Kansan tahto

 

Kollektiivinen neandertalilainen

 

Tiedän, että neandertalilaiset on nykyään rehabilitoitu. He ovat rakkaita ja tasa-arvoisia sukulaisiamme ja osa geeneistämme on heiltä peräisin. Tavallaan he siis elävät yhä. He olivat myös monissa asioissa hyvin eteviä, eikä ole mitään objektiivista syytä pitää heitä edes rumina. Lyhyesti sanoen, ihmisoikeudet ne heillekin kuuluvat.

Tunnenkin tiettyä omantunnonarkuutta esittäessäni neandertalilaisen jonkinlaisena primitiivisyyden symbolina ja tiedän, että minua voidaan epäillä kiihotuksesta kansanryhmää kohtaan. Siitä huolimatta käytän nyt tätä sanaa, koska se nyt vanhastaan on meemi, jonka merkityksen sarjakuvia lukevat kansalaiset kyllä ymmärtävät.

Tarkoitus on tässä vain lyhyesti esittää, miten venäläiset suhtautuvat Ukrainan sotaan ja miten suhtautuminen on ajan mittaan vaihdellut.

Voin heti kertoa, että suurin osa suhtautuu myönteisesti, ylpeilee oman armeijan saavutuksista, pitää länttä syyllisenä koko asiaan ja on valmis tarvittaessa sodan eskalointiin. En tiedä, mitä neandertalilainen sukulaisemme asioista ajattelisi, jos hänet olisi kasvatettu Venäjällä, mutta luulen, että hän ajattelisi samoin kuin suurin osa sikäläisistä nykyään tekee.

Tässä siis kannattaa huomata, että osa venäläisistä todella ajattelee toisin ja heitäkin kertyy varsin monta miljoonaa. Noita sotaa kannattavia ja siitä ylpeileviä on kuitenkin jatkuvasti ollut suunnilleen samanlainen osuus hastatelluista, yli 60 prosenttia, eikä muutosta ole näkyvissä.

Mistäkö nämä luvut tiedetään? Tietoa antaa muun muassa sellainen ulkomaiseksi agentiksi luokiteltu laitos, kuin Levada-keskus, jonka ammattitaitoon ja integriteettiin on aihetta luottaa. Sen on annettu jatkaa toimintaansa, koska karu todellisuus itse on sellainen, että hallitus vain hyötyy sen kertomisesta.

Levada-keskus on seurannut asioita jatkuvasti vuosien ajan ja raportoinut niistä säännöllisesti. Englanniksi sen tuloksia pitkältä aikaviltä voi lukea tästä: Левада-Центр : The conflict with Ukraine: key indicators, responsibility, reasons for concern, the threat of a clash with NATO and the use of nuclear weapons (levada.ru) .

En rupea tässä selostamaan seikkaperäisemmin Levadan löydöksiä, sen voi jokainen tehdä itse suoraan tästä materiaalista. Esitän vain pari huomiota asioista.

Ylpeys oman armeijan suorituksista kuuluu yleensä sodissa asiaan ja syitä siihen löydetään aina, kun tarvitaan. Mikäli niin sanoakseni yhtään mitalia ei kuitenkaan vain heltiä, saatetaan tulla myös vihaisiksi.

 Näinhän kävi aikoinaan Venäjän-Japanin sodassa ja myös ensimmäisessä maailmansodassa. Jälkimmäinen on Venäjällä nykyään tulkittu voitolliseksi, mutta edellinen odottaa vielä vuoroaan.

Sota pyrkii viemään laumasieluista kansaa aina yhä lähemmäs typeryyden absoluuttista nollapistettä, mutta kaikki ilmiöt eivät tapahdu samaa tahtia ja akanvirtojakin on.

Normaalisti omaa puolta sekä kannatetaan että ihaillaan ja Ukrainan sodassa tämä on, kuten todettu, pysynyt suunnilleen vakiona. Kuitenkin asioista saatetaan myös huolestua ja tässä suhteessa mielialat ovat aika lailla vaihdelleet.

Sellainen asia kuin ukrainalaisten hyökkäys Venäjän (pyhien) rajojen sisälle on aiheuttanut huomattavan suuren reaktion siitä huolimatta, että sen sotilaallinen merkitys on mitätön. Myös mahdollinen ydinaseiden käyttö huolestuttaa, vaikka suurin osa sentään pitää sitä epäoikeutettuna.

Löytyypä asialle sentään hyväksyjiäkin. Kesäkuussa kymmenen prosenttia olisi hyväksynyt asian ilman muuta ja 24% varauksin. Asiaa vastusti ehdottomasti 31%.

Demokratiassa voimme lähteä siitä, että ne, jotka valitaan valtaan ovat ainakin fiksumpia kun ne, jotka heidät valitsevat, mikä ei välttämättä ole paljon. Diktatuurissa tätäkään asiasta ei voi olla varma. Tässä on miettimistä. Perimältään isovenäläiset ovat pääasiassa suomalaisia, kuten tiedetään. Selittääkö tämä mitään mistään ja jos, niin miten?

No, joka tapauksessa myös niitä joiden mielestä pitäisi ruveta rauhaa puuhaamaan, on paljon ja niitä on koko ajan ollut paljon. Kesäkuussa 24% oli ehdottomasti tällä kannalla ja 34% enemmän tai vähemmän kannatti asiaa. 6% ei osannut sanoa mielipidettään ja 23% oli ehdottomasti sotilaallisen ratkaisun kannalla.

Todettakoon, että nykyisen politiikan kannattajia on jonkin verran enemmän suurissa kaupungeissa, hyvin toimeentulevien ja nuorten parissa, kuin maalla ja vanhemman sukupolven piirissä.

Tilannehan ei näytä aivan lohduttomalta, vaikka suuren yleisön käsitykset sodasta ovat Venäjällä nyt ilmeisesti samanlaiset, kuin ne olisivat, mikäli neandertalilaisuus olisi se pohja, jolta ponnistetaan. Melkoinen osa kansaa on tinkimättömästi sodan kannalla, mutta enemmistö sentään kannattaisi ainakin rauhanneuvotteluja.

Ja muistakaamme toki, ettei sotia koskaan lopeteta kansanäänestyksellä. Kuitenkin päättäjillä saattaa olla suurikin intressi ottaa kansan mielialat huomioon. Tällä hetkellä voisi sanoa, ettei Venäjällä näyttäisi olevan yleisen mielipiteen kannalta erityisiä paineita sodan lopettamiseen, mutta tuskin myöskään sen jatkamiseen.