Hajanaisia mietteitä kansakoululaitoksesta
Venäjän valtakunnassa
erottuivat suomalaiset 1800-luvun jälkipuoliskolta lähtien suurella
sivistyneisyydellään. Lukutaito oli lähes jokaisella ja kansakoulua käytiin jo
yleisesti, vaikka se ei vielä kaikkia tavoittanutkaan.
Uskonnollisilla perinteillä
oli suuri merkitys oppimisvalmiudelle. Luther oli ymmärtänyt, että jokaisen
piti kyetä itse tutustumaan pyhiin teksteihin. Käytännössä rippikoulun kurssi jätti
lievästi sanoen vielä aukkoja sivistykseen ja vasta kansakoulussa lapset
dresseerattiin uudenaikaiseen, loogiseen ajatteluun ja opetettiin myös
kirjoittamaan ja laskemaan.
Kuitenkin
kansakoulu oli sinänsä selvää materiaalista hyötyä tuottamaton eli tarpeeton
laitos, kuten vanhoillinen talonpoikaistokin ymmärsi. Siihen uhratut varat, jotka
paisuivat ajan oloissa valtaviksi, eivät sellaisenaan tuottaneet mitään.
Kyseessä oli ennen muuta kulttuuritahdon ilmaus.
Itseihailun
vallassa sanottiinkin, että Suomen kansan aika suuroin tekoihin on, kun se
näkee nälkää. Kansakouluasetus annettiin juuri silloin, vuonna 1866, kun
tappavat katovuodet olivat jo alkamassa. Samana vuonna kiellettiin viljan
säästämiseksi viinan kotipoltto.
Suomalaisten
suurta sivistyneisyyttä kadehdittiin muualla Venäjän valtakunnassa ja toisaalta
se nostettiin esille malliksi muillekin. Vihaiset Suomi-syöjät väittivät
mustasotnialaisen Nikolai Markovin tapaan, että hänen Kurskin kuvernementissaan
saataisiin helposti aikaan yhtä korkea sivistystaso, mikäli sen ei tarvitsisi
osallistua yleisvaltakunnallisiin menoihin. Niitähän sumalaiset eivät
maksaneet.
Tai
osallistuivathan suomalaisetkin omalla tavallaan. Meillä ylläpidettiin
henkikaartin tarkk’ampujapataljoonaa ja alettiinpa reservipataljoonienkin
koulutus. Mutta pientähän se oli, se oli vain sotajoukko, ”voisko” ja annos
tykinruokaa, eikä armeija. Missä muka oli Suomen laivasto -vähäistä
meriekipaasia lukuun ottamatta, missä tykistö, missä ratsuväki? Halvalla
pääsivät…
Kun ratsuväki
sitten rakuunoiden muodossa perustettiin, älähtivät patriootit taas: perinteisesti
kieroille suomalaisille, jotka asuivat aivan Pietarin naapureina ja olivat
aikoinaan pettäneet valansa Ruotsin kuninkaalle, ennettiin oikeus perustaa
iskukykyinen ja nopealiikkeinen osasto, oma ratsuväki! Tämähän oli
valtakunnallinen vaara!
Mutta suomalaisten
into perustaa kansakouluja sen kuin jatkui ja kun maalaisväestön elintaso
kantohintojen ilmestyttyä maailmaan suuresti nousi, alettiin rahoja sijoittaa
lasten koulutukseen peräti yliopistossa.
Ylioppilastulvahan
siitä sitten ennen pitkää seurasi, kun kaikille ei riittänytkään meheviä virkapaikkoja
kalliista koulutuksesta huolimatta. Mutta se oli vasta maailmansotien välisenä
aikana.
Suomalaisen
koulun historia on kunniakas ja kun kirjakielemmekin vielä onnistuttiin kehittämään
kaikille heimoille sangen ymmärrettäväksi ja sen kirjoitusjärjestelmä aivan
poikkeuksellisen loogiseksi, olivat edellytykset korkealle kansansivistykselle
olemassa.
Hyvät tulokset
tunnetuissa Pisa-testeissä näyttivät sitten
2000-luvulla osoittavan, että maamme oli varsinainen opinkäynnin ihmemaa
ja meikäläisen koulun metodeita alettiin oikein viedä muuallekin kuin parastakin
innovaatiota.
Mutta ylpeys käy
lankeemuksen edellä. Byrokraatia, tuo kaiken järjestäytyneen yhteiskunnan
loiskasvannainen ja järjen vihollinen ajaa organisaatioita touhuamaan ja muuttamaan
asioita silloinkin, kun ei pitäisi. Meilläkin alettiin suurella innolla korjata
sitä, mikä toimi hyvin ja seurauksenahan tietenkin oli, että se alkoi toimia
huonommin.
On outoa, että
meillä suurena uutuutena otettiin käyttöön ns. ilmiökeskeinen oppiminen, joka
1920-luvulla oli käytössä Neuvostoliitossa ja osoittautui katastrofiksi. Erittäin
outoa on sekin, että lapsille ei enää anneta omaa turvallista huonetta ja
paikkaa siinä, vaan pannaan heidät juoksemaan ympäri rakennuksia, kuten nuo
kuuluisat aikamme nomadit ikään.
En itse asiassa
tiedä, mitä kaikkea kouluissa on oikein viime vuosina puuhattu, mutta ainakin
tulokset kertovat jotakin. Erittäin lyhyessä ajassa on tuhottu perustaitojen
oppiminen, minkä pitäisi olla alkeisopetuksen keskeinen sisältö.
Toinen
merkillinen asia ovat lomat. Meillä mentiin suurella touhulla ja riemulla Eurooppaan,
mutta huolehdittiin samalla siitä, että elämämme järjestettiin toimimaan aivan
toiseen tahtiin.
Sen sijaan, että
kesän kolme kuukautta vietettäisiin poissa koulun luokista, aloitetaankin
koulut jo heti elokuun alussa, juuri samaan aikaan, kun keskisessä Euroopassa
mennään kesälomalle. Nykyaikaisessa perheessä aikuiset järjestävät elämänsä
lasten ehdoilla, ei päinvastoin.
Tuloksena on,
että kun lomailevia eurooppalaisia olisi liikkeellä, on Suomi jo kiinni. Kesän lomasesonki
alkaa meillä koulujen lomien myötä joskus kesäkuun puolivälissä ja loppuu elokuun alussa. Käytännössä sesonki kestää noin
kaksi kuukautta ja sen huippu vain kuukauden, heinäkuun. Tienaapas nyt siinä
ajassa vuoden tulot.
Mitähän
korvaamatonta menetettäisiin, mikäli palattaisiin vanhaan, pitkään kesälomaan?
Silloin voitaisiin syysloma eli entinen perunannostoloma jättää pois ja ostaa
ne perunat kaupasta, kuten 99 prosenttia jo tekeekin.
Voitaisiin toki
lyhentää muitakin lomia, mikäli siihen todella tarvetta on. Kesäkuukausina koululaisetkin
ehtisivät paremmin perehtyä työelämään ja hankkia hieman omaa rahaa.
On turha sanoa,
että nykyinen järjestelmä olisi juuri meidän oloissamme ainoa oikea ja toimiva.
Se on nimenomaan koko yhteiskunnan kannalta väärä ja toimimaton.
Tilannetta voidaan verrata Ruotsiin, joka on monessa
suhteessa ollut mallimaamme. Mikä, ettei sen esimerkki nyt kelpaa? Ettäkö
koulun asioissa se on meistä jäljessä? Valitettavasti niin ei taida olla. Olemme
menossa Ruotsin tietä, huonompaan suuntaan. Jotakin toimivaa sieltäkin sentään
saattaa löytyä.
Koulutus on perinne, kuin myös asennekysymys.
VastaaPoistaItse suhtauduin alakouluaikaiseen koulunkäyntiini: V.A.Koskenniemisesti: "Olen unessa useasti. sinun kaduillas, koulutie". Sittemmin asiaperusteet valkenivat.
Ruotsin vallanaikainen Suomi sai vaikutteet emomaastaan; vaikkakin, eihän ne ruotsalaiset sen kiltimpiä olleet kuin venäläisetkään.
Kun kerrot Venäjän vallan aikaisesta, mm. sotilaallisesta heikkoudesta:
"Meillä ylläpidettiin henkikaartin tarkk’ampujapataljoonaa ja alettiinpa reservipataljoonienkin koulutus. Mutta pientähän se oli,"
Ruotsivallan aikaiset muistomerkit: Linnat; Suomen linna, Turun linna, Olavin...ja esim Loviisan tykistöasemat kertovat siitä, että Ruotsi panosti asiaan melkoisella voimalla.
No. Naapurissa on Venäjä.
No voihan sitä käydä katsomassa Ruotsinsalmea, Kyminlinnaa, Liikkaalaa, Uttia, Järvitaipaletta, Kärnäkoskea, Suvorovin kanavia, Haminaa ja Lappeenrantaa. Voisi vielä mainita Pyhän Annan kruunun Viipurissa ja Olavinlinnastakin melkoinen osa taitaa olla venäläisperäistä. Ja naapurissa oli Ruotsi...
PoistaNo varmasti...
PoistaNo todentotta...
Poista"Mitähän korvaamatonta menetettäisiin, mikäli palattaisiin vanhaan, pitkään kesälomaan?"
VastaaPoistaLämmin kesäaika, joka valitettavasti keskittyy Juhannuksen ja elokuun ensimmäisen viikon väliin - toisin kuin Keski-Euroopassa. Aika, jolloin tulee keskittyä luonnollisen D-viitamin hankintaan.
Suomen koululaitoksen opetustulokset laskevat, koska muhamettilaiskoululaisten osuus kasvaa.
VastaaPoistaHöpön löpön, ne laskevat koska kantasuomalaiset tyhmentävät itsensä jenkki-ideologialla.
PoistaOsasyy, opetushallituksen ei niin lahjakkaista joilla ei pitäisi olla mitään tekemistä muiden ihmisten koulutuksen kanssa on se suurin syy.
Poista"On outoa, että meillä suurena uutuutena otettiin käyttöön ns. ilmiökeskeinen oppiminen, joka 1920-luvulla oli käytössä Neuvostoliitossa ja osoittautui katastrofiksi". Vai onko se sittenkään outoa? Meidän vasen laitammehan on kuuliaisesti opiskellut muitakin leniniläisiä oppeja ja pyrkinyt niitä uskollisesti, jopa uskonnollisesti, noudattamaan ja käytäntöön työntämään. Ehkä sekin on sitä, että on opiskeltu sitä koulua, ei elämää varten eli pyritty ajamaan käytäntöön sen koulun oppeja, näyttipä elämä niiden vaikutuksista mitä tahansa.
VastaaPoistaOlen ymmärtänyt, että yksi "itämainen ihme" meidän uudessa, Pisa-menetyksen jälkeen "parannetussa" koulusysteemissämme on se, että jo peruskoulussa oppilaiden kuvitellaan olevan itseohjautuvia.
VastaaPoistaSiis niin, että koulu kainosti kyselee, että mitäs ilmiöitä ja muuta kivaa arvon oppilas ehkä tänään haluaisi tutkailla vai josko ei oikein mitään.
Opettaja on tässä ajattelussa tasa-arvoinen kaveri, ei oikein edes mikään työnohjaaja puhumattakaan että oikein opettaja, joka opettaa, kertoo, mitä nyt seuraavaksi tehdään ja valvoo, että se myös tehdään.
Koko homma perustuu siis täysin epärealistiseen ihmiskuvaan - tai lapsikuvaan tässä tapauksessa. Eivät edes monet yliopisto-opiskelijat pysty tuohon itseohjautuvuuteen, niin kuinka siitten joku pahimmassa tapauksessa puolikielinen peruskoululainen vasta murrosiän kynnyksellä?
Vähän ihmettelen, että opettajat, jotka arjessan näkevät tämän kaiken, eivät nouse kapinaan ja sano edelleen hieman DDR-henkiselle opetushallitukselle, että nyt riittää tämä vempulointi ja ideologinen haahuilu, nyt aletaan opettaa lapset lukemaan ja laskemaan. Asetettaan touhulle tavoitteet, lapsille turvalliset rajat ja vanhempien turhanaikaislle kotkotuksille ja turhalle räyhäämiselle stoppi myös.
Jos koulu toimi poikkeuksellisen hyvin menneiden vuosikymmenten paljon vähemmillä resursseilla - siis todella paljon vähemmillä resursseilla, niin toimahan se herrajumala nytkin, kun keskitytään oleelliseen.
"jo peruskoulussa oppilaiden kuvitellaan olevan itseohjautuvia."
PoistaJohdonmukainen johtopäätös tästä olisi, että koululaisen pitäisi voida ottaa 30 vuoden asuntolaina. Sitä ei kuitenkaan perustelusta syystä sallita.
"Opettaja on tässä ajattelussa tasa-arvoinen kaveri"
Jos näin olisi, mitä opettajalta voisi oppia: koko opettaja-oppilassuhde rakentuu tiedolliseen ja taidolliseen epäsymmetriään. Siitä johdonmukaisesti seuraan opettajan auktoriteetti ja oppilaan alistuminen opetettavaksi ja ohjattavaksi. Kaukoidässä tämä on ymmärretty.
Enpä oikein tiedä, olenko oikea henkilö puhumaan koulun ongelmista. Itselleni jäi omasta koulunkäynnistäni yksinomaan huonoja muistoja. Selviydyin lopulta eroamalla lukioikäisenä, mitä ratkaisua en ole koskaan katunut.
VastaaPoistaKoulu on alistetun kansan auktoriteettiuskovaisessa auktokratiassa ollut yksi kolmesta yhteinäiskulttuuri-instituutiosta, siis valtioista valtiossa. Kirkko ja kasarmi ovat ne kaksi muuta. Aika ajoin on tuntunut vahvasti siltä, että alistushistorian väistämättömät sosiopsyykkiset taantumailmiöt ovat saaneet kukkia kouluinstituutiossa paljon pahemmin kuin noissa kahdessa muussa.
Olemme kasvattaneet neljännesvuosisadan kuluessa neljä lasta, joiden koulunkyntiä olen läheltä seurannut. Se ei ole lisännyt mitään omiin kokemuksiini. Koulu on todellakin äärimmäisen sisäänlämpiävä ja ymmärtääkseni myös vahvat suku-yhteisön perinnäiset mentaaliominaisuudet omaava laitos.
Historian ymmärtämisellä tai ihmistieteillä ja -tiedolla ei ole mitään jakoa kouluihmisten omahyväisen narsismin kanssa. He kuuntelevat vain omaa ääntään, ja loukkaantumisherkkyys on monikultturistien luokkaa jos joku tohtii heidän ammattiasenteitaan epäillä.
Marshall McLuhanin ja Neil Postmanin tekstejä lukiessani aloin itse ymmärtää millainen historiallinen tragedia eurooppalaisen sivistyneen maailman koululaitos on. Siltä pohjalta pitää sanoa, että pedagogit ovat niin sairaita ihmisiä ja niin pahasti harhassa, ettei mitään toivoa mistään parannuksista ole. Jos joku selviytyy kouluista täysjärkisenä, se perustuu ennemminkin kykyy tehdä irtiotto opetusinstituutioista kuin omaksua jotain niiden kulissinomaisista oppisisällöistä.
Yhteiskuntiemme kulttuurinen hajoaminen ei ole kuitenkaan koulun vika, vaan siinä vaikuttavat yleiset eurooppalaisen uuden ajan kulttuuriseen hajoamiseen liittyvät voimat. Viime vuosisadan totalitarismit täydellistivät ne kehityskulut joita uusi aika tiedollisine sivistyksineen oli muutaman vuosisadan ajan hyödyntänyt. Tästä lähtien se on sitten pelkkää hajoamista ja alamäkeä. Nyt meistä tulee totalitaristeja "ihmisarvo- ja -oikeusideologioiden" aatteellisissa kulisseissa. Niiden totuusarvoa toistetaan parhaassa kansanvalistajassamme, televisiossa, marssittamalla kuvaruuduissa natsisotilaita harva se ilta.
Hannah Arendtin oivallus jää meiltä jäljestätulevilta oivaltamatta.
"Yhteiskuntiemme kulttuurinen hajoaminen ei ole kuitenkaan koulun vika, vaan siinä vaikuttavat yleiset eurooppalaisen uuden ajan kulttuuriseen hajoamiseen liittyvät voimat. "
PoistaItse ajattelen, että syynä on nimenomaan yliyksilöllistymisestä johtuva kyvyttömyys altistumiseen, joka toimivan yhteiskunnan edellytys. Puutteesta seuraa anarkia. Koulun, armeijan ja Kirkon tehtävä on opettaa tuota alistumista. Neljäs olisi hyvin toimiva turvallisuuspoliisi...
Yliyksilöllistyminen on totta -- sokea individualismi ja sen sukupuolittunut sukulainen, sokea empatia, ovat osuvia nimityksiä eurooppalaisen uuden ajan ylikasvaneille trendeille. Koko uuden ajan edistyshän tajunnallisesti rakentui sellaisten hahmonmuodostuksellisten emergenssien kuin syvyysperspektiivi ja "kartesiolainen paradigma" -- eli Subjektin eriytyminen ja todellisuuden Objektivoituminen -- varaan, ja vasta individualismin kasvettua kulttuurisen narsismin mittoihin tajunnalliset hahmot ovat alkaneet hajota.
PoistaMutta "alistuminen" on harhaan johtava termi. Mikään normatiivinen käskyvaltasysteemi ei voi pelastaa eurooppalaisia yhteiskuntia -- ne ovat negatiivisia eskalaatioaskelmia taantumisen suuntaan. Ne astuvat automaattisesti yhteisöllisen vallan keskiöön kun systeemi muuttuu autokratiaksi ja totalitarisoituu.
Kaikki eurooppalaisella uudella ajalla saavutettu yhteisöllinen ja tiedollinen edistys on perustunut päinvastaisille sosiopsyykkisille voimille, siis nimenomaan yksilöllisen eriytymisen pohjalle. Paluu normimoraaliin merkitsee regressiota koko tajunnallisen kentän suhteen -- ja se, että yhteiskuntiemme taantuminen tapahtuu nimenomaan kokonaisuutta koskien -- yhteiskunnat taantuvat kauttaaltaan, eivät vain "kipukohtien" kuten jengiväkivallan tai kolun perusopetuksen, luku- ja laskutaidon osalta -- se on tavattoman vaikea asia ymmärrettäväksi, ja tätä tajunnallista kenttävaikututusta on tavattoman vaikea millään mittarillakaan havaita.
Emme todellakaan lue Arendtia durkheimilaisin silmin, ja Postmanimme hylkäämme hänen konservatiivisten ideologioidensa perusteella. Suhtaudumme kaikkeen ideologisesti, ja panemme jopa turhaan toivomme sille, että jokin oikea ideologia voisi pelastaa meidät. Tämä ideologinen identifioituminen on oman aikamme synti, ja sille on historiassamme perustansa siinä tavassa jolla uuden ajan tiedonalat taannoin syntyivät. Sekin on ylikasvamisen vaiheessa, ja siitä tulee meille kuolemansynti.
Valitettavasti missään kouluissamme ei opeteta mitään ihmisyyden pitkästä historiasta, ja niinpä emme esimerkiksi ymmärrä tapaa, jolla alkulaumojamme organisoinut "valta" on miljoonien tai satojen tuhansien vuosien kehitysperspektiivissä jalostunut yksilön kokemukselliseksi "tahdoksi". Kouluissamme opetetaan lähinnä normomoralistisia "totuuksia" kuten esimerkiksi että "maailman kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan samanlaisia".
"Meilläkin alettiin suurella innolla korjata sitä, mikä toimi hyvin ja seurauksenahan tietenkin oli, että se alkoi toimia huonommin."
VastaaPoistaJärkeviä huomioita aikamme koululaitoksesta. Lisäksi ajattelen, että yhteiskunnassamme on huutava pula turvallisen lempeästä, mutta jämerästä aikuisuudesta, johon lapset ja nuoret voivat nojata, ja tämä tulee esiin räikeästi koulumaailmassakin. Onneksi edes kännyköistä ollaan pääsemässä yhteisymmärrykseen, ettei niiden paikka todellakaan ole koulutunneilla.
Seppo Oikkonen,
VastaaPoistaMyöntänette kuitenkin, että aiemmin suomalainen koulu sai lapset oppimaan perusasiat, mm. lukemaan ja laskemaan - ja tämä 100 %:sti poislukien ne, joilla oli erittäin pahoja kognitiivisia puutteita?
Ja kai sekin on pakko myöntää, että Suomen nousu savupirttien ja nälänhädän takamaasta yhdeksi maailman vauraista ja parhaista maista melkein milllä mittarilla tahansa, rakentui juuri tuon kansan kouluttamisen pohjalle?
Se, että Suomen parasta ennen -päiväys näyttää nyt ohitetun, on hyvin surullista. Ja voisi ajatella, että opetuksen raivokas "kehittäminen" niistä ajoista, kun se toimi loistavasti, on osasyy tuohon. (Toinen syy lienee se, että aiemmin omatoimiset ja vastuulliset kansalaiset ovat muuttuneet avuttomiksi, lapaset suorassa seisoviksi ja äitä huutaviksi valtion lapsiksi.)
Joten voiko se paha olo koulussa johtua muistakin nuoren kasvukiviusta, kun vain sen koulu "pahuudesta"?
Oma kokemukseni on nimittäin on se, että olen suuresti nauttinut koulunkäynnistä ja mahdollisuudesta päästä oppimaan. Toki koulussakin oli myös kusipäisiä opettajia ja toki oppilaita myös, mutta sekin on tärkeä oppi saatavaksi: on olemassa kusipäitä, koulukiusaajia ja kaikenmoista vääryyttää. Senkin kanssa pitää vain oppia elämään. Senkin koulu siis opetti.
Suomalaisessa peruskoulussa on ilmennyt vakava perustavanlaatuinen vika: se ei opeta kaikkia lapsia ymmärtämään omia kykyjään.
PoistaPisa-tuloksia tuijottava koululaitos ei ymmärrä, että tärkeimpinä pidettyjen aineiden oppimistulosten sijaan pitäisi huolehtia kaikkien oppilaiden kyvyistä luovia koulu- ja työmaailmassa. Monet oppilaat alkavat jo ylä-asteella syrjäytyä, koska he ovat oppimisen suhteen heittäneet hanskat tiskiin ja luovuttaneet.
Sekä kantaväestöön että maahanmuuttajaväestöön kuuluvia oppilaita pääsee etenemään peruskoulussa aivan liian heikoilla valmiuksilla. Niin ei saisi olla, vaan heidät pitäisi kylmästi jättää luokalle -rumensi se sitten tilastoja miten paljon hyvänsä. He eivät hahmota omia kykyjään, jos he saavat päästötodistuksen ilman ansioita eivätkä käsitä onnistuvansa vain uhraamalla aikaa ja vaivaa. Todellisuus iskee jo ylä-asteella vasten kasvoja, ja he tuntevat itsensä petetyiksi: "Minunhan piti pärjätä..."
Mitä äännekirjoitus tajunnallisilta ominaisuuksiltaan on, josa sitä tarkastellaan lajin kulttuurisena emergenssinä?
PoistaSe on kykyä hidastaa tajunnallista aikaa -- se on aistien työnjaon kannalta aivotapahtuma, jossa korvan ja kuuloaistin kognitiiviset resurssit siirtyvät silmän ja näköaistin hallintaan. Kuulemme puheen silmillämme. Se on kognitiivinen ihme.
Ja esimerkiksi ihmissuvun kehityksen toistaiseksi suurin kognitiivinen mullistus, eli eurooppalaisen keskiajan ja uuden ajan taite, ylitti valtavia tajunnallisia kynnyksiä nimenomaan vanhan ja keskiajan tiedonalojen metamorfoosissa uuden ajan uusiksi, syvyysperspektivin ja visuaalisen mieltämisen vallitsemiksi tiedonaloiksi.
Tietysti meillä on ollut oma roolimme tuossa, ei jumalaisessa vaan äärimmäisen inhimillisessä näytelmässä. Kyky hidastaa tajunnallista aikaa on esimerkiksi syysuhdeajattelun ja päämäärärationaalisen ajattelun ehto ja edellytys -- ja mitä yhteiskunnassa tapahtuu, jos yleiset edellytykset hiljentyä ja keskittyä hävitetään? Lukutaito on laskutaidon alusta, ja jos lukuharrastus katoaa -- kuten se on kulttuurisen narsismin efektikirjavuuden keskellä meiltä kadonnut -- seurauksena on rationaalisuuden hajoaminen. Vaikka olisit nero matematiikassa, logiikkasi ontuu pahanpäiväisesti.
Koulu ei ole ratkaissut näitä kysymyksiä, eikä kouluhmisistä kukaan niitä edes ymmärrä. Koulu on ollut ja on nyt sortumassa entistä pahemmin pelkkiin normatiivisiin moraaliperusteisiinsa. Yhteiskunnan meritokratia on pettänyt ihanteensa, ja on käynyt niin että päättäjien palleille päätyvät pikemminkin ne jotka eivät ole mitään ymmärtäneet kuin ne, joilla olisi kriittistä sanomista kulttuurisista systeemivirheistä.
Muistan, kuinka 2010-luvun peruskoulu-uudistukset ottivat vauhtia kyselytutkimuksista, joiden mukaan etenkin pojat olivat erilaisista digitaalisen maailman houkutuksista johtuen yhä heikommin motivoituneita koululaisia. Kovastihan siitä Suomen Pisa-kunniaa kannatteleva opetuslaitos huolestui. Tämän jälkeen alkoi pintaan pulpahdella kaikenkarvaisia ideoita: digiloikka, itseohjautuvuus, avoin opiskelu, inkluusio. Kaikki eri käsityskantoja ajavat tahot halusivat tuoda omat mausteensa peruskouluun alkaen digilaitebisneksissä toimineesta Juha Sipilästä itsenäistä menestymistä vaativiin oikeistolaisiin ja näennäistasa-arvosta meuhkaaviin vasemmistolaisiin.
VastaaPoistaJa niin hyvillä aikeilla kivettiin tie helvettiin.
Sipilä ymmärsi varmaan just osan mitä koulussa kerrottiin siksi siitä vanhan sanonnankin mukaan tuli päättäjä eikä opettaja.
Poista-kärjistäjä
Koulu on viimeinen paikka, jossa kunnon ihmiset eli kiltti enemmistö pakotetaan tekemisiin tulevien riminaalien kanssa. Ei ihme, että on kiusaamista ja väkivaltaa, ja huonoa oppimista. Tuhmille pitäisi olla erillinen tuhmienkoulu, jonne joutumisriski toimisi pelotteena. Ennen oli tarkkisluokat, tätäkin varten.
VastaaPoistaOnneksi nykysin armeijaan ei liene asiaa, jos on riminaali tai narkki. 1980-luvulla niitä piti siellä väistellä.
Toki roskasakin kanssa joutuu tekemisiin monissa töissä ( mm liäkärit ), mutta se on ammatinvalintakysymys.
Miksihän kaikki lääkärit siis pyrkivät työterveyteen ja terveyskeskuslaakäreitä ei saa millään - paitsi kymppitunnin kuukausipalkalla vuokrafirmoilta.
PoistaAivan hirveää on koululaisten ja opettajien tilanne, jos ovat "väärässä koulussa". Ei niissä kouluissa voi oppia juuuri mitään, enintään voi selviytyä. Missä ne "väärät koulut" ovat, katso suurimpien kaupunkien alueita joissa asuntohintakehitys junnaa paikoillaan. Ekonometrinen tarkastelu selittää.
VastaaPoistaValtiotieteilijä voisi tarkastella mitä puolueita on äänestelty missäkin alueilla. Riittäisi tarkastelu pelkästään PK-seudulla niin voisi selvitä dynamiikka joka on Alepan kassalle aivan pläkkiselvä. Tokkopa on koskaan Suomessa näin tarkoitushakuisesti pilttejä eriarvoistettu ihan tarkoituksella.
V-VF
Voi kokoomus ja persut. Ensin luodaan säästöillä, kilpailuttamisella ja yksityistämisellä ( lue: julkisten rahojen sosialisoimisella kaverien taskuun) näitä huonoja kouluja ja asuinalueita ja sitten hankitaan äänestäjiä niitä kauhistelemalla.
PoistaJa jotkut hölmöt nielevät syötin koukkuineen, päineen.
Eiköhän nuo huonot koulut ole luotu ihan vasemman puolen toimesta ja ennen hyvät tai ihan ok alueet pilattu samojen toimesta, persuthan on aina vastustanut sitä..
Poista