Gambas al ajillo
Sarjassamme ”maailman helpoimmat
reseptit” on ehdottomasti mainittava gambas al ajillo eli katkaravut
valkosipulin kera. Juuri nehän ne antavat etelän rannoille niiden kiihottavan
tuoksun.
Se on muuten jokseenkin sama
ruokalaji kuin gambas pil-pil, vaikka jälkimmäisessä taitaa olla enemmän
erilaisia mausteita, mm. paprikaa. Reseptithän eroavat paikallisesti.
Joka tapauksessa myös tämän
ruokalajin pystyy pilaamaan. Olen itse sen tehnyt pari kertaa ja karkein virhe taitaa
olla panna katkaravut jäisinä tai liemensä kera kuumaan öljyyn. Toinen tapa on
keittää niitä liian kauan, jolloin niistä tulee sitkeitä ja myös valkosipuli
saattaa palaa kuumassa öljyssä ja kolmaskin tapa voidaan erottaa. Se tapahtuu
siten, että ruoka tehdään liian ohuessa astiassa (alumiinikattila tms.), joka
ei varaa lämpöä ja viedään sitten siinä pöytään, jossa se heti jäähtyy.
Kunnon annoksessa valkosipulin maku
on turmeltumaton eli sitä ei ole poltettu ja pöytään tuotu astia -esimerkiksi
valurautapannu- sihisee vielä muutaman minuutin ja ruoka pysyy siinä lämpimänä
kauan.
Siinäpä on sitten mukava kastaa
hyvää vehnäleipää valkosipuliliemeen ja nauttia etelän herkusta kylmän
valkoviinin kera…
Mutta näin helpostihan se syntyy:
-Kuumennetaan paksussa
valurautapannussa pari desiä öljyä (jotkut haluavat neitsytoliiviöljyä, mutta
kunnon rypsiöljy on ihan OK).
-pannaan sekaan yksi (tai puolikas)
kuivattu chilipippuri pilkottuna.
-lisätään 3-5 valkosipulin kynttä
ohueksi pilkottuna. Voidaan myös panna kynnet puristimen läpi, mutta siinä
tapauksessa tämä tehdään vasta sitten, kun astia on otettu pois liedeltä.
-lisätään pussillinen katkarapuja,
jotka on sulatettu ja kaadettu niistä vesi pois.
-annetaan kiehua vain pari
minuuttia.
-viedään pöytään suosionosoitusten
saattelemana, sihisevänä annoksena. Tarpeen tullen annoksia voi olla useampia.
Liemen ei tule näyttää samealta, silloin on luultavasti vettä päässyt sekaan.
-syödään vehnäleivän kera ja
kierretään tarpeen mukaan suolaa myllystä.
Maistuu kaikille valkosipulin
ystäville!
Tuosta rypsiöljystä en ole oikein innostunut. Kun en ole kemisti, niin en väitä mitään, mutta kun katselen suomalaisia lajitovereitani, jotka taapertelevat harmaana ja ylikiloisia, niin ajattelin, ettei se ainakaan mikään terveyspommi ole. Tänään söin yhden parhaimmista mariscokeitoistani Malagassa, eikä siinä varmasti ollut rypsiöljyä tai huh! margariinia.
VastaaPoistaVoi se olla. Kyllähän oliiviöljyllä on tuhatvuotiset perinteet ja on se neitsytöljy ielä ihan oma juttunsa. Sitäkään ei kuitenkaan pidä panna kaikkialle, esim. allioliin.
PoistaEn ole koskaan syönyt nilviäisiä, rapuja, katkoja, etanoita, sirkkoja tai muita muotijuttuja. Jos ihminen ei ole nälissään, hänen ei tarvitse seurata muiden oikkuja. Jos ihminen on järkevä, hän ei seuraa ketään
VastaaPoistaVoin vain tuntea surua ja myötähäpeää puolestasi.
PoistaAsenteessasi on vain yksi hyvä puoli: jääpähän meille hyvän päälle ymmärtäville enemmän!
Sanoppa sille Mirko Harjulle, että korjaa hesarin artikkelissa ja väitöksessään sanan tsaari sanaksi keisari. Pietari I halusi nimenomaan länsimaistua ja siihen liittyy olennaisesti länsimainen virka-aateli ja vanhan venäläisen aatelisjärjestelmän lakaiseminen pajareineen roskiin. Keisarin arvonimilistassakin on selvästi imperator eikä tsaari, paitsi Puolan hallitsijana.
VastaaPoistaYmpäri käydään ja yhteen tullaan. Tuo tsaarien kunnianpalautus sattuu juuri keisarivallan viimeisiin aikoihin, huippuna Romanovien 300-vuotisjuhla vuonna 1913 ja sitäennen Verikirkon rakentaminen Pietariin ym.
PoistaTsarismi oli oikein hyvä termi ajan systeemille.
Toki meillä korostettiin keisarin olevan suuriruhtinaamme. Muualla valtakunnassa koko imperiumi alkoi olla muuttumassa yhteinäsivaltioksi, mahdollisuuksien mukaan.
Miten se tarkkaan ottaen oli: käyttivätkö Pietari ja jälkeläisensä imperator termin rinnalla myös termiä tsaari. (Kummankin taustalla on Rooma.) Viimeiset Romanovit antoivat tsaari-termille kunnianpalautuksen. (Muistan valokuvan, jossa Nikolai II ja Aleksandra olivat suvun 300-hallitsijasuvun juhlan kunniaksi ensimmäisen tsaarin Mikaelin aikaisissa puvuissa.)
PoistaVirallisessa tituöatuurissahan keisari oli aika monen alueen tsaari (ks. https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%93%D0%B5%D1%80%D0%B1_%D0%A0%D0%BE%D1%81%D1%81%D0%B8%D0%B9%D1%81%D0%BA%D0%BE%D0%B9_%D0%B8%D0%BC%D0%BF%D0%B5%D1%80%D0%B8%D0%B8 ). Kansalle hän oli aina tsar-batjushka, mutta virallisesti koko Venäjän (iso-, vähä, valko- ja punaisen) imperaattori.
Poista