perjantai 13. toukokuuta 2022

Näälmannin möljassa ranstia joivat

 

Kirjaston kirjoja

Matti Hälli, Lassinkallio. Kirja koskenrannan ihmisistä. Otava 1959, 248 s.

 

Sulkavan kirjasto näyttää poistaneen kaikki Matti Hällin kirjat. Ne ovat olleet ilmaisten poistokirjojen joukossa hyvässä seurassa. Sieltä ovat löytyneet myös Faulkner, Dostojevski, Mann, Moravia, Maupassant ja monet, monet muut.

Kun en itse tunne ns. kirjastotiedettä enkä lainkaan tiedä, mihin tällainen politiikka perustuu, tulen pakostikin ajatelleeksi, että kyseessä on jonkinlainen kampanja kansan tyhmentämiseksi. Kun kirjastoistakin rupeaa saamaan vain uusinta uutta, kapenee ihmisten maailmankuva ja historiankäsitys yhä enemmän lähestyen nollaa, kunnes sen sanelevat kokonaan mediat, jotka sattumoisin nekin ovat yhä yhdensuuntaisempia.

Totean, ettei edes Neuvostoliitossa kehdattu kieltää klassikoita. Se olisi ollut liian räikeässä ristiriidassa sen suuren ja pöyhkeän väitteen kanssa, että koko neuvostokulttuuri perustuu aiempien yhteiskuntamuotojen suurimmille saavutuksille, tietenkin myös ylittäen ne.

Mutta tilaisuus vertailuun siis neuvostokansalaisille jäi ja intellektuelleille kirjastot olivat aarreaittoja, joiden suurimpia kalleuksia tosin vartioitiin erityisvarastoissa (spetshran), jonne pääsivät vain todistetusti typerät ihmiset, jotka eivät sieltä pystyneet mitään systeemille vaarallista löytämään.

Mutta pelkästään suurten klassikoiden olemassaolo ja ainakin jonkinlainen saavutettavuus tekivät tehtävänsä. Intelligentsija, joka kokoontui kulttuurilaitoksissa, ymmärsi, miten hataralla pohjalla systeemin omakehu oli ja tiesi, mihin sen väitteitä voitiin verrata.

En kuulu ns. salaliittoteorioiden kannattajiin. Tämä laajamittainen kirjallisuuden näivettämisilmiö on kuitenkin vastaansanomattomasti totta. Se ei rajoitu vain Sulkavaan, olen nähnyt saman monissa muissakin kirjastoissa.

En rupea kertaamaan, mitä kaikkea menetämme kirjallisuuden tuhoamisen myötä. Yksi asia joka tapauksessa ovat paikalliskuvaukset. Ne eivät tietenkään ole sinänsä luotettavia otteita historiasta, mutta ainakin ne ovat esimerkkejä siitä, mitä ja miten asiat esitettiin. Niiden parhaisiin puoliin kuuluu, etteivät ne tunne nykyisen ajan poliittista korrektiutta, vaan kertovat asiat oman aikansa silmin. Ehkä siinä piilee niiden ”vaarallisuuskin”?

Matti Hälli on yksi niistä, joiden teoksia ei näköjään enää pidetä säilyttämisen arvoisina. Hänen kirjojaan sainkin sitten aika läjän, mistä olen itse tyytyväinen, mutta pahoittelen, että muut sitten menettävät mahdollisuuden niitä lukea. Ainakin ne nyt on pelastettu polttoroviolta.

Luin viime syksynä Hällin Hailuoto-trilogian ensimmäisen osan, Isä Jumalan ilveilijä. Kirja oli varsin mukaansa tempaava ja esimerkiksi sen kuvaukset kesäisestä saaristoluonnosta olivat aivan erinomaisia. Rupesin sitten etsiskelemään jatko-osia, mutta en ole niitä tähän päivään mennessä löytänyt.

Lassinkallio puolestaan on tiettävästi Oulu-trilogian keskimmäinen osa. Aloittelin jo myös kolmatta osaa, mutta huomasin, että kirjat taitavatkin olla aivan itsenäisiä. Se oli yllätys, kun Lassinkalliossa oli monia teemoja, joita saattoi odottaa kehiteltävän eteenpäin.

Yhtä kaikki, Lassinkallio kuvaa köyhemmän, eli ”nurjan” joenrannan asukkaita. Itse en tunne Oulua eikä minulla ole mitään kuvaa siitä, miltä se oikeasti näyttää, eikä liene väliksikään. Paikallisilla on varmasti loputtomasti kommentteja siihen, millä tavalla romaani poikkeaa todellisuudesta. Jos se muistuttaa sitä liikaa, saattaa kirjailijaparka joutua kärsimään. Tapauksia on paljon.

Joka tapauksessa kirjan esittämä 30-luvun miljöö on monessa suhteessa aidon tuntuinen. Yksi piirre on seksuaalisuuden kummallinen asema yhteisön ja etenkin sen nuorempien jäsenten piirissä. Uskonnollisuus on vain yksi tekijä, joka siihen vaikuttaa ja itse asiassa kiivaimmissa uskovaisten piireissä taitavat kukoistaa myös melkoiset seksuaaliset jännitteet, jotka sitten myös laukaistaan.

Mutta nuoriso on usein uuden, kehittyvän identiteettinsä kanssa pahasti eksyksissä, eikä apua ole hevin tarjolla.

Suuri ongelma on kiusaaminen, joka on erinäisissä nuorten piireissä kasvanut instituutioksi. Aikoinaan sen katsottiin olevan nuorten keskeinen asia, eikä siihen juuri puututtu. Jotkut kai nykyäänkin ovat kuvitelleet, että etenkin lapsilla on suorastaan jotakin synnynnäistä, luonnollista viisautta, joka aiheuttaa kiusaamisen ja johon puuttuminen aikuisten toimesta olisi vain omien arvojen tyrkyttämistä väärälle taholle.

Muistan, miten joskus TV:ssä joku noin 10-vuotias nuorimies kysyi pääministeri Sorsalta: ”tietääkö hallitus, että tässä maassa kiusataan lapsia?!”

Reaktiona oli pääministerin herttainen nauru, mutta ei muistaakseni mitään vastausta. Myös yleisön naurunpuuska osoitti, ettei asiaa pidetty lainkaan vakavana. Nyt tilanne on onneksi muuttunut ja parempi on, että syntyy hullunkurisia ylilyöntejä kuin ettei asiaan lainkaan puututa.

1930-luvulla ja tietääkseni sitäkin enemmän 1920-luvulla myös nuorisokulttuuri oli hyvin väkivaltaista, mikä selittyi paljolti kansalaissodan perinnöllä. Sieltä olivat monet aseetkin peräisin.

Hiipivä väkivaltaisuus näkyi siinä, että nuoret miehet kantoivat mukanaan aseita. Tanssipaikoilla oli jokaisella vähintäänkin puukko tai jopa leimakirves, kuten tässä romaanissa. Hyvin monella oli sitä paitsi pistooli, joko taskukokoinen tupsluikkari (browning, ajan termeillä ”roolinki”) tai peräti parabellum. Sellaisia kantoivat jotkut taskussaan jopa koulussa.

Henkirikostilastot olivat sen mukaisia. Nykyäänhän ne ovat ampuma-aseiden suhteen aivan hämmästyttävän siistit, mutta ennen oli toisin, vaikka aseita lienee ollut paljon vähemmän.

Pahinta oli tietenkin nuorten kollien pyrkimys päästä käyttämään väkivaltaa sen itsensä vuoksi. Sen takia jengiydyttiin ja kun omaan piriin kuulujattomia uroksia tuli hajuetäisyydelle alkoi samanainen murina, jonka kaikki koiranomistajat tietävät syntyvän kahden uroksen välille. Olosuhteiden ollessa suotuisat karkaavat urokset toistensa kimppuun.

Tosin ihmisyhteisössä toki oli ja on myös vastavoimansa. Välivaltaiset tyypit olivat lähes aina niitä, joiden aivotoimintaa eivät estot hillinneet, heitä saattoi siis verrata lobotomisoituihin tai aivoinvalideihin, kuten olen Kullervo Rainiolta oppinut. Kehittyneemmät yksilöt jäivät maalitaulun asemaan.

Tämäkin kirja näyttää sisältävän runsaasti ainesta, jonka odottaisi saavan jatkoa seuraavassa osassa, mutta ainakin teos ”Kosken kuuluvissa” kertoo jo aivan eri ihmisistä.

Siitä huolimatta olen alkanut tykätä Hällin kirjoista, joita aikoinaan hieman vieroksuin. Vahinko, että niiden hyväkuntoisia kappaleita poistetaan yleisön saatavilta.

18 kommenttia:

  1. Olen tehnyt saman huomion kirjastojen ongelmasta. Kun katsoo uutuuksia, mitä kyllä pikkukunnankin kirjastoon tulee, niin valtaosa uusista kirjoista on dekkareita. Niitä kai ihmiset lukevat ja toivovat?

    Joka tapauksessa klassikot on heitetty poistoina ties minne ja kirjojen ystävä joutuu niitä etsimään kirppareilta ja netistä. Joistakin nettikirppareista tekee aika mukaviakin löytöjä ja edullisesti. Tahtoo vain vuosien myötä kertyä teoksia niin paljon, että jonnekin niitä pitää tilan puutteen takia laittaa. Onneksi on vielä tuttuja, jotka ottavat kirjoja lahjoituksena ihan vain kiitoskaupalla.

    Seuraan kyllä kirjallisuutta aika hanakasti ja teen myös kirjastoille hankintatoiveita, mutta on pakko todeta, että toiveeni hyvin harvoin toteutuu. On pakko todeta, että kai jonkinlainen uudelleenkoulutus lienee kirjastolaitoksessamme menossa, sillä uutuudet dekkareiden lisäksi näyttävät edustavan tietyn poliittisen ja maailmankatsomuksellisen agendan edustajia? Ynnä vielä se, että aika nopeasti poistoon ja polttoon siivotaan hyllyista ne teokset, jotka eivät näköjään niin selkeästi tuo ilmi nykyistä maailmanmenoa!

    VastaaPoista
  2. Minulla on yhteyksiä oululaisiin, joten tiedän jonkin verran oululaisuudesta. Jotkut saattavat ihmetellä tuossa Oulun pojista kertovassa laulussa olevia sanoja. Möljä on rannalle tavallisesti hyvin suurista kivistä rakennettu kiveys. Sitä pitkin saatettiin kävellä vetäen köydestä venettä koskea ylös. Ransti on ranskalaista punaviiniä. Samassa laulussa yksi pojista putosi "sekkaan". Sekaan putoaminen tarkoittaa veteen (koskeen) putoamista.

    Yksi oululainen sana on "ölövi". Se tarkoittaa suunnilleen muina miehinä. Vaikkapa että minä seisoin siinä ihan ölövinä. Kertomuksen mukaan termi on peräisin juopotteluun taipuvaiselta poliisilta. Esimies oli tavannut tämän virantoimituksessa kaupungilla ja ehkä nenän punoituksesta johtuen epäillyt tämän nauttineen jotakin alkoholipitoista. Niinpä hän kysyi: "Har konstapeln druckit brännvin?". Vastaus kuului: "Näi, bara öl och vin."

    Toinen professori

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen kuullut tuon "ranskanviini"-version. Netistä löytyy myös selitys, jonka mukaan se on vanhaa simaa eli kiljua, ven. medovuha. Möljä on monessakin kielessä varsin yleinen aallonmurtajasta käytetty sana (saks. Mole).

      Poista
  3. Näin ikivanhana kääkkänä ymmärtää vielä paremmin viisauden; jos nuorena ei ole radikaali, ei ole sydäntä ja jos vanhana ei ole konservatiivi, ei ole järkeä. Nyt on vain käynyt niin, että radikaalisuus on uusien sääntöjen ja kieltojen keksimistä ja konservatiivi siis taistelee vanhojen vapauksien ja hyviksi havaittujen tapojen puolesta. Arvopohja on vinksin vonksin tai pohja vuotaa kuin seula.

    Sille ei nyt vain mahda mitään, että sivistys luuraa edelleenkin kirjoissa ja enimmäkseen niissä vanhoissa opuksissa.

    VastaaPoista
  4. "Kun en itse tunne ns. kirjastotiedettä enkä lainkaan tiedä, mihin tällainen politiikka perustuu, tulen pakostikin ajatelleeksi, että kyseessä on jonkinlainen kampanja kansan tyhmentämiseksi."

    Tästä puhui myös Ylen toimittaja Hannu Taanila jo ainakin 20 vuotta sitten. Kyse voi olla kuten Timo itsekin on todennut kulttuurin rappiosta.

    VastaaPoista
  5. Ikävä tuo tekijänoikeussuoja. Kirjat katoaa ennenkuin kukaan edes ehtii laittaa niitä talteen. Skannaan kaikki kirjat, koska on vauhdikas skanneri ja niitä on helpompi lukea erilaisilla vempaimilla. Monet niistä onkin Vihavaisen suosituksia kuten vaikka MeriupseeristaTyömieheksi.pdf ja Upseerielämää.pdf. Mutta ei voi laittaa jakoon, koska tekijänoikeudet.

    VastaaPoista
  6. Jo viime vuosituhannen puolella parikymmentä vuotta kirjastonhoitajana toimiessani tämä oli ongelma. Hyllymetrit olivat vähissä ja uutta luettavaa pukkasi vuosi vuodelta yhä enemmän. Asiakkaamme, veronmaksajat ja palkkojemme maksajat, olivat enimmäkseen kiinnostuneita uutuuksista, varauksia saattoi olla jonossa kymmeniä ja jonojen purkaminen kesti joskus kuukausia (nykyään paljon kauemmin). Asiakkaat eivät aina osanneet hakea kortistojen avulla luettavaa varastosta, jonne yritimme säilöä mahdollisimman paljon tärkeää kirjallisuutta. Lohtunamme oli vielä kaukolainausjärjestelmä, joka haravoi ensin lähimmät kirjastot ja kotimaisen kirjallisuuden osalta lopulta varastokirjaston, jonne on tallennettu (kilometrikaupalla) kaikki kotimainen kirjallisuus. Postimaksun hinnalla. Ja kaukopalvelun avulla avautuu koko maailman kirjallisuus varsin laajasti.

    VastaaPoista
  7. Filosofi Jukka Hankamäki on blogissaan kirjoittanut siitä, että hänen kirjojaan on hävitetty kirjaston kokoelmista.

    https://jukkahankamaki.blogspot.com/2021/10/kirjastosensuurista.html

    Itselläni on saman suuntaisia havaintoja Helmetin toiminnasta. Tein pienimuotoista projektia Etelä-Afrikan sotahistoriasta ja lainasin Helsingin kirjaston varastosta kirjoja säännöllisesti useamman vuoden ajan. Kyseessä olivat aikalaiskuvaukset 1970- ja 1980-luvuilta.

    Muutaman avainteoksen toistuva lainaaminen ilmeisesti kiinnitti jonkun henkilökuntaan kuuluvan huomion ja kyseiset kirjat vain hävisivät Helmetin tietokannasta. Kyseessä oli hyvä kuntoiset teokset, joita siis aktiivisesti lainattiin. Ilmeisesti raflaava aihe triggeröi jonkun poistamaan teokset, jotka siis vain katosivat valikoimasta.

    Itseäni kyseinen käytäntö ihmetyttää. Se, että kyseiset kirjat on hankittu Kekkosen valtakauden vedellessään viimeisiään, kertoo siitä, että meillä on ollut todella korkeatasoinen kirjastolaitos. Suurimmalla osalla asikkaista kun ei tuolloin ollut kykyä lukea edes sarjakuvia englanniksi.

    VastaaPoista
  8. Japanissa samurailuokan hallitessa yhdistys ihanteenseen sivistynyt herrasmies ja toisaalta taas kuolemaa pelkäämätön soturi. Samurai opiskeli kirjallisuutta, matematiiikkaa, joukkojen johtaminen, arkkitehtuuria, hallintoa, runoutta, maalaamista, tee seremoniaa, Ikebanaa eli kukka asetelmien tekoa.

    Alemman arvoasteen samuraiden opinnot eivät olleet näin laajoja. Mutta kuitenkin korkearvoisten samuraidenkin kasvatukseen ja koulutukseen kuului lähitaistelu kylmin asein, aseeton taistelu, ratsastus, tuliaseet ja jousiammunta. Nykyiset kamppailulajit judo ja ju jutsu tulevat suoraan samuraiden kasvatukseen kuuluneista lajeista.

    Kadottiko eurooppalainen ritariluokka tämän väkivallan käytön hallitsemiseen littyvän perinteen koska Euroopassa ei ollut kamppailulajeja. Joiden perinnettä jatkaa. Samurait harjoittelevat tekniikoita kyetäkseen tappamaan vastustajansa paljain käsin. Tekniikoihin vaikutti käytössä olleet haarniskat.Samuraissa on kiehtovaa tuo sivistynyt herrasmies joka on samalla myös tarpeen vaatiessa tappokone.

    Japanilainen miekkamies Miamato Musashi kehitti miekkailutaidon huippuunsa Hän opetti miekkailua ja osallistui pari kertaa sotaan. Tämä isännätön samurai eli aaltomies. Ei lopulta käyttänyt edes miekkaa kaksintaisteluissa vaan tappoi vastujansa puukepillä. Nämä kaksintaistelut mestarin selvittämiseksi olivat laillisia tuolloin. Samalla Musashi harrasti kuitenkin myös maalaamista ja noita maalauksia on säilynyt nykypäiviinkin. Kenties päätyönsä vastapainoksi maalausten aiheena ovat usein linnut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhtä lailla Euroopassa oli aseellisia ja aseettomia kamppailulajeja siinä missä Kaukoidässäkin.
      Miekkamestarit, kuten Johannes Lichtenauer kirjoittivat samanlaisia opaskirjoja kuin Musashin "Go rin no sho".

      Nämä vain jäivät unohduksiin ruutiaseiden esiinmarssin edestä;
      kylmien aseiden käyttö vaati vuosikausien pitkäjänteistä harjoittelua, mutta arkebuusimiehen koulutti päivässä.

      Poista
    2. "Japanissa samurailuokan hallitessa yhdistys ihanteenseen sivistynyt herrasmies ja toisaalta taas kuolemaa pelkäämätön soturi. Samurai opiskeli kirjallisuutta, matematiiikkaa, joukkojen johtaminen, arkkitehtuuria, hallintoa, runoutta, maalaamista, tee seremoniaa, Ikebanaa eli kukka asetelmien tekoa."

      Nimenomaan puhut ihanteista. 1500-luvun samurai saattoi murhata vaikka isänsä jos se oli tarpeen.

      Myös samuraiden esittäminen oli herrasmiehinä on vähintäänkin huvittavaa. Ihanteet koskivat vain muita samuraita (käytännössä ei usein heitäkään). muita ihmisiä kuten talonpoikia tai kauppiata sai kohdella miten halusi. Vaikka tappaa miekalla jos ovea ei avattu tarpeeksi rivakasti.

      Monet daimiot olivat myös äärimmäisen turhamaisia. 1500-luvulla rahvas saattoi sotien raivotessa paeta karjoineen luonnon muokkaamiin mäkilinnoituksiin, jottei hyökkäävä armeija heitä ryöstäisi, raikaisi, orjuuttaisi tai tappaisi. Tiedetään useita tapauksia joissa daimiot suuttuivat tästä toiminnasta ja määräsivät omat joukot hyökkäämään alamaistensa mäkilinnoihin ja tappamaan kaikki. Tuollainen kun oli kuulemma uhka heidän arvovallalleen.

      Shogunaatin vakiinnutettua valtansa 1600-luvun puolivälistä ettenpäin samurai-luokka degeneroitui. Useimmat samurait oppivat vain miekankäytön monipuolisten sotataitojen sijaan. Myös luku- ja laskutaito saattoi olla heikko. Kaikkia ei virkamiehen hommat kiinnostaneet ja monet velkaantuivat pahasti.

      Euroopassa sen sijaan 1500-luvulla aateliset eivät enää palvelleet raskaan ratsuväkenä. Monet aateliset siirtyivät kuitenkin upseereiksi kansallisiin vakinaisiin armeijoihin joita alkoi syntyä ympäri mannerta.

      Moni eurooppalainen upseeri olikin 1800-luvun puolivälissä oikea taistelija ja sotilasjohtaja. Samurait olivat siinä vaiheessa muuttuneet lähinnä taakaksi yhteiskunnalleen ja shogunaatin päivät oli luettu.

      1800-luvun lopussa samuraita suorastaan halveksuttiin sekä miekankanto että samuraiden tukkalaite kiellettiin lailla. Monet ju-jutsu mestarit päätyivät bordellien ovimiehiksi tai ottelemaan rahasta esim. nyrkkeilijöitä vastaan. Perinteisiä samuraitaitoja kuten ratsastusta ja uintia ei juuri enää harrastettu.

      Kamppailulajien suosio palautui Japanissa vasta 1900-luvun militarismin myötä ja okinawalta peräisin olevaa karatea (kiinalainen käsi) alettiin opettaa myös Japanin pääsaarilla. Myöhemmin japanilaiset nationalistit jopa väittivät, että karate tarkoittaa "tyhjää kättä" koska kiinalaiset olivat ali-ihmisiä, joiden vihaaminen oli jopa virallinen koulujen oppiaine. Joka tapauksessa baseball saapui Japaniin aikaisemmin kuin karate.

      Poista
  9. Täällä ostin kirjaston poistomyynnistä tämän ja parin muun naapuri pitäjän erinomaiset historiikit. Olen ostanut paljon muitakin vanhempia tietokirjoja ja klassikoita. Kirjaston kokoelmat ovat ohentuneet vuosi vuodelta.Pahin tilanne on isojen kaupunkien kuten Tampereen Metsossa ja Helsingin Oodissa. Ne eivät ole enää edes kirjastoja vaan pääosassa on nuorison ja joutoväen vetelehtiminen ja wau arkkitehtuuri.Alkaa olla tunne että kirjastolaitos on tulossa tiensä päähän. Ei sen tehtävä ole enää tiedon saatavilla pitäminen vaan nykyään lähes lukutaidottoman rahvaan viihdyttäminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olen saanut helmetin kautta hyvin kätevästi tilattua Pasilan kirjastosta Vantaalle joitain vanhoja teoksia. Ongelma tainnee kyllä siinä kohtaa olla ettei ne teoriassa sattumalta osune käteen, vaan ihan hakemalla jotain kirjaa haulla löytyy suomenkielisenä käännöksenä. Mutta hyvä kun on edes se yksi. Toivoisin kyllä että se mahdollisuus suotaisiin valtakunnallisesti.

      Poista
  10. Tässä taannoin pirkanmaalaisen pikkukaupungin kierrätyskeskukseen tuli henkilö tuomaan tavaraa. Olipa hänellä myös ikeakassillinen kirjoja. Niille ei kuitenkaan löytynyt tilaa kierrätyskeskuksessa. Henkilö harmitteli kirjojen kohtaloa nykyaikana. Kirjastoissahan oli vielä parisen vuotta sitten omien kirjojen hylly, jonne sai viedä exäkirjojaan,
    joista halusi eroon. Ne on tietysti poistettu, koska ne alkoivat pursuta yli äärien. Sellaisista löytyi ihan upouusiakin saati sitten todella vanhoja ja arvokkaita.

    VastaaPoista
  11. Hankalaa kaukolainaa (= ei löydy Finnasta) tilatessa yleensä armahdan kirjastotädin anovaa katsetta: "Se on hyvin vaikea..."

    VastaaPoista
  12. Totuus kiihottaa löytyy Finnan mukaan eduskunnan kirjastosta ja ekirjana kansalliskirjastosta. Outoa on todella.

    VastaaPoista
  13. Muistaakseni Musashi lähti nuorempaa ja voimakkaampaa vihollista vastaan ja poimi rannalta sinne ajautuneen airon. Päästyään vihollisen nuotiolle hän ei kumarrellut eikä esittänyt muodollisia haasteita, vaan löi varoittamatta vaan airolla päähän nuotiolla istuvaa vihollista.

    VastaaPoista
  14. Kerron esimerkin Turun Nummen kirjastosta. Vielä 2000-luvun alussa siellä oli aivan erinomaisen kattava kokoelma, onhan lähistöllä sitä paitsi sijainnut jo yli 50 vuotta ylioppilaskylä opiskelijoineen. Hyllyistä löytyi esim. historiakirjallisuutta niin, että jokseenkin kaikki keskeinen aines 1950-luvulta alkaen oli saatavilla. Ja sama koski kaunokirjallisuutta isoine ja pikkuklassikoineen.

    Sitten alkoi tapahtua. Kirjaston tiloja alettiin kursia yhä suppeammiksi, tarvitsihan jokin kotihoitokin osansa. Ne "säästöt", nääs, onhan kaupungin johdon linja kuulu kautta maan. Vanhoha ja uudempiakin kirjoja alettiin panna poistomyyntiin yhä kiihtyvällä tahdilla, kunnes entisestä "täyden palvelun" valikoimasta oli enää jäljellä karsittu tynkä.

    Seuraavssa vaiheessa, 2010-luvulla, luovuttiin kirjaston pysyvästä kokoelmasta tyystin ja siitä tehtiin "kelluva": hyllyntäytteeksi jäivät lähinnä vain ne kirjat, jotka kulloinkin olivat palautuksina eksyneet Nummen kirjastoon. Säästettiinhän näin kuljetuskustannuksissa.

    Ja sokerina pohjalla: äskettäin luin paikallislehdestä, että koko Nummen kirjasto saatetaan siirtää toisaalle. Mutta samalla kaupungin tai kirjastotoimen johto antoi lukevaisille lohdutuksen sanan: kulmakunnan asukkaille jää joka tapauksessa kirjastoauto. - Esirippu, olisi Mark Twain sanonut.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.