Paljolla kirjain ostamisella ei ole loppua

Kirjoja ostelemassa

Paasikivi kävi aikoinaan Tukholmassa kirjaostoksilla, vaikka sota parhaillaan riehui. Toki silloinkin täytyy yrittää elää ja normaaleja ihmiselon tapoja noudatella mahdollisuuksien mukaan. Ja olihan Juho Kustilla muutakin asiaa, mutta se siitä.

Yleensä käyn Tukholmassa sekä siinä Stureplanin lähellä olevassa kirjakaupassa, että Akateemisessa, Mäster Samuelsgatanilla.

Ne ovat varsin hyviä kauppoja ja usein löytyy sieltä kaikenlaista sellaista tavaraa, jota kotimaasta ei löydä. Sittenhän siellä Stureplanin lähellä lsiäksi on tai ainakin oli myös mainio divari.

Tällä kertaa ei kuitenkaan tuo ruotsalainen tarjonta oikein sytyttänyt. Parikin kirjaa olisi ollut Ruotsin akatemiasta, mutta aihe ei innostanut.

Sen sijaan jäi haaviin suuri, nidottu Adam Zamoyskin Napoleon-elämäkerta ja kokoelma Isaiah Berlinin kirjeitä, molemmat englanniksi, mutta haitanneeko tuo.

Pietariinkin tuli asian tynkää heti parin päivän perästä, mutta siellä en ehtinyt lempikirjakauppoihini, joita ovat Akatemian kirjakauppa Vasilin saarella, Podpisnyje izdanija ja Akademkniga Liteinillä sekä Porjadok slov Fontankalla.

Sen sijaan käväisin Dom knigissä ja Nevskin Bukvojedissä.

Olihan niissäkin tarjontaa, joka niin sanoakseni löi hepnaadilla. Bukvojedin valtavat sotakirjojen määrät vaikuttavat yhä uudelleen jo pelkällä massallaan. Kaikenkarvaiset ”versiot” näyttävät olevan kovassa kurssissa, mutta onpa siellä tietysti asiaakin.

Silmiinpistävää on, että nimimerkki Viktor Suvorovin ja Mark Soloninin kirjoja on myynnissä niin paljon, monta nimikettä, vanhat mukaan lukien. Niistähän Kremlissä ei tykätä lainkaan eikä myöskään Sotahistoriallisessa seurassa ja on helppo ymmärtää miksi.

Sergei Kara-Murza on se ei-liberaali Kara-Murza, jonka tiiliskivi (1278 s.) Sovetskaja tsivilizatsija jäi mukaan hakuteokseksi. Pelkään pahoin, etten jaksa sitä paatosta kannesta kanteen lukea, mutta, kuten sanotaan, meren maun maistaa pisarastakin.

Kara-Murza muuten tarkoittaa mustaa ruhtinasta ja samaa kantaa on myös sukunimi Karamzin, joka oli tuolla Venäjän Topeliuksella, meidän Auroramme appiukolla, joka tosin taisi kuolla saamatta nähdä kaunista miniäänsä.

Mutta tämä on sivuseikka. Piti sanomani, että kirjat ovat Venäjällä vielä aika halpoja. Tuokin Kara-Murzan kovakantinen tiiliskivi maksoi vain 599 ruplaa eli vajaan kympin.

Mukaan jäi myös kiinnostavalta vaikuttava Ivan Krasnovin teos Komu na Rusi pit horosho? (Kuka Venäjällä juo hyvin?) Kyseessähän on sanaleikki, joka viittaa Nikolai Nekrasovin kuuluisaan runoelmaan Komu na Rusi žit horosho? (Kuka Venäjällä elää hyvin?). Siitä ainakin aion jotakin kirjoittaa.

Mutta hauskimpia venäläisten kirjakauppojen löytöjä ovat mielestäni nuo miniatyyrikirjat, joiden koko on usein vain 4x6 cm tai vähemmän (ks. m. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=pieni%C3%A4+kirjoja ).

Vaikka näkö alkaa jo heiketä, kykenee niiden tekstiä vielä lukemaan ilman erityistä vaivaa. Pidän aina jotakin niistä salkussa siltä varalta, että sattuu luppoaikaa eikä aina viitsi tuijotella kännyäkään, etenkään siinä tapauksessa, ettei ole kenttää, virtaa tai wi-fitä.

Tällaisia kirjoja on vähän joka aihepiiristä. Dom knigissä ne keskittyvät uskontoon ja kuuluisien henkilöiden aforismeihin. Sieltä taisin myös ostaa muun muassa Max Weberin tutkielman valtiosta, kokoelman juutalaisia vitsejä ja kuuluisia venäläisen kirjallisuuden käsitteitä sekä La Rochefoucauldin ja Pascalin mietteitä

Tällä kertaa ehdottomasti paras miniatyyrikirjojen osasto oli Nevskin Bukvojedissä. Sieltä jäivät mukaan Saša Tšornyin satiirit, kokoelma Tšehovin novelleja, 380-sivuinen, mutta hyvin taskuun mahtuva aforismikirja ja kokoelma tunnetuimpien venäläisten laulujen sanoja.

No, osittain tämä on tietysti ihan tuttua tarinaa, mutta onpa se vaan mukavaa esimerkiksi jossakin lontoolaisessa pubissa ottaa esiin vähän lukemista odotellessa purjomakkaroiden kypsymistä. Siinä ei silloin ympäristön örvellyskään erityisemmin haittaa.

Mieleen tulee, että tuollaisille kirjoille varmasti olisi käyttöä myös meillä. Muutaman vastaavan suomenkielisen opuksen olen nähnytkin, mutta harvinaisia ne ovat. Ainakin Su Tzunin sotataitoa löytyy, vai oliko sekin englanniksi?

Pieni kielialue ei muodostane tällaiselle formaatille estettä. Yllätyksekseni huomaan, että kaikkien noiden pikkukirjojen painokseksi on merkitty vaatimattomat 500 kpl. Silti painotyö on erinomaista, on kovat kannet ja kiiltävä suojapaperi. Tosin hintakin keikkuu yli 300 ruplassa eli vitosen paikkeilla.

Muuten, ei Kara-Murzankaan evankeliumi taida kosin kysyttyä olla, sillä tuonkin ostamani järkäleen painos on vain 2000 kpl. Mutta -kauhistuksen kananjalat!- Krasnovin viinakirjaa on painettu vain vaatimattomat 200 kpl! Mark Soloninin 23 ijunja –”Den M” on sentään saanut 2000 kappaleen painoksen. Todistetaanhan viimeksi mainitussa sentään, että Hitlerin hyökkäys tapahtui vain yhden päivän verran ennen suunniteltua Stalinin hyökkäystä länteen…

Paljon, ylen paljon jännittävää löytyy Pietarin kirjakaupoissa eikä niiden anti rajoitu vain nykytärkeisiin aiheisiin. Etenkin neuvostokautta edeltäviä klassikoita ja muitakin opuksia luetaan nyt, kun niitä taas saadaan.

Ja ihan meinasi unohtua, että kirjailijoiden kirjakauppa, Knižnjaja lavka pisatelej, tuotti kyllä nyt pienoisen pettymyksen. Siitä taitaa olla tulossa milteipä pelkkä divari. Huhuja siitä, että sen tilalle tulisi jokin rättikauppa tai vastaava, on kuulunut jo vuosia. Miten mahtanee käydä?