Kysymyksiä
historialle
Berliinissä on
tai ainakin oli aika kiinnstava historiallinen näyttely Gendarmenmarktin
Deutscher Domissa: Fragen an die deutsche Geschichte, Kysymyksiä Saksan
historialle.
Siellä muun
muassa oli dramatisoitu Goebbelsin kuuluisa kysymys kansalle: Haluatteko
totaalista sotaa? Tuo demagogihan toisti kysymyksen monta kertaa ja sai aina
jyrisevän ”JA!” vastauksen. Jälkeenpäin koko juttu kuulostaa aika kornilta.
Mutta ennen oli
ennen ja nyt on nyt. Elämää voi elää vain eteenpäin, mutta ymmärtää vain
taaksepäin, on sanottu, joskaan ei välttämättä ihan sattuvasti. Menneiden
ratkaisujen taustan rekonstruointi on joka tapauksessa asia, joka tavalliselta
tallaajalta jää asianmukaisesti tekemättä, koska hänellä ei ole käytettävissään
tarvittavaa kokonaisuutta.
Sen sijaan hän
yleensä elää kaikenlaisten meemien maailmassa ja mikäli hänellä on vielä intellektuaalista
kunnianhimoa, hän saattaa enemmän tai vähemmän satunnaisista aineksista värkätä
aivan huikeita muunnelmia historiasta. Niiden yhtymäkohdat todellisuuteen
saattavat lähes kokonaan puuttua.
Aina silloin
tällöin on esitetty, että Suomessakin pitäisi olla historiallinen museo (ks. Vihavainen:
Haun kansakunnan historian museo tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com).
Kyseessä ei siis
olisi ns.matalan katseen hallitsema esitys, niin muodikasta kuin se onkin
ollut, kun jopa poliittista historiaa on yritetty survoa sosiaalihistorian Prokrusteen
vuoteeseen.
Meillä pitäisi olla
museo, joka esittää kysymyksiä korkean tason päättäjien tasolla siinä muodossa,
kun ne aikoinaan olivat. Silloin se tuo esille ne seikat, joiden tiedetään
aikoinaan hallinneen heidän päätöksentekoaan ja olleen sen taustana.
Myöhäsyntyiset
modernin näkökulman tulkinnat voi sitten esittää historiografisessa osastossa, joka
esittää toisten aikakausien saavutuksia, mutta selvästi erillään tuon rekonstruoidun
kohtalokkaan aikakauden todellisuudesta.
Historiallisia
museoita on kyllä maailmassa. Yksi parhaista näkemistäni on ollut Pietarissa (ks.
Vihavainen:
Haun poliittisen historian museo tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com). Mitä
siellä nykyään on, en tiedä.
Vielä muutama
vuosi sitten tuon museon henki vaikutti lupaavalta kansakunnan kriittisen
menneisyydenhallinnan kannalta. Yleensähän sota sitten aina tuhoa kriittisyyden
sikäli, kuin isänmaasta on kyse.
Asia tuli
mieleeni Varsovan museoita katsellessa. Niiden anti saattaa olla hieman
rajoitettu sen takia, että Varsova on pääkaupunkina vielä nuori, vasta Sigismund
Vasan ajoilta sellaiseksi korotettu. Sitä ennen hallittiin Vilnasta ja
Krakovasta käsin.
Joka tapauksessa
olisin kovasti halunnut nähdä, miten Puolassa käsitellään esimerkiksi tuota vanhaa
valtiopäiväinstituutiota, jonka liberum veto-oikeus lopulta tuhosi koko
maan (ks. Vihavainen:
Haun puolan valtiopäivät tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com)).
Myös Kaarle X
Kustaan Puolan sota eli täkäläisittäin Vedenpaisumus olisi hyvin
kiinnostava, samoin kuin protestanttisen Saksin vaaliruhtinaan August Väkevän
aika katolisen Puolan kuninkaana ja Kaarle XII:n vihollisena.
Puolalaiset muistin
paikat Varsovassa ovat ymmärrettävästi täynnä katkeraa martyrologiaa, vaikka
Sigismundin pylväs ja kuninkaanlinna muistuttavat myös toisenlaisista ajoista.
Jan Sobieskin
rooli turkkilaisvaaran torjujana Wienin porteilla oli Puolan merkittävimpiä
urotekoja koko Euroopan puolesta. Onko työ yhä kesken? Miten asia nähdään Puolan
perspektiivistä?
Mieli tekisi
saada vastauksia moniin kriittisiinkysymyksiin ja nähdä, miten eri tavoin
niihin on vastattu. Mikäli vastaukset ovat aina olleet yksimielisiä, saattaa
aina herätä epäilys siitä, ettei kaikkea ole kerrottu. Historiaa käytetään aina
moniin tarkoituksiin ja liikkeellä on sekä uutta paradigmaa etsiviä neroja että
hämärämiehiä, joilla on omat tarkoitusperänsä.
Tuo kaipaamani Suomen
historian museo voitaisiin vähin kustannuksen saada aikaan suhteellisen nopeastikin,
kunhan sen asiantuntijat Edustaisivat kyllin laajaa ja syvällistä asioiden
hallintaa.
Juuri nythän Kansallismuseokin on vuosikausia
kiinni ja tarvittaisiin eväitä kansakunnan historialliselle itseymmärrykselle,
kun sen poliittinen historia on juuri lähtenyt aivan uudelle ja tuntemattomalle
tielle.
Tiedämehän, että
kansakuntamme kohtalonkysymyksistä on yhä olemassa varsin jyrkästikin toisistaan
poikkeavia tulkintoja, alkaen vuoden 1918 sodan nimestä. Myös myöhempiä sotia
on sekä tutkittu erittäin tarkasti, että yritetty jonkinlaisella salamitaktiikalla
ilmeisen harkitusti muuttaa toisen luontoisiksi, kuin ne itse asiassa olivat.
Suurten kysymysten
avoin esille paneminen ja niihin annettujen vastausten esittäminen on tärkeä
asia, jota itseään kunnioittavan kansakunnan ei pitäisi laiminlyödä.
Viime aikoina on
ollut hieman kyseenalaista, onko Suomi ollut tuollainen kansakunta ja onko se
sitä nykyään. Uuden museon perustaminen ja siihen jokseenkin varmasti liittyvät
polemiikit saattaisivat osaltaan ainakin auttaa asian selvittämisessä.
Muistaakseni Göbbels omassa päiväkirjassaan piti tilaisuuden yleisöä melkoisina zombeina. Ehdittiin kuitenkin jatkaa sotaa vielä yli kaksi vuotta ja saada jo alkanut Euroopan raunioittaminen maaliin.
VastaaPoista"Menneiden ratkaisujen taustan rekonstruointi on joka tapauksessa asia, joka tavalliselta tallaajalta jää asianmukaisesti tekemättä, koska hänellä ei ole käytettävissään tarvittavaa kokonaisuutta."
VastaaPoistaSiksipä me tarvitsemme päteviä historiantutkijoita - useita , ettei kuva ole yksipuolinen - sekä julkaisufirmoja tekemään niistä kansantajuisia tietokirjoja ja asiamediaa nostamaan molemmat framille. Kaikista noista on nykyään puutetta.
Luoja varjelkoon meitä siltä, että yle ryhtyisi "dokumentti"sarjaa tekemään. Tekijä olisi varmaan ylensyöttiläs tervo.
PoistaHistorian tieteellisyys on ongelmallinen: historia perustuu pitkälti arvotekijöihin ja sen perustaisiin näkökulmiin.
VastaaPoistaEsimerkiksi puolalaisten kirjoittama neuvostoajan historia on kulmikkaampaa kuin suomalaisten kirjoittama.
Venäläiset sen sijaan pyrkivät säännöllisesti unohtamaan keskeisiä asioita, joihin heidän oma kulttuurinsa on nojautunut: tarkoitan kaunistelua ja tehokasta unohtelua. Esimerkiksi Lend Lease on asia, josta venäläinen vaikenee tehokkaasti, tai ainakin perustelee sen toisin, kuin se on ollut länsieurooppalaisessa käsityksessä.
Putinin mukaan Neuvostoliiton hajoaminen oli 1900-luvun suurin geopoliittinen katastrofi. Eiköhän tuolla perusteella myös Pietarin museoiden historiatulkintaa on mukautettu putinistiseen maailmankuvaan sopivaksi.
Kyllä historia on tieteellistä jos tutkija toimii kuten tiedemiehen kuuluu toimia. Täytyy vain osata erottaa tosisasiat näkökulmista ja tulkinnoista. Näkökulmat ja tulkinnat eivät saa vaikuttaa tosiasioihin eivätkä edes niiden valintaan vaan tosiasiat on valittava niiden painoarvon ja vaikuttavuuden perusteella. Jos johtopäätöksiin merkittävästi vaikuttavia tosiasioita jätetään pois, silloin ollaan siirrytty tieteestä tarinoinnin ja jopa propagandan puolelle. Ja tietysti, jos tosiasiota muutellaan tai peräti keksitään, silloin ollaan jo humpuukin puolella.
PoistaHistorian tulee olla tieteellistä, mutta historialla on taipumusta politisoitua. Pahimmillaan tulkintapositio voi olla käsittämättömän valheellinen; muistan taannoi keskustelleeni somalin kanssa: hän väitti, kuten kuulemma myös hänen yhteisönsä, että somalit ovat rakentaneet Suomen.
PoistaEsimerkiksi maailmanhistorian kirjoitus on erisuuntaista Ranskassa, kuin esim. Englannissa. Ja, koko tarina muuttuu, kun se on kirjoitettu Venäjällä.
Kysymys on kuitenkin faktojen tulkinnoista, omien lähtökohtien kautta.
Strix Senex ja anonyymi määrittelevät hyvin tieteellisyyden historiantutkimuksessa: pidetään lähteistä ilmenevät raa'at faktat sekä niitä koskevat tulkinnat ja tutkijan omat tulkinnat ja arvot erillään (objektivisuuspyrkimys). Ongelma on vain siinä, että faktat ovat puutteellisia - joskus niiden tarkoituksellisen tuhoamisen seurauksena - sekä siinä, että ihmisyksilö harvoin, joskus koskaan, pystyy olemaan täysin objektiivinen ts irrallaan omista ja aikakautensa arvoista ja pyrkimyksistä.
PoistaJuurikin näin. Objektiivisuus on eräs niitä raja-arvoja, joita voidaan, ainakin periaatteessa, rajattomasti lähestyä, muttei koskaan täysin saavuttaa. Edes luonnontieteissä. Ihmistieteissä haasteet toki ovat tässä suhteessa vieläkin suuremmat, mutta tärkeintä lienee toimiminen ns. vilpittömässä mielessä ja sortumatta advokatyyriin. Sillä keinoin voidaan sentään saada tuotettua riittävän tasokasta tulkintaa, joka ainakin enimmissä asioissa kurkottaa ns. järkevän epäilyksen tuolle puolen eli on kokonaisuutena sellaista asiallisesti otettavan luotettavaa.
Poista-J.Edgar-
"tärkeintä lienee toimiminen ns. vilpittömässä mielessä ja sortumatta advokatyyriin...riittävän tasokasta tulkintaa, joka ainakin enimmissä asioissa kurkottaa ns. järkevän epäilyksen tuolle puolen"
PoistaEnpä osaisi historiantutkimuksen objektiivisuuspyrkimystä paremmin määritellä!
”Suurten kysymysten avoin esille paneminen ja niihin annettujen vastausten esittäminen on tärkeä asia, jota itseään kunnioittavan kansakunnan ei pitäisi laiminlyödä.”
VastaaPoistaSuuriin kysymyksiin kuulunee Probleema nimeltään ”Kommunistisen puolueen manifesti”. Mitä hittoa varten tarvittiin ”viisautta” nimeltään ”yksityisomistuksen lopettaminen”? Kas, kun ainoastaan ryssänmaassa moinen toteutettiin. Jopa Moskovan järjestämän ns. sosialistisen maailmanjärjestelmän asukkaat eivät langenneet moiseen höpötykseen.
Kreml saa nyt nauttia omasta paskaideologiastaan.
Ja jo hyvän aikaa on sitä Ruotsin yhtenäisvaltakunnan osaa, joka 1809 erotettiin vanhasta yhteydestä ja liitettiin Venäjän keisarikuntaan, yritetty sinnikkäästi, uudelleen ja uudelleen, muuttaa laajan yleisön tietoisuudessa uudelleen "valtioksi" jo suuriruhtinaskunnan alusta alkaen.
VastaaPoistaKaikkeen se salamitaktiikka sopii.
Luepa Aki Rasilaisen kirja "Porvoon valtiopäivien poiskirjoitettu historia : miten Venäjän keisarit suhtautuivat Suomen valtiolliseen autonomiaan" ja muutapa mielipiteesi - jos kantti kestää.
PoistaEi valtioksi, mutta kansakunnaksi (nation) ja autonomiseksi suuriruhtinaskunnaksi, jolla oli omat hallintoelimet ja oma esittelyjärjestelmä suoraan keisarille. Ei meitä liitetty Venäjään minään kuvernementtina.
Poista> … jolla oli omat hallintoelimet ja oma esittelyjärjestelmä suoraan keisarille. Ei meitä liitetty Venäjään minään kuvernementtina.
PoistaMuistanko nyt oikein: Suomen läänit katsottiin aikanaan hallinnollisesti kuvernementeiksi. Nämä kuvernementit olivat yhdistetty Suomen suuriruhtinaskunnaksi kenraalikuvernöörin alaisuuteen. Siis vähän niin kuin Kongressi-Puola.
Kun puhutaan autonomiasta, kannattaa myös muistaa, että Suomessakin on nykyään autonomisia alueita, joilla on (rajattu) itsehallinto. Näitä alueita kutsutaan kunniksi. Kunnilla on hallitus ja ”eduskunta” eli kaupunginvaltuusto.
Suomi tyrannisoi eli yhdistää näitä itsenäisiä kuntia. Vuosina 2007–2025 Suomessa on toteutunut 78 kuntaliitosta. Melkoista tyranniaa.
Man merkt die Absicht und wird verstimmt.
Poista> Luepa Aki Rasilaisen kirja "Porvoon valtiopäivien poiskirjoitettu historia
PoistaKun oikein ilkeästi saivarrellaan, niin ”valtiota” tai ”valtiopäiviä” ei tuolloin vielä ollut olemassakaan, siis tuota sanaa ”valtio”. Sanahan luotiin vasta joskus 1840-luvulla. Kyse oli nipottaen siis termistä ”Borgå lantdag 1809”, eli käännettynä jotain sellaista kuin maapäivät.
Ja nipotusta jatkaakseni, maapäivien ulkopuolelle jäi 60–70 % prosenttia koko väestöstä, koska he eivät olleet säätyläisiä. Semmottista demokratiaa.
Mimmottisakos demokratiaa noissa muissa Euroopan maissa oikein mahtokan olla Typerät trollaukset voi esittää jossain muualla.
Poista"Luepa Aki Rasilaisen kirja "Porvoon valtiopäivien poiskirjoitettu historia..."
PoistaOn luettu, todennäköisesti ennen kuin sinä. Eivät nähdyt yritelmät tule vähääkään horjuttamaan Jussilan elämäntyötä - huolimatta erään pol. hist. oppiaineen sitkeistä yritelmistä. Luepa sinä siis, jos on jäänyt väliin, Jussilan magnum o. "Suomen suuriruhtinaskunta 1809 - 1917" ja vielä ryyditykseksi Rasilaista koskevat sivut (258 - 260) Jussilan mainiosta kirjasta "Suomen historian suuret myytit".
Nykyaikana nykyajan konstit: historiallinen museo pitää perustaa interneettiin, ei mihinkään rakennukseen. Tulee enemmän tutustujia, ja asioiden läpikäynti ja ymmärtäminen ovat tehokkaampia. Sometukselle tietysti täytyy panna hanttiin, toteutuksessa sitten.
VastaaPoistaTietysti nykytaloustilanteessa netti-museo nojatkoon innostuneiden emeriituksien ja emeriittain vapaaehtoispanokseen. Palkkoihin ei ole varaa.
"Luoja varjelkoon meitä siltä, että yle ryhtyisi "dokumentti"sarjaa tekemään. Tekijä olisi varmaan ylensyöttiläs tervo."
VastaaPoistaTuo on täysosuma! Tervo - valtakunnan virallinen oikein- ja myötäajattelija. Plus sen hauskat kaverit. Ja verovirasto tämän yletervoilun kustantaa vuodesta toiseen.
Toinen myötä- ja oikeinajattelija Ville Ranta pääsi onneksi töihin yksityiselle sektorille, HS:lle.
"Tekijä olisi varmaan ylensyöttiläs tervo.
PoistaEikäkun se Tarva ja sen laatikkoleikit!
”Kysymyksiä historialle”
VastaaPoistaEikö ole totta, että Venäjä on jo vuosisatoja haudellut/suunnitellut/keksinyt/toteuttanut koko maailmalle OPERA GRANDIOZO.
Byzanttilaista Venäjää syyhytti aina sekä kismitti se, että muilla oli jotakin sellaista, mitä Venäjällä ei ollut. Kuten Putin lausui, se piti tsap-tsarap, eli varastaa. Varastaminen on näköjään paljon halvempaa kuin tieteen ja tuotannon kehittäminen. Olkoon sittenkin niin kuin Putin halajaa.
Kaikesta päätellen venäläiset halajavat kuitenkin jo muutosta. Permanenttinen sota, jostain kumman syystä, ei enää halaja venäläisen sydäntä. Ryssistä ei tällä hetkellä ole tarkkaa tietoa. Mainittu äsken päättely perustuu siihen, että venäläiset alkoivat kunnioittaa ukrainalaisia. Tähän asti ukrainalaiset olivat ryssille ns. tshuhnia.
"Eikö ole totta, että Venäjä on jo vuosisatoja haudellut/suunnitellut/keksinyt/toteuttanut koko maailmalle OPERA GRANDIOZO."
PoistaJa sinä menit tuon nyt paljastamaan!
Suomen demokratia on näemmä ruma kivikasa hesan reunalla.
VastaaPoistaOlisipa meillä pääministeri, joka käsittäisi edes jotain. Mutta tälle nykyiselle lähes kaikki on käsittämätöntä.
VastaaPoista