keskiviikko 19. helmikuuta 2020

Rotututkimusta


Rotututkimusta
С.В. Дробышевский, Расоведение. Модерн, Москва 2017, 189 с.

Satuinpa tässä eilen Pietarissa asiaa yliopiston kirjakauppaan ja käteen jäi muun muassa ajantasainen kirja rotututkimuksesta, siis ihmisiä koskien.
Kirjoittaja on Moskovan valtionyliopiston antropologian dosentti ja pätevyydeltään myös psykologi. Kyseinen kirja esittelee nykyisen tietämyksen mukaisesti maapallon ihmisrodut ja roduntutkimuksen (rasovedenie) tärkeimmät metodit ja periaatteet ja on tarkoitettu korkeakoulujen opettajille ja opiskelijoille ja muillekin nykyihmisen biologisesta monimuotoisuudesta kiinnostuneille.
Sen sisällöstä pääosan vie taksonominen eri rotujen ja niiden alalajien kuvailu. Myös muinaisten rotujen synnystä ja liikkumisesta esitetään teorioita. Koska tällä alalla hyörii monenmoista yrittäjää rotujen olemassaolon kieltäjistä niiden kritiikittömiin soveltajiin, ollaan aika kiinnostavalla alueella.
Sattuneesta syystä koko asiasta on eräissä maapallomme osissa tullut sellainen tabu, että jopa tutkijoiden piirissä on haluttu jopa luopua tutkimasta tiettyjä asioita ja julistaa ne ilman muuta jo a priori tunnetuiksi…
Tieteellisen ajattelun kannalta tämä on äärimmäisen huolestuttava piirre. Onneksi sentään jostakin vielä löytyy myös aitoa tutkijan mieltä ja ilmeisesti myös rahoitusta sellaisellekin tutkimukselle, jota jotkut poliittiset piirit pitävät epäsuotavana.
Kuten tekijä toteaa, rotu on käsite, joka kuuluu joukoille eikä yksilöille. Se on muutoksen alainen asia ja rotutukimus (rasovedenie)on tätä muutosta tutkiva tieteenala. Se käyttää hyväkseen kaikkia tämän asian kannalta relevantteja seikkoja, joista perimä on tietenkin ratkaiseva. Sen seuraukset ja ilmenemismuodot eivät toki nekään ole mielenkiintoa vailla.
Yksittäisen henkilön kohdalla ”rotu” olisi yhtä hankala käsite kuin vaikkapa ”kuolleisuus” tai ”keskipituus”, huomauttaa tekijä. Henkilö saattaa näyttää ideaaliselta tietyn rodun edustajalta, mutta erehdyksen vaara on suuri.
Tässä muuten tulee mieleen, että koirien kohdalla ihmiset ovat itse luoneet tietyt rotuideaalit ja yrittävät ylläpitää sellaista jalostuslinjaa, joka mahdollisimman hyvin pitää yllä ja kukaties vielä tiettyyn suuntaan kehittääkin tuota ihannetta.
Joka tapauksessa rodulla on kirjoittajan mielestä aina jokin yhteinen alkulähde, vaikka ne käytännössä
lähes aina ovat sekoittuneita ehkä joitakin pieniä enklaaveja lukuun ottamatta. Tutkimuksen kiinnostaviin kysymyksiin kuuluu juuri se prosessi, jossa tämä sekoittuminen on vuosituhansien mittaan tapahtunut.
Rotuja on konstruoitu erilaisin perustein. Muuan sellainen on typologinen kriteeri, jota käyttävät diletantit, jotka usein ovat rasisteja. Sen ohella on olemassa populaatiokonseptio, josta onkin tullut tutkijoiden piirissä johtava jo 1930-luvulla.
Historiallinen konseptio pitää rotua historiallisena käsitteenä, joka on jatkuvan muutoksen alaisena. Sen varsinaisena aloittajana pidetään vuonna 1938 teoriansa esittänyttä V.V. Bunakia.
Klinastinen käsitys kieltää rotujen olemassaolon. Sen mielestä koko asia on niin häilyvä, ettei eri ryhmien välille voida lainkaan asettaa objektiivisia rajoja ja sitä paitsi populaatioiden sisäiset erot ovat liian suuret järkevästi tutkittaviksi.
Yleensä tämän käsityksen kannattajat operoivat kirjoittajan mukaan sellaisilla monigeenisillä tuntomerkeillä, jotka eivät ole varsinaisesti rotuun liittyviä. Tämä määrää tuloksetkin ja kirjoittajan mielestä tämän käsityskannan juuret eivät olekaan tieteessä, vaan ideologiassa.
Tämä vaikuttaakin kovin ilmeiseltä asialta. Ellei tiede halua käyttää joitakin termejä, joilla arkikielessä saattaa olla harhaanjohtavia sivumerkityksiä, sallittakoon se kaikin mokomin. Rotututkimuksen sijaan voidaan kaikin mokomin puhua populaatiogenetiikasta ja antropogeneesistä.
Mikäli sen sijaan kielletään tykkänään joidenkin asioiden tutkiminenkin, ollaan jo vaarallisen kaukana totalitaarisen ajattelun tiellä. Koko idea joidenkin tutkimusalojen kieltämisestä on vain ja ainoastaan merkki kulttuurin taantumisesta. Toivokaamme, että se on vain ohimenevää loiskiehuntaa.
Kirjoittaja käsittelee myös rasismia eli käsitystä rotujen eriarvoisuudesta ja katsoo, että se jo viimeistään 1920-luvulla menetti asemansa tieteellisenä hypoteesina. Tämähän ei tunnetusti estänyt sen käyttöä politiikassa.
Mitä tulee rotujen ulkoisiin tunnusmerkkeihin, ovat ne tietenkin muuan sellainen asia, johon tutkimukseen vakavasti suuntautunut ihminen haluaa saada selvyyttä.
Niihin kuuluvat sellaiset ruumiillisen ominaisuudet kuin ihon, tukan ja silmien väri, tukan ja karvoituksen laatu, kasvojen muoto ja -kyllä vain- myös se kallon muoto. Viime mainittu on muuten yksi niistä harvoista asioista, joista voidaan saadaan tietoa hyvinkin kaukaa historiasta ja se antaa kuin antaakin ainakin jotakin informaatiota niistä kansoista, jotka tietyllä seudulla ovat joskus asuneet.
Myös hampaiden ja veriryhmien tutkimus -jota meilläkin on harrastettu- antavat tiettyä informaatiota, mutta ovat rotututkimuksen kannalta vaikeita, katsoo kirjoittaja.
Entä miten suomalaiset sijoittuvat siinä suuressa kokonaisuudessa, jonka kirjoittaja hahmottelee?
He kuuluvat näemmä ensinnäkin hyvin laajaan yhteisöön nimeltä IIb-1. Ensisijainen euraasialainen rodullinen jatkumo (europidinen rotu, euraasialaiset). Siihen kuuluu 1-2 pohjoiseuropidinen ensisijainen sisäinen haara eli pohjoinen europidinen rotu. Se on syntynyt esineoliittisellä ajalla ja morfologisesti tämä porukka näyttää Suomen näkökulmasta jo suhteellisen tutulta:  saman kokonaisuuden eteläiseen haaraan verrattuna ollaan vaaleampia, hiukset ovat suorempia ja parran ja viisien kasvu voimakkaampaa.
Lähempänä meitä näyttäisi kuitenkin olevan 2-2 Vienanmeren-Baltian rotu eli balttilainen rotu, joka asustaa Virosta Suomeen ja Komiin saakka ulottuvalla alueella.
Hiukset voivat olla sekä kiharat että suorat, parran ja viiksien kasvu heikompaa, kallo keskipitkä tai lyhyt, nenänpää keskimittainen, nenän juuri kovera ja sen pää pysty ja niin edelleen.
Vienanmeren tyyppiä esiintyy maksimaalisesti Virossa, Suomessa, Pohjois-Karjalassa, luoteisilla syrjääneillä ja pohjoisen alueen venäläisillä.
Siitä eroaa jo sitten varsinainen itäbalttilainen tyyppi, jota on etenkin Liettuan pohjoisosassa, itäisessä Latviassa, eteläisessä Karjalassa, Leningradin alueella, vepsäläisillä, vatjalaisilla ja eteläisillä komi-syrjääneillä. Tukka on suora, karvoitus heikko, kallo lyhyt, ylemmän silmäluomen poimu voimakas ja nenän ulkoneminen keskimääräinen.
No, ihan kiinnostavaa. Nämä siis ovat joukkokuntaisia käsitteitä, joiden piiriin kuuluu tietty ryhmä nykyisin eläviä tiettyjen muinaisten ihmisryhmien jälkeläisiä.
Minun kouluaikanani oli tapana puhua itäbalttilaisesta rodusta, joka siis näyttääkin tässä luokittelussa selvemmin esiintyvät Suomea etelämpänä.
Saattaa näistä luokitteluista hyötyä olla, kun syntyjä syviä tutkitaan. Mitäpä syntiä salaamaan, eittyjä keskimääräisyyksiä ja ideaalityyppejä ne taitavat jokaisen aivotkin tuottaa, olipa tutkimusta tai ei.
Mikäli sana rotu kauhistuttaa, voi tietysti puhua tietyistä tyypeistäkin, ellei nyt ota tavoitteekseen etnogeneesin selvittämistä, kuten tämä Drobyševski.
Minun mielestäni rodusta puhuminen ei kyllä ketään pahenna. Pahempaa kuin käsitteiden tai sanojen käyttäminen on ilman muuta niiden pakonomainen välttely.
Ei kai sekään sinänsä vielä turmiota tuota, mutta kun se taitaa olla oire jostakin paljon syvemmällä piilevästä sairaudesta.

79 kommenttia:

  1. Kallistun klinealistiselle käsitykselle. Vaikka iho onkin ihmisen suurin elin, ei sen pigmentin eroavaisuuksista ihmispopulaation välillä kannata vetää mitään tyypittelyä, että kyseessä olisi jotenkin eri ihmisrotu. Vai voiko Vihavainen? Montas ihmisrotua sun mielestä vuonna 2020 maailmassa on? Entäs mulatit? Ja se "sekaroituinen" on väärä vastaus, sillä mitään puhdasrotuisuutta ei ole onneksi edes olemassa. Ihminen on lähtöisin Afrikasta, joten mulatteja ollaan kaikki, kun syntyjä syviä sinne asti tutkitaan.

    Tyypittely onkin parempi nimitys asialle, pakkohan se on vähän tutkia ja hutkia tätäkin asiaa. Sekalaista seurakuntaa on maailma pullollaan, kaikenlaista tyyppiä on olemassa. Sen, millainen tyyppi sitten on, määrittää eniten hänen persoonansa, perimänsa, ympäristönsä ja elämänkokemuksensa. Tuskin siihen niin syvällisesti vaikuttaa vaikkapa hänen pernansa, isovarpaansa, silmienvärinsä tai ihonsa. Toki aivot sijaitsevat kallossa ja miksei siinä jotain variaatiota voi olla. Sen vertailu, kumpi on viisaampaa, osata ympäristössään tehdä tuli ilman tulitikkuja vai ratkaista Rubikin kuutio, voivat sitten tiedemiehet vertailla.

    Kiinnostavaahan tässä on se, miksi tätä rotututkimusta on harrastettu. Ja mihin sillä pyritään? Voiko vaikka sademetsän asukin viisautta verrata valkokaulustyöläisen älykkyyteen? Mitkä ovat kriteerit ja standardit? Kyllä ajattelisin ihan maalaisjärjellä asian, että nykyajasta katsottuna ihminen on lähtöisin aika alkukantaisista oloista, joten kunnia esihenkilöille, koko henkilökunnalle. Ja tätä menoa aika paljon ajassa mennään piankin taas taaksepäin. Sen verran älyttömäksi on meininki länsimaisen teollistumisen myötä mennyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No älä nyt suotta noita itsestäänselvyyksiä väännä. Rodut ovat kuuluneet ihmiskunnan historiaan ja niiden tutkiminen on haastava, mutta kiinnostava asia.

      Poista
    2. Kiitos lupsakkaasta savolaisesta viäräleukaisuudestasi, sitähän se oli toivottavasti vaan. Vastauksestasi päätellen taisi kuitenkin ihan olla tarpeellista vääntää ja tehdä niin jatkossakin.

      Poista
    3. Miksi ei voida reilusti - ettei tarvitse silmiään sulkea - myöntää, että ihmiskunnassa on populaatioita, jotka tietyiltä ulkoisilta ominaisuuksiltaan havaittavasti poikkeavat toisistaan, mutta samanaikaisesti, että nämä ovat ihmisarvoltaan ovat samanarvoisia. Kutsuttakoon tuota eroa sitten roduksi, populaatioksi - taikka vaikka stiinknafuuliaksi, jos se jotkut onnelliseksi tekee.

      Ongelmia ei pitäisi tulla kuin niille, jotka kieltävät koko ihmisarvon - eikä itse asiassa heillekään: ollaan kaikki yhtä arvottomia.

      Poista
    4. Nimenomaan, ja olemme kaikki samaa rotua ihmisinä. Ehkä eri populaatiota, kansaa kulttuuria jne mutta samaa ihmisrotua. Lempilauseeni onkin kaikki samanlaiaisia, kaikki samanarvoisia. ihminen on inhimillisine, rodullisine, ominaisuuksineen aivan samanlainen Inarista Kongoon ja Siperiasta Utahiin.

      Poista
    5. Ano klo 1815: Ei todellakaan ole. Ei tarvitse mennä kuin Ranskaan, niin jo ihan perustavaa laatua olevissa asioissa ajattelu muuttuu radikaalisti. Siitä on omakohtaista kokemusta vaihto-opiskelijoiden pohjalta. Esimerkiksi niinkin vähäpätöinen seikka suomalaisittain kuin morsiamen neitsyys saa Ranskassa ihan eri merkityksen.

      Poista
    6. Eipä tässä osaa olla huvittumatta siitä, millaisen määrän aivan irrelevanttia kiihtymystä saa aikaan se, un kerrotaan, että joku jossakin on lähtenyt jakamaan ihmispopulaatioita ryhmiin...
      Ei tässä ole kenenkään arvosta millään tavalla kysymys eikä siitä, että olisi olemassa vain yksi rotu, jolla on runsaasti (tai vähän) pigmenttiä.
      Tätä on mukava verrata siihen, millainen mania rotuasioita kohtaan on USA:ssa. Siellä kaikki asiat jyvitetään sellaisen olemattoman seikan mukaan -vieläpä aivan avoimen epätieteellisesti.
      Siinä mielessä meidän taitaa olla pakko tunnustaa tuollaisten ryhmien olemassaolo.

      Poista
    7. Trilisser: "Ei tarvitse mennä kuin Ranskaan, niin jo ihan perustavaa laatua olevissa asioissa ajattelu muuttuu radikaalisti. .. Esimerkiksi niinkin vähäpätöinen seikka suomalaisittain kuin morsiamen neitsyys saa Ranskassa ihan eri merkityksen."

      Näetkö itse tässä rodullisen tai geneettisen pohjan. Jotenkin olisi kiva kun voitaiin pitää rodulliset ja geneettiset asiat, jotka ilmenevät esim ihonvärissä, hiuksissa tms, seikoissa, sekä etniset, uskonnolliset ja kulttuuriset seikat auttavasti erillään.

      Vaikka voihan se olla niinkin, että kun tutkimus pääsee riittävän pitkälle, löydetään geeniyhdistelmä, joka saa vaatimaan morsiammen neitsyyttä, sekä sellainen, jolle riittää, että morsian on muuten mukava ja hyvä "käyttövalio".

      Ps. Olisiko em geeniyhdistelmä geneettisesti yhtään huono: ajatellaanpa kymmenen sukupolven päähän kumpaahan evoluutio suosii ts kumman jälkeläisiä on enemmän...

      Poista
  2. Koko käsitteelle 'rotu' ei oikeasti ole mitään kunnon määritelmää. Sana voidaan kääntää englanniksi esimerkiksi 'race' tai 'breed', jotka tarkoittavat ihan eri asioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta helkkarissa. Löytyy niitä venjästätäkin. On rod (meidän "rotumme" ilmeinen kantasana), rasa, poroda. Miten tämä muka rodun määritelmään liittyy?

      Poista
    2. Kummallista että esim. koirarotujen ymmärtämisessä tai ao. termin käyttämisessä juuri kenelläkään ei ole mitään ongelmaa.

      (Tämä tahallisen väärinymmärtämisen aikana korostan, että en väitä, että ihminen on koira, vaan haen vain "populaatiogenettistä tai antropogeneettistä)" analogiaa.)

      Poista
    3. Niin, ehkä eläinkunnassa ihmisrodun erityispiirre on olla hakematta itsessään populaatiogeneettistä tai antropogeneettistä analogiaa suhteessa toisiin eläinrotuihin?

      Poista
    4. Timo, venäjän tunneilta jäi kyllä mieleeni että sana "rod" tarkoittaa myöskin erittäin paljon "kansaa".

      Poista
    5. Ja kansan määritelmään kuuluu hyvinkin heterogeeninen porukka, kaikenlaisia individuaaleja ulkonäköineen ja -asuineen.

      Poista
    6. No kyllähän ihminen on eräänlainen Pavlovin koira. Mutta "rotu"-käsitteen käyttö taitaa keskittyä tilanteisiin, joissa kulttuuristen hylkimisreaktioiden seurauksena tarvitaan ryhmäominaisuuksien määrittelemistä. Kun kulttuuristen ominaisuuksien määritteleminen on eurooppalaisen invividualismin sokaisemille ihmisille vaikeaa ellei mahdotontakin, voidaan mahdollisesti panna toivoa siihenkin, että jokin kallonmittaus "objektivoisi" asiaa.

      Itse olen kyllä sitä mieltä, että meidän olisi opeteltava puhumaan ryhmäominaisuuksista ihan kulttuurianalyysien pohjalta, ja ymmärtämään myös, miten kovia kognitiivisia tosiasioita kulttuurit ovat.

      Poista
    7. Aivan, ja sitä määrittelyä varten on "kansa, kulttuuri" tai juuri "ryhmäominaisuudet". Siinä voidaan tarkastella vaikka savolaisia kansana ja heidän ryhmäominaisuuksiaan. Tähän astihan heilläpäin/meilläpäin vastuu sanottavasta on langetettu kuulijalle. Kenties olisi aika, että sanojankin olisi hyvä ottaa vastuuta sanottavastaan?

      Poista
    8. Kallonmittauspuuhat lienevät vain lähtöisin siitä, kun meitä suomalaisiakin on aikoinaan mittailtu viivottimen kanssa ja annettu ties mitä nimityksiä tulosten perusteella. Typerys niistä loukkaantuu tai ottaa itseensä, idiootti on se joka arvottaa ulkonäön perusteella toista ihmistä ja tekee sitä vielä tieteen nimissä.

      Poista
    9. "Totta helkkarissa. Löytyy niitä venjästätäkin. On rod (meidän "rotumme" ilmeinen kantasana), rasa, poroda. Miten tämä muka rodun määritelmään liittyy?"

      No liittyy siten, että sitä määritelmää ei ole. Rodulla voidaan tarkoittaa ainakin sitä, joka kääntyy 'race' tai sitä, joka kääntyy 'breed'.

      Poista
    10. Matias K: "en väitä, että ihminen on koira,"

      Väitä vaan, kunhan muistat seuraavana päivänä pyytää anteeksi - koirilta. 

      Poista
    11. "Väitä vaan, kunhan muistat seuraavana päivänä pyytää anteeksi - koirilta."

      Ok. Asia vilpitön.

      Poista
  3. Nykyisen puolestaloukkaantumisen takia meidän pitää pikku hiljaa luopua kaikesta ihmisyyden ilmentymisen määritteistä, koska se ei sovi jonkun identiteettiin. Koska kaikilla neekereillä ei ole ihan musta iho eikä käkkärä tukka, aivan kuin kaikilla naisilla ei ole kunnon tissejä eikä miehillä munia, niin on korrektimpaa puhua oletusarvoisesti niitä näitä niistä sun näistä. On parempi puhua vaikka läpiä päähänsä, kuin kertoa nähneensä esimerkiksi pieniä hottentotteja tai isomunaisia miehiä, koska ensimmäisiä ei määritellysti ole olemassa ja jälkimmäisetkin ovat vain huhupuhetta. Älyvapaa puhe on ehdottomasti miellyttävämpi vaihtoehto, kuin käyttää äidinkielessään isiltä opittuja määritteitä. Nykyiset noin kolmekymppiset naiset tietävät kaiken oleellisen ihmisenä olemisen erityisyydestä, joten seuratkaamme heidän ohjeistustaan. Hesari ja Ylen toimittajat auttavat, jos joku on epävarma sanan valinnoistaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. " Nykyiset noin kolmekymppiset naiset tietävät kaiken oleellisen ihmisenä olemisen erityisyydestä, joten seuratkaamme heidän ohjeistustaan. "
      Kiitos Affu, ihanasti sanottu. Tää merkkaa niin paljon. Muiskis!

      Poista
  4. Kimmo Pietiläinen on suomentanut aiheesta David Reichin kirjan:
    Keitä olemme ja miten päädyimme tähän: Muinais-DNA ja ihmisen menneisyyden uusi tiede.
    Terra Gognita 2018.

    Kirjassa kerrotaan, että Amerikan alkuperäisväestö on onnistunut omimaan ikivanhat luunsa (niitä on palautettu kokoelmista intiaaneille). Ja näin ovat onnistuneet estämään osittain niiden tutkimisen.

    Kirjassa on paljon mielenkiintoista asiaa ihmisten liikeistä muinaisina aikoina, kannattaa lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mielenkiintoisesta lukusuosituksesta, Tarkkailija. onko sulla kertoa kirjasta omaa arvostelua?

      Poista
    2. "David Reich uses the power of modern genome analysis to show the fascinating complexity of human migration and history. By letting the data lead him, he treads a narrow path between racists and xenophobes on one side and left-wing ideologues on the other. Although many of his conclusions will be controversial, he starts a necessary conversation about what modern genome analysis can tell us about the variability of human populations."
      —Sir Venki Ramakrishnan, Nobel Laureate and President of the Royal Society, London

      Täytyypä lukea tämä kirja.

      Poista
    3. Tai Mollyhan sen jo tuosta kirjasta sanoikin " “Reich’s magisterial book gives a riveting account of human prehistory and history through the new lens provided by ancient DNA data. The story of human populations, as he shows, is ever one of widespread and repeated mixing, debunking the fiction of ‘pure’ populations.”
      —Molly Przeworski, Professor of Biological Sciences, Columbia
      University

      You go girrrl.

      Poista
    4. 17.28: ei "rod" kyllä kansaa tarkoita. Kaiken maailman lajeja kyllä. Ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=mit%C3%A4+rotu+tarkoittaa

      Poista
    5. Toki sana "rod" on myös sanan kansa "narod" kantana.

      Poista
    6. Niinpäs olikin, kiitos oikaisusta.

      Poista
  5. Toivottavasti lääkärit eivät usko mitään rotuhömppää,
    koska joidenkin tautien lääke annostus on mustille ja valkoisille
    aivan erilainen,toiselle sopiva annostus on toiselle tappava,
    en vaan muista mistä taudista on kyse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Fakta on se, että niitä eroavaisuuksia ei oikeastaan ole. En muista onko mustaihoisilla enemmän trombosytopeniaa kuin vaaleaihoisilla, mutta kerropa sinä jos muistat.

      Poista
    2. Kantajapanilaisille on ominaista, että heillä on geeniperäien ominaisuus (entsyymipuute), joka rajaa alkoholin nauttimista hyvin tehokkaasti.

      Tämäkin on yksi pieni esimerkki rotuominaisuduudesta. Lääkeaineilla on epäilemättä samantyyppisiä geeniperäisiä ja sitä kautta tietyille populaatioille tyypillisiä metaboliaan liittyviä erilaisuuksia.

      Ei se nyt niin vaikeaa voi olla myöntää, että eri ihmispopulaatioilla on periytyviä eroja toisiinsa nähden noin keskimäärin.

      Poista
    3. Matias K, voit jakaa ihmiset aivan niin moneen rotuun kuin itse haluat. Se on sinun valintasi ja sinun päätelmäsi. Kaikilla on omansa.

      Poista
    4. Lääketieteellisestä näkökulmasta tietääkseni mitään "metabolisia eroavaisuuksia" ei ole olemassakaan kansojen ja kulttuurien välillä. Poikkeus kuten mainitsemasi "kantajapanilaisten huono viinapää" kai vahvistaa säännön, toisaalta samasta on puhuttu suomalaistenkin osalta kauan, joten onko kovin erilaista sittenkään siinäkään.

      Poista
    5. Joo, ja Afrikassa asuu mustaa väkeä, ne kuuluu siihen rotuun. Tämähähän tiedetään.
      Mutta eipä se niin olekaan. Otetaan eteläisen Itä-Afrikan ihminen ja vaikka Somaliasta kotoisin oleva. Tutkitaan dna kummaltakin, suuret erot! Paljon suuremmat kuin somalin ja kreikkalaisen välillä.
      Että sellainen musta rotu.

      Poista
    6. "...tietääkseni mitään "metabolisia eroavaisuuksia" ei ole olemassakaan kansojen ja kulttuurien välillä"

      Kannattaa googlailla.

      Mutta turhapa se on uskovaisten kanssa kinata. Sitä vain mietin, että sattuipa se nyt hauskasti, että luonto kehitti geenit, koko geenipohjaisen periytymisjärjestelmän, geenien säätelemät entsyymisysteemit, jne. - ja ainut, mihin tuolla kaikella on yhtään mitään vaikutusta on "kantajapanilaisten huono viinapää".

      No, luonto on tunnetusti tuhalaileva ;)

      Sehän nyt kai sentään on yleisesti hyväksytty fakta, että eri populaatioiden perimässä on helposti tunnistettavia eroja, joita mm. sukututkimuksessa hyödynnetään? Mutta nämä erot eivät siis vaikuta yhtään mihinkään? Eikö tässä ole pientä ristiriitaa?

      Miksi ilmiselvät faktat pitää yrittää kieltää? Ketä se palvelee? Kiinalaiset ovat meitä paljon fiksumpi populaatio ja rotu noin keskimääränä, kyllä se pitää uskaltaa tunnustaa.

      Poista
    7. Itse asiassa googlailut voi jättää tässä aika lailla sikseen, kun on opiskellut alaa ja toimii sillä. Hoidon kriteerinä tai minkäänlaisena faktorina ei kyllä koskaan toimi potilaan ihonväri tai silmienväri. Ehkä jotain poikkitieteellistä pseudotutkimusta voisit alkaa aiheesta tehdä, jos niin kiinnostaa. Tehdäänhän nykyään graduja Kauniista ja Rohkeistakin!

      Poista
    8. Matias K, itselle tässä keskustelussa oli kyse ihmisen taksonomisesta jaottelusta ja sen mielekkyydestä/mielettömyydestä tieteenalana.

      Poista
    9. Kysyn vielä, että mikä tekee sen, että aivan kaikkea muuta tässä maailmassa voidaan luokitella taksonomisesti etuperin ja takaperin, mutta ei ihmisiä?

      Kyse on ideologisesta tabusta, joka hakkaa luonnontieteellisiä ja biologisia faktoja vastaan, eikö totta?

      Poista
    10. Tässä taitavat olla vastakkain vapaa ihmisjärki ja lauma/parvivaisto, joka merkitsee aivojen panemista narikkaan, jotta vapautuisi järjen taakasta.
      Kokemus lienhee monissa tapauksissa palkitseva.

      Poista
    11. "kyse ihmisen taksonomisesta jaottelusta ja sen mielekkyydestä/mielettömyydestä tieteenalana."

      Miksipä sitä ei voisi tutkia siinä kuin naistutkimustakin tai yksityiselämässä postimerkkeilyä. Henkilökohtaisesti koen kyllä historian, shakin ja gastronomian mielekkäämpänä, mutta mikäpä minä olen ketään toista tuomitsemaan valinnoistaan.

      Poista
  6. Jopa Richard Dawkins, skeptismin messias, uskoo rotujen olemassaoloon.

    https://mobile.twitter.com/richarddawkins/status/678519868166152192?lang=en

    VastaaPoista
  7. " "Social construct"? Forget it. Race is biologically real. But it's irrelevant to anything that matters. We're all HUMAN. "

    That's what he said.. :)

    VastaaPoista
  8. Itse pitäisin aika uskon asiana mielipidettä: " Se on todellista, mutta epäoleellista. " Miten luotettavaa on painoarvoltaan totuus, joka on epäoleellista? Mikä on totuuden luonne tällöin? Arvoton? Ja mitä muita suuria biologisia eroavaisuuksia ihmisten välillä oikeastaan on kuin sukupuoli? Ja siitäkö tässä onkin lopulta kyse? Battle of sexes??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totuus, joka on epäoleellista, on hienolta nimeltään trivialiteetti. Varsin lapset tykkäävät niistä, esimerkiksi urheilutilastoista. Yleensä se vaihe menee ohi.

      Poista
    2. Aivan näin, ja tuolla määritelmällä rotu-keskustelu on juuri sitä mitä sanoitkin - trivialiteetti! Hupaisaa, että sitä harrasti/harrastaa niin Neuvostoliitto kuin jenkitkin. Tai eihän siinä mitään hauskaa ole, lapset leikkimässä "rotuasioilla".

      Poista
  9. Lenin taisi sanoa, ettei pidä seurata mitä suu puhuu vaan että mitä kädet tekevät. Rotukeskustelussa em. Ajatus toteutuu, kun seurataan eri roduista koostuvien populaatioiden tekemisiä. Mikäli roduilla ei olisi mitään oleellisia eroja, niin vaikkapa Nobelin tiedepalkintojen jakautuminen noudattaisi eri rotujen määrien suhteita. Mutta noudattavatko ne? Onko sattumaa, että Afrikassa ainoat toimivat valtiot ovat olleet valkoisten luomuksia? Onko sattumaa, että molemmat mallivaltiot ovat degeneroituneet aidoiksi ryysyrannoiksi neekereiden käsissä? Tai montako kansainvälisesti tunnettua tuotemerkkiä (Aidsia ei kelpuuteta) on musta Afrikka kyennyt luomaan? Vrt. piskuinen Israelin valtio (esimerkiksi Rafael, IMI, Tadiran, Elbit, Shamir, Jeter).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Professorit Vanhanen ja Lynn tutkimuksissaan tulivat siihen johtopäätökseen, että Afrikan ongelmat johtuvat sen maanosan ihmisten vajavaisesta ja puutteellisesta älykkyydestä. Mikään muu tekijä ei selitä Afrikan takapajuisuutta niin hyvin kuin heikko älykkyyden taso.

      Faktat eivät aina ole poliittisesti korrekteja. Ehkäpä juuri siksi faktat täytyy kieltää.

      Poista
    2. Näiden rotukiihkoilijoiden kannattaisi ehkä lukea myös Jared Diamondin Tykit, taudit ja teräs, jos se on jäänyt väliin. Uskoisin Diamondin yltävän älykkyydessä ja päättelykyvyssä hyvinkin esim. jonkun muistossaan autuaan Tatu Vanhasen verroille.

      Poista
    3. Trilisser ja Toipila - taattua tavaraa asiaan kuin asiaan!
      ( kaikkien provokaattoreiden kuninkaat)

      Poista
    4. Anot 958 ja 1104: Lynn ja Vanhanen käsittelevät myös Diamondin teesejä ja toteavat ne epäpäteviksi ihan todistusaineiston pohjalta. Edelleen kannattaisi utopististen "rotujen eroja ei ole" -ideologistien perehtyä tosielämän todisteisiin. Jos esimerkiksi Usa:ssa neekerien osuus tuomituista rikollisista ylittää populaatiosuuden n. nelinkertaisesti samalla kun aasialaistaustaiset alittavat saman tunnusluvun niin on aika epätoivoista väittää, etteikö kansoissa ole eroja. Seuratkaa nyt hyvänen aika ihan Suomessa eri rotuja edustavien käyttäytymistä ihan arkielämässä. Ero aasialaisten ja neekerien välillä on huima. Jututin aikoinaan useita jamaikalaisia neekerittäriä. Heidän ajattelutapansa poikkesi suomalalaisesta radikaalisti.

      Kannattaa oikeasti pohtia, eikä ideologiset lasit päässä harrastaa utopioita.

      Poista
    5. Juu, ja eikös se ollut niinkin, että Michael Burleighin teos Kolmas valtakunta - uusi historia, tämä ihan vain esimerkkinä, on sisällöltään niin skeidaa, niin skeidaa. (Uolakaan ei varmana tykkää.) Kyllä Trilisser nämä erehtymättä tietää, kun on päässä oikean väriset okulaarit...

      Poista
    6. Toipila "Mikään muu tekijä ei selitä Afrikan takapajuisuutta niin hyvin kuin heikko älykkyyden taso."

      Kyllä minusta yhtä hyvä selitys on kolonialismi sekä oikeusvaltion puute sekä se, että älykkyystestit mittaavat tiettyä kapealaista matemaattista älykkyyttä, jota koulu kehittää. Tähän viittaa se, että länsimaissa asteikkoa on pitänyt jatkuvasti rukata, jotta vertailukelpoisuus säilyy. Kuka oikeasti uskoo, että älykkyys on lännessä kasvanut. Afrikassa voi olla toisenlaista älykkyttää, joka sopii niihin oloihin (vrt alkupuolen kommentti tulentekotaidosta).

      Toisaalta en hyväksy ajatusta, että eri populaatioiden 1. rotujen älykkyyttä ei saisi tieteellisesti tutkia tai verrata ns korrektiussyistä.

      Poista
  10. Mitenkähän jenkit sen tekevät? Katsoin juuri Wikipediasta. Maan pääkaupungin väestöstä on 50,7 % mustia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. District of Columbian henkirikosluku per 100 000 asukasta oli vuonna 2018 18,5 kun koko maan luku oli 5. Eli väestön tummuus korreloi erittäin vahvasti. Saman tosiasian huomaa koko manner-Usa:ssa. Jos osavaltiossa valkoisten osuus on luokkaa 95 %, ovat rikosluvut myös liittovaltion alhaisimpia (alle Suomen lukujen).

      Poista
    2. Tämä tiettyjen kansanryhmien muita suurempi rikollisuus on aivan ilmiselvä juttu sekin, mutta sen kytkentä ihan suoraan geeneihin on paljon problemaattisempi asia.

      Hyvin suuri tekijä tuossa lienee kulttuuriperimä, joka on vahvasti ylisukupolivinen, sitkeä kuin tuberkuloosi ja pysyy kuin Junttilan talon seinä. Tämä osuus ei siis riipu geeneistä.

      Ja oman mausteensa asiaan antaa esim. maahanmuuttajien kohdalla myös se, miten he ovat valikoituneet lähtöpopulaatiosta. Esim. irakilaisten ja afgaanien osalta heidän täällä tekemiään rikoksia ja rikostyyppejä selittää kulttuuristen tiekjöiden lisäksi se, tänne tulee se irtonaisin ja "irtolaisin" nuorukaisjoukko, jolla on levoton tausta jo valmiiksi. Irakista mm. tuli 2015 paljolti juuri sotilaskarkureita Migrin tietojen mukaan. On siellä Irakissakin muutakin väkeä, mutta kaikilla ei ole halua eikä rahaa lähteä tänne hummailemaan.

      Poista
    3. Ajattelin lähinnä sitä, miten jenkit sen luokittelun tekevät. Onko jokainen ihminen kirjoissa ja kansissa jonkin "rotuinen"? Jos isä on yhtä ja äiti toista, mitä jälkeläinen on?

      Poista
    4. Komppaan Matiasta lisäten sosiaalisen aseman ja köyhyyden, joilla on tapana korrelloida huumeiden käyttöön ja rikollisuuteen (vrt "köyhyys on punikki").

      Poista
  11. "Jos isä on yhtä ja äiti toista, mitä jälkeläinen on?"

    Vastaus: Sekarotuinen. Kuten niin monet meistä. Mutta ei tuo hävitä rodun käsitettä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko siis Yhdysvalloissa sellainen tilastollinen luokka kuin sekarotuinen?

      Poista
    2. Miksi leikit tyhmää tai vähintäänkin avutonta? On google, on wikipedia, on Yhdysvaltojen liittovaltion erinäisiä organisaatioita ja niiden sivuja.

      The most recent United States Census officially recognized five racial categories (White American, Black or African American, American Indians and Alaska Native, Asian American, and Native Hawaiian and Other Pacific Islander) as well as people of two or more races.[2][3][4] The Census Bureau also classified respondents as "Hispanic or Latino" or "Not Hispanic or Latino", identifying Hispanic and Latino as an ethnicity (not a race), which comprises the largest minority group in the nation.[2][3][5] The United States Supreme Court unanimously held that "race" is not limited to Census designations on the "race question" but extends to all ethnicities, and thus can include Jewish, Arab, Hungarian, Laotian, Zulu, etc.

      https://en.m.wikipedia.org/wiki/Race_and_ethnicity_in_the_United_States

      Poista
    3. Yhdysvalloissa rodulla on suuri merkitys esimerkiksi yliopistoon hyväksynnässä, erinäisissä scholarshipeissa ja granteissa jne. Myös edullisiin kunnallisiin asuntoihin pääsy. Tässä muutama esimerkki monista.

      Näennäisestä idealismista ja universalismista huolimatta, on kyse oikeasti vain monikansallisen imperiumin sisäisen eripuran ja eriarvoisuuden piilottaminen ja vaientaminen kyynisen realistisesti.

      Poista
    4. En ole avuton, vaan esitän täsmentäviä kysymyksiä esitettyihin väitteisiin. Nytkin heräsi ainakin seuraavat: jotta tilastoja voitaisiin laatia, on kai tosiaan oletettava yksilöt luokitelluiksi. Miten luokitellaan mustan ja eskimon jälkeläinen? Miten tuo etnisyys suhtautuu rodun käsitteeseen? Ovatko luokittelun perusteet jossain nähtävissä? Ovatko luokituspäätökset valituskelpoisia ja kuka ne ylipäänsä tekee?

      Poista
    5. No et ainakaan osaa englantia. Älä huoli minä käännän aiemmin laittamastani tekstistä. "As well as people of two or more races," eli ihmiset, joissa on kahta tai useampaa rotua eli lyhyemmin englanniksi "multiracial" "The Census Bureau also classified," väestönlaskentavirasto myös luokitteli, mistä paljastuu pienellä päättelyllä, että Yhdysvalloissa on väestönlaskentavirasto, joka määrittää rodulliset ja etniset kategoriat. Jos sittenkin osaat englantia niin loput vastaukset löydät laittamastani linkistä.

      Poista
    6. Nyt käsitän ainakin sen, että luokat annetaan ylhäältä, mutta oman luokkansa päättää jokainen itse, vai tapahtuuko se syntymässä? Tämä tuntuisi johtavan helposti vääristymiin. Voiko esimerkiksi korkeakouluun pyrkiä mustien kiintiössä vitivalkoinen opiskelija, kunhan vanhemmat ovat olleet hereillä syntymästä saakka? Tästä on tainnut olla jokin ennakkotapaus.

      Poista
    7. Kuinka positiivinen syrjintä hoidetaan noissa maissa?

      Poista
    8. "Miten luokitellaan mustan ja eskimon jälkeläinen? Miten tuo etnisyys suhtautuu rodun käsitteeseen? Ovatko luokittelun perusteet jossain nähtävissä? Ovatko luokituspäätökset valituskelpoisia ja kuka ne ylipäänsä tekee?"

      Eiköhän se ole niin, että väestövirasto lähettää lomakkeen, jossa on Tuomaksen mainitsemat kategoriat ja vastaaja sitten luokittelee itsensä.

      En ole USA:n järjestelmään niin perehtynyt, että miten siihen valitetaan tai kategoriaan haetaan muutosta. Villi veikkaus, että oikeudesta.

      Poista
    9. Tulin lukeneeksi tätä kiehtovaa sekasotkua vasta nyt, pari päivää myöhässä. Rodun merkitystä Yhdysvalloissa voi miettiä vaikkapa lukemalla Philip Rothin romaanin Ihmisen tahra / The Human stain (2000.)

      Poista
    10. Muistan jonkun engelsmannin sanoneen "We are a mongrel race" ja se tuli ylpeästi. Ei siellä ole ollut tarvista mihinkään rotuhifistelyyn.

      Poista
    11. Itseäänhän voi kutsua ihan millä nimellä huvittaa! Ehkä kuitenkin kannattaa miettiä sitä millä nimellä toisia kutsuu. Kaikki eivät välttämättä ilahdu kuulleessaan olevansa jonkun brittimongrelin suusta "mongrel" eli sekarotuinen sekasikiö kuten suomennos sen kääntää.

      Poista
    12. Nimenomaan. Siinä tarvitaan aikuisen tasoista itsetuntoa.

      Poista
    13. Nimenomaan, aikuiset miehet sanailemassa toisilleen noilla nimikkeillä niin on NIIN NÄHTY mitä siitä sitten seuraa. Vai kuinka?

      Poista
    14. Jaa. J. Alfred Tanner sanoi aikoinaan, että huumorin täytyy olla etupääss' se ruikutusten runsahitten parhain lääke on.
      Jos täällä rupeaa mieltään kaikesta idiotismista pahoittamaan, niin eihän siitä mitään tule.
      Mutta taitaahan meillä olla jo mielensäpahoitustiedekin, ainakin kehittymässä.

      Poista
    15. Hmm, kellähän onkaan paha mieli kun puhelee, "minä se olen mäntti, mutta niin olet sinäkin!" Hmm hmm :) eikö olisi parempi " minä olen hyvä ja niin olet sinäkin!" Kas näin, ja mieli pysyy kivana eikä tule turhia sotia siitä kuka onkaan mäntti :)

      Poista
    16. Toisaalta tuo mongrel-retoriikka lienee sellaista laatua jonka vain mies ymmärtää. Nokittelu siitä kuka on mongrel ja jos minä olen niin totta vie olet sitten sinäkin. Nih! Akat sitten itkee pirteissä kun taas ne miehet siellä on tukkanuottasilla ja mieli buhuu. Auta armias teitä miehiä!

      Poista
    17. Jos joku ääliö rotupuheista ottaa nokkaansa, niin entäs sitten?

      Poista
  12. Neuvostoliitossa jo tutkittiin paljon suomalais-ugrilaisten kansojen antropologiaa ja rodullista muodostumista ja tässä kunnostautui erityisesti Virolainen Karin Mark.

    Suomalaiset jakaantuvat neljään antropologiseen päätyyppiin: ahvenanmaalaiseen, länsisuomalaiseen, itäsuomalaiseen ja saamelaiseen.
    Ahvenanmaalainen ja länsisuomalainen tyyppi lasketaan europidisen suurrodun pohjoiseen rotuun, joka Neuvostoliitossa nimettiin atlanto-baltilaiseksi ja joka jakautuu kahteen alarotuun skandinaaviseen ja länsibalttilaiseen.

    Itäsuomalainen tyyppi taas kuuluu itäbalttilaiseen alarotuun kuuluva Vienanmeren-Itämeren alarotu, johon kuuluu myös osa venäläisistä ja lättiläisistä kansoista.

    Suomalais-ugrilaisten kansojen alkurotuna pidettiin Neuvostoliitossa ns. uralilaista rotua.

    Oleellista on miettiä sitä, että rotu ei ole mikään olemukseltaan muuttumaton megaliitti, vaan uusia alarotuja muodostuu ajanolossa. Suurina tekijöinä uusien alarotujen muodostumisessa on ollut epäilemättä pullonkaulat väestössä, johtuen kulkutaudeista, sodista, ilmastonmuutoksista ja kansojen vaeltamisista.

    Ihminen on laji, joka muodostaa suurrotuja ja suurrodut alarotuja ollen ajanolossa ja eritoten paikallisesti muutostilassa. Rotututkimusta tarvitaan, jotta voidaan ymmärtää ihmisen olemusta.

    Se, että ihmisrotuja, tai niiden olemassaolon kiistämistä käytetään tarkoituksiin, jotka ovat olemukseltaan kunniattomia on aikamme oire, jota sopiikin ravistella ajattelemisen lisäämiseksi.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.