Hurskas yksinkertaisuus ja maailman kohtalo

Se todellinen ongelma

Näkevä Reetta on halunnut, että me kaikki olisimme paniikissa ja katuisimme sitä, mitä olemme hänelle ja hänen kaltaisilleen tehneet.

Miljoonat moraaliposeeraajat ovatkin ottaneet tämän evankeliumin vastaan ja ratkaisevat nyt omassa elämässään sitä ongelmaa, jonka ihmiskunta on viimeisten sadan vuoden aikana matkaan saattanut.

Tätä voi pitää kiitettävänä asenteena, niin typerä kuin se lähtökohtaisesti onkin. Uusi hurskauden muoto vaatii nyt ilmastotekoja, jotka sitten kylliksi kumuloituneina antavat henkilökohtaisen synninpäästön.

Itse asiassa asetelma on tuttu. Mitäpä sanoakaan: Voi maailmaa viettelysten tähden! Viettelysten täytyy kylä tulla, mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta viettelys tulee! (Matt. 18:6).

Sodomaan ja Gomorraan satoi aikoinaan tulta ja tulikiveä, mutta kyllä sodomiitti Loot, hurskas mies, sentään selvisi sieltä. Vaimollehan kävi huonommin, koska hän oli tottelematon ja suolapatsas on säilynyt jälkipolville varoittavana esimerkkinä.

Itse nuo kaksi kaupunkia, riettauden pesät, kuitenkin hävitettiin, koska niistä ei löytynyt kylliksi vanhurskaita ja arvelen samoin käyvän myös esimerkiksi Shanghaille, Moskovalle ja Helsingille vain muutamia mainitakseni. Kallion ja Punavuoren seudut eivät tule olemaan poikkeus säännöstä.

Olemme suuren muutoksen keskellä. Nyt on herätty huomaamaan, että se suunnilleen sata vuotta sitten alkanut konsumeristinen kehitys, joka sodan jälkeen on kiihtynyt hurjaksi, sisältää liian suuria vaaroja saadakseen rajoittamatta jatkua.

Tuo rajoittaminen on sitten temppu sinänsä.

Kun yksilö astuu itserajoituksen ja kukaties samalla katumuksenkin tielle, on se epäilemättä hänen sielunsa kannalta kiitettävä asia, mutta kaupungin ja maanpiirin kannalta tietysti yhtä tyhjän kanssa, elleivät miljardit seuraa esimerkkiä.

Mutta älkäämme pilkatko aikamme Lootia, hän ainakin tekee parhaansa tai kuvittelee tekevänsä. Vaarana on kyllä yritys petkuttaa Jumalaa säilyttämällä vanhan syntikuorman perusosa ja tinkimällä sen sijaan näyttävästi aivan merkityksettömistä asioista.

Mutta julkinen kieltäytyminen vaikkapa maidonjuonnista ja sen kieltäminen muiltakin on nyt kaikessa mielipuolisuudessaan yksi niitä tekoja, joiden vuoksi haluttaisiin saada vanhurskaan nimi ja arvo.

Ongelma, joka olisi ratkaistava on kuitenkin aivan muu. Sen nimi on konsumerismi ja se on aikamme variantti kultaisen vasikan palvonnasta.

Olen aiheesta kirjoitellut yhtä ja toista, jopa kirjankin (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=konsumerismi ). Sitä paitsi olen saanut itse nähdä koko tuon ilmiön meillä Suomessa yllättäen nousevan kukoistukseen ja syrjäyttävän kaiken muun. Muistan siis sen ajan, kun se tuomittiin varsin yksituumaisesti. Myös koulutunneilla ja oppikirjoissa.

Mikäli siis pystymme vielä kukistamaan tuon tavaranpalvonnan (venäläisillä oli kommunistihallinnon aikana sille oma nimensäkin: veštšizm/вещизм), olemme hyvällä tiellä, ainakin luultavasti.

Samalla kuitenkin käymme käsiksi aikamme kaikkein pyhimpään. Historioitsija Niall Ferguson on jopa pitänyt konsumerismia yhtenä länsimaisen sivilisaation suurena valttina (killer app), joka on ostanut sen muiden yläpuolelle.

En usko, että palaaminen nykyisestä, lähinnä amerikkalaisperäisestä konsumerismista yksinkertaisia ja aitoja arvoja kunnioittavaan kulttuuriin olisi mahdotonta. Se järkyttäisi kuitenkin maailmaamme perin juurin. Luulenpa, että se onnistuisi vasta tuhoisan sodan jälkeen, mutta itse tuon uskonnon siemenet luultavasti kyllä kestäisivät vaikka ydintuhon.

Saska Saarikoski kauhistelee tämän päivän hesarissa sitä, että lähes puolet suomalaisista pitää hälyä ilmastonmuutoksesta liioiteltuna. Hän näyttää kyllä ymmärtävän, että asia liittyy siihen tympeään hysteriaan, jonka puitteissa erilaiset Loot-kandidaatit esittelevät hurskauttaan.

Saarikosken juttu on kyllä järkevyydessään poikkeus lehden linjasta ja hän huomauttaa myös siitä seikasta, että maamme BKT on merkittävästi kasvanut juuri ilmastonmuutoksen ansiosta.

Mutta tuo kasvu taitaa olla juuri sen suurimman ongelman ilmentäjä. On vaikea kuvitella konsumerismin yhteiskuntaa, joka kasvaa loputtomasti, mutta samaan aikaan muuttuu yhä ilmastoystävällisemmäksi. Saattaa olla, ettei se ole mahdotonta, mutta nykynäkymin se on, etenkin ns. takapajuisissa maissa.

Mikäli siis haluamme säästää koko tämän maailmanlaajuisen Sodoman ja osittaisratkaisujahan ei ole, ei riitä, että olemme henkilökohtaisesti tai edes maakohtaisesti vanhurskaita. Kyllä se kysymys ratkaistaan vain globaalisten muutosten myötä.

Se idolatrian laji, joka konsumerismina tunnetaan, on todella syytä kukistaa koko maailmassa ja mieluummin mahdollisimman nopeasti.

Ja se on kukistettava kaikkialla. Ei siinä merkitse mitään se, että jotkut ovat jo päässeet sen hedelmistä nauttimaan ja toiset eivät. Moralismi ei tässä ole minkään arvoista ja luultavasti vain muodostaa pahan esteen asian onnistumiselle.