lauantai 31. joulukuuta 2016

Juutalaisuuden vaikeus



Juutalaisuuden vaikeus

Suurlähettiläs René Nyberg on julkaissut hyvin kiinnostavan kirjan, joka liittyy hänen omaan sukuunsa:  Viimeinen juna Moskovaan. Siltala 2015, 221 s.
Vasta varttuneemmassa iässä kirjan kirjoittajalle valkeni, että hän oli itse asiassa juutalaisen äidin poikana natsien kategorioissa ”Auschwitz-kelpoinen” Mischling ersten Grades.
Tämä siitä huolimatta, ettei perheellä ollut mitään siteitä juutalaiseen uskontoon ja että siltä taholta oli äidistä sanouduttu kategorisesti irti ja jopa luettu symbolinen kuolinrukous.
Tämä tapahtui ennen toista maailmansotaa, jolloin Suomen juutalainen yhteisö ei vielä ollut aidosti suomalainen, kuten kirjoittaja arvioi, vaikka suomi olikin otettu jopa juutalaisen koulun kieleksi.
Kuten tunnettua, Suomen juutalaiset olivat ainoa itäjuutalaisten ryhmä, joka jäi natsien järjestämän holokaustin ulkopuolelle. Jäihän maamme muutenkin niin sanotun tappotantereen ulkopuolelle ja kansakunta siis ilmeisesti säästyi siltä dekapitaatiolta, jota sille oli suunniteltu. Hinta oli kova, mutta se maksettiin ja kunnia säilytettiin.
Nybergin tarina koskee sekä hänen perhettään että sukulaisiaan ja nimenomaan tuota juutalaisuuden dimensiota, jonka edustajat ovat meillä olleet hyvin harvinaisia aina viime vuosiin saakka.
Vielä pari vuosikymmentä sitten saattoivat suomalaiset hämmästyttää maailmaa kertomalla, että heillä oli sinfoniaorkesteri, jossa ei ollut yhtään juutalaista soittajaa. Sellaisia ei taida nykypäivän maailmassa juuri olla, ainakaan länsimaissa tai Venäjällä.
Oma juutalaispopulaatiomme on tietenkin peräisin Venäjältä. Siitähän tuli maailman ylivoimaisesti suurin juutalaiskeskus Puolan kolmannen jaon jälkeen, 1795. Vaikka juutalaiset oli määrätty asuinalueelleen, tšerta osedlosti, saattoivat sotilaana palvelleet valita muun asuinpaikan ja lopultahan koko asuinalueen raja hävisi. Neuvostoliitossa juutalaisuus oli jo sangen hallitseva elementti.
Suomen juutalaisilta puuttuivat kauan normaalit kansalaisoikeudet, mistä jopa Venäjän taantumukselliset suuriruhtinaskuntaa aikoinaan nälvivät, osoittihan se muka sen julistaman liberalismin tekopyhyyttä.
”Taistelu ihmisoikeuksista” toki sitten voitettiin, kuten Santeri Jakobsonin, Maxin isän kirjassa kerrotaan. Tarina lieneekin jo useimmille tuttu ja ainakin kirjallisuutta siitä on tarjolla.
Joka tapauksessa myös Suomen juutalaisten piirissä ilmeni voimakasta erottautumista kantaväestöstä. Uskonnollisille juutalaisille tämä oli vähintään yhtä pakollinen asenne kuin juutalaisten pitäminen vääräuskoisina, joskaan ei pakanoina- ja sehän oli pahempaakin- oli uskoville kristityille.
Mikäli juutalaiset olivat Jumalan valittu kansa, mistä koko heidän uskontonsa keskittyi kertomaan, oli suvun jatkaminen muiden kansojen edustajan kanssa synneistä suurin. Natsit, omasta puolestaan käyttivät tällaisista tapauksista nimitystä Rassenschänder. Heillähän juutalaisuus oli luetteloitu ”roduksi”, niin absurdia kuin se olikin.
Toisaalta tietenkin juutalaisen uskonnon edellyttämät puhtaat äitilinjat todella ylläpitävät geneettistä jatkuvuutta, mikä aivan ilmeisesti heijastuu juutalaisten yllättävän suuressa lahjakkuudessa esimerkiksi musiikin ja matematiikan alalla. Lukemattomat mittaukset ja muut indikaattorit, kuten Nobel-palkinnot puhuvat oma kieltään.
Joka tapauksessa, juutalaisen naisen avioituminen suomalaisen miehen kanssa oli äidin puoleisille sukulaisille niin raskas asia, että poliisi arveli kyseessä olevan hengenvaaratilanteen ja kehotti hankkimaan aseen, mikä tehtiinkin.
Kyseessä oli siis samantyyppinen, esimodernia kunniaväkivaltaa ennustava tilanne, jollaisia nykyään näemme  lähinnä muslimisiirtolaisten taholla.
Pahemmalta onneksi vältyttiin ja välit muuhun, laajaan sukuun saatiin normalisoitua. Nämä Latviassa ja sittemmin Venäjällä ja eri puolilla maailmaa asuneet ihmiset joutuivat kuitenkin kokemaan kovia ja dramaattisia vaiheita, pakolaisjuniin ahtautumisesta aina omaisuuden uudelleen tunnustamiseen neuvostokauden jälkeen.
Kirjoittaja ei ole luottanut pelkästään muistiinsa ja haastatteluihinsa, vaan käyttää myös lähdekirjallisuutta ja jopa viitteitä, mikä sanottakoon kunniaksi erityisesti kustantajalle. Tällainenhan on nykyään kovin harvinaista.
Nybergin suosimiin esityksiin kuuluu Aleksandr Solženitsynin kaksiosainen Kaksisataa vuotta yhdessä, Двести лет вместе (1795-1995). Kirja, jota erinäiset oikeinajattelijat ovat jaksaneet haukkua siinä kuin sen kirjoittajaakin, ansaitsee myös minusta kaiken arvostuksen.
Epäilemättä kirjoittaja siinä usein tulee pohtineeksi kansojen, myös juutalaisten, mahdollista syyllisyyttä keskinäisiin ristiriitoihinsa. Tämä on ymmärrettävä, joskin vaikea näkökohta ja myös Nyberg pohtii kirjassaan sen ulottuvuuksia.
Onko esimerkiksi mahdollista hyvittää holokaustin tapaista hirmutekoa? Entä onko saksalaisilla asiasta kollektiivinen syyllisyys -Kollektivschuld? Tai pitäisikö puhua kollektiivisesta vastuusta-Kollektivverantwortung?
Israel ei ole hyväksynyt saksalaisten rahoja lopullisen kuittauksena Ausgleich, vaan korvauksena Kompensation, mikä taitaa olla suomeksi huono ilmaus. Juutalaiset eivät myöskään hyväksy saksalaista käsitettä Wiedergutmachung –hyvitys.
Asian luonteen huomioon ottaen käsitteistä kiistely on ymmärrettävää, samoin kuin saksalaisten herkkänahkaisuus kaikessa, mikä koskee juutalaisuutta.
Juutalaisuudesta onkin tullut nykyään useimmissa länsimaissa jo tabu, josta ei enää voi edes käydä tavallista, tervejärkistä keskustelua. Etenkin Amerikassa ryntäävät lukemattomat mielensäpahoittajat heti rahastamaan havaitsemillaan tai kuvittelemillaan kollektiivisilla solvauksilla. ja herjauksilla
Juutalaisuus on kuitenkin muuan aikakautemme merkittävimpiä ilmiöitä, jonka vaikutusta ei kannata yrittää arvioida vain tuota uskontoa tunnustavien pääluvulla. Sen ymmärtämiseksi kannattaa lukea tasapainoisia ja asiantuntevia kirjoja. Nybergin kirja on yksi tällainen.

20 kommenttia:

  1. Aihe on todella mielenkiintoinen. Miksi joku muu taantumuksellinen uskonto tuottaa niin vähän hedelmiä, jos ollenkaan ja juutalaisuudesta tippuu hedelmiä solkenaan. Onko kyse juuri sopivasta annoksesta, sillä varsinkin taidehan tarvitsee kitkaa pujetakseen kukkaan?

    VastaaPoista
  2. Wikipedian mukaan Vanha testamentti sisältää kertomuksen koko maailman synnystä ja kertoo, miten Jumala valitsi Israelin omaisuuskansakseen muiden kansojen keskuudesta ja miten hän johdatti kansaansa historian lävitse.

    Siellä ei siis sanota suomenruotsalaisista mitään, vaan yhtäläisyydet ovat heidän omaa tulkintaansa ja suomenkielisten suvaitsevaisuutta tai tyhmyyttä.

    Ja Arkadianmäen orkesterissä yksi juutalainen sättii köyhän kansan edustajia senkun ehtii.

    VastaaPoista
  3. Eurooppalaiset juutalaiset ovat itseasiassa geneettisesti eurooppalaisia. Isäpuolella on jo vähän enemmän Lähi-Idän vaikutetta mutta kauttaaltaan heidän jälkeläisensä ovat euroopplaisten käännynnäisten jälkeläisiä. Tämä on kuuma aihe Israelissa sillä se monin osin kumoaa teesit juutalaisten paluusta "kotimaahan". Pikemminkin nyky-Israel on suurelta osin eurooppalainen siirtomaa joskin väestö on muuttumassa yhä "värillisemmäksi". Samoin vaiettu asia on Israelin uusliberalistisuus, suuret tuloerot juutalaisten keskuudessa ja se että peräti 20% juutalaisesta elää selkeästi köyhyysrajan alapuolella. Viime aikojen tutkimukset myös osoittavat että nuori juutalaispolvi ei ole ollenkaan niin sitoutunut Israelin valtioon kuin heidän isovanhempansa ja vanhempansa.

    VastaaPoista
  4. Juutalaisuuden länäoloa ulkominsteriön älyllisyydessä voi arvioida Erkki Tuomiojan tämänviikoisten aktiviteettien valossa. Ensin hän antoi julkisuuteen lausuman YK:n turvallisuusneuvoston Israel-Palestiina päätöslauselmasta, nyt hän arvioi blogissaan erästä toista suomenjuutalaisuutta käsittelevää kirjaa.

    Mutta niinpä meillä kahdella kurjassa paikassa elävällä kansalla onkin naapurinaan ilmestyskirjan peto!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ero siinä, ja iso, että meidän peto on pysynyt aisoissa oveluudella ja älyn viekkaudella jo vuodesta 1944, kun taas Israel ei ole saanut hetken rauhaa.
      Ei pedoltaan eikä meiltä eurooppalaisilta Israelia israelilaisille opettavilta.

      Nyt alkoi Obamakin Israelia opettaa viime metreillään. Viesti YK:ssa oli että alatte oppia tai teitä opetetaan ja kunnolla.

      jk

      jk

      Poista
  5. Päiviö Latvuksen kirjassa Ymmärryksen siivet Miksi tiede on länsimaista käsitellään myös juutalaisten merkitystä tieteen kehitykselle. Heidän osuutensa Nobel-palkinnon saajista on käsittämättömän suuri verrattuna osuuteen maailman väestöstä. Jahve odottaa omiltaa enemmän kuin muilta, ja juutalaisilla on ahdistuksen aikoinakin ollut luottavainen asenne Jumalaan. Kuva isästä jäi kristityillekin perinnöksi juutalaisuudesta. Juutalaisilla oli tieteellisesti konstruktiivista ajattelua kiinnittäessään Raamatun ilmoituksen historiaan. Juutalaisuuteen ei ole sisältynyt lähetystehtävää, eikä kristittyjen painetta muuttaa maailmaa. Juutalaiset tiedemiehet nousevat moderneista kristillisistä yhteiskunnista. Tieteiden lisäksi juutalaiset tulevat esiin myös musiikissa 1800-luvulta lähtien. Juutalaisuudessa aviollisella rakkaudella on aina ollut tärkeä sija, moraali on korkea, naisen asema hyvä, lasten, erityisesti poikien arvostus itsetuntoa tuomassa. Diasporan aikana ympäröivät kulttuurit vaikuttivat juutalaisten käsityksiin. Kristillisen yhteisön vaikutus juutalaisiin on ollut ilmeinen. Marx, Freud, Einstein eivät olleet vain juutalaisia, vaan myös eurooppalaisia. Moderni juutalainen lähinnä harrastaa kabbalaa, se ei hallitse, eikä sido hänen ajatusmaailmaansa. Tieteen kehitys edellyttää todellisuuden kohtaamista sen omilla ehdoilla. Kristityn Kierkegaardin mukaan luovan neron tie käy läpi ahdistuksen, ja juuri synti ja syyllisyys takovat esiin ihmisestä yksilön.

    VastaaPoista
  6. Jotta tämä juutalaisten hypetys ei menisi elottavaksi on muistettava että mm. Saksan jääkäreiden morsiamet Baltiassa olivat usein juutalaisia prostituoituja (samoin naisia parittaneet sutenöörit) ja että Euroopan juutalaisten keskuudessa älymystön huippukerma muodosti äärimmäisen ohuen osan väestöstä.

    VastaaPoista
  7. So what? Sabina kelpasi hyvin romanttisten unelmien ja muunkin kohteeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä vastaus Vihavaiselta.
      Sääli vaan että anonyymin kaltaiset mielipiteen lausujat ovat yhä useammin äänessä nykyisin.

      Poista
  8. Kirves
    Ihmettelen minäkin. Toisaalta erään filosofin mukaan ihmettely on korkeinta mihin ihminen kykenee.

    Lähi-idän maista vain Israelissa näyttää olevan vakaa ja tasa-arvoinen yhteiskunta.
    Saudi Arabia myös vaikuttaa vakaalta. Politiikan ja liikenteen ym. epävakautta mahdollisesti aiheuttavia tekiöjitä on hyvin ennaltaehkästy.

    Saattaa olla, että israelilaisilta joudumme vielä pyytämään kokemusperäistä neuvoa yhteiskuntarauhan säilyttämiseksi tässä lintukodossamme, Euroopasta puhumattakaan.

    Ihmettelen myös sitä, että juutalaisen kulttuurin ja tieteen saavutukset ovat monesti puhjenneet kukkaan (täysin) vieraassa ympäristössä.
    Топорзалив

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos kyse olisi pelkästä "juutalaisten älykkyydestä" pitäisi Israelin olla bkt-lukemilla maapallon ykkösen. Mutta näin ei näytä olevan. Israelilaisten älykkyysosamäärä oli vain 95, alle Venäjän, Suomen ja Mongolian tason.

      https://iq-research.info/en/page/average-iq-by-country

      BTK-tilastoissa Israel on vasta sijoilla 30-37. Jotain tässä juutalaisten älykkyyden ylivertaisuuden ylistämisessä mättää. Ainakaan se ei täysin korreloidu Israelin osalta.

      https://iq-research.info/en/page/average-iq-by-country

      Poista
    2. Väärässä olet, Antero. Israelilaisista 20% on arabeja (muslimeja, kristittyjä, ym.), joiden keskimääräinen ÄO on alle 90. Ja tuo juutalaisten korkeampi äly pätee lähinnä askenazi-juutalaisiin, ei esim. Lähi-idän juutalaisiin, Etiopian juutalaisiin, Jemenin juutalaisiin, ja niin edelleen joita on Israelissa paljon.
      Fiksuimmat juutalaiset sitä paitsi elävät Yhdysvalloissa, Ranskassa ja Britanniassa. Juutalaisesta kansasta, mukaanlukien askenazit, juuri vähiten fiksu aines on keräytynyt Israeliin, minkä juutalaiset itse tietävät erinomaisen hyvin. Siis nämä ultraortodoksit, jotka sitä paitsi lisääntyvät varsin tehokkaasti.

      Päättelysi muuten lepää vähän alkeellisen ja erittäin yleisen tilastollisen päättelyn virheen varassa.

      Poista
  9. Juutalaisten osuus nobelisteista taitaa muuten olla aikalailla sama kuin heidän osuutensa länsimaiden oligarkeista (ja joillain sektoreilla juutalainen raha on isommassakin osassa). Tätä jälkimmäistä tosiasiaa ei vaan saa sanoa, vaikka helposti sen voi tarkistaa -- katsotaan, että tosiasian toteaminen vaikka sitten täysin neutraalisti lietsoisi antisemitismiä.

    Tämä poikkeuksellinen menestys eri alueilla selittynee ennenkaikkea kognitiivisilla kyvyillä (vaikka osin toki myös kulttuurilla ja historialla), olennaisesti perinnöllisillä eroilla. Kiinnostava kysymys tietysti on: mikä selittää nämä erot? Meillehän uskotellaan, että evoluutiota ei olisi ihmislajin sisällä tapahtunut sitten kivikauden, mutta tuskin on asia aivan näin.

    Yhtä kaikki: vaikka juutalaisten älykkyyden syillä spekulointi on vielä jollain tapaa poliittisesti korrektin sisällä, niin ...

    Mutta jos minun on helppoa hyväksyä se, että ok, ehkä juutalaisten keskimääräiset älylliset kyvyt ovat ehkä selvästi suomalaisten keskiarvon yläpuolella (olen sivumennen sanoen fiksumpi kuin keskimääräinen juutalainen), niin miksi emme voisi olettaa, että vaikkapa somali hyväksyisi saman asian eurooppalaisten suhteen?

    Ja jos wage gap mustien ja valkoisten välillä on "ongelma" ja, kuten väitetään, seurausta siitä, että valkoiset riistävät mustia, eikö tästä mutatis mutandis seuraisi, että ... ?

    Ja minä en esitä tätä johtopäätöstä -- totean vain, että kyseessä on johdonmukainen looginen seuraus poliittisesti korrektista logiikasta.

    Ja mitä tästä kaikesta voidaan päätellä? Vähintään se, että antisemitismi on tuskin kuolemassa sukupuuttoon lähitulevaisuudessa. Jos ei ymmärrä, miten tämä kuvio ruokkii kaunaa juutalaisia kohtaan (ja torjunta ei ongelmaa ratkaise), ei ymmärrä ihmisluonnosta mitään.

    VastaaPoista
  10. Juutalaisuudella kuten shintolaisuudellakin on vahva nationalistinen lataus. Se on hämmästyttävä saavutus kansakunnalta maailmassa, jossa nationalismi alkoi kiinnostaa muita vasta kolmatta vuosituhatta lähestyttäessä. Tuskin olisi mikään muu kansakunta säilynyt näin hyvin oltuaan satoja vuosia vahvempiensa paineessa.

    Juutalaiset ovat myös esimerkki kansallisuuksien integroitumisesta. Pahimmassa tapauksessa siihen menee satoja vuosia. Vähemmistön pääluvun kasvaessa joudutaan väistämättä miettimään, kuinka monta kansakuntaa yhden valtion sisällä halutaan olevan. Mutta silloin se on jo myöhäistä.

    Miksei koskaan kerrota argumenteista ja syistä, joita Hitler ja kumppanit käyttivät juutalaisuhan perusteluun ja/tai joiden vuoksi mielipide Saksassa (ja muuallakin) oli juutalaisia vastustava? Argumenttien puuttuminen johtaa päätelmään, että saksalaiset muka yksinkertaisesti vihasivat juutalaisia ja ovat siksi kollektiivisesti syyllisiä. Sellaisesta kuin juutalaisten massamuutto Puolasta 1920-luvulla ei puhuta mitään.

    Juutalaisuuteen nähden islam on mielestäni pikemminkin imperialistista. Missiohan on taivuttaa kaikki arabialaisen Koraanin ja kalifaatin alaisuuteen.

    Näitä asioita voisivat pohdiskella he, jotka haaveilevat muhamettilaisten pikaintegroinnista TET-sopimuksilla ja ilmaisella rahalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis, jos spekuloida haluat niin Timothy Snyder'n "Tappotanner" johon Vihavainen epäsuorasti viittasi, sisältää runsaita ajatusrakennelmia aiheesta. Totuus lienee ettemme pääse Hitlerin pään sisään. Vaikuttimia voi olla aina nuoruuden vaellusvuosilta asti, hyvinkin henkilökohtaiselta tasolta. hh

      Poista
    2. Tarkoitus ei ollut päästä Hitlerin pään sisään, vaan tietää, mistä tekijöistä muodostui (NSDAP:n yllyttämänä) saksalaisten juutalaisvastaisuus sekä missä määrin juutalaisvastaisuus toi Hitlerille kannatusta.

      Poista
    3. Ymmärsin kyllä. Tuollaisia vaikuttimia voi tietysti luetella mutta tarkoitin edellisellä juuri sitä että jostakin on aloitettava jotta yleinen historia avautuisi. Äläkä nyt hermostu tästä mitä sanon.

      Saksalle ominainen kulttuuriperintö, teollinen menestys, vastikään syntynyt keisarikunta jolla oli silti pitkät traditiot, sijainti "uhkaavien" naapureiden" keskellä, mikä sitten johti maailmansotaan. Hitaasti syntyvä, suuri menestys tuossa sodassa mikä sitten äkkiä kääntyikin nöyryyttäväksi tappioksi ja toisten armoilla olemiseksi, jatkuvaksi epävarmuudeksi. Lisätään siihen 30-luvun lama ja ennen näkemätön työttömyys jonka jatkuessa "vapahtajalle" syntyi ennen näkemätön kysyntä jonka paikan Hitler täytti ja kulttiansa rakentaessaan otti keppihevoseksensa juutalaisvihan (halusi syyllisen) vaikka tämä viha ei juuri Saksassa ollut mitenkään erikoisen merkittävää esim. Puolaan tai Ranskaan nähden. Loppu on vallankaappauksen tekniikkaa.
      Jotenkin näin se meni.

      Tämä kaikki on taustana siihen miksi juutalaisvastaisuus muuntui suureksi juuri Saksassa. Mutta ei se riitä ja tässä joutuu kysymään kysymyksen oleellisuutta. Miten olisi kysymys, että miksi kansat ja ihmiskunta yhä uudelleen joutuu väkivaltamanian valtaan? Mitä hyötyä siitä on? Onko?

      Ehkä tässä olisi oleellista aikakauden ja yleensä ihmisen, hänen historiansa sekä hänen rakentamiensa systeemien ymmärtäminen kokonaisuutena eikä se taida käydä ihan äkkiä. Liian iso pala meille kaikille? hh

      Poista
    4. Selitykseksi kelpaavat toki universaalit syyt, mutta tässä tapauksessa kiinnostaa erityisesti, oliko kyseessä jokin ajankohtainen syy, joka teki juutalaisista epätoivottavia, esim. maahanmuutto tai yliedustus uuden tasavallan viroissa. Todennäköisesti kävi juuri noin eli saksalaiset kaipasivat voimakasta johtajaa niin kovasti, että sivuuttivat Hitlerin sinänsä kelvottomat antisemitistiset argumentit ja uhrasivat juutalaiset.

      Poista

    5. En ole mistään nimenomaisesta tapahtumasta, ulkoisesta syystä tai erillisestä, määriteltävissä olevasta syystä kuullut tai lukenut. Saksan juutalaisethan olivat huomattavassa määrin integroituneet Saksaan, olleet sen kansalaisia ja ottaneet osaa maan puolustamiseen sodassa. Monet olivat sekularisoituneita tai luopuneet uskostansa kokonaan. Maahan oli myös tullut jonkun verran juutalaisemigrantteja idästä, mm Puolasta. Silti juutalaisten lukumäärä Saksassa oli pieni, vain noin prosentin luokkaa Saksan väkiluvusta. Kun lukee Viktor Klempererin tai Marcel Reich-Ranickin muistelmia tuolta ajalta niin ei niistä löydy oikein muuta selitystä kuin tuo Hitlerin pakkomielle jonka natsibyrokratia, Goebbels, Himler pani tehokkaasti, jopa raivokkaasti täytäntöön, ensin rajoituksina, sitten karkoituspyrkimyksilla ja sodan sytyttyä eskaloituvalla väkivallalla. hh

      Poista
  11. Natsithan puhuivat siitä, että joku juutalaisneuvosto oli julistanut Saksalle sodan ja olihan esim. Ranskan-suurlähettiläs ammuttu, muistelen. Mutta toki tämä tapahtui reaktiona natsien juutalaisvastaiseen politiikkaan.
    Juutalaiset sopivat syntipukiksi monesta syystä, erityisesti koska olivat yliedustettuja monissa avainasemissa ja harvoin ruumiillisen työn tekiijöitä saati talonpoikia.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.