Kataloniaa

 

Paikalllisväriä ja intohimoa

 

Eduardo Mendoza, Tulvan vuosi. Suomentanut Tarja Härkönen. Tammi 1999, 150 s.

 

Kataloniaan, Espanjan ja Ranskan rajalle noin 1950-luvulle sijoittuva romaani on aikansa kuvauksena kiinnostava. Nunnien hoitama vanhustenhuolto, joka toimi yksityisen armeliaisuuden varassa ja siirtyi sitten yhteiskunnalle, kirkon siirtyessä syrjään, on muua kirjassa kuvattu kehityskulku, jollaista omassa maassamme ei ole ollut.

Salakuljettajien rooliin vuoristoisella rajalla näyttää liittyneen myös sisällissodan perintö. Hupaisaa on havaita kansalliskaartin kersantin lukevan toimistossaan El Coyote-sarjaa. Sitähän minäkin siihen aikaan luin ja samoin tuhannet muutkin suomalaiset.

Kovaa peliä se elämä joskus oli vielä tuohon aikaan ja ihmisiä saatettiin päästää päiviltä ilman suurempia seremonioita. Kirjan päähenkilö on hurskas nunna, joka yllättäen saa huomata haisevansa ruudilta ja viinalta. Resuisissa vaatteissa kukaan ei häntä aluksi tunne ja hengenmeno on lähellä.

Mutta kirjan pääteema on nunnan intohimo, seksuaalinen lankeemus, jonka hän epäilemättä oppi sittemmin antamaan itselleen anteeksi. Kirjan lopussa mummoutunut nunna palaa tekopaikalle ja kuulee vuosikymmenien jälkeen jotain uutta myös intohimonsa kohteesta, uljaasta hidalgosta, joka oli oikeastaan aikamoinen konna, viime vuosinaan hän oli ollut äreä ja dementoitunut…

Sellaista se on, maailman meno. Suomi on tuona aikana muuttunut valtavasti, mutta Espanja varmaan vieläkin enemmän. Ja ihmiset tietenkin siinä mukana.