Mustan kullan
arvo ja arvostus
Liikkuja tarvitsee
aina liikuttajan (lat. motor) ja se taas tarvitsee energiaa, joka
yleensä tulee kemiallisesta reaktiosta, käytännössä enimmäkseen palamisesta.
Toki sähkökäyttöisiäkin moottoreita on, mutta myös sähkö jauhetaan tavallisesti
palamislämpöä hyödyntävien höyryturbiinien pyörittämillä dynamoilla. Ydinvoimaa
ja koskivoimaa lukuun ottamatta muu energian tuotanto on harrastelua.
Ihmistä sen
sijaan liikuttaa suolessa liikkuva massa, johon suhtaudutaan yleensä avoimen
halveksivasti, etenkin silloin, kun se on jo tehtävänsä tehnyt, vaikka se vielä
tankkausvaiheessa saattaa herättää suorastaan runollisia reaktioita.
Ihmiskunnan
suuria haasteita saattaa kuitenkin olla tämän arvokkaan jätteen hyödyntäminen.
Kiinassahan sitä kulttuurivallankumouksen aikana nimitettiin mustaksi
kullaksi. Se oli se aarre, jonka turvin päivittäinen riisiannos kyettiin
tuottamaan.
Nyt kiinalaisten
ruokavalio on muuttunut. Kansa ei enää tyydy siihen, että se saa lautaselle ja
sieltä suoleensa jokapäiväisen polttoaineen. Kiinan rikas kulinaarinen perinne
on jälleen vapautettu ja sadat miljoonat nauttivat päivittäin pyörivistä
pöydistä mitä houkuttelevimpia herkkuja.
Mustan kullan
merkityksestä en muista enää lukeneeni mitään, vaikka on selvää, että sen käsittely
Kiinan kaltaisessa maassa on valtavan merkityksellinen kysymys.
Syömispuoli sen
sijaan on kovasti esillä. The Economist kertoo lihansyönnin lisääntyneen
Kiinassa valtavasti. Hieman vaikeasti hahmotettavan tiedonjyväsen mukaan
vuosien 2010 ja 2018 välisenä aikana Kiinan naudanlihan tuonti on lisääntynyt
peräti 40-kertaiseksi. Suuri osa kiinalaisista muistaa vielä nälänhätien ajat.
Suuri tuonnin
lisääntyminen saattaisi viitata siihen, että oman maan resurssit eivät enää
riitä kysynnän kasvun tyydyttämiseen. Hintamekanismi toki tulee vastaan ja
esimerkiksi kiinalaisten suosikkiliha, sika on vuoden kuluessa kallistunut 70%.
Syynä on afrikkalainen sikarutto.
Valtio haluaa
nyt kiinalaisten syövän vähemmän lihaa, jonka runsas nauttiminen on jo lisännyt
sokeritautia ja muita elintasosairauksia.
Vain kaksi
prosenttia kiinalaisista kuuluu olevan vegetariaaneja, kun taas niiden
suhteellinen määrä Taiwanilla on viisinkertainen. Niin sanottuja vegaaneja
siellä tuskin onkaan, miksi olisi?
Kuitenkin
perinteinen buddhalaisuus vastustaa lihan syömistä, vaikka hyväksyykin
munkeille almuina saadun lihan nauttimisen. Hartaat buddhalaiset sitä paitsi
pitävät kaksi kasvispäivää kuukaudessa ja ovat niiden jälkeen voimattomia,
kuten muuan haastateltu kertoo.
Taiwanilla, jossa
ei ollut kulttuurivallankumousta kuten manner-Kiinassa, kasvissyönnillä on yhä
perinteensä.
Mutta ihminenhän
ei tarvitse lihaa joka päivä, se voidaan yleensä hyvin korvata kalalla. Kiinalaiset
suositukset kehottavatkin nyt pudottamaan lihan kulutuksen 40-75 grammaan
päivässä eli noin puoleen nykyisestä. Nykyinen taas on noin puolet
amerikkalaisesta.
Sillä, mitä 1400
000 000 ihmistä päivittäin käyttää polttoaineenaan (ja rakennusaineenaan)
on jo todella merkitystä ympäristön kannalta.
Ihmisten määrä
on myös niin suuri, että heidän käyttäytymisensä äkilliset muutokset
saattaisivat aiheuttaa myös merkittäviä sivuvaikutuksia.
Muistakaamme
vain kulttuurivallankumouksen aikaa, jolloin valtavat kampanjat käskivät
hävittämään Kiinasta neljä vitsausta: hyttyset, kärpäset, varpuset ja rotat.
Niiden tuhoamisessa
ilmeisesti todella saavutettiin tuloksia ja väitetään, etteivät ne olleet
pelkästään myönteisiä.
Olisi
varmastikin mahdotonta muuttaa kaikki kiinalaiset tai edes puolet heistä
vegaaneiksi, mikä merkitsisi mullistusta koko ravintoketjussa ja laskemattomia
seurauksia ympäristölle.
Normaali,
tervejärkinen lihan syönnin vähentäminen sen sijaan on luultavasti vain hyvä
asia niin siellä kuin meillä. Myöskään kalaa tuskin voidaan loputtomasti
kasvattaa aiheuttamatta luonnon ylirasittumista.
Mutta
kiinalaisia nyt on ”vain” 1,4 miljardia henkeä.
Se ei ole vähän
nykyään, mutta se on vähän verrattuna siihen valtavaan uusien ihmisten
invaasioon, joka Afrikasta käsin uhkaa täyttää maapallon.
Mikäli uusia
syöjiä tälle maapallolle ilmestyy ennustetut seitsemän miljardia, ei sellaisen
ihmismassan päivittäinen käynnissä pitäminen enää ole yksinkertainen asia. Se
on mitä ilmeisimmin aivan liikaa eikä edes sen tuottama musta kulta
kykene ratkaisemaan sen tuottamia ongelmia, ei vaikka sen hyödyntämiseen
alettaisiin todella voimakkaasti panostaa, kuten ennen pitkää joudutaan
tekemään.
Nykyinen "musta kulta" taitaa olla enemmänkin katinkultaa. Lääkeylijäämät ja muuta turhat kemikaalit eivät tee paskasta ravitsevaa sontaa vaan lähinnä ongelmajätettä.
VastaaPoistaToisaalta multahan on loppumassa, joten jotain tarttis tehdä. Paluu luontoon on ainoa kestävä ratkaisu. Laitumella käyskentelevä karja takaa kestävän ruoantuotannon. Multa lisääntyy, hiilidioksiidi vähentyy ja ruohoa syövistä lehmistä saadaan hienoja juustoja ja superfoodilihaa. Ongelma on ainostaan tuossa "väärien" ihmisten ylettömässä sikiämisessä. Niitä ei voi ruokkia, kuin tehotuottamalla. Siinä on se hyväpuoli, ettei niistä tule pitkäikäisiä. Huono puoli on sen sijaan että ne ovat elävinä ja varsinkin kuolleina melkoisia rasitteita luonnon monipuolisuudelle. Jos vihreät olisivat oikeasti viisaita ja luonnosta huolestuneita, niin ihmisten ja ravinnon tehotuotannosta pitäisi saada vähintään kymmenen Reettaa kiljumaan niin toreille kuin turuillekin.
Uudessa dysopiakirjassa "Rotukarja" ongelma on ekologian ja eläinoikeuksien puolesta ratkaistu: ryhdytään kasvattamaan ihmiskarjaa. Tunneongelmien estämiseksi näiltä on poistettu äänijänteet. Mutta eihän se lopulta niin helposti toiminutkaan...
PoistaKamppanja neljaa tuholaista vastaan tapahtui vahan aiemmin, suuren harppauksen aikana.
VastaaPoistaEikös kiinalaiset hävittäneet suuren osan varpusista, josta seurasi ongelmia kärpästen yms muodossa. Joutuivat sitten hommaamaan n-liitosta varpusia hävitettyjen tilalle. Ja sallivat varpusten syövän jyviä ikäänkuin palkaksi hyvistä töistään.
VastaaPoistaKun olin pikkuinen poika, äitini kertoi että Kiinassa pitkän perinteen ja hyvien tapojen vaatimuksesta vieraan kuuluu ehdottomasti käydä "pihan perällä", mikäli hän on saanut talosta ruokaa. On väärin viedä mukanaan kallisarvoiset lannoitusaineet!
VastaaPoistaOn muistettava, että pitkään 1800-luvulle karjankin tärkein tuotos ei ollut vähätuottoinen maito ja voi vaan lanta pelloille. Tästä muistona on saamelaisten meistä käyttämä nimitys lantalaiset.
VastaaPoista"Kiinan naudanlihan tuonti on lisääntynyt peräti 40-kertaiseksi. Suuri osa kiinalaisista muistaa vielä nälänhätien ajat."
VastaaPoistaSama ilmiö oli Suomessa sotien jälkeen aina 1960-70-luvuille saakka. Kerran puutteessa elänyt muistaa sen loppuikänsä.
"Mikäli uusia syöjiä tälle maapallolle ilmestyy ennustetut seitsemän miljardia, ei sellaisen ihmismassan päivittäinen käynnissä pitäminen enää ole yksinkertainen asia. Se on mitä ilmeisimmin aivan liikaa eikä edes sen tuottama musta kulta kykene ratkaisemaan sen tuottamia ongelmia, ei vaikka sen hyödyntämiseen alettaisiin todella voimakkaasti panostaa, kuten ennen pitkää joudutaan tekemään."
VastaaPoista"Ns. ennen pitkää" on ennustettu jo teoksessa "1984", jossa sosialistisen työn sankarit popsivat mömmöä, joka maistui lihalta ja oli hyvän makuista. On olemassa kuitenkin myös sellainen ihmisyläluokka (on aina ollutkin), jolle kelpaa ainoastaan veres veri ja veres/verski liha (парное мясо), jolle sosialistinen mömmö ei kelpaa. Ihmislihan syöntiä on ollut ennenkin, tavalla tai toisella. Lisääntykää!