Järjen käyttö
on kielletty
Tuntuu siltä,
että nykyaika liukuu yhä kauemmas valistuksen ihanteista, joista keskeisenä voidaan
pitää Immanuel Kantin kehotusta: ”Sapere aude!” Uskalla käyttää järkeäsi.
Kuten tunnettua,
valistuksen ajan filosofit eivät kaihtaneet käydä kaikkien sovinnaisten
totuuksien kimppuun. Kuninkaita, jotka selittivät saaneensa valtansa Jumalalta,
pyydetiin esittämään valtakirjansa.
Itse asiassa Jumalallakin oli tilivelvollisuus
filosofin edessä: miksi hän oli sallinut pahuuden tulla maailmaan? Miksi hän
nyt vaikkapa antoi Lissabonin maanjäristyksen uhrien kärsiä syyttömästi?
Nyt eivät
Voltairen kaltaiset miehet enää kumarrelleet enempää Raamatun ilmestyksiä kuin
aateliston perinnäisiä oikeuksia. Kaiken piti astua järjen tuomioistuimen eteen
ja kestää sen tutkinta tai sitten siirtyä historian roskakoriin.
Kuinka toisin
onkaan nyt. Järjellä me emme enää voi perustella emmekä koetella toisrotuisten
(vaikka rotuja ei edes ole), tai toisen (enempää kuin esimerkiksi kolmannen tai
neljännen) sukupuolen edustajien emmekä edes muuten vain toisin suuntautuneiden
aivoituksia.
Jos joku
pahoittaa mielensä, on hänellä oikeus kieltää sellaista aiheuttava ajattelu.
Jos joku voisi käyttää jotakin järkeilyä pahoihin tarkoituksiin, on sellainen
järjen käyttö kielletty. Johtavat journalistit kävivät taannoin jo kuumana sen
takia, että muuan norjalainen terroristi oli viitannut esimerkiksi John Stuart Millin
ajatuksiin. En osaa sanoa, miksi Mill pelastui.
Järjellä ei
tässä maailmassa enää ole paljoakaan virkaa. Älyähän ei keskivertokansalainen
tarvitse, sillä häntä satoja kertoja kyvykkäämpi halpa tekoäly hoitaa hommat
sallituissa puitteissa hänenkin puolestaan. Maailmanlaajuinen sensuurikoneisto
metsästää nyt järkeilyjen sijasta myös ja erityisesti irrallisia sanoja. Ne
ovat markkereita…
Uskaltakaapas
vain sanoa noita sanoja, en nyt tietenkään kirjoita niitä tähän. Ei auta mitään,
jos väitätte, että tarkoituksenne oli viaton tai peräti hyvänsuopa. Teillä ei
yksinkertaiesti ole mitään oikeutta ajatella tai sanoa mitä tahansa.
Itse asiassa
henkinen liikkumavaranne on varsin olematon,
kun mennään sille perustavimmalle alueelle, jossa arvoja punnitaan. Voitte
tietenkin jättää ajatuksenne omaksi tiedoksenne.
Järki on nyt
vaarallinen ja pelottava asia. Ajattelun sijaan on suositeltavaa määkiä
laumassa, missä voi kaikin mokomin toteuttaa itseään nauramalla sallituille, oikeaoppisille
puujalkavitseille yhtaikaa muiden kanssa ja osallistua aina silloin tällöin
kahden minuutin vihaan edistyksen vihollisia vastaan.
Vai halusitteko
jotakin muuta? Miksi?
Esimerkkejä uskonnollisesta
ja sitä vastaavasta poliittisesta puhdasoppisuudesta löytyy historiasta yllin
kyllin. Kaikille on ollut yhteistä pyrkimys ajattelun rajoittamiseen.
Rangaistukset väärästä ajattelusta ovat usein olleet äärimmäisen raakoja, millä
on kaiketi haluttu korostaa totuuden ja valheen välisen kulun syvyyttä.
Sitäkin virkistävämpiä ovat poikkeukset,
vapaan ajattelun sankarit, jotka eivät ole antaneet pelotella itseään pois järjen
käytöstä.
Heitä löytyy
primitiivisimpien ja raaimpienkin uskontojen piiristä. Muuan sellainen oli Omar
Hajjam (Khaijam), jonka teoksia aletiin julkaista Suomessa sodan jälkeen.
Hänestä joskus
kirjoitinkin:
perjantai 19.
elokuuta 2016
Omar ja
fariseukset
1960-luvun
muistettavimpia runouselämyksiä oli minulle Omar Khaijamin Viisaan
viini Toivo Lyyn kääntämänä. Kirjan esipuheessa tosin varoitettiin,
ettei se ”viini”, josta runoilija puhuu, välttämättä tarkoita juuri rypäleen
mehua vaan sitä itseään viisautta. Viini oli Suomessakin tuolloin hieman
arkaluontoinen asia.
Runojen sanat
olivat kuitenkin siksi selviä, että ne ymmärrettiin ilman selityksiä. Miksipä
muuten tämä runoilija ja tiedemies olisi riskeerannut rienaamalla islamin
viininjuontikieltoa eikä puhunut suoraan viisaudesta, jos sitä kerran
tarkoitti?
Kaiken
kaikkiaankin Omarin runous on pitkä ja lukijalle ajan mittaan hieman
väsyttäväkin ylistyslaulu viinille, mihin liittyy myös krapulan problematiikka,
ajan fariseuksiin kohdistettu satiiri ja selvä vapaa-ajattelu, joka tekee
itsensä Allahin vastuulliseksi runoilijan edessä.
Johtopäätös
viinin arvosta ja merkityksestä on selvä: mikäli profeetta lupaa viiniä
kuoleman jälkeen, täytyy sen olla hyvä asia ja on kovin epäilyttävää ja
moraalisesti arveluttavaa kieltää sitten viini tässä elämässä.
Brittisotilaat
kuuluvat vieneen Haijjamin rubaijat eli nelirivit selkärepussa mukanaan
rintamille ja Suomen sotasukupolven edustajat ovat kertoneet, että runoilijan
konstailematon yksityisen onnen ylistys vaikutti kuin ilmestys sota-ajan
uhrimieltä ja yhteisvastuuta saarnanneen paatoksen jälkeen.
Vain runokirja,
viiniä ja leivänpuolikas
ja lampaanreittä
kappale –ja kaksin kerallas
kedolla, tuttu
tuttavin, tulppaani-poskinen
Ken valtikkaansa
vaihtaisi ei siihen kuningas?
Tässä on Omarin
elämänfilosofian kova ydin. Kun lisätään, että runoilija loi myös kuvan siitä,
miten viinin ja lemmen nautiskelija itsekin muuttuu kuoltuaan saveksi, josta
savenvalaja sitten tekee uusia ruukkuja, joita uuden viinin juojat
kallistelevat, on tämän Salomonin Saarnaajaa muistuttavan viisaan keskeiset
vaikutuskeinot kerrottu.
Parhaat
tietämäni käännökset ovat Toivo Lyyn. Ertaapa tuota edellistä vaikka Robert
Gravesin ja Omar Ali-Shahin versioon:
A gourd of red
wine and a sheaf of poems-
A bare
subsistence, half loaf, not more-
Supplied us two
alone in the free desert:
What Sultan
could we envy on this throne?
Epilemättä
ajatus tässä hieman muuntuu, mutta itse perusasia pysyy samana. Puhuminen
erämaasta, desert tuntuu oudolta, kun runoilija näyttää
yleensä suosivan niittyjä, mutta toki paikan karuus korostaa sitä reaalista
rikkautta, jonka antavat juurevat perusnautinnot.
Sitä viisauden
tavoittelua, jonka jotkut haluaisivat nostaa Omarin, tiedemiehen ja
matemaatikon varsinaiseksi intohimoksi, hän pilkkaa usein. Sitä hän vertaa muun
muassa härän lypsämiseen. Venäjäksi näin:
Тот, кто следует разум, -доит быка
Умник будет в убытке наверняка!
В наше время доходней валять дурака,
Ибо разум сегодня в цене чеснока.
Ketkä tässä
maailmassa sitten hölmöjä jallittavat? Aivan ilmeisestin toiset hölmöt. Toivo
Lyyn mukaan:
Jos pari kolme
narria nyt ohjaa maailmaa
ja typeryytens’
ääretön älystä käydä saa
ja heist’ on
Herran herjaaja, ken aasina ei hirnu-
niin entä
sitten? –Enintään se ehkä naurattaa…
Jos Allah on
armelias ja armahtavainen eikä sen lisäksi mikään hölmö, niin tottahan näin
viis veisaa kaiken maailman paastoista ja mullahien höpötyksistä:
К черту молитву, мечеть и муллу!
Воздадим полной часей Аллаху хвалу.
Наша плоть в бесконечных своих превращенях
То в кувшин превращается, то пиалу
Islamin matka
kohti kolmatta vuosituhatta ei näytä älylliseltä edistyksen riemumarssilta. Jo
toisen vuosituhannen alussa Omar osasi nähdä tiukkojen uskonnollisten
säännösten koko naurettavuuden ja niiden pönkittämisestä henkisen ja
aineellisen elantonsa saavien mullahien typeryyden.
Omarin henkeä
voi ainakin osaksi verrata 1700-luvun valistuksen eetokseen. Sapere
aude! tunnuksellaan se samaan tapaan haastoi sen Allahin, jonka
ahdaskatseiset klerikaalit olivat luoneet omaksi kuvakseen.
Kaikessa
rienaamisen riemussaan Omar kuitenkin esittää olevansa muslimi ja ellei nyt
paras kaikista (kuten eivät varmaan myöskään nuo aaseina hirnuvat mullahit),
niin tuskinpa muita huonompi:
Ma kainalossa
Koraani ja kannu toisen alla
vaellen tiellä
kaidalla tai tiellä lavealla,
enk’ ole pahin
pakana, en parhain musulmaani
tään holvin
sinikivisen ja aurinkoisen alla
Mutta Omaria
pidetään yleisesti suufilaisena mystikkona. Uskonnollisten fanaatikkojen
silmissä luopio on aina pahempi kuin pakana. Muistelkaamme vain sitä, minkä
aseman Trotski sai Stalinin ja stalinistien silmissä.
Näinä fanatismin
ja idiotismin kukoistuksen aikoina Omarilla olisi paljon sanottavaa myös koko
muhamettilaisten kirjavalle joukolle ja toki muillekin. Järki on kaikille
ihmisille annettu ja sen alkeellisimmat johtopäätökset ovat jokaisella
tarjolla. Miksi siis tilanne on taas tämä:
Vain hirnuvia
aaseja on koko ihmissuku,
vain
nassakoita täynnä tyhjää lukematon luku.
Sa tahtoisitko
suuteluttaa niillä kantapäätäs?
Ne suutelevat,
kunnian jos sull’ on valhepuku.
Mitä järjellä ja ajttelulla on tarkoitusta, kun ideologiat ovat aina jyränneet niitten yli: Ja toisaalta myös, filosofiksi itseään kutsuva Marx oli ideologi, ei järki-ihminen: kiusallisista kysymyksistä ei sopinut keskustella.
VastaaPoistaOnhan nytkin, kun sanot, että rotuja ei ole, niin romanimysteeri, joka on todellinen - vaikka siitä ei saakkaan puhua.
hitlerin Saksassa oli sallittu tietty puheenparsi ja stalinin Neuvostoliitossa oli toinen, vielä rajoitetumpi.
Suomessa vallitsee nykyään tekopyhä maahanmuuttopolitiikka, jonka arvostelu on rasismia.
Filosofeista kaikilla on sanomista. Toisaalta kyllä Platon, Derrida, Nietzche, Heidegger, Kant, Schopenhauer...etc, etc, katsovat toistensa ohi.
Kattava totuus on vain unelma.
Olet näemmä hylännyt järjen äänen ja huutelet pelkkää oikeistoideologiaa ( joka sallii vain tietyn puheenparren).
PoistaJos et ymmärrä tarkoitusta, niin en voi sille mitään.
PoistaOikeistoideologia on....kerronko missä.
Lisättäköön vielä: järki, tosiasiat ja propaganda.
VastaaPoistaPutinismissa on umpivalheella sijansa: https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011683042.html
Tuostapa pääsemmekin siihen, mistä suomalainen vasemmisto on vuosikymmeniä melskannut, eli suomalaisesta facismista ja natsismista. Kyllä ne melskaukset on luettu ja luetaan myös Kremlissä, ja niitä käytetään hyödyksi Suomea vastaan, ymmärtäähän tuon jo pyöreä päisimmätkin? Jopa kokoomuksen nais kansanedustaja kauhisteli sitä, kun hänen kotikaupungissaan marssii natseja jokaisen ikkunan alla! Suorastaan loistava lapaan syöttö Putinille! Samaa sarjaa on tunnettu vihreä historioitsija Oula Silvennoinen, joka on tehnyt useita kirjoja suomalaisten ja saksalaisten yhteistyöstä sodan aikana, ja Silvennoinen toteaa Youtubessa, että jos muut eivät tutki suomalaisten yhteistyötä natsien kanssa, niin hän kyllä tutkii! Taas kerran, kyllä Kreml on näistä kiinnostunut! Oppositio on vouhkannut lähes tauotta äärioikeistolaisesta Orpon hallituksesta, ja jopa ministeri joutui eroamaan, koska muka kravatti osoitti yhteydet äärioikeistolaisiin ja natseihin! Tähän on tultu, ja pakkohan tästä on tehdä taas johtopäätökset, että vasemmiston sympatiat kiertyvät tämän mutkan kautta Putinin ja Venäjän hyödyksi, vaikka he muka tuomitsevat Putinin hyökkäyksen Ukrainaan!
Poista"Suomalainen vasemmisto on vuosikymmeniä melskannut suomalaisesta facismista ja natsismista. Kyllä ne melskaukset on luettu ja luetaan myös Kremlissä". Voi olla, että melkoinen osa niistä melskauksista on jopa kirjoitettu Kremlissä tai ainakin sen toimeksiannosta.
PoistaKyllä. Tuo yhteistyö Saksan kanssa lienee ollut ainoa vaihtoehto.
PoistaUSA tuki Neuvostoliittoa avokätisesti. Jos näin ei olisi ollut, vaihtoehtojakin olisi saattanut löytyä.
Kun kansakunnan kohtalo on veitsen terällä, valtiojohdolla on suoranainen velvollisus ottaa ja ostaa apua sieltä mistä suinkin saa. Kun olen kuunnellut parikin Oula Silvennoisen luentoa, ihan livenä, niin ei voi päätyä muuhun, kuin siihen johtopäätökseen, että Silvennoisen mielestä Suomen tukeutumiset Saksan ruoka-apuun, ja myös ase apuun olivat kuolemansynti. Eiko ko. historioitsija tiedä, miten lähellä todellinen nälänhätä oli varsinkin talvella 1941-42! Sama oli ase-avussa, miten olisi käynytkään, ellei esim. osasto Kuhlmey olisi osallistunut sotatoimiin Kannaksella?
PoistaErich Frommin lähtökohta ei ole vain oikea, vaan itse asiassa ainoa mahdollinen. Jos ihmistä halutaan jollakin termillä määritellä, kaikista määreistä ehdottomasti paras on kehitys.
VastaaPoistaIhminen on niin lajina, kulttuureina, yhteisöinä kuin yksilöinäkin nimenomaan kehittyvä olento. Meille uuden ajan eurooppalaisen ajattelun -- sen ajattelun joka tuotti kartesiolaisen järjen, empiristisen metodin ja luonnontieteet -- edustajille "kehityksen" mittaamiseen tarjoutuu monenlaisia ajatusalustoja ja kohdehavaintoja, suureita ja mittayksiköitä, joista en lähtisi irrottamaan millään perusteilla toisia toisiaan paremmiksi tai pätevimmiksi -- suosittelisin sitä tapaa jolla oman kulttuurimme historia ajanjaksolla renessanssista kartesiolaiseen heräämiseen vaelteli laajoilla ajatustasangoilla uusia tiedonaloja alustavasti hahmotellen. Siinähän elettiin ehkä tiedollisen ajattelumme tietyssä mielessä hedelmällisintä aikaa, varsinkin jos ottaa huomioon sen, miten uudet tiedonalat vakiinnuttuaan sulkeutuivat omiin kehityksellisiin ehtoihinsa ja "opillisuuteensa", josta sitten tuli tositiedolle rasite jota emme toistaiseksi ole onnistuneet ajattelustamme puhdistamaan.
Tiedonalojen erityiminen nimittäin jatkui kunkin erityistieteen sisällä niin että ne pirstoutuivat eri motivaatiosta ja premisseistä liikkelle lähteviksi "ismeiksi", joissa sitten kertesiolaisen rationaalisuuden, empirismin ja positivismin ihanteet pettivät itsensä. Nyt viisaatkin tekstimme ovat vain eräänlaisia "ismiseuloilla" siilattuja käsiterealistisia termidroppauksia, joissa ei mitään pätevää päättelyä esiinny, vaan tyypillisesti riittää nimeäminen tai päättely yleiskäsitteistä todellisuuteen päin.
Raaka esimerkki on kulttuuriantropologia, jonka luulisi olevan ihmisyyden alkuperäisiin muotoihin perehtyvää ja ehkäpä ihmistieteistä sosiologian ja syvyyspsykologian ajatustyökaluilla operoivaa ymmärrysyritystä -- mutta 1800-luvun ja seuraavan vuosisadan alkupuolen tutkijoiden työ hukkui ismikuvailuiksi, jotka laajennettiin arvosisältöiseksi kulttuurirelativismiksi, joka koetaan jonkinlaisena koherenttisena totuutena. Surkea juttu.
Primitiivisiä yhteisöjä kuvattiin ja selitettiin esimerkiksi "patriarkaatteina" ja "matriarkaatteina", ja 70-luvulla saattoi sitten yksi maanosamme oppineimmista ja valistuksen hengen vahvimmin omaksuneista ajattelijoista, BBC:n tiedetoimituksen esimies Gordon Rattray Taylor, selittää nykyisiä yhteiskuntiamme ja niiden ongelmia "patrismin" ja "matrismin" oppikäsitteillä. Kuinka siis kukaan voi enää nähdä tällaisen "keskustelun" yli kauas todelliseen esihistoriaan ja eläytyä siihen mitä sukupuolten erilaiset roolit lajin todellisessa alkutilassa merkitsivät?
Meidän olisi nyt opittava puhumaan ihmisyyden ongelmista kokonaan eri syvyysasteella kuin mihin puolueiden kannatusprosentteja ja ideologisia profiileja mittailevat yhteiskuntatieteilijämme nyt kykenevät. Ei inhimillinen kehitys ole mitään salatiedettä, vaan hyvinkin selvästi dokumentoitavissa olevaa faktaa. Mutta me uskomme kulttuurirelativismiin, kaikkien uskontojen ja tunnustusten pohjimmaiseen oikeutukseen ja arvoon, sekä "tasa-arvon" tapaisten oksymoroneiden pyhyyteen. Sanalla sanoen: emme ymmärrä "järjen" kehitysominaisuuksista mitään, ja olemme nyt tosiaankin valmiit luovuttamaan tabuja koskevan valvonnan tekoälylle.
"Jos joku pahoittaa mielensä, on hänellä oikeus kieltää sellaista aiheuttava ajattelu. Jos joku voisi käyttää jotakin järkeilyä pahoihin tarkoituksiin, on sellainen järjen käyttö kielletty. Johtavat journalistit kävivät taannoin jo kuumana sen takia, että muuan norjalainen terroristi oli viitannut esimerkiksi John Stuart Millin ajatuksiin. En osaa sanoa, miksi Mill pelastui."
VastaaPoista-Yleisen petoksen aikoina totuuden kertomisesta tulee vallankumouksellinen teko. -Orwell-
-Vaikka sata narria laitettaisiin yhteen kasaan, ei niistä silti saa koottua edes yhtä viisasta miestä. -Schopenhauer-
-J.Edgar-
"Voitte tietenkin jättää ajatuksenne omaksi tiedoksenne."
VastaaPoistaTulipa mieleen se vanha neuvostovastainen juttu, jonka mukaan Neuvostoliitossa vallitsee täydellinen sananvapaus: voit ottaa veneen ja soutaa keskelle järveä ja sanoa aivan mitä haluat...
Waltarin Nuoressa Johanneksessa on sokean runoilijan (al-Marri) nimiin pantu säe
VastaaPoista"Olen nähnyt miesten kerääntyvän yhteen saavuttaakseen varman tiedon asioista, joiden varmuus on täysin vaihtelevainen,
siihen he uhrasivat vuosien pitkän saaton ja sunnuntainsa ja sabattinsa.
Kaikki tuo oli vain tulta, joka syttyy kerran ja palaa kiihkeästi ja jonka intohimoinen liekki sitten sammuu."
Olen miettinyt, onko tuo säe sittenkin khajamia eikä al-Marria.
Jallittaa, huijata, petkuttaa, vedättää, harhauttaa, yms.
VastaaPoistaBysanttilaisryssät luulivat, että heidän jallittaminen, huijaaminen, petkuttaminen, vedättäminen, harhaaminen, jne. kelpaa heille ikuisesti. Ensimmäinen suurvoitto saatiin, kun vuonna 1848 ilmestyi Karl Marxin ja Friedrih Engelsin nimellä Kommunistisen pulueen manifesti, joka määräsi, euuluu proletaareille, joiden pitää suorittaa proletaarinettä maailma kn maailmanvallankumous, maailmansotien kautta. (Kas kun siinä ei mainittu kuka olisi proletaarien johtaja, no tietysti kommunistit.)
Vuosina 1843-1844 Karl Marxin sanojen mukaan venäläiset aristokraatit Pariisissa kantoivat häntä käsillään. Siis peräti kaksi vuotta, jotta saisivat Marxin tekemään sitä, mitä käsketään, eli Kommunistisen pulueen manifestin. Marxin idea "työn tuottavuus" ja "maailman sodat" eivät kuulu yhteen. Maailmansodat kuuluivat siis bysanttilaisryssien ideaksi.
Neuvostoliiton "kommunismi" oli siis silkkaa jallittamista, huijaamista, pelkuttelua, vedättämistä, harhauttamista, yms. Putin ja muut bysanttilaiset ryssät luulevat, että he pystyvät valehtelemaan vielä jopa itse Jumalale, eli logiikalle.