sunnuntai 29. toukokuuta 2022

Aikansa nainen

 

Lihallisuuden maailma

 

Guy de Maupassant. Suuret kertomukset. Otava 1970, 270 s.

 

Muistan, kuinka joskus 1980-luvulla sain kunnian kyyditä kleinbussillani suurta venäläistä kirjailijaa Vasili Belovia, joka halusi tutustua Kymenlaakson talonpoikaistaloihin. Perestroikan myötä myös venäläinen talonpoika vapautuisi ja kannatti ottaa oppia siitä, miten vapaat talonpojat elivät Suomessa.

Muistoksi miellyttävästä päivästä kirjailija jätti teoksensa ”Kaikki on vielä edessäpäin” (Vsjo vperedi), jonka luin suurella mielenkiinnolla.

Itse asiassa tuosta kirjasta tuli eräänlainen Belovin tavaramerkki, joka leimasi hänet edistyksellisen yleisön silmissä. Kirjassa kuvataan neuvostoliittolaisen delegaation matkaa Ranskaan, porvarillisen rappion tyyssijoille, jonka ytimessä on Place Pigalle (Belovilla Platz Pigalle), kaupallisen seksin keskus.

Kirja leimattiin edistyspiireissä naiiviksi, mitä se varmaan olikin, mutta tuskinpa se kuitenkaan oli tekopyhä. Esifreudilaisen neuvostokulttuurin ja läntisen pornokulttuurin välillä oli kuin olikin syvä kuilu, joka nyttemmin on tasoittunut. Belov kohtasi sen ja kuvasi sitä kirjassaan.

Jo 1800-luvulla Ranska oli opittu muualla maailmassa tuntemaan kevytmielisyyden (mitä se sitten onkin), vapaan seksin ja vapaa-ajattelun keskuksena. Tämä maine syntyi nimenomaan Kolmannen tasavallan aikana eli Saksan-Ranskan sodan (1870-1871) jälkeen. Sitä aikaa kuvaa novelleissaan myös Maupassant, jolla lienee ollut omat ansionsakin tämän Ranskan uuden maineen hankkimisessa. Hänen teoksiaan jopa kiellettiin säädyttöminä itse Ranskassakin.

Tämän käsillä olevan kokoelman teemoihin ei juuri lainkaan kuulu ruoka, mutta kyllä sen sijaan seksi, tai tarkemmin sanoen naiset seksin monopolin haltijoina.

Valkoinen mies ei tuohon aikaan ollut vielä vapauttanut naista loputtomien lapsivuoteiden ja tuottamattoman, mutta välttämättömän kotityön kahleista ja naisten todelliset mahdollisuudet päteä yhteiskunnassa liittyivät siihen, miten he pystyivät käyttämään hyväkseen miehiä, joiden hallussa taloudelliset resurssit yleensä olivat, poikkeuksia lukuun ottamatta.

Mutta naisilla oli omat resurssinsa, eivätkä ne olleet vähäpätöiset. Avioliittomarkkinoilla vaihtoivat suuromaisuudet omistajaa ja avioliiton ulkopuolelle kehittyneet seksin tai vapaan rakkauden markkinat olivat Ranskassa poikkeuksellisen laajat ja enemmän tai vähemmän julkiset.

Näissä Maupassantin novelleissa seksuaalisuus esiintyy enimmäkseen vastustamattomana luonnonvoimana, joka tuhoaa milloin onnettoman rakastajan, milloin viattoman lapsen, joka pahaksi onnekseen sattuu olemaan alasti uimassa himoissaan kärvistelevän kylän määrin saapuessa paikalle.

Kirjassa kuvataan myös avoimesti lesbolaisuudellaan briljeeraavaa ryhmää, joka viis veisaa yleisestä paheksunnasta ja saa sekä paheksujansa että myös puolustajansa.

Muuan naiskohtalo liittyy ajan loputtomiin raskauksiin, jotka eivät enää olisi olleet välttämättömiä. Tässä tapauksessa mustasukkainen mies vain haluaa tärvellä vaimonsa kauneuden, jonka hän pelkää houkuttelevan muita miehiä. Ovela juoni tekee tyrannin pyrkimykset tyhjiksi.

Eräs novelli liittyy ilotaloon, jota pidetään Normandiassa. Siellä sellaista ei paheksuta ja monet kylän miehet saapuvat säännöllisesti ja jopa päivittäin viettämään aikaa tyttöjen kanssa. Seksistä ilmeisesti sovitaan aina tapaus kerrallaan ja se edellyttää jonkin sortin viettelemistä.

Ilotalon naiset tekevät yhdessä retken juhliakseen erään tytön konfirmaatiota ja onnistuvat tulemaan katsojien silmissä hurskaan rituaalin todellisiksi symboleiksi ja kristillisten hyveiden olennoitumiksi. Tunnelmasta tulee poikkeuksellisen harras.

Tuon ajan erikoisuuksiin liittyy myös se tuhlaus, joka syntyi tunnettujen, julkisuudessa loistavien naisten ympärille, kun ökyrikkaat yrittivät parhaansa mukaan päästä suurten diivojen suosioon.

Toki monella hyvällä aviomiehellä oli rakastajatar, jonka olemassaolo voitiin tietää, mutta josta ei sopinut puhua. Avioliiton pyhyyttä varottiin kuitenkin Ranskassa loukkaamasta, vaikka esimerkiksi meillä pohjolassa ajatus omantunnon avioliitosta sai yhä suurempaa suosiota. Lienee johtunut kaikenkarvaisista ibseneistä ja muista muotikirjailijoista.

Tässä kirjassa lukija joutuu päättelemään, että muuan isän rakastajatar periytyy pojalle.

Mielestäni sangen kiinnostavia ovat kuvaukset niistä naisista, jotka hullaannuttivat tuon ajan miehiä. Kuten jo Maupassantin Rasvapallossa, heidän yleinen piirteensä oli lihavuus: Muodoiltaan riittävän pyöreät naiset tulivat sinne näyttämään itseään ja hankkimaan asiakkaita. Ja toiset naiset, jotka olivat paisuttaneet ja pönkittäneet itseään pumpulilla ja vietereillä, kohentaneet muotojaan sieltä ja tasoittaneet täältä, katselevat ynseinä ja halveksien pulikoivia sisariaan.

Toinen kuvaus kertoo ilotalon vetonaulasta: Hän aloitti Rosa Räpätädistä, jonka hameen alta tuli esiin muodoton möhkäle, aivan pyöreä ja nilkaton, oikea makkarajaka, kuten Rafaele sanoi. Fernande sai kohteliaisuuksia kauppamatkustajalta, joka ihastui hänen mahtaviin pylväisiinsä. Kauniin juutalaistytön laihoilla säärillä oli vähemmän menestystä.

Mitäpä sanoakaan. Mieleen tulee se sadan vuoden takainen mainos, jossa kerrotaan, että laihuus on rumaa ja luvataan myydä ainetta, jolla nainen pystyy lihottamaan itsensä.

Ja miten lauletaankaan vanhassa laulussa: Kaks on pojalla ystävää, se lihava ja se laiha. -Ostan litran lämmintä maitoo, lämmintä maitoo, lämmintä maitoo, ostan litran lämmintä maitoo ja lihotan sen laihan.

Kauneushan ei ole kiinni laihuudesta eikä lihavuudesta. Se on katsojan  silmissä ja mitä naiskauneuteen tulee, mieskatsojan silmät näkevät aina sen, mitä vuosimiljoonien evoluutio on opettanut ne näkemään: laihuus on kuin onkin rumaa ja runsaat muodot naisellisia ja puoleensa vetäviä.

Kun nyt toki olemme hiukan muutakin kuin seksuaaliolentoja, saattavat muut asiat jättää lihalliset avut varjoonsa, mutta niiden kieltäminen ei ole mahdollista.

Ranskan kolmannen tasavallan aika antoi kerran maailmassa äänen niille miljoonille miehille, jotka tiesivät, että sukupuolivietti on voittamaton luonnonvoima.

1900-luvun lopussa näyttää syntyneen merkittävä vastareaktio, joka ilmeni esimerkiksi Leo Tolstoin seksuaalikielteisyydessä. Meillä julkaistiin erityinen Puritas-kirjaston nimellä tunnettu kirjasarja, joka ihannoi sukupuolista puhtautta ja muun muassa varoitteli itsesaastutuksen tuottamista kauheista seurauksista.

Venäjällä seksuaalisuuden vapautuminen alkoi pian vallankumouksen jälkeen, mutta se tukahdutettiin julkisuudessa taas 1930-luvun ”suuressa perääntymisessä” ja perestroikan aikana tuo kuuluisa syntinen Ranska oli myös Vasili Beloville, aikansa kirjallisuuden mestarille, hirvittävä synnin pesä. Uskonnon kanssa ei tällä asialla ollut mitään tekemistä.

 

 

 

 

26 kommenttia:

  1. Jatkan Huovisen linjalla: "Naiset ovat kultia."

    VastaaPoista
  2. Eikös ne synnit saa anteeksi, kun aidosti katuu ja tekee samalla parannuksen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riippunee mikä se synti on ja mitä maan laki siitä sanoo?
      Henkilökohtainen vakaumus johonkin on hieman eri kuin kollektiivinen lain näkökannalta tuleva. (Valtaosa kumminkin ymmärtänee että lait on tappoa, murhaa, raiskausta katsoen tms. tehty, olettaisin että siinä koetetaan säilyttää yhteiskuntarauha).

      Poista
    2. Älä nyt sotke syntiä ja rikosta.

      Poista
    3. Syntikäsitys liittynee moraaliin ja sivistykseen. Jolloin taas sukupuolellakin on merkitystä miten sen voi käsittää. Eri kulttuureissa eri aikajaksona voi olla eroa sen käsittämisestä, mikä on hyväksyttyä ja mikä ei sosiologisesti. Kun taas rikoslain näkökannalta laki on kirjallista mikä siirtynee jälkipolville ja on ihan eri juttu kuin uskonto tms.

      Poista
    4. No, se erehdys on yleinen.
      Menee sekaisin jopa ylimmältä syyttäjäviranomaiselta.

      Poista
  3. Tuo on tainnut olla normi kohtalo tytöille kaupungeissa.
    Lainasin kirjastosta Hallie Rubenholdin The Covent Garden ladiesin. Kirja käsittääkseni pohjaa Harrisin listaan. 1700-luvun Lontoossa oli mustavihko missä kerrottiin tytöistä ja heidän ominaisuuksistaan.
    (En kerennyt loppuun lukemaan kun kirjassa oli varauksia. Ja kun kyse on vieraskielisestä niin itselle sen lukeminen vie aikaa enemmän, kuin vaikka kotimaisen kirjallisuuden. Kuin myös totesin etten välttämättä tahdo lukea enempää siitä mitä tapahtuu parittajilleen tottelemattomille tytöille. Mikä jäi mieleen niin ranteet katkotiin ja heitettiin yleiselle kadulle.
    Jokseenkin tuli mieleen Sofi Oksasen kirja Puhdistus ja siinä se epämääräinen toiminta parittajilta. Se tosin on kaunokirja, enkä tiedä miten paljon Oksanen on hakenut historiallista pohjaa tarinoihin).
    Muistanen kyllä lukeneeni jostain kirjasta muistaakseni 1800-luvulla kuinka Suomesta houkuteltiin Tukholmaan piikatyttöjä bordelleihin ja vastavuoroisesti Tukholmasta Turkuun ja Helsinkiin. Luvatut työt tuppasi olemaan jotain muuta, kuin mistä oli lähtömaassa ollut puhe.

    VastaaPoista
  4. En tunne sen kummemmin Belovin enkä Maupassantin (Maupassant'n) kirjoja, mutta tuntuu, että he olivat ja elivät eri laidoilla, ja suhtautuivat asioihin eri tavalla.

    Blokisti voi kertoa enemmän heidän eroistaan. Minä en tunne tarvetta lukea ainakaan Maupassantin kertomuksia.

    Maupassant eli onnettomasti ja kuoli mielisairaana. Löysin hänestä tämän tyylisen luonnehdinnan, kun yritin etsiä tarkempaa tietoa hänestä ja hänen elämästään kuin mitä Wikistä löytyy.

    Hänen kirjansa kuulemma käsittelevät sotaa, prostituutiota ja hulluutta, jotka kaikki koskettivat häntä itseään.

    On tavallaan harmi, että huonot tavat päättivät hänen elämänsä niin nuorena, vain 42-vuotiaana. Voi sanoa, että hän meni ennenaikaiseen hautaan.

    Se, että Maupassant oli niin uskonnon (kristinuskon) vastainen, ei ole tavallaan yllätys, kun on kyse ranskalaisesta kirjailijasta.

    Maupassant otti osaa Saksan-Ranskan sotaan, mikä oli hänelle nöyryyttävää.

    Mietin, että jos tulisi tilanne, missä Ranska joutuisi sotaan jonkun maan kanssa, niin pärjäisikö sen asevoimat yhtään sen paremmin kuin aiemminkaan, vaikka sillä on vaikka minkälaisia aseita.

    M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pärjäsiväthän ne Ludvig XIV:n ja Napoleonin kun aikoina.

      Poista
    2. Huomaan, että nimimerkki M kertoilee kovin ahkerasti jonkun aivan toisen henkilön blogissa, mitä kirjoja hän itse ei halua lukea. Nimimerkki M vaikuttaa vahvasti vakuuttuneen siitä, että tällainen tieto on kaikille muille blogin lukijoille aivan hirvittävän tärkeää ja arvokasta.

      Poista
    3. Luultavasti paremmin kuin amerikkalaiset.

      Poista
    4. Ämmä se taas esittelee maailmansa pienuutta.

      Poista
    5. Anonyymi (29. toukokuuta 2022 klo 13.23):

      "Huomaan, että nimimerkki M kertoilee kovin ahkerasti jonkun aivan toisen henkilön blogissa, mitä kirjoja hän itse ei halua lukea. Nimimerkki M vaikuttaa vahvasti vakuuttuneen siitä, että tällainen tieto on kaikille muille blogin lukijoille aivan hirvittävän tärkeää ja arvokasta."

      Kerron, mitä kirjoja en halua lukea, koska tunnen itseni paremmin kuin muut ihmiset täällä ja mitä he haluavat lukea.

      Olen kyllä joskus vuosia sitten käyttänyt aikaani kaikenlaisiin kirjoihin, joiden lukemisesta ei kuitenkaan ollut suurta hyötyä. Luen siksi nykyään lähinnä vain tieto- ja tiedekirjoja, jotka rikastuttavat sekä tiedollisesti että henkisesti.

      En tiedä, onko sen kertominen tärkeää ja arvokasta, mutta kaikilla on kaiketi oikeus sanoa jotain, vai mitä? Jos läsnäoloni häiritsee, voin siirtyä muualle.

      M

      Anonyymi (29. toukokuuta 2022 klo 15.16):

      "Luultavasti paremmin kuin amerikkalaiset."

      En tiedä.

      M

      Anonyymi (29. toukokuuta 2022 klo 15.17):

      "Ämmä se taas esittelee maailmansa pienuutta."

      Jos haluat julkisesti keskustella maailman pienuudesta, niin olen valmis, vai mitä?

      Ja olisi mukavaa kuulla, kun otat kirjallisesti kantaa itse asiaan, mikä minä en ole.

      M

      Poista
    6. Et ole, olet ainoastaan valmis saarnaamaan pientä ahdasta maailmaasi muille.

      Poista
    7. Pörinää, surinaa vain. Ei minkään sortin älyllistä pölytystä. Mikä hemmetin hyönteishotelli tämä onkaan!

      Poista
    8. Anonyymi (30. toukokuuta 2022 klo 5.57):

      "Et ole, olet ainoastaan valmis saarnaamaan pientä ahdasta maailmaasi muille."

      En saarnaa pienestä ja ahtaasta maailmasta vaan kerron mielipiteeni kyseessä olevasta asiasta. Olisi mukavaa kuulla sinunkin mielipiteesi siitä edes yhden kerran.

      M

      Anonyymi (30. toukokuuta 2022 klo 8.51):

      "Pörinää, surinaa vain. Ei minkään sortin älyllistä pölytystä. Mikä hemmetin hyönteishotelli tämä onkaan!"

      Täällä on paljon katselijoita, mutta vähän osanottajia (kuolleeseen keskusteluun).

      Tämä on kuin suomalaisen yliopiston luento, mitä monet opiskelijat seuraavat, mutta he eivät uskalla esittää kysymyksiä, koska he pelkäävät joutuvansa naurunalaisiksi.

      Pitää uskaltaa kysyä ja ottaa kantaa.

      M

      Blokisti kirjoitti:

      "Kauneushan ei ole kiinni laihuudesta eikä lihavuudesta. Se on katsojan silmissä ja mitä naiskauneuteen tulee, mieskatsojan silmät näkevät aina sen, mitä vuosimiljoonien evoluutio on opettanut ne näkemään: laihuus on kuin onkin rumaa ja runsaat muodot naisellisia ja puoleensa vetäviä."

      Minä en ainakaan usko, että evoluutio on opettanut meille miehille yhtään mitään. Kyse on jostakin muusta. Ja sitä paitsi, minä en ole uskonut evo-oppiin sitten kouluaikojeni. En ole koskaan tarvinnut sitä työssäni.

      Olin kerran jumalanpalveluksessa, kun pappi saarnasi evo-opin puolesta. Hänellä ei ollut mitään muuta annettavaa ihmisille.

      M


      Poista
    9. Nimimerkki M vastasi kommenttiin kirjoittamalla pitkähkön esseen omista harrasteluistaan, mieltymyksistään ja uskomuksistaan. Lisäinformaatiota näistä tärkeistä aiheista epäilemättä seuraa.

      Poista
    10. Olisihan pitänyt arvata että ämmä on kaiken muun lisäksi kretiini.

      Poista
    11. Anonyymi (30. toukokuuta 2022 klo 11.33):

      "Nimimerkki M vastasi kommenttiin kirjoittamalla pitkähkön esseen omista harrasteluistaan, mieltymyksistään ja uskomuksistaan. Lisäinformaatiota näistä tärkeistä aiheista epäilemättä seuraa."

      Toistan, että minä en ole aihe. Eikö sinulla ole mitään sanottavaa aiheesta?

      M

      Anonyymi (30. toukokuuta 2022 klo 12.18):

      "Olisihan pitänyt arvata että ämmä on kaiken muun lisäksi kretiini."

      Miksi käytät vieraskielistä sanaa haukkumasanana? Eikö suomi riitä sinulle?

      M

      Poista
    12. Nimimerkki M kirjoittaa: "minä en ole aihe."
      Tätä totuuden ytimeen iskevää kiteytystä ei voi millään tapaa kyseenalaistaa.

      Poista
    13. "Eikö suomi riitä sinulle?"

      Eihän se millään riitä haukkumasanojen osalta, ajattelepa esim rikasta Venäjää tai ranskaa. Kyllä me tuossa suhteessa olemme tylyn luonnon lapsipuolia - onneksi.

      Poista
    14. Anonyymi (30. toukokuuta 2022 klo 17.49):

      "Nimimerkki M kirjoittaa: "minä en ole aihe."
      Tätä totuuden ytimeen iskevää kiteytystä ei voi millään tapaa kyseenalaistaa."

      Niin.

      M

      Anonyymi (30. toukokuuta 2022 klo 18.04):

      "Eihän se millään riitä haukkumasanojen osalta, ajattelepa esim rikasta Venäjää tai ranskaa. Kyllä me tuossa suhteessa olemme tylyn luonnon lapsipuolia - onneksi."

      Suomi on rikas kieli. Sillä on saa sanottua sitä, mitä ei saa ranskalla tai venäjällä. Käytän täällä suomea, mikä taipuu niin hyvään kuin pahaan, mitä haluan välttää.

      Joku sanoi, että kaikissa kielissä on sama syvyys.

      Kun kirjoitan, niin yritän olla loukkaamatta ketään. Otan kantaa asioihin, mihin he eivät ota, vaikka heidän pitäisi. Heitä, jotka eivät ota, vaikka pitäisi, ovat papit ja piispat.

      M

      Poista
    15. Olet yhden asian kapeakatseinen saarnamies, arvon "M".

      Poista
  5. "Rasvapallo" on napakka pienoiskuva yhteiskuntaluokista, tekopyhyydestä ja kaksinaismoraalista. Hevosvaunujen kokoinen maailma, ja kaikki jaot ja jännitteet läsnä.

    Maupassantilla oli tuo kyky, nähdä isoja juttuja pienissä ympyröissä. Esimerkiksi Bel-Ami, jossa katse käännetään tarinankerronnan raameissa itseen ja vertaisiin, kirjoittavien ihmisten pohjimmaiseen luomiskyvyttömyyteen ja sisäiseen tyhjyyteen.

    Maupassantista tulee oitis mieleen, että päivän uutiset kertovat, että ruotsalainen elokuvaohjaaja Ruben Östkund, joka on yksi harvoista tai ehkä ainoa nykyajan filmintekijöistä jonka voi sanoa ymmärtävän sosiologiaa, on jälleen voittanut Cannesin Kultaisen Palmun. Olen noista Östlundin elokuvista ollut aika otettu -- nimenomaan ruotsalaisyhteiskunnan sietämättömän tekopyhyyden kuvaajana hän on nerokas. Tälläkin kertaa sanoma on sama: nyt muotimaailma on pakattu pienoisyhteiskuntana loistoristeilijään, jota ohjaa itseään originellina pitävä kommunistikapteeni, joka karauttaa laivansa kiville niin että se kiikkuu oikealta vasemmalle ja takaisin -- ja kaikki muotimaailman kliseet pannaan päälaelleen.

    Eräänlainen nykyajan Maupassant, vähintäänkin.

    VastaaPoista
  6. Miehenä ja naisena oleminen on oikein kivaa, jos sen oikein oivaltaa. Se oikein oivaltaminen onkin melkoinen ongelma sitten asiassa kuin asiassa.

    VastaaPoista
  7. Timo kirjoitti: "Kauneushan ei ole kiinni laihuudesta eikä lihavuudesta. Se on katsojan silmissä ja mitä naiskauneuteen tulee, mieskatsojan silmät näkevät aina sen, mitä vuosimiljoonien evoluutio on opettanut ne näkemään: laihuus on kuin onkin rumaa ja runsaat muodot naisellisia ja puoleensa vetäviä". Minusta Komin lahja maailmalle, taidemaalari ja bon vivant Viktor Ljapkalo/Виктор Ляпкало, on ymmärtänyt tämän tosiasian kerrassaan mainiosti, kuten jokainen voi havaita hänen nettisivuillaan: http://www.lyapcalo.ru/picturesru.html

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.