ISOVIHA SAVOSSA
Seminaari ja demonstraatio
Sulkavan Soutupaviljonki (Soutustadion)
5.9.2026
Isoviha (ruots. Den Stora Ofreden, ven. Velikoje liholetije) on Suomen
kansallisessa muistissa kasvanut kaikkein pahimman kansallisen onnettomuuden
symboliksi.
Siihen yhdistetään usein niin suuret nälkävuodet, rutto, suuri miesten
ja hevosten otto oman armeijan tarpeisiin, sotakuolemat ja sotavankeus,
venäläisten joukkojen tekemät hävitykset ja ihmisryöstöt orjiksi idän
markkinoille, kuin sadistiset joukkomurhat ja jopa tahallinen yritys hävittää
suomalaiset sukupuuttoon.
Kaikkea tätä tapahtui, tuota sukupuuttoon hävittämistä lukuun ottamatta.
Suomen väkiluku väheni vuosien 1695-1721 välisenä aikana kolmanneksella ja
sodan jälkeen oli maassa kolmea naista kohti vain yksi mies. Katastrofi oli
siis kansamme historiassa ainutlaatuinen, mitä ei paremmaksi tee se, että
Virossa tuho oli vieläkin suurempi.
Varsinainen isoviha, jota aikanaan kutsuttiin ”venäläisen ylivallan
ajaksi” kesti kuitenkin vain vuodesta 1713 vuoteen 1721. Sen kauhut etenkin
alkuaikoina olivat raja-alueiden ulkopuolella ennen kokemattomia, mutta väestön
väheneminen johtui kuitenkin ennen muuta nälkävuosista, joista tuhoisimmat
olivat suuret kuolonvuodet 1695-1697. Nimenomaan silloin kuoli jopa kolmannes
suomalaisista. Nälkävuosia tuli kyllä vielä 1700-luvun puolellakin.
Tämä on valtava määrä, mutta Virossa menetysten on arveltu Suuren Pohjan
sodan vuosina olleen jopa 55-75 prosenttia. Lähdeaineiston puutteiden takia
luvut ovat hyvin epätarkkoja. Suomen historiassa tämä 1600-luvun lopulta
Uudenkaupungin rauhaan ulottuva periodi on myös vertaansa vailla.
Historiansa aikana Suomi on ollut miehitysvallan alaisena itse asiassa
vain kaksi kertaa: isonvihan (1713-1721) ja pikkuvihan (1741-1743) aikana.
Näiltä ajoilta on jäänyt valtavasti dokumentteja, joita tutkijat ovat
systemaattisesti tutkineet osittain vasta aivan viime vuosina.
Millaista isovihan aika kaiken kaikkiaan oli luonteeltaan? Missä määrin
ja missä oli mahdollista välttyä miehittäjän mielivallalta? Miten hallinto
poikkesi ruotsalaisesta? Miten kansa suhtautui miehittäjään? Missä määrin
normaalia järjestystä ja laillisuutta kyettiin ylläpitämään? Missä miehittäjä
terrorisoi väestöä eniten ja mitä se merkitsi väestölle? Miten maamme eri osat
selviytyivät toisiinsa verrattuna?
Isoviha on viime aikoina ollut Pohjanmaalla teemana oopperalle ja vuonna
2015 siitä on tehty dokumenttielokuva. 2000-luvulla perustutkimusta siitä ovat
tehneet muun ennen muuta Christer Kuvaja,
Antti Kujala, Kustaa H.J. Vilkuna, Teemu Keskisarja, Asko Mielonen,
Jyrki Paaskoski ja eräät muutkin.
Kujala ja Vilkuna eivät valitettavasti päässeet seminaariin mukaan,
mutta muut tämän aihepiirin parhaat tuntijat ovat siis mukana Sulkavan
Soutupaviljongissa (Soutustadion) 5.9.2026 pidettävässä seminaarissa, joka
päättyy suuren Pohjan sodan (1700-1721) karoliiniarmeijan eli Ruotsin
valtakunnan armeijan taistelutapojen esittelyyn.
Se oli uskomattoman raakaa ja tuhoisaa aikaa, jolloin ihmisarvo
poljettiin lokaan ja ihmisiä ja eläimiä surmattiin tulella ja miekalla
tuhansittain.
Se kuuluu joka tapauksessa meidänkin menneisyyteemme eikä se siitä
parane, ellei sitä tunneta. Päinvastoin. Se, joka ei menneitä tunne, ei nykyisiäkään
ymmärrä.
Tervetuloa Sulkavan Soutupaviljonkiin
5.9.2026. Kahvitarjoilu alkaa jo klo 9.30 ja itse seminaari klo 10.00. Lounas
on klo 14-15 ja karoliiniarmeijan demonstraatio klo 15-16 välisenä aikana.
Merkitkää ajat muistiin! Seminaarista tullaan vielä tiedottamaan useaan
kertaan, mutta kannattaa varmistaa, ettei varaa samaksi päiväksi mitään muuta
puuhaa. Isoviha Savossa ja siinä luvussa myös Sulkavalla on teema, jota
tunnetaan hyvin heikosti.
Tykkipursiyhdistys ry, joka tilaisuuden järjestää, pyrkii paikkaamaan
tätäkin aukkoa historiatietoisuudessamme ja nostamaan samalla myös esille
Sulkavan profiilia historiapitäjänä, jossa paikallinen menneisyys on tuttua ja
asukkaiden arvostamaa.
Aiheesta enemmän myös osoitteissa:
Tykkipursiyhdistys:
Turun rauhan raja 1743-1812
ja
Enempi kuin mielelläni tulisin, mutta oman heikon kuntoni ja vaimoni vielä heikomman takia jätän tulematta, schade ! Toivon, että ko. seminaarista saamme vielä monesti lukea, kiitos jo etukäteen !
VastaaPoista