keskiviikko 31. heinäkuuta 2019

Kilpailut



Jalo kilpailu

Vapaa kilpailu on tämän maailman lapsille tärkeä asia, muitta tuskin se lienee se kaikkein tärkein. Mitä kilpailu sitä paitsi oikein on?
Joskus tuntuu siltä, että kilpailua on niin monenlaista, ettei sen eri lajeista kannattaisi käyttää edes samaa sanaa. Monissa kielissähän onkin erilaisille kilpailun muodoille paljonkin omia sanojaan.
Kauppakorkeakoulun pihassa on veistos ”liikevoitto”, jossa lokki sieppaa kalan lajitoverinsa nokan edestä. Siinä on siis kyse sellaisesta kilpailusta, joka ei tuota mitään yleistä lisäarvoa. Se minkä toinen saa, on toiselta poissa. Yhtä hyvin voitaisiin siis puhua ryöstöstä.
Kun ihmiset pyrkivät olemaan toistaan parempia joissakin kannatettavissa ja hyvissä asioissa, ollaan sen sijaan toisenlaisella alueella. Se ei enää ole nollasummapeliä. Uudessa Testamentissa muistan kehotetun kilpailemaan toistensa palvelemisessa, mikä voi olla vaikea kisa, mutta ideana eriomainen. Itse asiassa kehittyneen maailman seurustelusäännöt liittyvät juuri tähän asiaan.
Sitten on noita urheilukilpailuja. Siinä pannaan kilpailijat järjestykseen suorituksensa perusteella. Samaa saattaa tapahtua myös kulttuurin alalla. Tuli hiljattain käytyä laulukilpailuissa, joiden idea jäi tosin käsittämättä.
Siinä oli vastakkain aivan erilaisia suorituksia, joku oli sopraano, toinen tenori eikä kumpikaan varmasti olisi pärjännyt, jos tehtävät olisi vaihdettu. Miksi siis oltiin samassa sarjassa?
Itse sarjojen idea onkin kiintoisa. Yleensä kaikkialla, joka shakissa, on naisten ja miesten sarjat. Koska miehet ovat fyysisesti ylivoimaisia voimalajeissa, he voittaisivat aina kärkipaikat, elleivät olisi omassa sarjassaan.
Niinpä onkin mielekästä, että sukupuolet kilpailevat omassa piirissään, joskin asia voi nykyään tulla vaikeaksi, mikäli ajatellaan, että niitä onkin enemmän kuin kaksi. Joka tapauksessa nykyinen jako on epäoikeudenmukainen naisille, jotka joutuvat ottelemaan hermafrodiitteja vastaan –vai pitäisikö sanoa heidän kanssaan.
Eihän kilpailu aina tarkoita toimimista jotakin vastaan. Pierre de Coubertinin, nykyisten olympialaisten kisojen perustajan jalo ajatus taisikin olla, että jokainen osallistuja kilpailee ennen kaikkea itsensä kanssa ja pyrkii sen ylittämään.
Mutta tässähän on käynyt kuin hölkkätapahtumissa: alun perin hölkkä tarkoitti rentoa juoksemista, mutta ennen pitkää niistä tehtiin hölkkäkilpailut, joissa tapellaan ensimmäisestä sijasta veren maku suussa.
Voittaja näköjään arvelee aina saaneensa suurenkin kunnian, vaikka hänen asemansa olisi perustunut tolkuttomaan harjoittelun määrään ja kilpailijat taa olisivat menneet mukaan ihan kylmiltään.
Mutta ehkä en vain ymmärrä ideaa. Ehkä tärkeintä onkin vain se ensi sija, hinnalla millä hyvänsä?
Sivumennen sanoen: Baldassare Castiglione, aikoinaan hyvin tunnetun ”Hovimies”-kirjan kirjoittaja eitti ihanteekseen henkilön, joka oli harjoittanut kaikkia kykyjään, ainakin useimpia.
Siinä kuitenkin oli pysyttävä kohtuudessa. Jos hovimies vaikkapa osasi liian hyvin shakkia, hän samalla paljasti, että oli käyttänyt siihen kovin paljon aikaa, jonka olisi voinut sijoittaa tärkeämpienkin asioiden opiskeluun. Näin voitosta tai liian loistavsta menestyksestä saattoi tulla itse asiassa nolo asia.
Kilpailu saattaa myös saada erilaisia sävyjä ja muotoja, jotka joissakin kielessä ilmaistaan eri sanoja käyttämällä. Termien sotkeminen olisi joskus aivan hullunkurista.
Otetaanpa vaikka varustelukilpailu. Englanniksi se on arms race, jossa sana race viittaa esimerkiksi kilpa-ajoihin. Venäjässä taas käytetään ilmausta gonka vooruženij. Sanaa gonka käyetään myös kilpa-ajoista ja sana tarkoittaa kiirettä.
Se on kuitenkin aivan erityistä kiirettä. Kantasana gnat merkitsee ahdistamista ja sen tunnemme esimerkiksi laulusta jamštšik, ne goni lošadej! –ajomies, älä lyö hevostas! Itse asiassa gnat ei suorastaan merkitsekään lyömistä, mutta käytännössä kyllä. Kun hevosta ahdistetaan, se tapahtuu lyömällä. Ja tällainen kilpailu on siis ahdistelukilpailua, tuottaa sen assosiaation.
Kantasanaa, gnat –verbiä käytetään myös vaikkapa pontikan keitosta ja se näkyy myös sen nimessä: samogon. Se mäskiin sisältyvä sprii ajetaan lämmön avulla jäähdytysputkiin.
Mutta esimerkiksi sosialistinen kilpailu esitettiin aikoinaan ehdottomasti toisin sanoin: sotsialistitšeskoje sorevnovanije. Tuon sorevnovanije-sanan kantanahan on revnovat –olla mustasukkainen, harras, innokas.
Sitä paitsi tietenkin oli ja on käytössä sana konkurs –kilpailu, latinan sanasta concurro, juosta yhdessä. Sama idea lienee vaikkapa ruotsin sanassa tävling. Kyseessä on joka tapauksessa monien halukkaiden keskinäinen kisa paremmuudesta.
Meillähän konkurssi tarkoittaa kilpailun loppua ainakin sen kohdalla, joka siihen joutuu. Englanniksi sana on bankruptcy, joka tulee italian sanasta banca rotta –särjetty pöytä. Kun kauppamiehen rahat loppuivat, hänen pöytänsä särjettiin, ettei hän voisi tyhjää kaupata. Venäjässä on sama latinalaisperäinen termi bankrotstvo.
Mutta se kilpailu, jonka vapaudesta näyttäisi koituvan merkittävästi taloudellista hyötyä, ilmaistaan eri sanalla. Englanniksi kyseessä on verbi compete, joka suoraan latinasta käännettynä tarkoittaa yhdessä tavoittelemista. Toistensa ohihan siinä käytännössä pyritään ja heidän kustannuksellaankin, jos tarpeen.
Venäjäksi sellainen kilpailu on konkurentsija, joka tarkoittaa yleistä kilpailun alaisuutta. Jokuhan voi myös olla vne konkurentsii eli kaiken kilpailun ulkopuolella.
Mutta mikä on kantana suomen sanassa kilpa(ilu)? Kisa? Kiisto? Viime mainittuahan muuten aikoinaan tarjottiin sportin suomalaiseksi vastineeksi. Myös uljailu oli ehdolla.
Sport on muuten aika mukava sana, joka merkitsee leikkiä ja kujeilua. Joskus saattoi urheilussakin vielä olla sellaisia piirteitä.

16 kommenttia:

  1. Kilpailtiin kilpi kilpeä vasten.

    VastaaPoista
  2. Viime vuosina on suomalaisilla pitkänmatkanjuoksijoilla mennyt uljailu lähinnä guljailuksi

    VastaaPoista
  3. Maailman kaikkien aikojen ylivoimaisesti parhaan, tietysti suomalaisen, urheilijan nimi oli Elmo. Mistähän se tulee. Se ei voi olla sattumaa, olihan Peltosella maailman erityisin suomen kielen taju. Eräs hänen henkilöistään oli Topi Hans Emil End, ja pakinoita hän kirjoitteli vaatimattomalla nimimerkillä J. U. Mala.

    Näistä jutuista herää aina halu uppoutua pitkäksi aikaa kaunokirjallisuuden puolelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, onhan ainakin olemassa Pyhä Elmo, jonka nimeä kantavat myös laivan mastoihin myrskyn jälkeen ilmestyvät tulet.

      Poista
  4. Kaikenlaista naurettavaahan kilpailuhenkisyyteen myös liittyy, mutta toisaalta ilman maailma olisi varsin tylsä paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sekä ennenkaikkea tehoton, sen näkee monopoliyrityksistä, joiksi lukisin myös sosialismin.

      Poista
  5. Voisikohan tuon kilpa(ilun) kantana olla vanhan kirjasuomen 'kilvoitus' johdannaisineen? Esiintyy luonnollisesti jo Agricolalla. Daniel Jusleniuksen Suomalaisen Sana-Lugun Coetuksessa esim. "kilwoitus certamen, täflande ~ kilwoittelemus". Tuntuisi, että näistä aikoinaan modernisoitu.

    VastaaPoista
  6. Eikös kilpailu ole venäjäksi konkurs,meikäläinen konkurssi puolestaan bankrot.
    Kumpikohan tuossa on asian ymmärtänyt oikein, kuka väärin,toisaalta riittävän kova jatehkas taloudellinen kilpailu, johtaa väistämättä suurimman osan taloudelliseen kilpaan osallistuneista yrittäjistä konkurssiin,jolloin paras ja kyvykkäin voittaa kilpailun, eikä ajaudu enää koskaan konkurssiin,elleivät kateelliset kilpaijat ala sitä polittisesti vainota,jolloin helposti syntyy vainaita,myös voittajista.

    VastaaPoista
  7. "Siinä on siis kyse sellaisesta kilpailusta, joka ei tuota mitään yleistä lisäarvoa. Se minkä toinen saa, on toiselta poissa. Yhtä hyvin voitaisiin siis puhua ryöstöstä."

    Pitäisin kilpailun ja ryöstön erona, ei niinkään sitä tuotetaanko lisäarvoa vai ei, vaan sitä, että kilpailu perustuu lakiin/sääntöihin kun taas ryöstö ei.

    Yksi kilpailun hyödyistä, mitä blogissa ei mainittu, on se, että se kehittää suorittajiensa toiminnan tasoa.

    Mitä sitten tulee laulu- tms taidekilpailuihin, niissä ei ole kysymys aidosta kilpailusta, jossa tulos voidaan mitata, vaan ovat ainoastaan tuon alan promootiotoimintaa, joka sallii jonkun alan ihmisen saavuttaa yleistä julkisuutta; eihän taidetta voi objektiviisesti mitata, ainoastaan subjektiivisesti arvottaa ts arvostella. Tuosta syystä huvitavalta tuntuu joku vuosi jonkun rannalle jääneen jeremiaadi siitä, miksi juuri hänen kirjallista teostaan ei valittu Finlandia-palkinnon kymmenen parhaan joukkoon ja sitten voittajiksi: ei raukka ymmärtänyt taidekilpailun olemusta; noh, sosiaalisesti toistaitoisia aina riittää.

    VastaaPoista
  8. Kilpailu? Vaikeneminen on kultaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kilpailua diplomaattitason illallispöytiin vähennettiin -18 koska "ei ole sivistynyttä puhua ruoka suussa" joka sivu mennen sanoen "on niin hyvää ettei sanotuksi saa" ja "uhkaa viedä kielen mennessään". Sitä paitsi leipä voi lähteä lapsen suusta, jos pahoittaa toisen mielen.

      Poista
  9. Ehkä nyt sitten nostan yhden kissan pöydälle. Kilpaurheilua ymmärtämättömissä piireissä Caster Semenyan tapausta on käsitelty jonkinlaisena ihmisoikeuskysymyksenä. Kyse ei ole vapaudesta tai tasa-arvosta vaan kuivasta sarjajaosta kulttuurissa, jossa ihmiset pannaan järjestykseen fyysisten suoritusten perusteella.

    Monikaan ei haluaisi, että 200-kiloinen painonnostaja saisi nostaa alle 55 kilon sarjassa. En ymmärrä, miksi Y-kromosomilla varustetun henkilön pitäisi saada juosta keskimatkoja naisten sarjassa.

    Tämä ei mitenkään liity gender-asioihin kilpaurheilun ulkopuolella. Ihan sama minulle, miten kukin haluaa elämässään muuten identifioitua, kun pidän asevelvollisuuttakin aikansa eläneenä.

    Joku voisi perustellusti kysyä, miksi ammunnassa ja shakissa on naisten sarjat. Minusta ei pitäisi ollakaan. Molemmissa lajeissa on ollut naistähtiä, jotka voittavat hyvänä päivänä yleisessä sarjassa kenet tahansa.

    VastaaPoista
  10. Shakissa ja muissakin lajeissa kilpailut ovat pääsääntöisesti kaikille avoimia. Naisille, kuin myös senioreille ja junioreille järjestettävät kilpailut ovat kurioisiteetteja.

    VastaaPoista
  11. Uutta ajattelua kaivataan, verkligen:

    Läntisen yksi-isäisen perheen suistuminen raakaan veljessotaan itäisen ja läntisen veljen välillä johti kokonaan uudenlaisen integraation syntymiseen. Huolehtikaamme siitä omalta osaltamme. Sen myötä Suomikin muuttuu nuorten parhaan osan tietoisuuden kasvaessa omien aistien havaintoihin luottaen avartavilla matkoilla.

    Suomessa kilpailua diplomaattitason tarjoiluihin oli vähennetty 1918 koska "ei ollut sivistynyttä puhua ruoka suussa" joka "oli niin hyvää ettei sanotuksi saanut" ja "uhkasi viedä kielen mennessään". Sitä paitsi leipä lähti lapsen suusta, vaikka ei pahoittanut mieltä.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.