Salaperäisiä uutisia

Mitä sinä tänään lehdestä opit?

Hesarista opin muun muassa sen, että poliisiammattikorkeakoulu selvittää uusia häirintäepäilyjä.

Mahdollinen häirintä on tapahtunut ilmoitusten mukaan kuluvan lukukauden aikana.

Tarkemman kuvauksen mukaan kyseessä on miesopiskelijan epäasiallinen käytös. Kyse on lähinnä sellaisesta käyttäytymisestä, jonka naisopiskelijat ovat kokeneet tungettelevaksi ja siinä mielessä häiritseväksi.

No luoja paratkoon, mikäli epäasiallisuudesta yleensä voidaan rangaista, kannattaa hesarin toimittajien kyllä hiljentyä hetkeksi miettimään omia kirjoituksiaan. Kun kerran lähdetään sille linjalle, ettei rangaistuksen antamiseen tarvita rikosta, vaan pelkkä asiallisuuden puute riittää, on monen toimittajan oma pää tai sanotaan nyt palli kyllä vaarassa, mikäli loogisia ollaan.

Oliko tässä suuresti uutisoidussa tapauksessa kyseessä sitten esimerkiksi auktoriteettiaseman väärinkäyttäminen, kiristys tai jokin vastaava?

No eipä ollut. Kyseessä on opiskelutoveri, joka näyttää paitsi vapaa-ajallaan, myös jopa opiskelujen aikana osoittaneen ei-toivottua kiinnostusta vastakkaista (!) sukupuolta edustaviin opiskelijatovereihinsa. Siis ilmeinen heterotapaus.

 Kenties käytös on muistuttanut Jouko Turkan taannoisessa TV-sarjassa esiintyneiden poliisien käytöstä tai sitten ei. Lukijalle annetaan vain äärimmäisen epämääräisiä vihjeitä siitä, mistä tässä ilmeisen sensaatiomaisessa asiassa varsinaisesti on kysymys:

Miesopiskelijan epäasialliseen käytökseen liittyvät ilmoitukset koskevat sekä miehen sanallista että fyysistä toimintaa. Osa ilmoitetuista tapauksista on koulutuksen ajalta ja osa vapaa-ajalta.

No, mitä sanoakaan, kyllähän nykyisen poliittisen korrektiuden ja nollatoleranssin perspektiivistä on hälyttävää, että joku opiskelija ilmeisesti on päästellyt suustaan ei-toivottuja kommentteja ja sellaisethan saattavat olla myös esimerkiksi imartelua. Jos se tulee väärältä henkilöltä, on se ilman muuta häiritsevää, jos asia kerran niin koetaan.

Mutta mikä tässä nyt oikein ylittää uutiskynnyksen? Tätä aihetta käsittelevä juttu on yli puolen sivun laajuinen. Jos koira puree miestä, ei asia yleensä vielä ole yleisesti kiinnostava ja sama pätee siihen, että mies liehakoi naista.

Mutta ehkä nimenomaan Poliisiammattikorkeakoulu on kaikkien oppilaitosten joukossa jotakin ainutlaatuista? Miehet ja naiset ovat siellä molemmat edustettuina ja naisia on yli puolet oppilaista. Miten tehdään häiritsevä sukupuolinen kiihottuminen tässä seurassa mahdottomaksi?

En tunne asiaa, mutta kukaties käytössä on samanlainen systeemi kuin birgittalaisluostarissa: molemmat sukupuolet ovat läsnä, mutta erillään. Laulakoot koiraat sitten kanarialinnun tavoin keskenään, kunhan pysyvät kaukana naaraista ja varovat puheitaan.

Tapahtuneen kauhistuksen laatua voimme vain arvailla, mutta loukkaantuminen (siis henkinen) näyttää tapahtuneen ja sitä voidaan pitää toteennäytettynäkin, koska asiaan ei tarvita muuta kuin kärsineen osapuolen ilmoitus.

Mutta millaisia seurauksia itse pahantekijälle saattaa tästä sensaatiomaisesta asiasta koitua? Artikkelissa todetaan, että kyseeseen voi tulla joko varoitus tai erottaminen korkeintaan vuodeksi. Sen jälkeen rangaistu voi tulla jatkamaan opintojaan.

Opiskelijaa ei voida pysyvästi erottaa ilman, että hänen todistetaan syyllistyneen rikokseen ja sen tunnusmerkkejä tuo häirintä ei täytä. Tämä vaikuttaisi olevan epäkohta toimittajan mielestä, joka tiukkaa rehtorilta tietoja havaitun ilmiön laajuudesta ja siihen suhtautumisesta.

Kuitenkin poliisikoulutukseen valituilta edellytetään nuhteettomuutta ja luotettavuutta, jutussa todetaan. Itse asiassa tämä on nykyajan perspektiivistä kovin yleinen ja löperö vaatimus.

En tiedä, pyritäänkö meillä ainakaan vielä valitsemaan poliisikoulutukseen tietty kiintiö opiskelijoita myös viiteryhmän mukaan. Tietty määrä miehiä, naisia, heteroita, homoja ja erilaisia väriyhdistelmiä. Tällaisia pyrkimyksiähän näyttää Atlantin takana olevan. Tämä tunnetaan myös nimellä affirmative action.

Mutta siinäkin saattaa olla vaaransa. Myös Neuvostoliitossa tätä ideaa kansallisuuksien suhteen sovellettiin ja sen mukaisesti esimerkiksi juutalaisia hyväksyttiin korkeakouluihin vain tietty prosenttiosuus, vaikka he menestyivät valintakokeissa paljon paremmin.

 Juutalaisille tämä oli ongelma ja puhuttiin viidennen pykälän invaliditeetista, viitaten passin viidenteen, kansallisuutta osoittavaan kohtaan.

Eipä meillä vielä ole kaikkia maailman hulluuksia ehditty omaksua, mutta se, että tämän luokan tapahtumasta tehdään suuria uutisia, osoittaa kyllä, miten ihmisten halutaan suhtautuvan ilmiöihin, joita sentään on viime kädessä pidettävä ihan normaaleina, vaikka ne kukaties ovatkin esiintyneet paheksuttavassa muodossa.

Mutta kyllähän meillä toisaalta kiinnitetään valtavati huomiota myös epänormaaleihin ilmiöihin, joiden normaalistaminen näyttää olevan muuan kunnianhimoisten would-be älykköjen suuri harrastus.

Ja yllä sanottu ei sitten tarkoita sitä, että sen kirjoittaja hyväksyisi kaiken maailman törkeydet. Se tarkoittaa vain sitä, että ellei asioita kyetä asettamaan omaan, niille kuuluvaan arvoonsa, on uutistenvälityksestä tullut jotakin muuta kuin uutisten välitystä.

Mutta eihän tämä nyt enää taida olla mikään uutinen.