puolueen manifestin” piti olla maailman jokaisen sosiaalidemokraatin pöytäkirjana oli siis vuodelta 1906, jolloin missään maailmassa kommunistisia puolueita ei ollut olemassa. SKP:kin perustettiin Moskovassa vuonna 1918.




    VastaaPoista
  17. Eikös meilläkin ollut sata vuotta sitten sitä veristä terroria ja totalitarismia ihan omiksi tarpeiksi, ettei aina tarvi sitä samaa jauhaa.

    VastaaPoista
  18. Jos yliarvostettuja ja aikansa eläneitä kirjailijoita etsitään, eiköhän pitäisi ensimmäisenä mainita Pentti Saarikoski? Hutiloiden tehtyjä suomennoksia, väsähtäneitä runoja, yhdentekevää proosaa. Muutamat nuoruuden runot olivat raikkaita, mutta siihen se jäi. Oman aikansa eräänlainen poptähti. "Tietyn" ideologisen suunnan lemmikki, totta kai, mikä taitaa selittää yliarvostuksen.

    VastaaPoista
  19. Perttu Ahonen 10. heinäkuuta 2018 klo 15.47

    ”Muistan hyvin kuinka 1980-luvun alussa vasemmistopiireissä ei katsottu hyvällä 1984 tai Eläinten vallankumouksen lukemista.”

    TÄSTÄ KOMMENTISTA HALUAISIN VUODATTAA RUNSAIN MÄÄRIN SEKÄ KYYNELEITÄ ETTÄ RIPULEITA.

    Vasemmistossa ei ole mittään pahhaa, päinvastoin.

    Ei minulla ole mitään vasemmistoa vastaan, kerroin vain kokemukseni 1980-luvun alusta. Itse olen poliittisesti, mikäli on vaalikoneita uskominen, keskustavasemmistolainen konservatiivi, joka varttui taistolaisessa suomalaiseen kulttuurieliittiin kuuluneessa akateemisessa perheessä, joten minulla on kyllä itse koettua tietoa ajan hengestä 1970-1980-luvun vasemmistolaisessa kasvuympäristössä.

    Nyt näin keski-ikäisenä sitä on riittävästi etäisyyttä tuosta ajasta, jotta ajankuvaa voi tarkastella ulkoapäin, kun se oli aikoinaan kokenut sisältäpäin. Sitä hätkähdyttävämpää on se, että aikansa taistolainen kirkasotsaisuus ja oikeassa olemisen ehdottomuus, toistuu nykyisessä punavihreässä/liberaalissa "todellisuudessa", jopa tietyt taistolaisten Neuvostoliitosta opitut propagandan syöttö - yhteiskunnallisen tiedostamisen ja poliittisen kasvattamisen metodit ovat samoja kuin silloin. Niissä on vain toinen etiketti.

    Jos ihmiset yleisemmin lukisivat Orwellin kirjoja, saattaisivat he suhtautua kriittisesti nykyiseen yhteiskunnalliseen kehitykseen, jossa annetaan positiivinen arvopohja erilaisille tosi-tv, Big Brother, ilmianna, vakoile ja tarkkaile teemoille, joita ilmenee, niin vapaa-aikana, kuin työelämässäkin.

    Joku fiksumpi saattaa jopa ajatella, että kuka/mikä hyötyy nykyisestä kehityksestä ja mihin tarkoitukseen käytetään sitä valtaa, jonka kansa on ilmeisen halukkaasti luovuttanut itseltään pois.

    VastaaPoista
  20. Pirjo Hassinen kertoi taannoin jollekin lehdelle, että Jyväskylän yliopiston taistolaiset olivat älykkäimpiä ihmisiä, joita hän tapasi opiskeluaikoinaan. Vanhempana miehenä tunsin noita taistolaisia varttuneemmasta päästä itsekin, mutta minun seurapiirini piti heitä naurettavina tomppeleina.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.