torstai 26. syyskuuta 2024

Ajankohtainen kysymys

 

Kysymyksiä historialle

 

Berliinissä on tai ainakin oli aika kiinnstava historiallinen näyttely Gendarmenmarktin Deutscher Domissa: Fragen an die deutsche Geschichte, Kysymyksiä Saksan historialle.

Siellä muun muassa oli dramatisoitu Goebbelsin kuuluisa kysymys kansalle: Haluatteko totaalista sotaa? Tuo demagogihan toisti kysymyksen monta kertaa ja sai aina jyrisevän ”JA!” vastauksen. Jälkeenpäin koko juttu kuulostaa aika kornilta.

Mutta ennen oli ennen ja nyt on nyt. Elämää voi elää vain eteenpäin, mutta ymmärtää vain taaksepäin, on sanottu, joskaan ei välttämättä ihan sattuvasti. Menneiden ratkaisujen taustan rekonstruointi on joka tapauksessa asia, joka tavalliselta tallaajalta jää asianmukaisesti tekemättä, koska hänellä ei ole käytettävissään tarvittavaa kokonaisuutta.

Sen sijaan hän yleensä elää kaikenlaisten meemien maailmassa ja mikäli hänellä on vielä intellektuaalista kunnianhimoa, hän saattaa enemmän tai vähemmän satunnaisista aineksista värkätä aivan huikeita muunnelmia historiasta. Niiden yhtymäkohdat todellisuuteen saattavat lähes kokonaan puuttua.

Aina silloin tällöin on esitetty, että Suomessakin pitäisi olla historiallinen museo (ks. Vihavainen: Haun kansakunnan historian museo tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com).

Kyseessä ei siis olisi ns.matalan katseen hallitsema esitys, niin muodikasta kuin se onkin ollut, kun jopa poliittista historiaa on yritetty survoa sosiaalihistorian Prokrusteen vuoteeseen.

Meillä pitäisi olla museo, joka esittää kysymyksiä korkean tason päättäjien tasolla siinä muodossa, kun ne aikoinaan olivat. Silloin se tuo esille ne seikat, joiden tiedetään aikoinaan hallinneen heidän päätöksentekoaan ja olleen sen taustana.

Myöhäsyntyiset modernin näkökulman tulkinnat voi sitten esittää historiografisessa osastossa, joka esittää toisten aikakausien saavutuksia, mutta selvästi erillään tuon rekonstruoidun kohtalokkaan aikakauden todellisuudesta.

Historiallisia museoita on kyllä maailmassa. Yksi parhaista näkemistäni on ollut Pietarissa (ks. Vihavainen: Haun poliittisen historian museo tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com). Mitä siellä nykyään on, en tiedä.

Vielä muutama vuosi sitten tuon museon henki vaikutti lupaavalta kansakunnan kriittisen menneisyydenhallinnan kannalta. Yleensähän sota sitten aina tuhoa kriittisyyden sikäli, kuin isänmaasta on kyse.

Asia tuli mieleeni Varsovan museoita katsellessa. Niiden anti saattaa olla hieman rajoitettu sen takia, että Varsova on pääkaupunkina vielä nuori, vasta Sigismund Vasan ajoilta sellaiseksi korotettu. Sitä ennen hallittiin Vilnasta ja Krakovasta käsin.

Joka tapauksessa olisin kovasti halunnut nähdä, miten Puolassa käsitellään esimerkiksi tuota vanhaa valtiopäiväinstituutiota, jonka liberum veto-oikeus lopulta tuhosi koko maan (ks. Vihavainen: Haun puolan valtiopäivät tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com)).

Myös Kaarle X Kustaan Puolan sota eli täkäläisittäin Vedenpaisumus olisi hyvin kiinnostava, samoin kuin protestanttisen Saksin vaaliruhtinaan August Väkevän aika katolisen Puolan kuninkaana ja Kaarle XII:n vihollisena.

Puolalaiset muistin paikat Varsovassa ovat ymmärrettävästi täynnä katkeraa martyrologiaa, vaikka Sigismundin pylväs ja kuninkaanlinna muistuttavat myös toisenlaisista ajoista.

Jan Sobieskin rooli turkkilaisvaaran torjujana Wienin porteilla oli Puolan merkittävimpiä urotekoja koko Euroopan puolesta. Onko työ yhä kesken? Miten asia nähdään Puolan perspektiivistä?

Mieli tekisi saada vastauksia moniin kriittisiinkysymyksiin ja nähdä, miten eri tavoin niihin on vastattu. Mikäli vastaukset ovat aina olleet yksimielisiä, saattaa aina herätä epäilys siitä, ettei kaikkea ole kerrottu. Historiaa käytetään aina moniin tarkoituksiin ja liikkeellä on sekä uutta paradigmaa etsiviä neroja että hämärämiehiä, joilla on omat tarkoitusperänsä.

Tuo kaipaamani Suomen historian museo voitaisiin vähin kustannuksen saada aikaan suhteellisen nopeastikin, kunhan sen asiantuntijat Edustaisivat kyllin laajaa ja syvällistä asioiden hallintaa.

 Juuri nythän Kansallismuseokin on vuosikausia kiinni ja tarvittaisiin eväitä kansakunnan historialliselle itseymmärrykselle, kun sen poliittinen historia on juuri lähtenyt aivan uudelle ja tuntemattomalle tielle.

Tiedämehän, että kansakuntamme kohtalonkysymyksistä on yhä olemassa varsin jyrkästikin toisistaan poikkeavia tulkintoja, alkaen vuoden 1918 sodan nimestä. Myös myöhempiä sotia on sekä tutkittu erittäin tarkasti, että yritetty jonkinlaisella salamitaktiikalla ilmeisen harkitusti muuttaa toisen luontoisiksi, kuin ne itse asiassa olivat.

Suurten kysymysten avoin esille paneminen ja niihin annettujen vastausten esittäminen on tärkeä asia, jota itseään kunnioittavan kansakunnan ei pitäisi laiminlyödä.

Viime aikoina on ollut hieman kyseenalaista, onko Suomi ollut tuollainen kansakunta ja onko se sitä nykyään. Uuden museon perustaminen ja siihen jokseenkin varmasti liittyvät polemiikit saattaisivat osaltaan ainakin auttaa asian selvittämisessä.

25 kommenttia:

  1. Muistaakseni Göbbels omassa päiväkirjassaan piti tilaisuuden yleisöä melkoisina zombeina. Ehdittiin kuitenkin jatkaa sotaa vielä yli kaksi vuotta ja saada jo alkanut Euroopan raunioittaminen maaliin.

    VastaaPoista
  2. "Menneiden ratkaisujen taustan rekonstruointi on joka tapauksessa asia, joka tavalliselta tallaajalta jää asianmukaisesti tekemättä, koska hänellä ei ole käytettävissään tarvittavaa kokonaisuutta."

    Siksipä me tarvitsemme päteviä historiantutkijoita - useita , ettei kuva ole yksipuolinen - sekä julkaisufirmoja tekemään niistä kansantajuisia tietokirjoja ja asiamediaa nostamaan molemmat framille. Kaikista noista on nykyään puutetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luoja varjelkoon meitä siltä, että yle ryhtyisi "dokumentti"sarjaa tekemään. Tekijä olisi varmaan ylensyöttiläs tervo.

      Poista
  3. Historian tieteellisyys on ongelmallinen: historia perustuu pitkälti arvotekijöihin ja sen perustaisiin näkökulmiin.
    Esimerkiksi puolalaisten kirjoittama neuvostoajan historia on kulmikkaampaa kuin suomalaisten kirjoittama.
    Venäläiset sen sijaan pyrkivät säännöllisesti unohtamaan keskeisiä asioita, joihin heidän oma kulttuurinsa on nojautunut: tarkoitan kaunistelua ja tehokasta unohtelua. Esimerkiksi Lend Lease on asia, josta venäläinen vaikenee tehokkaasti, tai ainakin perustelee sen toisin, kuin se on ollut länsieurooppalaisessa käsityksessä.
    Putinin mukaan Neuvostoliiton hajoaminen oli 1900-luvun suurin geopoliittinen katastrofi. Eiköhän tuolla perusteella myös Pietarin museoiden historiatulkintaa on mukautettu putinistiseen maailmankuvaan sopivaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä historia on tieteellistä jos tutkija toimii kuten tiedemiehen kuuluu toimia. Täytyy vain osata erottaa tosisasiat näkökulmista ja tulkinnoista. Näkökulmat ja tulkinnat eivät saa vaikuttaa tosiasioihin eivätkä edes niiden valintaan vaan tosiasiat on valittava niiden painoarvon ja vaikuttavuuden perusteella. Jos johtopäätöksiin merkittävästi vaikuttavia tosiasioita jätetään pois, silloin ollaan siirrytty tieteestä tarinoinnin ja jopa propagandan puolelle. Ja tietysti, jos tosiasiota muutellaan tai peräti keksitään, silloin ollaan jo humpuukin puolella.

      Poista
    2. Historian tulee olla tieteellistä, mutta historialla on taipumusta politisoitua. Pahimmillaan tulkintapositio voi olla käsittämättömän valheellinen; muistan taannoi keskustelleeni somalin kanssa: hän väitti, kuten kuulemma myös hänen yhteisönsä, että somalit ovat rakentaneet Suomen.
      Esimerkiksi maailmanhistorian kirjoitus on erisuuntaista Ranskassa, kuin esim. Englannissa. Ja, koko tarina muuttuu, kun se on kirjoitettu Venäjällä.
      Kysymys on kuitenkin faktojen tulkinnoista, omien lähtökohtien kautta.

      Poista
    3. Strix Senex ja anonyymi määrittelevät hyvin tieteellisyyden historiantutkimuksessa: pidetään lähteistä ilmenevät raa'at faktat sekä niitä koskevat tulkinnat ja tutkijan omat tulkinnat ja arvot erillään (objektivisuuspyrkimys). Ongelma on vain siinä, että faktat ovat puutteellisia - joskus niiden tarkoituksellisen tuhoamisen seurauksena - sekä siinä, että ihmisyksilö harvoin, joskus koskaan, pystyy olemaan täysin objektiivinen ts irrallaan omista ja aikakautensa arvoista ja pyrkimyksistä.

      Poista
    4. Juurikin näin. Objektiivisuus on eräs niitä raja-arvoja, joita voidaan, ainakin periaatteessa, rajattomasti lähestyä, muttei koskaan täysin saavuttaa. Edes luonnontieteissä. Ihmistieteissä haasteet toki ovat tässä suhteessa vieläkin suuremmat, mutta tärkeintä lienee toimiminen ns. vilpittömässä mielessä ja sortumatta advokatyyriin. Sillä keinoin voidaan sentään saada tuotettua riittävän tasokasta tulkintaa, joka ainakin enimmissä asioissa kurkottaa ns. järkevän epäilyksen tuolle puolen eli on kokonaisuutena sellaista asiallisesti otettavan luotettavaa.

      -J.Edgar-

      Poista
    5. "tärkeintä lienee toimiminen ns. vilpittömässä mielessä ja sortumatta advokatyyriin...riittävän tasokasta tulkintaa, joka ainakin enimmissä asioissa kurkottaa ns. järkevän epäilyksen tuolle puolen"

      Enpä osaisi historiantutkimuksen objektiivisuuspyrkimystä paremmin määritellä!

      Poista
  4. ”Suurten kysymysten avoin esille paneminen ja niihin annettujen vastausten esittäminen on tärkeä asia, jota itseään kunnioittavan kansakunnan ei pitäisi laiminlyödä.”

    Suuriin kysymyksiin kuulunee Probleema nimeltään ”Kommunistisen puolueen manifesti”. Mitä hittoa varten tarvittiin ”viisautta” nimeltään ”yksityisomistuksen lopettaminen”? Kas, kun ainoastaan ryssänmaassa moinen toteutettiin. Jopa Moskovan järjestämän ns. sosialistisen maailmanjärjestelmän asukkaat eivät langenneet moiseen höpötykseen.

    Kreml saa nyt nauttia omasta paskaideologiastaan.

    VastaaPoista
  5. Ja jo hyvän aikaa on sitä Ruotsin yhtenäisvaltakunnan osaa, joka 1809 erotettiin vanhasta yhteydestä ja liitettiin Venäjän keisarikuntaan, yritetty sinnikkäästi, uudelleen ja uudelleen, muuttaa laajan yleisön tietoisuudessa uudelleen "valtioksi" jo suuriruhtinaskunnan alusta alkaen.

    Kaikkeen se salamitaktiikka sopii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luepa Aki Rasilaisen kirja "Porvoon valtiopäivien poiskirjoitettu historia : miten Venäjän keisarit suhtautuivat Suomen valtiolliseen autonomiaan" ja muutapa mielipiteesi - jos kantti kestää.

      Poista
    2. Ei valtioksi, mutta kansakunnaksi (nation) ja autonomiseksi suuriruhtinaskunnaksi, jolla oli omat hallintoelimet ja oma esittelyjärjestelmä suoraan keisarille. Ei meitä liitetty Venäjään minään kuvernementtina.

      Poista
    3. > … jolla oli omat hallintoelimet ja oma esittelyjärjestelmä suoraan keisarille. Ei meitä liitetty Venäjään minään kuvernementtina.

      Muistanko nyt oikein: Suomen läänit katsottiin aikanaan hallinnollisesti kuvernementeiksi. Nämä kuvernementit olivat yhdistetty Suomen suuriruhtinaskunnaksi kenraalikuvernöörin alaisuuteen. Siis vähän niin kuin Kongressi-Puola.

      Kun puhutaan autonomiasta, kannattaa myös muistaa, että Suomessakin on nykyään autonomisia alueita, joilla on (rajattu) itsehallinto. Näitä alueita kutsutaan kunniksi. Kunnilla on hallitus ja ”eduskunta” eli kaupunginvaltuusto.

      Suomi tyrannisoi eli yhdistää näitä itsenäisiä kuntia. Vuosina 2007–2025 Suomessa on toteutunut 78 kuntaliitosta. Melkoista tyranniaa.

      Poista
    4. Man merkt die Absicht und wird verstimmt.

      Poista
    5. > Luepa Aki Rasilaisen kirja "Porvoon valtiopäivien poiskirjoitettu historia

      Kun oikein ilkeästi saivarrellaan, niin ”valtiota” tai ”valtiopäiviä” ei tuolloin vielä ollut olemassakaan, siis tuota sanaa ”valtio”. Sanahan luotiin vasta joskus 1840-luvulla. Kyse oli nipottaen siis termistä ”Borgå lantdag 1809”, eli käännettynä jotain sellaista kuin maapäivät.

      Ja nipotusta jatkaakseni, maapäivien ulkopuolelle jäi 60–70 % prosenttia koko väestöstä, koska he eivät olleet säätyläisiä. Semmottista demokratiaa.

      Poista
    6. Mimmottisakos demokratiaa noissa muissa Euroopan maissa oikein mahtokan olla Typerät trollaukset voi esittää jossain muualla.

      Poista
    7. "Luepa Aki Rasilaisen kirja "Porvoon valtiopäivien poiskirjoitettu historia..."

      On luettu, todennäköisesti ennen kuin sinä. Eivät nähdyt yritelmät tule vähääkään horjuttamaan Jussilan elämäntyötä - huolimatta erään pol. hist. oppiaineen sitkeistä yritelmistä. Luepa sinä siis, jos on jäänyt väliin, Jussilan magnum o. "Suomen suuriruhtinaskunta 1809 - 1917" ja vielä ryyditykseksi Rasilaista koskevat sivut (258 - 260) Jussilan mainiosta kirjasta "Suomen historian suuret myytit".

      Poista
  6. Nykyaikana nykyajan konstit: historiallinen museo pitää perustaa interneettiin, ei mihinkään rakennukseen. Tulee enemmän tutustujia, ja asioiden läpikäynti ja ymmärtäminen ovat tehokkaampia. Sometukselle tietysti täytyy panna hanttiin, toteutuksessa sitten.

    Tietysti nykytaloustilanteessa netti-museo nojatkoon innostuneiden emeriituksien ja emeriittain vapaaehtoispanokseen. Palkkoihin ei ole varaa.

    VastaaPoista
  7. "Luoja varjelkoon meitä siltä, että yle ryhtyisi "dokumentti"sarjaa tekemään. Tekijä olisi varmaan ylensyöttiläs tervo."

    Tuo on täysosuma! Tervo - valtakunnan virallinen oikein- ja myötäajattelija. Plus sen hauskat kaverit. Ja verovirasto tämän yletervoilun kustantaa vuodesta toiseen.

    Toinen myötä- ja oikeinajattelija Ville Ranta pääsi onneksi töihin yksityiselle sektorille, HS:lle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Tekijä olisi varmaan ylensyöttiläs tervo.

      Eikäkun se Tarva ja sen laatikkoleikit!

      Poista
  8. ”Kysymyksiä historialle”

    Eikö ole totta, että Venäjä on jo vuosisatoja haudellut/suunnitellut/keksinyt/toteuttanut koko maailmalle OPERA GRANDIOZO.

    Byzanttilaista Venäjää syyhytti aina sekä kismitti se, että muilla oli jotakin sellaista, mitä Venäjällä ei ollut. Kuten Putin lausui, se piti tsap-tsarap, eli varastaa. Varastaminen on näköjään paljon halvempaa kuin tieteen ja tuotannon kehittäminen. Olkoon sittenkin niin kuin Putin halajaa.

    Kaikesta päätellen venäläiset halajavat kuitenkin jo muutosta. Permanenttinen sota, jostain kumman syystä, ei enää halaja venäläisen sydäntä. Ryssistä ei tällä hetkellä ole tarkkaa tietoa. Mainittu äsken päättely perustuu siihen, että venäläiset alkoivat kunnioittaa ukrainalaisia. Tähän asti ukrainalaiset olivat ryssille ns. tshuhnia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Eikö ole totta, että Venäjä on jo vuosisatoja haudellut/suunnitellut/keksinyt/toteuttanut koko maailmalle OPERA GRANDIOZO."

      Ja sinä menit tuon nyt paljastamaan!

      Poista
  9. Suomen demokratia on näemmä ruma kivikasa hesan reunalla.

    VastaaPoista
  10. Olisipa meillä pääministeri, joka käsittäisi edes jotain. Mutta tälle nykyiselle lähes kaikki on käsittämätöntä.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.