torstai 24. marraskuuta 2022

Valtioterroria

 

Kaupunkien hävittämisestä ennen ja nyt

 

Toinen maailmansota oli tunnetusti totaalinen sota. Tämä ei tarkoittanut pelkästään kaikkien resurssien totaalista mobilisaatiota sodan palvelukseen, vaan myös niiden armotonta tuhoamista vihollisen puolella ja jopa omallakin puolella. Edes kulttuurimuistomerkkejä ei armahdettu.

Tiedämme, mitä tämä merkitsi Saksan kaupungeissa ja hieman muuallakin lännessä. Idässä tilanne oli aika lailla toinen. Suuria pommituslentolaivastoja ei siellä käytettäväksi edes ollut ja ilmasodan merkitys jäi pääosin toisenlaiseksi kuin lännessä.

Stalinin tunnettu käsky, jonka hän antoi puheessaan Saksan hyökättyä, edellytti, ettei viholliselle saanut jättää mitään sellaista, mikä saattoi sitä hyödyttää. Mitä ei voinut ottaa mukaan, oli tuhottava.

Toki vastaavaa poltetun maan taktiikkaa oli sodissa harjoitettu jo maailman sivu. 1900-luvun kehitys toi kuitenkin mukaan uusia ulottuvuuksia. Tulen ja miekan ohella käytössä oli myös lentokoneita ja räjähteitä.

Sodan jälkeen Neuvostoliitossa esiteltiin auliisti esimerkkejä hyökkääjän barbariasta ja olihan sitä mitä esittää. Pietarin ja sen esikaupunkien palatseja oli tuhottu ja vandalisoitu ja sama barbaria näytti toteutuneen kaikkialla, missä natsit ja heidän liittolaisensa olivat päässeet vaikuttamaan. Stalingrad ja Varsova oli tuhottu kokonaan, Kiova ja Tallinna osaksi ja niin edelleen.

Osittain tuhot voitiin selittää sodan vaatimuksilla, kuten Stalingradissa, jonka tuhoaminen oli kyllä joka tapauksessa Hitlerin suunnitelmissa. Osittain kyse oli juuri tuosta Stalinin määräämästä poltetun maan taktiikasta tai sitten vastahyökkäyksestä, jonka helpottamiseksi Tallinnan historiallisen keskustan pommitus voitiin esittää. Virolaisia, jotka jäivät pommien alle, selitys ei vakuuttanut.

Koska ns. neuvostovallalla oli tapana kaikkein kiivaimmin kieltää kaikkein ilmeisimmät asiat, kiellettiin siellä yleensä se, että Neuvostoliitto olisi edes suorittanut koskaan tai missään kaupunkien terroripommituksia tai muita siviiliväestöön kohdistuvia terroritekoja. Niinpä Helsingin ja muiden Suomen kaupunkien pommituksetkin olivat tabu, eivätkä edes tutkijat tienneet niistä.

Tälle perinteelle uskollisena on muuan tunnettu nykyinen putinisti Nikolai Starikov kirjoittanut pienen kirjasenkin, jossa hän todistelee, ettei Stalin kevään 1944 pommituksissa missään tapauksessa yrittänytkään osua Helsinkiin, vaan nimenomaan pudotutti pommit mereen. Kirjasen on julkaissut Johan Bäckman-instituutti.

Kyseessä on ystävällisesti sanoen puolihullu mies, mutta ainahan sellaisiakin joku kannattaa, mikäli heidän esittämänsä menneisyys kuulostaa sellaiselta kuin sen oikeastaan olisi pitänyt noiden uskovaisten mielestä olla. Siksi Stalinin perinnön vaalijat eivät voi lakata valehtelemasta. Se olisi oman asian pettämistä.

Kiovan pääkadun, Hreštšatykin tuhoaminen oli sodan historiassa oma lukunsa. Sen bolševikit ja erityisesti nykyisten putinistien ihannoimat tšekistit tekivät täysin määrätietoisesti ja harhaan osumatta.

Tuhoaminen tapahtui nimittäin suurimmaksi osaksi ns. radiomiinoilla, jotka laukaistiin satojen kilometrien päästä. Samanlaisia miinoja oli asennettu myös Viipuriin ja yksi sellainen räjäytti siellä ns. Kuukaupin sillan. Muut saatiin vaarattomiksi soittamalla tunnetulla taajuudella tauotta Säkkijärven polkkaa. Se esti miinan laukaisevien kielten resonointia, mikä olisi yhdistänyt releen virtapiirin ja näin saatiin loput miinat puretuksi tai niiden akut loppumaan.

Kiovassa näin ei käynyt ja miinat hävittivät miehitetyn kaupungin pääkadun Hreštšatykin, sen saman, jonka varrella sijaitsee tunnettu Itsenäisyyden aukio eli Maidan nezaležnosti (https://en.wikipedia.org/wiki/Khreshchatyk ). Henkilötappiot olivat suuria ja niistä kärsivät sekä kanta-asukkaat että miehittäjät. Yli kolmesataa taloa tuhoutui, mukana olivat kaikki kadun paraatirakennukset.

Tiedossa ei ole, koituiko hyökkääjän etenemiselle tämän tuhotyön takia merkittävää haittaa, kuten Moskovan polttamisesta aikoinaan tuli Napoleonille. Ainakin se osoitti puolustajan valmiuden tuhota säälimättä myös omia resursseja.

Saksa hyödynsi tätä samana vuonna selittämällä, että kun se nyt oli ottamassa Leningradia haltuunsa, oli odotettavissa, että venäläiset tuhoaisivat sen. Tämäkään väite ei ollut ajan ilmapiirissä epäuskottava ja tuskin aivan perätönkään.

Nykyinen sota ei ole ollut aivan rajoittamatonta. Venäläiset ovat pommittaneet Kiovaa ja useita muitakin Ukrainan kaupunkeja. Ukraina taas on epäsymmetrisesti jättänyt Venäjän kaupungit rauhaan, mikä näyttäisi liittyvän haluun pitää sotaa edes jossakin määrin rajoitettuna.

On tietenkin selvää, että Ukrainalla olisi yhtäläinen oikeus iskeä vaikkapa Moskovan ja Pietarin vastaaviin kohteisiin. Arvailujen varaan jää, mitä se vaikuttaisi kansan ja vallankin päättäjien ymmärrykseen sodan luonteesta ja rauhan solmimisen tarpeellisuudesta.

Venäläisten chauvinistien piirissä meteliä siitä, että olisi iskettävä Kiovan hallintorakennuksiin, onkin kuultu aina silloin, kun ukrainalaiset ovat tuottaneet hyökkääjälle tuntuvia tappioita, kuten risteilijä Moskovan upotus.

Infrastruktuurin pommittaminen on poikkeuksellisen katala terrorismin muoto. Talvipakkasilla se merkitsee epäilemättä tuhansien ihmisten kuolemista kylmyyteen ja ravinnon puutteeseen. Tautien leviäminen on todennäköistä.

Ikivanha lex talionis-periaate vaatii, että tuhojen tekijöille kostettaisiin samalla mitalla. Moskovan sähköjen, veden ja lämmön katkaiseminen voisi opettaa putinisteille, mitä miekkaan tarttumisesta seuraa. Samalla asiasta saisivat kärsiä myös kaikki viattomat, kuten totaalisessa sodassa aina ja väistämättä tapahtuu.

Sodan eskaloituminen saattaa olla tie sen lopettamiseen, mutta varmuudella se on ainakin tie sen aiheuttamien kärsimysten lisääntymiseen.

Syyllisestä ei ole kenellekään epäselvyyttä, se istuu Moskovassa bunkkerissaan ja ottaa aina silloin tällöin vastaan häntyriensä aplodeja. Muistakaamme, että myös Hitler oli loppuun saakka kansansa idoli, vaikka maa ja jopa sen pääkaupunki olivat raunioina.

Moskova ei tiedä sodasta vielä mitään, mikä moraaliselta kannalta on kohtuutonta ja valitettavaa. Tuskin kuitenkaan on todennäköistä, että siellä syntyisi suuri liike rauhan puolesta vaikka kaupungissa tapettaisiin muutama tuhat ihmistä, kuten sotien aikana asiaan kuuluu. Eivät sadat tuhannetkaan pommitusten uhrit lamauttaneet saksalaisten puolustustahtoa.

Jos kuitenkin vaikkapa seitsemän miljoonaa moskovalaista jäisi vaille sähköä, vettä ja lämpöä, saattaisi asialla olla vaikutusta hallituksen haluun lopettaa sota. Leningradin piirityksen aikana vastaava katastrofi pienemmässä mitassa kestettiin poliittisesti, mutta silloisten silovikien systeemit olivat paljon nykyistä kovemmat.

On ilmeistä, että Putin kuitenkin laskee voivansa pakottaa Ukrainan rauhaan suurkaupunkien lamauttamiseen pyrkivällä terrorillaan. Nähtäväksi jää, onko asia niin. Se on ainakin todennäköisempi tie kuin Venäjän näännyttäminen sen infra tuhoamalla.

Toivoa sopii, että rauha joka tapauksessa saadaan aikaan tavalla tai toisella. Miljoonien ihmisten pelastaminen valtavalta humanitääriseltä katastrofilta on nyt tärkeämpää kuin mikään muu. Ukrainan omat asenteet ovat viime aikoina olleet vakava este rauhanneuvottelujen tiellä.

On toivottavaa, että järki voittaa ja asiat saadaan tärkeysjärjestykseen.

66 kommenttia:

  1. Terroristi on psyykeltään äärimmäisen epävarma ihminen, joka tarvitsee vahvan projektiivisen viholliskuvan ylläpitääkseen edes jonkinlaista järjestystä aivoissaan. Taantuminen uhrituntoihin ja niiden mukana vahvistuva usko omankädenoikeuteen johtaa lopulta marttyrismiin, jossa tuhoamistarve ja itsetuho sulavat yhteen.

    Stalin oli piilohomo narsisti, joka ihaili Hitleriä kunnes tämän hyökättyä koki niin rajun narsistisen loukkaantumisen, että menetti viikoksi puhekykynsä. -- Tämä ilmiö on siis ihan tyypillinen, kaavanmukainen, ja se, kuinka se toteutui Stalinin kohdalla. on hyvin esitetty tuon mainitun Johan Beckmanin instituutin julkaisemassa amerikkalaisen psykoanalyytikon Daniel Rancour Laferrieren teoksessa "Stalinin psyyke".

    Poltetun maan "taktiikka" on terroristin, narsistin, itsetuhon asteelle taantuneen vallankäyttäjän normaali reaktio kun psyyyke alkaa olla siinä kunnossa että "jos me kaadumme, emme ainakaan jätä mitään voittajalle".

    Sosiopsyykkinen taantuma on paljon todellisempi ja validimpi selittäjä monille joukkomittaisen regression ilmiöille kuin se päämäärärationaalinen ajattelu, jota me eurooppalaisen uuden ajan kasvatit niin mielellämme käytämme. Taantuman eskaloituminen on tietysti valtiojohtajien kohdalla suurinta siellä, missä kansat ovat kasvaneet joukkomittaisen itsesuojelun ja silmät ummistavan ja korvat sulkevan taantuman vallassa. Mutta periaatteessa samanlaisista ilmiöistä on kyse kaikissa sodan eskalaatioaskelissa, vaikkapa esimerkiksi siinä tavassa, jolla siviilien tuhoamiseen sorruttiin saksalaisten kaupunkien palopommituksissa ja ydinpommien käyttöön Hirosimassa ja Nagasakissa.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saman maineikkaan instituutin julkaisema on myös saman kanadalaisen tekijän "Venäläinen orjasielu". Siinä kuvataan masokismia, joka ilmenee mm. saunomisena. Sen piti kai kanadalaiselle olla hyvin tuttu kotimaastaankin, mikä ei toki asiaa muuta.

      Poista
    2. Kiinnostuin "Stalinin psyykestä" kun näin tekijän aamu-TV:ssä kertomassa aiheestaan. Haastattelu antoi vaikutelman asiallisesta ja asiansa tarpeellisilla varauksilla esittävästä tyypistä. Aika hervottomia paradokseja nämä -- että joku Beckman julkaisee psykoanalyytikon kirjoja. Mieleen tulee myös, että Stalinhan kielsi psykoanalyysin N-liitossa 1936.

      Poista
  2. Mikä olisi "neuvotteluiden" tulos. Venäjälle ei voi luovuttaa alueita, sillä se toimii rohkaisuna vastaavanlaisille hyökkäyksille. Asia on nyt vaan on niin, että Venäjä ei saa koskaan voittaa mitään törkeällä hyökkäyksellään. Sota jatkukoon, kunnes Venäjä ja sen kannattajat on lyöty. Kaikki sodan uhrit ovat Venäjän syytä, ei kenenkään muun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa, sitä syyllisiä etsitään eikä mitään muuta. Onhan se näkökohta tämäkin.

      Poista
    2. Taantumisen mekanismit ovat itse itseään vahvistavia olipa kyseessä sitten uskonnollinen tai aatteellinen idealisti joka radikalisoituu terroristiksi, tai yhteisöllisen kriisiytymisen valtaan nostama narsisti, joka suorastaan tarvitsee vihollisen ja sotatoimia, ja on pakotettu jatkamaan aloittamiaan sotia hamaan katkeraan loppuun asti ja tekee sitten itsemurhan -- tai, kuten Putinin tapauksessa on pelättävissä, laajennetun itsemurhan.

      Ja sijoittuipa taantumisen kierre yksilöön tahi valtioon, se muuttaa kaiken ajattelun mustavalkoiseksi, ja alkoipa konflikti ulkomaailman kohtaan miten näennäisen pienistä erimielisyyksistä, konflikti eskaloituu puolin ja toisin, eikä hyvää ja pahaa lopulta voi erottaa toisistaan. Tästähän toisen maailmansodan loppunäytökset ovat historiallinen malliesimerkki, ja esimerkiksi Jonathan Gloverin kirjassa "Ihmisyys -- 1900-luvun moraalihistoria" tuo taantuman itse itseään ruokkiva ja jokaiseen osapuoleen leviävä luonne on mielestäni hyvin kartoitettu.

      Niinpä taitaa olla aika mahdotonta keksiä mitään sellaista "negatiivista eskalaatioaskelta" joka voisi tuoda tolkkua Putinin valtapiiriin. Taitaa olla Herran hallussa koko homma -- ihmispsyyke on menetetty eikä järjellä juuri ole roolia kun itsetuho kutsuu.

      Poista
    3. Ei tarvitse etsiä, syyllinen on jo tiedossa.

      Poista
    4. Sitähän minäkin olen aina yrittänyt sanoa. Nyt voisi keskittyä olennaiseen.

      Poista
    5. Muutaman päivän takaisesta tiedotustilaisuudesta ei niin kovin optimistinen sitaatti Chairman of the Joint Chiefs of Staff General Mark Milleyn suusta. Koko tilaisuuden litterointi löytyy USA:n puolustusministeriön sivustolta.

      "So, in terms of probability, the probability of a Ukrainian military victory defined as kicking the Russians out of all of Ukraine to include what they define or what the claim is Crimea, the probability of that happening anytime soon is not high, militarily. Politically, there may be a political solution where, politically, the Russians withdraw, that's possible."

      Joten kun (ainakin keskeisin) syyllinen todella on tiedossa ja kun hänen psyykeään ilmeisesti voi vain kauko-analysoida, ei kaukoparantaa, voisi tosiaan keskittyä olennaiseen. Ehkä jotkut takapirut keskittyvätkin.

      Joku voisi ajatella, että olennaista on tappamisen lopettaminen, niissä rajoissa mikä on mahdollista eli kompromissilla johon kukaan ei ole tyytyväinen.

      Jos odotamamme maailmaa missä Venäjä on lakannut olemasta, odotuksesta taitaa tulla pitkä.

      - XYZ -

      Poista
    6. Venäjän esittämä näkemys asiasta on päinvastainen: Ukrainan oma syy, kun ei kerran antaudu. Eli Venäjä käyttää ohjusiskujaan kiristyskeinona pakottaakseen Ukrainan antautumaan. Eikä kiristäjän vaatimuksiin voida missään nimessä suostua. Siitä ei hyvää seuraa.

      Poista
    7. ""Jos odotamamme maailmaa missä Venäjä on lakannut olemasta, odotuksesta taitaa tulla pitkä.""

      Oikeastaan Venäjä on päivä päivältä enemmän olemassa -- ainakin me olemme tämän barbaarisen sotahankkeen myötä ihan presidenttiä myöten kokeneet, että "naamarit ovat pudonneet".

      Ja jokainen heidihautala ynnä idealistiset siskonsa ja veljensä, jotka ovat vuosikymmeniä vaatineet idän pahalta valtakunnalta "demokratiakehitystä" voisivat nyt ottaa oman lusikkansa pois sopasta tai kauniiseen käteensä ja todeta että nyt meillä on historiallinen tilaisuus nähdä myös se, ettei demokratiaa voi viedä taantuneeseen yhteiskuntaan tai kehittymättömään kulttuuriin kuin se olisi jokin kouluissa opetettava aine.

      Odotan johtopäätöksiä näistä opetuksista, jotka olemme tässä yhteydessä saaneet siitä, että "kulttuurit" ovat kovia kognitiivisia tosiasioita. Että ne oikeasti ovat alkaneet siitä kun vaeltavat laumat asettuivat paikoilleen, ja että ne tarvitsevat alueensa -- että yhteistunnot ratkaisevat, ja rajoja on kunnioitettava eikä suinkaan avattava kenen tahansa millä verukkeella tahansa tulla ja mennä.



      Poista
  3. Ei Venäjälle voi antaa periksi. Olemme siirtymässä aikaan, jossa moni perinteinen käsitys maailmasta tulee muuttumaan. On tekoälyä, digitalisaatiota ja muuta murrosta. Emme voi siirtyä tuohon maailmaan sellaisilla pelisäännöillä, joissa väkivaltaa käyttävien annetaan sanella säännöt.

    Venäjälle ei saa antaa tiimaakaan periksi. Mitä sitten, vaikka joku sähkölasku tai muu elintasomittari laskisi? Monien tutkimusten mukaan talouskasvun vaikutus hyvinvointiin on yhä kyseenalaisempaa. BKT:n laskut kyllä kestetään.

    Kannattaa myös muistaa, että isien synnit maksetaan useissa sukupolvissa. Kun Venäjä tuhoaa ukrainalaisia, niin nämä eivät ikinä anna anteeksi. Venäjän oma väkiluku taas on niin säälittävän pieni, että yksin se ei pärjää. Venäjä tuhoaa oman tulevaisuutensa sodalla, kun se tuhoaa ne suhteet, joihin se olisi voinut muodostaa liittolaisuuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se ukrainalaisten tuhoutuminen uhkaa kasvaa valtaviin mittoihin. Sitä siitä.

      Poista
    2. "Kannattaa myös muistaa, että isien synnit maksetaan useissa sukupolvissa. Kun Venäjä tuhoaa ukrainalaisia, niin nämä eivät ikinä anna anteeksi."

      Se on ihmisistä itsestään kiinni, ei instituutioista yms. Toisekseen seuraava sukupolvi tietää asioista vain sen mitä kerrotaan, tulee se sitten vanhemmilta tai historian opetuksesta.
      Näillä tosin on sitten teoreettisesti eroa, vanhempi voinne poistaa tunnepuolta sanomisistaan jos sattunee sanaisen arkkunsa jälkipolville aukaisemaan, kun taas historia on tunnepuoleltaan vapaata, tai siihen tuon tulisi perustua. Lähtökohdin tuo teki näin siitä seurasi näin ja lopputulos oli tässä. Asiasta saa olla mitä mueltä haluaa, mutta faktaa siitä ei voi hävittää. Vähän kuin saksalaisten polttama Lappi. Tehtyä saane tekemättömäksi ja vaikuttanut sosiaalisesti yms. mutta ymmärrys myöskin että sotilas toimii kuin on ohjeistettu. Väärin paikallisia kohtaan, mutta voinee auttaa jälkipolvia ymmärtämään vanhemmanpolven suhdetta tiettyihin asioihin mitkä ovat kipeitä. Suurin osa nuorista kumminkaan ole tahallaan loukkaavia, jos ei tiedä, ei ymmärrä.

      Poista
    3. Tässä tuo historian kirjoituksen tärkeys kansakunnalle tulee omasta mielestä paremmin ilmi mitä hain takaa: "Historian alalla renesanssivirtaus näkyy Magnus veljesten toiminnassa. Johannes Magnus (1488-1544), Ruotsin viimeinen katolinen arkkipiispa, koetti latinankielisessä teoksessaan johtaa ruotsalaisen sivistyksen Noakin pojasta Magogista, ja hän oli sitä mieltä, etttä kaikki suuren kansainvaelluksen osaaottaneet germaaniset kansat olivat peräisin Ruotsista. Sellainen mielikuvituksellinen historiankirjoitus oli täysin renesanssin hengen mukaista. Myös Olaus Magnuksen (1490-1557) niinikään latinankielisen teoksen 》Pohjoisten kansojen historia》 on innoittanutisänmaallinen harrastus tähdentää Ruotsin ja ruotsalaisten ansioita. Se on lähinnä sivistyshistoriallinen ja on kehittynyt tekijän aikaisemmin julkaiseman kartan selityksistä. Magnus veljesten jälkiä kulki Messenius latinaksi sepitetyssä teoksessaan 》Mainehikas Scondia》 (=Skandinavia), joka käsitteli koko pohjolan historiaa v:een 1616. Teoksen hän kirjoitti ollessaan vankina Kajaanin linnassa. Ruotsinkielisellä riimikronikallaan Suomesta ja sen asukkaista on hän tullut Suomen ensimmäiseksi historiankirjoittajaksi. Mielikuvituksellisen historiankirjoituksen rehevin tuote on moniharrastuksellisen Upsalan professorin Olov Rudbeckin (1630-1702) 》Atlantica》, jonka teksti on ruotsiksi ja latinaksi. Rudbeck yrittää siinä osoittaa, että Platonin mainitsema Atlantis tarkoitti Pohjoismaita ja että Ruotsi oli sivistyksen alkukoti."
      Lainaus on Kirjallisuudenhistoria Ekholm & Sjödingin suomennos Havu.
      Lähtökohdin itse tuumannut että on se maailmanhistoria mistä voidaan olla monesti yhtä mieltä, mutta sitten on tuo valtiollinen kehityshistoria missä helposti tunteet voi päästä pinnalle. Nuoret kumminkin sitten tarvitsee vanhempaa polvea, jos ei muuten niin kertomaan miten se juttu oikeasti meni.

      Poista
  4. "Ukrainan omat asenteet ovat viime aikoina olleet vakava este rauhanneuvottelujen tiellä" - sanoi Timo. Hmm, kun tietää Putinin "neuvotteluhalukkuuden" ja -pyrkimykset, niin lausumaasi voi laittaa vähintäänkin kysymysmerkin !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa tässä mietin.

      Blogisti kun tuntee hyvin historian laajat kaaret, mikä sitten voisi olla noiden rauhaneuvottelujen ikään kuin jollakin tavalla ja jollakin logiikalla hyväksyttävä lopputulos edes noin suurin piirtein?

      Ja mitä siitä sitten seuraavaksi seuraisi?

      Poista
  5. On pelättävissä, että ykä kasvavat tappiot lisäävät paineita epärealistisiin tavoitteisiin. Koko ajan se enemmän kärsivä osapuoli on Ukraina. Mikä on sodan hyväksyttävä lopputulos riippuu kunkin arvoista. Niitä hyviä lopputuloksia ei ole nyt jaossa, mutta muutokset olemassaolevissa alueiden itsehallinnollisissa oikeuksissa kansanäänestysten ja kansainvälisen valvonnan myötä voisivat olla saavutuksia, joihin voi viitata, samoin muuttoon halukkaiden muutot, ehkä demiitarisoidut vyöhykkeet, Ukrainan pidättäytyminen NATO-jäsenyydestä ja vastaavat. Suuret, paikallisella hallinnollle vihamieliset vähemmistöt olisi voitava välttää, ei siis mitään uusia sudeettialueita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksei järjestetä kansanäänestyksiä Venäjällä? Tarastan, tsestsenia jne.?

      Poista
    2. Millä perusteella väität, että Ukraina kärsii enemmän? Venäjän ainoan vientituotteen, energian, hinta on romahtanut pohjamutiin. Samaan aikaan Venäjällä on tulossa synnytysikään ikäluokat, jotka ovat 50% pienempiä kuin viimeisen 15 vuoden aikana. Talouden romahdus ja sota tulee romauttamaan syntyvyyden Venäjällä.

      Jos Venäjältä romahtaa talous ja demografia, niin miten voit väittää Ukrainan kärsivän enemmän?

      Poista
    3. Kannatan sataprosenttisesti niitä ajatuksia, joita Vihavainen on Ukrainan-kysymyksestä esittänyt tässä blogissa ja Kanava-lehden taka-aukeamakolumneissaan. Siis kannatan tässä nimenomaisessa kysymyksessä. Toivottavasti muitakin julkisuudessa julkisuudessa esiintyviä alkaisi siirtyä ainoalle järkiperäiselle linjalla. Muuta ratkaisua kun ei ole.

      Uljaasti ja uhmakkaasti voi kyllä puhua ja jatkuvasti puhutaankin - aina pääministeriämme myöten. Minusta vain tuntuu, että heillä toisin kuin historiantuntija Vihavaiselta on katkennut ymmärrysyhteys siihen, kuinka vaarallinen nykytilanne menneisyyden kokemusten valossa onkaan. Tuskin heillä koskaan sellaista ymmärrystä on edes päässyt syntymään.

      Poista
    4. Minusta tuntuu että moni oman keskustelukuttuurimme intellektuelli kannattaa blogistin ehdotuksia, mutta samalla olen satavarma siitä, ettei niillä ole mitään jakoa eikä vaikutusta siinä autokraattisessa valtajärjestelmässä, joka on barbaariseen hyökkäykseen lähtenyt. Siellä ajatukset, sanat ja teot elävät ihan omaa elämäänsä, johon sillä käsitteellisellä järjellä joka meille on ominaista ei ole mitään pääsyä.

      Aikoinaan puhuttiin paljon rauhantutkimuksesta ja siihen pantiin toivoa. En ole noteerannut menestystä. Sekin on vain yksi erityinen tiedonala joka toki tarjoaa kuvauksia ja selityksiä, mutta sota ei tottele ajatusmalleja, se on yhteisöominaisuuksien tuottamaa ja itse itseään vahvistavaa barbariaa.

      Autokratian valtias on oman itsensä nukkehallitsija, joka uskoo olevansa missiossaan oikeassa ja tuntee olevansa pakotettu jatkamaan tehtävässä jonka kokee historian hänelle antaneen. Kuinka käy väkivallan asteelle taantuneessa tunnustuksellisessa yhteisössä, jos joku ulkopuolinen vie siltä totuutta ja oikeutta edustavan Johtajan? Sosiaalinen sitovuus vain kasvaa ja korvaa ja kompensoi kaksinkertaisella vihalla sen mitä menetettiin. -- Näitä yhteisöilmiöitä ei nähdäkseni voi mitenkään muuttaa, ne kerta kaikkiaan kuuluvat ihmisyyteemme. Jostain syystä olemme sokeita niitä näkemään.



      Poista
    5. Olipa vekkuli ajatus, että Venäjä tässä enemmän kärsii... eipä sitten muuta kuin samaa herkkua vaikka maailman tappiin.

      Poista
    6. Venäjän kun annetaan voittaa ja vieläpä suvereenisti, jatkaa se silti ukrainalaisten ja heidän kulttuurinsa tuhoamista, mitä ukrainalaiset nyt yrittävät viisaasti vastustaa, Historiasta tiedämme, erityisesti lähihistoriasta, mikä olisi ukrainalaisten kohtalo Venäjän määräysvallassa. Siksi ukrainalaiset katsovat parhaimmaksi olla suostumatta Venäjän sanelemiin ehtoihin.

      Poista
  6. Minä kyllä väitän, että ukrainalaiset ovat valmiita ottamaan vastaan todella isotkin ihmisuhrit vapaudesta. Jos ukrainalaisia olisi vaikka sodan päätyttyä 50% vähemmän kuin sen alussa, niin tuo olisi etenkin nuorille ukrainalaisille paljon parempi vaihtoehto kuin olla tykiruokaa etatistisella Venäjällä, missä valtio tuhoaa mielivaltaisesti elämiä. Tuo 50%:n väkiluvun lasku tarkoittaisi noin 20 miljoonaa ukrainalaista jäljellä.

    Kannattaa muistaa, että Venäjä on tehnyt useita joukkotuhontoja Ukrainan kansaa kohtaan. On ollut Holodomoria, Chernobylia jne. Ei näitä voi antaa ikinä anteenksi ja alistua. Parempi on taistella ja kuolla.

    Vaikka Ukrainalaisista olisi jäljellä vain 20 miljoonaa, niin nuo saisivat jälleenrakennusrahat kyllä muilta mailta. Mutta mitä Venäjä voisi tehdä sodan jälkeen? Pyytää rahaa Keski-Aasialaisilta, joita nämä ovat kyykyttäneet vuosisatoja? Tai Kiinalta?

    Äidit kyllä elättävä peräkammarin poikia, mutta olisiko Venäjällä potentiaalia peräkammarin valtioksi, jota Kiina ja muut elättäisivät? Hankala uskoa.

    VastaaPoista
  7. "... muutokset olemassaolevissa alueiden itsehallinnollisissa oikeuksissa" ...
    "... Ukrainan pidättäytyminen NATO-jäsenyydestä"...

    Onko kirjoittaja tässä se sama Vihavainen, joka jo pari kuukautta sitten tähän blogiin kynäili?

    Nuohan ovat Venäjän alkuperäiset vaatimukset.

    VastaaPoista
  8. Jaha, mikäs intellektuelli se siellä luuraa? Mitäpä itse ehdottaisit lukkiutuneesta tilanteesta pääsemiseksi? Ja mikä sopii hinnaksi? Ukrainan väestön vähentäminen 50 prosentilla? Olisihan se historiassa jotakin aivan uutta...

    VastaaPoista
  9. Kun me blogia turvassa kommentoivat nojatuoli-strategit olemme valmiit uhraamaan muutaman miljoonan tai jopa parikymmentä miljoonaa ukrainalaista, jotta Venäjä totaalisesti nujerrettasiin, tekee mieli siteerata Oikkosta, vaikka hän käytti alla olevaa sitaattia ihan toisessa yhteydessä ja merkityksessä:

    "Näitä yhteisöilmiöitä ei nähdäkseni voi mitenkään muuttaa, ne kerta kaikkiaan kuuluvat ihmisyyteemme. Jostain syystä olemme sokeita niitä näkemään."

    - XYZ -

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta kuka uhraa ketä? Jos ukrainalaiset itse valitsisvat mieluummin kuoleman kuin totalitaarisen Venäjän vallan alla olemisen, niin mikä ratkaisu pitäisi valita? Pitäisikö ukrainalaiset pakottaa Venäjän vallan alle vain, jotta sota loppuisi?

      Poista
    2. Jos ukraina häviää on ukrainalaiset uhrattu, koska venäjän suunnitelma on tuhota ukrainan kansa ja ukrainalaisuus.. kuolema on parempi varmasti lähes kaikille.

      Poista
  10. Ei mikään vastuullinen valtionjohto muuta joka hetki pohdikaan kuin tietä ulos konfliktista. Oikean hetken valitseminen vain on aina yhtä vaikea temppu. Kulissien takana tapahtuu aina enemmän kuin tiedetään. Jos tilanteen arvioidaan ajan myötä paranevan, kannattaa luultavasti odottaa ja päinvastoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin onko Venäjä vastuullinen ja onko se edes valtio? Tai valtiohan se tietenkin on, mutta onko valtiojohto muuta kuin ganstereita ja mafiosoja, joten mitenkään vastuullisina heitä ei voine pitää? Älyttömään tilanteeseen Venäjän kansa on joutunut, sitähän voisi verrata siihen että Suomen valtion johtoon nousisi Hells Angels vahvistettuna Bandidosilla ja Outlawseilla, ja eduskunta toimisi pistooli ohimolla tämän rikollisen paktin määräysten mukaan.

      Näidenkö kanssa sitten pitäisi neuvotella? Varmasti monilta löytyisi neuvotteluhaluja ja haluja maksaa "suojelurahaa" ajan loppuun ja nuolla näiden saappaita, mutta mitä elämää sellainen olisi? Näinhän yksittäiset ihmiset joutuvat isossa maailmassa nöyrtymään, mutta sama ei kertakaikkiaan toimi valtioiden välisissä suhteissa!

      Nyt on tilanne siis tämä, ja ollut pian parikymmentä vuotta. Kysymys kuuluu, mitä kansainvälisiä sopimuksia Venäjä on noudattanut? Onko urheilussa myös noudatettu pelisääntöjä? Gansterit käyttäytyvät ganstereiden tavalla ja muu maailma on katsonut asioita sormien läpi, kunhan öljyä ja kaasua on vain virrannut, mutta nyt on tilinteon hetki.

      Lännen on ehdottomasti tultava Ukrainan rinnalle täydellä voimallaan, vaikka kolmannen maailmansodan uhallakin. YK:n mandaattiin en usko, sillä lähes puolet niistä maista on enemmän tai vähemmän korruptoituneita diktatuureja, ilmanko se on ollut niin hiljaa. Kolmanteen maailmansotaan en usko, eihän silloinkaan Venäjä aloittanut sotaa Natoa vastaan kun Turkki ampui alas venäläisen hävittäjän, siis jokunen vuosi takaperin, mutta nyt on nyt ja lännen on pakko toimia!

      Poista
  11. "On toivottavaa, että järki voittaa ja asiat saadaan tärkeysjärjestykseen."

    Mitähän Äiti-Luonto meille kertoo siitä, miten asiat saadaan järjetykseen? Kun nälkäinen rupikonna näkee sammakon, niin se päättää syödä aamiaisen/päivällisen/illallisen. Moskova on aina nälkäinen, jo vuosisatoja/tuhansia ja varsinkin Neukun luhistumisen/mätänemisen/romahduksen jälkeen. Neukun viimeisiä Pääsihteereitä kannettiin tuonelaan oikein peräkanaa. Putin on uusi Pääsihteeri, joka päätti järjestää asiat kunnon koogebeläiseen kuntoon, mutta Ukraina osoittautuikin suuremmaksi sammakoksi, minkä Super-rotta voi syödä.

    VastaaPoista
  12. "On toivottavaa, että järki voittaa ja asiat saadaan tärkeysjärjestykseen."

    Ongelma on vain pelkistetysti siinä, ettei Venäjä saa voittaa osaksikaan, ettei rauhasta tulisi lähtöasemaa uusille hyökkäyksille Ukrainaan tai muihin Venäjän naapureihin, muttei hävitäkään niin pahasti, että Putin kokee ainoaksi "kunnialliseksi" tavaksi käyttää ydinaseita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ongelma on siinä, että rauhasta pitäisi tulla niin sanotusti oikeudenmukainen, ettei se heti olisi uuden sodan siemen. Kansallinen sorto on huono asia, kohdistuipa se sitten vaikka venäläisiin tai saksalaisiin. Toisessa maailmansodassa asia ratkaistiin Saksan ehdottomalla antautumisella ja valtavilla etnisillä puhdistuksilla. Siihen pääsemiseksi oli tapettava kymmeniä miljoonia ihmisiä ja hävitettävä sadoittain kaupunkeja.
      Onhan se rauha nyt niillä tienoin pysynyt, Balkania lukuun ottamatta. Ehkä pyritään siis samaan ja ehkä ne ihmiset valitsevat itse kuolemansa sodassa, mutta ehkä eivät...
      Sivistyneessä maailmassa on joka tapauksessa syytä pohtia ja suositella parempia ratkaisuja.

      Poista
    2. Tuollaisten kysymysteb aika olisi ehkä ollut joskus. Mutta Venäjähän on jatkuvasti, joko suoraan tai paljastuneet tiedustelutiedot ovat osoittaneet, viestittänyt, että maailma on nollasummapeliä ja että sen tavoitteena on sekä oman asemansa parantaminen ja länsimaiden aseman heikentäminen.

      Venäjähän on lietsonut vastakkainasettelua länsimaissa kaikilla tavoilla, pommittanu sotapakolaisia kriisialueilta liikkeelle ja tehtnyt ylipäätään kaikkia mahdollisia keinoja, mistä se on ajatellut olevan länsimaille haittaa.

      Jos Venäjä nähdään imperialistisena valtiona, jonka tavoitteena on nousta ja samalla tuhota ne, ketä se pitää vihollisena, niin aika hankala on neuvotella.

      Poista
    3. Toinen maailmansotahan ei päättynyt rauhaan, vaan kahtiajakautuvaan maailmaan, suurvaltablokkien ja etupiiriajattelun syntyyn. Se voidaan nähdä edelleen esimerkiksi Putinin hyökkäyssotaa legitimoivana taustatekijänä.

      Mitä epävarmempia ihmiset -- varsinkin ne joille järjestelmä sälyttää "vallan" -- ovat, sitä enemmän he tarvitsevat vahvoja mustavalkoisia kahtiajakoja, jollaisia kaikki projektiiviset viholliskuvat ovat. Jos meillä olisi kyky nähdä aivokopan läpi todelliset tajunnalliset tapahtumat, ei siellä rintamilla tapettaisi ihmisiä vaan kuvitelmia. Väkivalta vain on sellaista -- koska kuolema on peruuttamaton, me pidämme ihmisten tappamista perimmäisenä realiteettina.

      Ei auta huutaa, ei puhua asiallisesti järkevällä tavalla, ei auta kuiskata, että tappaminen on vain tappamista eikä oikein todista suurvallan suuruutta. Tappaminen on vain tappamista. Jos sillä yritetään todistaa jonkin hankkeen oikeutus, aika paljon täytyy olla läpiä vallanpitäjän päässä.

      Yksilöille täällä päin ei tässä jää juuri mitään muuta roolia kuin seurata täydellisen epävarmuuden provosoimaan täydellistä järjettömyyttä, ja kuunnella sota-analyytikoiden päiväkohtaisia pähkäilyjä, joissa eurooppalaisen uuden ajan päämäärärationaalista järkeä liimataan ihmisen primitiivisimmistä psyykenmekanismeista kumpuavan barbaarisen sotanäyttämön päälle.

      Olen joskus lohduttautunut sillä, että kun herään sinä aamuna jolloin sireenit soivat, ainakin edes tiedän, mistä oikeasti on kyse.

      Poista
    4. Jassoo. Jos Venäjä on osoittanut olevansa samanlainen kuin muutkin suurvallat, niin aika paha on neuvotella. Hm.

      Poista
    5. Ehkä iso kysymys ylipäätänsä konfliktien ratkaisussa on se, miten jakaa nollasummaplein valtaa maailmalla. Kuka saa sanella maailman ehdot ja arvot? Kuka saa pitää valtaa maantieteellisesti tai arvojen sanelijana? Venäläisten akateemikkojen? Piilaakson liberaalien? USA:n presidentin? Kiinan presidentin?

      Konfliktien lähestyminen helpottuisi paljon, kun lähestyisimme niitä niin, että maailmassa on paljon nollasummapeliä ja konfliteissa on kyse usein siitä, kuka saa statusta, valtaa, verkostoja jne. Ja noiden luonne on usein nollasummapeliä. Toisen voitto on toisen tappio.

      Millainen olisi kestävä maailma?

      Poista
    6. "rauhasta pitäisi tulla niin sanotusti oikeudenmukainen"

      Vaan mistäpä leivotaan sellainen rauha, että se olisi oikeudenmukainen sekä Ukrainan että Venäjän mielestä. Epäilen suuresti.

      Poista
    7. "Tappaminen on vain tappamista. Jos sillä yritetään todistaa jonkin hankkeen oikeutus, aika paljon täytyy olla läpiä vallanpitäjän päässä."

      Ikävä vaan, että tappamalla vihollisyksilöitä tai - kansoja on historian saatossa saatu valtaa, resursseja ja suurvallan. Tuhottuja kansoja ei kukaan muista, mitä nyt jenkit krokotiilin kyyneleitä vuodattaen intiaaneja sen jälkeen kun ovat peruuttamattomasti vieneet näiden maat. Jos tappaminen ei olisi tehokasta, ei sitä niin paljon tehtäisi.

      Poista
    8. Niin onko venäjä valmis luovuttamaan tarpeeksi isoja alueita korvaukseksi vai riittääkö sillä raha tai muu vaihtokelpoinen materiaali jotta oikeudenmukaisuutta olisi edes mahdollista saavuttaa.. Alueiden luovutushan olisi taas syy uuteen valheeseen ja sotaan eli vaihtoehdoiksi jäisi materiaali ja raha.

      Poista
  13. Mutta kun, vai oliko se "whataboutismia" vai mitä, kun aina vedotaan vanhoihin asioihin, ja varmasti myös vanhoihin rikoksiin, ja ties mihin? No, tällä tiellä ihmispoloilla ei todellakaan ole ruusuinen tulevaisuus?

    Jos arvioidaan sitä, että sentään Eurooppa on kai, ainakin meidän näkemyksen mukaan kehityksen ja sivistyksen napa, jota maailma seuraisi, mutta onkohan se lopultakaan näin? Katsotaanpa Pohjois-Amerikkaa, sehän on viittä vailla sisällissotaa! Jos Floridaa ja Texasia ei olisi, Neuvostoliiton arviot jo 70-luvulta toteutuisivat? Mutta nyt, keskellä Eurooppaa käydään täyttä sotaa, eli hyvin on asiain laita?
    Emmekö me olekaan saaneet eniten kirjaviisautta jo vuosisatojen ajan, ja snobailleet tällä asialla, eli eihän tässä näin pitänyt käydä?

    Entäpä Etelä-Amerikka? Taitaa olla pelkkiä huume-valtioita ja diktatuureja? Joku Brasilia väkirikkaana maana keikkuu kahden vaiheella, ja näyttää siltä, että ei tarvita kuin pieni keikaus, kun parin sadan miljoonan ihmisen eläminen mullistuu, ynnä sen kerrannaisvaikutukset sillä maailman kolkalla.

    Afrikasta ei kai kukaan odota muuta kuin ihmisiä? Taisi olla jo 70-luvulla, kun Time-magazinen kansikuvassa oli tyylitelty pääkallo Afrikan muotoon, eli odotukset olivat siinä, eikä se kai aivan huono arvio ollut?

    Aasia ja Kiina, ja varsinkin Kiina on tuleva maailman mahti. Jotkut pelkäävät nyt Kiinan maihinnousua Taiwaniin, mutta se on turha pelko. Kiina tekee maihinnousun vasta siinä vaiheessa, kun Usa:ssa käydään sisällissotaa! Intialaiset ovat ikiajat olleet pelkkiä orjia, samoin kuin pakistanilaiset, ja vaikka heillä ydinaseet ovatkin, kenen puolesta nämä niitä käyttäisivät?

    VastaaPoista
  14. Suomessa ihmisten käsitys Ukrainan sodasta on harhainen. Jostain kumman syystä muiden länsimaiden uutiskatsauksissa kerrotaan, että ruumishuoneet ovat täynnä kaatuneita ukrainalaisia sotilaita ja näytetään siviileitä, jotka avoimesti pohtivat sodan järkevyyttä.

    Yhdysvaltain asevoimien arvio siitä, että Ukrainan sotilastappiot ovat samaa luokkaa kuin Venäjän otettiin syvän epäuskon vallassa vastaan ja vaiettiin kuoliaaksi. Sotaa edes jotenkin objektiivisesti tarkastelleille tämä ei kyllä tullut yllätyksenä. Ukraina on heittänyt rintamalle runsaasti huonosti koulutettuja, varustettuja ja aseistettuja yksiköitä. Nostoväki on saanut vastaansa murhaavan tykistötulen, johon ei ole voitu välttämättä vastata mitenkään, kun kokonaisilta prikaateilta on puuttunut tykistö.

    Lisäksi on autuaasti unohdettu se, että ukrainalaisten taistelutekninen ja taktinen osaaminen on niin heikkoa, että liikuntasodankäynti ja ylipäätänsä hyökkääminen onnistuu vain heikosti. Harkovan seudun offensiivin onnistumista selitti enemmän 100 mieheen kuihtuneet vihollispataljoonat, kuin osaaminen. Ikävä kyllä kahdeksan vuottakaan juoksuhautaelämää ei tuo osaamista hyökkäyssodankäyntiin.
    Kaikista suurin puute on kuitenkin Ukraina puuttuva strategia. Ukrainalla ei ole realistisia sodan päämääriä, varsinkin kun se on sodan todennäköinen häviäjä. Ainoa strategia on avun vinkuminen lännestä ja toive, että Venäjä romahtaa. Todellisuudessa jos tappiot 1/1 ja siviilitappiot päälle, niin neljä kertaa vastustajaa pienempi maa tulee Elon laskuopin mukaan häviämään sotansa.

    Nyt kun Venäjä on vihdoinkin alkanut takoa Ukrainan sähkönjakelua, on noussut aivan valtava poru ja esitetään väitteitä ”sotarikoksista”. Kosovon sodassa länsi alkoi pommittaa Serbian infraa kuten tv-asemia, sähkön- ja vedenjakelua sekä tietoliikennettä maan tasalle, kun asevoimiin kohdistunut pommitusoffensiivin tulokset jäivät laihoiksi. Ei silloin kuulunut mitään puheita sotarikoksista.

    On selvää, että Ukrainalla ei ole mitään haluja rauhaan nykyisillä rintamalinjoilla. Ukrainalaisten päähän on siis varmaankin taottava järkeä. Suomi voi myös varautua siihen, että meillä on vielä 10 vuodenkin päästä maassamme on neljännes miljoonainen kiittämätön vähävenäläisvähemmistö. Ei kannata tuudittautua siihen harhakuvaan, että ukrainalaiset laajalti muuttaisivat takaisin korruptoituneeseen puolikehitysmaahan rauhan tultua, varsinkin kun 80% todennäköisyydellä rintamalinja muodostaa uuden rajan Venäjän ja Ukrainan välillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt olisi tietenkin aika takoa Venäjän suurkaupunkien infraa. Ehkäpä muu ei auta.

      Poista
    2. Tästäpä länsi on viisaasti pidättäytynyt, koska se voisi olla Raja. Lisäksi se lietsoisi Venäjän kansan pyhään puolustussotaan. Ei siis voida muuta kuin jatkaa näännytyssotaa, joka on USA:n näkökulmasta mennyt erinomaisesti: NATO:n rivit on taottu yhtenäiseksi, Venäjän sotilaallista voimaa heikennetty ilman yhtäkään kaatunutta amerikkalaista ja Venäjä kytketty hallitsemaan vastahakoista Ukrainaa.

      Poista
    3. Milläs taot kun Venäjän suurkaupunkeja ympäröi läntistenkin asiantuntijoiden mukaan maailman tehokkain integroitu ilmapuolustus. Siellä on sitä paljon puhuttua ballististen ohjusten torjuntakykyäkin vähäisemmistä härpäkkeistä puhumattakaan. Siinä olisi Natollekin haastetta ja Ukrainalle ihan tekemätön paikka.

      Poista
    4. "Kosovon sodassa länsi alkoi pommittaa Serbian infraa kuten tv-asemia, sähkön- ja vedenjakelua sekä tietoliikennettä maan tasalle, kun asevoimiin kohdistunut pommitusoffensiivin tulokset jäivät laihoiksi. Ei silloin kuulunut mitään puheita sotarikoksista". Näinhän se tapahtui, mutta miksi länsi sitten pommitti Serbian infraa, eli siksi että siellä oli menossa kansanmurha, joka on kai todistettu ihan YK:n toimesta, ja miten pitkälle kansanmurha olisi edennyt, ellei länsi olisi tuhonnut Serbian infraa?

      Onhan se Ukrainan sotilaallinen panos ja taito aika matalalla tasolla, mutta 40 miljoonaa ihmistä on 40 miljoonaa ihmistä, ja kas kun se Venäjä ei ole jo ajat sitten tuhonnut Ukrainaa? Venäläisillä se taito ei ole yhtään sen parempaa, eikä sitä voi oikein laskea niin, että 140 miljoonaa voittaa helposti 40 miljoonaa. Eihän sodissammekaan 200 miljoonaa venäläistä pyyhkinyt lattiaa meidän 3,5 miljoonan kansakunnalla. No olihan venäläisillä tupenrapinaa onneksi muillakin rintamasuunnilla, mutta kuitenkin.

      Voisin arvella, että ukrainalaiset länsiavun loppuessa hakkaavat venäläisiä jopa viimeisillä luudanvarsillaankin, koska vaihtoehtoa ei ole. Putinin hallinnon viha on tullut selväksi Ukrainaa ja varsinkin länttä kohtaan, mutta länsi vain miettii, että kuinka Putin voisi säilyttää kasvonsa!

      Hyvä esimerkki hengen voimasta oli Vietnamin sota, jossa vietkong lopulta löi maailman voimakkaimman sotilasmahdin aika alkeellisin, ja hyvin perinteisin keinoin, ja samoin kävi ranskalaisille 1954. Samoin kävi Afganistanissa 1800-luvulla englantilaisille, ja sitten Neuvostoliittolaisille ja taas Jenkeille. Näiden maiden piti ottaa lusikka kauniiseen käteen, ja niin pitää eräänä päivänä ottaa venäläistenkin.

      Poista
  15. Paitsi itse sodasta on Suomessa harhainen käsitys siitä, miten muu EU / Eurooppa tilanteeseen suhtautuu. Valtiojohto näyttää samastuvan Baltiaan ja Puolaan, ja keskeinen media on nykyisin osa valtiojohtoa eli samoilla linjoilla.

    Valtiojohdon linja voi olla oikea tai väärä, mutta median linja on yksiselitteisesti väärä.

    Lännempänä tunnelmat näyttävät toisenlaisilta. Politico-lehti (24.11.):

    Top European officials are furious with Joe Biden’s administration and now accuse the Americans of making a fortune from the war, while EU countries suffer. 

    “The fact is, if you look at it soberly, the country that is most profiting from this war is the U.S. because they are selling more gas and at higher prices, and because they are selling more weapons,” one senior official told POLITICO. 

    Joku voisi tästä vetää, ehkä yksioikoisia ja liian hätäisiä, johtopäätöksiä, mistä päin maailmaa löytyy vastuullisten päättäjien rauhantahtoa ja mistä ei.

    - XYZ -

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi, onko se pönttö jo korjattu siellä tehtaankadulla?

      Poista
  16. Kommentit
    25. marraskuuta 2022 klo 21.20
    25. marraskuuta 2022 klo 22.54

    Poikkeavan kylmäpäisiä ja järkeviä kommentteja.

    “…aika takoa Venäjän suurkaupunkien infraa…”

    Tämä taasen ei edusta kovin täyteläistä ja toteutuvaa aatosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta eikös se olisi noin moraaliselta kannalta vähintään kohtuullista?

      Poista
    2. Lakkaa nyt sotkemasta moraalia ja reaalipolitiikkaa. Ylipäänsä moraalin ja ulkopolitiikan yhdistämisestä ei ole seurannut mitään hyvää.

      Poista
  17. Siellä joku järjen jättiläinen surkuttelee ukrainalaisten sotataitoa ja menestystä
    menestystä. Kyllä siihen puhtia saadaan, kun aloitetaan samat rikolliset metodit kuin hyökkääjäkin. Se olisi niin väärin...mitä?

    VastaaPoista
  18. Venäjä tuntee lännen paremmin kuin länsi itsensä. Suomi lienee tässä kontekstissä pohjanoteeraus, nimittäin täällä uskotaan ja ollaan luottavaisia kauniisiin puheisiin ja lupauksiin. Surkeinta on se, että suomalaisia viedään kuin kuoriämpäriä, kun ollaan tehty näitä "hyviä" sopimuksia oikealle ja vasemmalle ja suudeltu poskisuudelmia! Maailma on aika raadollinen paikka ja jatkossa se on vieläkin raadollisempi, mutta milloin suomalaiset heräävät? Kun yhteiskunnassa valehtelu on jokapäiväistä, tai ainakin puheenaiheet ovat tarkasti valittuja ja joistakin asioista ei puhuta lainkaan...

    Luin eilen Mannerheinin muistelmia, ja siinä Marski moitti Ruotsin hallituksen toimia, jossa se Vapaussodan aikana yritti ottaa Ahvenanmaan haltuunsa, eli siinäkin näki että voiko toisiin valtioihin luottaa? Suomessa sitten kaavailtiin toisen maailmansodan alla puolustusliittoa Ruotsin kanssa, mutta Ruotsi tyrmäsi ajatuksen, ja niin tyrmäsi Saksa ja Venäjäkin. Virallista aseapua Ruotsista ei juurikaan saatu, eikä varsinkaan IT-kranaatteja, joista oli suurin puute.

    Mikäpä oli siinä, että Ruotsi ilmoitti EU-jäsen hakamuksensa täysin yllättäen suomalaisille, jotka yllätettiin housut kintuissa. Oikea vastaus oli ja on, että Ruotsi ei luottanut Suomeen! Nyt sitten suomalaiset poliitikot ovat julistaneet, että Natoon menemme yhtaikaa Ruotsin kanssa, vaikka se toimii Suomea vastaan!

    Entäpä nämä EU-kontarhdit ja miljardit eurot, jotka Suomi on jo ilomielin maksanut etelän energiaremontteihin ja ties mihin, mutta mitä saamme vastineeksi, eli ei mitään muuta kuin kansallisomaisuuden luovuttamista poskisuudelmin! On tämä hirveätä nykyisiltä poliitikoilta, jotka eivät tunne, tai eivät halua tuntea historiaa!

    Ei sota ole pois suljettu Suomenkaan osalta, sillä Ukrainan sota pitkittyy ja mutkistuu, ja syy siihen on uskominen, luottaminen ja valehtelu, jotka ovat nyky-poliitikkojen ohjenuora vähän kaikessa. Venäjä on maksamassa hyökkäyssodasta hirvittävän hinnan, mutta se kamppailu kestää vuosia, eikä voittajia tule olemaan. Toki Ukrainakin maksaa, ja se on valmis kestämään monin verroin enemmän kuin hyökkääjä. Ukrainan henkeä eivät risteilyohjukset tule murtamaan, niin helpolla he eivät uuteen Holodomoriin alistu.

    Lavrov totesi jo sodan alussa, että Venäjä tuhoaa Ukrainan infrastruktuurin, ja sehän tarkoittaa sitä, että tuhotaan maan elinkelpoisuus ja toivotaan, että ukrainalaiset väistyvät takavasemmalle, eli Eurooppaan, jolloin Euraasian unioni, kuten Putin suunnittelee, edistyisi. Venäläisillä on aikaa, ja heillä on aina ollut aikaa, mutta Eurooppa ja länsi eivät vieläkään ole oppineet venäläistä kansanluonnetta ja sielua, vaikka vuosisatoja on oltu kanssakäymisessä?

    Itse en usko, että venäläiset tuhonnalla saisivat mitään kestävää ja toivottavaa aikaan, vaan tulevat hukkumaan miekkaansa ennen pitkää, ja vaikka se kestäisi kauan, sitä täydellisempi on Venäjän alennustila.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Suomi lienee tässä kontekstissä pohjanoteeraus, nimittäin täällä uskotaan ja ollaan luottavaisia kauniisiin puheisiin ja lupauksiin. Surkeinta on se, että suomalaisia viedään kuin kuoriämpäriä, kun ollaan tehty näitä "hyviä" sopimuksia oikealle ja vasemmalle ja suudeltu poskisuudelmia!"

      Jos kaik uskoisi niin ei siitä kritisoitaisi. Toisekseen väki on äänestänyt poliitikot ja poliitikot on sielä eduskunnassa toimineet ja samalla väki on pyörittänyt sitä yhteiskuntaa vaikka eduskunnassa on ollut milloin mitäkin, saati maailmalla.
      Se että suomalaisia koetetaan vedättää ei tainne olla suomalaisen vika? Ellei sitten vedättäjä ole toinen suomalainen.

      Poista
  19. Luultavasti kuolema on parempi vaihtoehto kuin jäädä venäläistämisen kohteeksi...

    VastaaPoista
  20. "Ukrainan omat asenteet ovat viime aikoina olleet vakava este rauhanneuvottelujen tiellä." Tämä lause kumoaa koko muun tekstin ja panee epäilemään onko agentit vahtimassa Timoa vai pelkääkö, ettei enää koskaan pääse matkustamaan tuohon kulttuurin kehtoon selväähän se on, että sen sanomisia kytätään tms...

    Voisi oikeastaan verrata tuota lausetta näihin "pakolaisten" "kotoutumisiin", rikoksiin ja raiskauksiin joissa syy on suomalaisten. Lieko vahingossa istunut liian kauan samassa paikassa halosen kanssa kun tuollaisia sammakoita tulee..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Ukrainan omat asenteet ovat viime aikoina olleet vakava este rauhanneuvottelujen tiellä."

      Oletko lukutaidoton vai pöljä? Timon lausuma on tosiasiallisesti täysin totta. Sinä se itse seilaat älyttömyyden vesillä. Ukraina ei suostu rauhanneuvotteluihin; niin maa on itse sanonut. Älä vedä siitä johtopäätöksiä, jos et osaa.

      Poista
    2. Olen ymmärtänyt, että Ukraina on valmis rauhanneuvotteluihin ihan heti, kun Venäjä on vetäytynyt pois valtaamiltaan alueilta.

      Sitten päästään sopimaan sotakorvauksista yms.

      Poista
    3. Venäläinen kiivastui :)

      Poista
    4. Kannattaisiko hakea ammattiapua, kun näet noita mörköjä kaikkialla.

      Poista
  21. Miten niin ei suostu, suostuisitko sinä sovittelemaan oikeudessa kun sinut on ryöstetty ryöstäjän raiskatessa lastasi. Oletko lukutaidonton putinin pyllystä sekaisin?

    VastaaPoista
  22. Amerikkalainen Graham Allison on viitannut antiikin historioitsijaan nimeltään Thukydides. Historian opetus on se, että suurvalta etenee, kunnes vastaan tulee toisen suurvallan raja ja etu. Sitten tulee sota.

    Yhdysvallat toimi juuri näin – ja harkitusti. Naton eteneminen pysähtyi nyt Ukrainan ulkorajalle. Yhdysvaltojen kannalta tässä laajentumisen pyrkimyksessä oli himottava mauste: ukrainalaiset hoitavat kuolemisen Yhdysvaltojen sotilaiden sijaan.

    Näillä näkymin seurauksena on pitkä jäätynyt konflikti.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.