Bullshit

Skitprat

Kun Li Anderson möläytti, että Jussi Halla-ahon luonnehdinta hallituksen piirissä olevista eri suuntauksista oli paskapuhetta, hän tietenkin käytti sopimatonta sanaa. Vähänkös alatyyliäkin politiikassa käytetään.

Lieventävänä asianhaarana voi nähdä, että ruotsissa sana skitprat on miltei salonkikelpoinen sana. Siellähän toki on muutenkin herkemmin kiroiltu myös arvovaltaisissa piireissä. Muistanemme Olof Palmen kuittauksen Espanjan valtaapitäville Satans mördare! ja niin edelleen.

Fan lienee aivan salonkikelpoinen sana ja niin edelleen. Bullshit taitaa kuulua jo suomenkieleenkin ja on merkitykseltään jokseenkin samaa kuin paskapuhe. Silti se on eri sana.

Jokainen kieli on toki omanlaisensa. Saksaksi voi mainiosti sanoa ihmisestä vaikkapa ompeluseurassa, että hän on Arsloch, mutta en kehottaisi ketään käyttämään samaa sanaa suomennettuna ja suomalaisessa ompeluseurassa.

Muistan myös erään tapauksen, jossa ilmeisen vähälahjainen tuomari antoi langettavan tuomion, kun muuan työntekijä oli väittänyt johtajan nimittäneen häntä nartuksi. Johtaja oli kertonut, että tämä meidän työntekijämme on sellainen bitch.

Ja se bitch ei tässä tapauksessa todellakaan ole suomennettuna narttu.

Mutta eivät ne finessit tässä niin hirveän kiinnostavia ole. Kiinnostavampaa on se, että Andersson vältti kokonaan vastaamasta Halla-aholle ja esitti, ettei ymmärtänyt koko asiaa. Sen sijaan hän alkoi puhua ihan muusta, eli siitä, ettei hallitus ole tehnyt syrjäseutuja elinkelvottomiksi.

No ei tietenkään. Olisi jonkinlainen maailmanennätys, jos se olisi sen ehtinyt tehdä ja senhän jokainen ymmärtää.

Mutta ellei tämä väistöliike johtunut ymmärtämättömyydestä tai pikaistumisesta, lienee sen tarkoituksena ollut johtaa huomio muualle. Koska vaalikarjalla yleensä on omat ennakkokäsityksensä, joille he hakevat vain vahvistusta, saattoi Andersson olla varma siitä, että saa raikuvat aplodit, kun panee luun kurkkuun persulle.

Näinhän siinä kävikin. Tästä tulee mieleen anekdootti siitä, miten muuan Jussi oli sosialidemokraattien ehdokkaana ja piti vaalipuhetta, jossa todisteli, että jos oma puolue olisi vallassa, niin olot maassa olisivat paremmat –niin kuin nyt tuollakin Ruotsin tasavallassa.

Muuan maisteri sattui olemaan kuulijoiden joukossa ja hiisi väliin: -Eihän se Ruotsi mikään tasavalta ole, siellähän on kuningas!

Jussi tuota vähäsen mietti ja sanoi sitten painokkaasti: -Vai ettäkö muka kuningas! –Ei oo, eikä oo koskaan ollukkaan!

Maisteri ei tuosta osannut muuta kuin lysähtää paikalleen ja katsella hölmistyneenä ympärilleen.

Tauolla ukot sitten tupakoidessaan totesivat: -Kylläpä pani Jussi jauhot suuhun  tuolle maisterille…

Mutta tässähän puhutaan jo enemmän asioista kuin sanoista. Sanat ovat kuitenkin nyt politiikassa se suuri juttu, josta riittää puhetta valtakunnan ylintä tasoa myöten. Yleiseksi vaikutelmaksi jää, että niistä ollaan  e-r-i-t-t-ä-i-n  huolestuneita –tai ollaan olevinaan.

Aarno ”Loka” Laitinen puhui aikoinaan nipistelytieteestä viitatessaan niihin, lähinnä postmoderneihin tutkimusaloihin, joiden mielenkiinto kohdistui lähinnä erilaisiin loukkaantumisiin ja ainakin väitettyihin mielensä pahoittamisiin. Todettakoon, etteivät tutkimuksen keskiössä olleet höperöityvät eläkevaarit.

En ole enää vähään aikaan nähnyt tätä termiä käytettävän ja pidän mahdollisena, ettei sitä enää uskalleta tehdä, ehkäpä juuri mielensä pahoittavien nostaman syytteen pelossa.

Se on sääli, sillä termi on harvinaisen osuva.

Uusimmasta Suomen Kuvalehdestä huomaan, että siellä kolumnisti kirjoittaa otsikolla Solvaaminen on painostusta. Tämän yllättävän johtopäätöksen näyttävää oikeuttavan muutama letkautus, eritoten erään kansanedustajan eräästä aikuisesta poliisikomisariosta twitterissä käyttämä nimitys munaton nillittäjä.

Kirjoittaja pitää absurdina uutisoida somehäirintää –ilmeisesti juuri tällaista- yksittäisten henkilöiden välisenä nahinana. Tänä aikana näet lukuisat tutkimukset osoittavat vihapuheen isoksi demokratiaongelmaksi.

Asiantuntijaryhmä kuulukin vaatineen poliitikoilta päättäväisiä toimia ongelmaan puuttumiseksi.

Somehäirinnän uutisoiminen henkilöiden välisenä nahisteluna palvelee kirjoittajan mielestä tätä agendaa, koska se hämärtää vihapuheen mieltämistä yhteiskunnalliseksi ongelmaksi.

Tällöin kuulemma hämärtyy, että häirintä… on vallankäyttöä, jossa joitakin henkilöitä ja näkemyksiä pyritään vaientamaan…

Kyllähän se ilmeiseltä näyttää, että liikkeellä nyt on kovasti halua vaientaa joitakin mielipiteitä ja ettei asiassa liiemmin keinoja kaihdeta. Jopa yleinen syyttäjä (!) on kuin onkin onnistuttu mobilisoimaan asiaan mukaan ja näyttää ihan siltä, kuin asialle haluttaisiin nyt vielä antaa tieteenkin siunaus.

Tämä on kovin valitettava asiain tila. Mikäli poliittiset piirit eivät kavahda puuttumista sananvapauteen, mukaan lukien kaikkien mahdollisten sanojen käyttö, ne sahaavat omaa oksaansa ja mikäli tutkijat menevät tieteen nimissä tukemaan tällaisia yrityksiä, he vievät pian lopunkin siitä arvovallasta, joka sanalla tiede joskus oli.

Tuossa Suomen Kuvalehden jutussa huomiota herättää, että kirjoittajalla näyttää olevan suuri halu kieltää mehevien, kansanomaisten ilmausten käyttö ja peräti leimata se painostukseksi ja vaaraksi demokratialle.

Tämä on jo sen tason käsitekikkailua, ettei se jää missään tupaillassakaan huomaamatta. Kyllä politiikasta kirjoittavilta täytyy edellyttää yleisönsä kunnioittamista.

Mitä muuten tarkoittaa, jos jotakuta sanotaan munattomaksi nillittäjäksi?

Itse törmäsin tuohon munaton-sanaan ensimmäisen kerran lukiessani D.H. Lawrencen romaania Lady Chjatterleyn rakastajaa vuoden 1961 käännöksenä. Siinä tosin puhuttiin munista monikossa. Englannissahan tuo ilmaus to have balls on normaalikieltä.

Itse asiassa vasta 2000-luvulla näyttäisi tulleen tavalliseksi sanoa, että jollakin on munaa. Aivan erityisesti tyttöyhtyeillä sitä kuuluu nykyään olevan…

Yhtä hyvin englanniksi voitaisiin sanoa, että jollakulla on sisua (guts), vaikka eihän se ihan sama ole. Elimiin viittaava ilmaus nyt kuitenkin.

Jos siis jotakuta suomeksi sanotaan munattomaksi nillittäjäksi, katsokaamme, miten sama asia sanotaan Jumalan äidinkielellä. Urban dictionary has this to say: Someone who says shit about you behind your back gossips whispers slates you but don't have the balls to say it to your face…

Hetkinen, tuliko tästä nyt niin kauhea, etten uskalla sitä kääntääkään?

Mutta eihän se ole edes tarpeellista.

Samat sanat eri kielellä eivät ole sama asia, mutta eivät tässä tapauksessa myöskään aivan eri asia. Kyllä kyseessä on vain pieni sävyero.

Kiinnostava kysymys on, kehtaisiko joku englantia puhuvassa maassa nostaa äläkkää siitä, että hänestä sanotaan, että he actually has no balls but is just howling like a baby.

Joku tylsempijärkinen saattaisi kai sellaiseenkin erehtyä, mutta jos hän vielä sotkisi asiaan sananvapauden ja vaatisi päättäväisiä toimia, taitaisi hänen uransa olla lopussa…

Argumentum ad hominem on aina ollut huonossa maineessa eikä se, että joku todella olisi munaton nillittäjä vielä todista, etteikö hän voisi olla oikeassakin. Myöskään minkä tahansa analyysin leimaaminen vaikkapa paskapuheeksi ei millään tavalla vakuuta ketään järjellään ajattelevaa.

Varmasti on sellaisiakin, joilla hyvin riittää, että vastustajalle pannaan jauhot suuhun, olipa keino sitten minkä arvoinen tahansa. Helppohintaistahan se on, mutta ettäkö peräti rikollista? Ja oikein päättäväisiä toimia vaativaa…?

Mihin tätä maata oikein ollaan hivuttamassa?