sunnuntai 21. heinäkuuta 2019

Ennustelua

Ennustajaukon prognooseja

Paul Kennedy, Uuden vuosituhannen haasteet. Otava 1994, 448 s.

Paul Kennedy herätti vuonna 1987 suurta huomiota kirjallaan The Rise and Fall of Great Powers.
Siinä hän vertaili imperiumin häviön syitä ja toteutumisen tapoja historiassa. Kuuluisaksi tuli hänen käsitteensä imperial overstretch –kun imperiumi paisui liikaa, se jossakin vaiheessa repesi ja hajosi.
Lopullinen hajoaminen saattoi itse asiassa olla hyvinkin nopeaa. Neuvostoliiton tapaus oli pian oleva siitä esimerkkinä ja USA:n tapauksessakin merkit olivat pahaenteiset.
Itse asiassa jokainen saattoi nähdä noita amerikkalaisen yhteiskunnan epäterveitä ilmiöitä, tulonjaon epätasaisuudesta, köyhyydestä, huumeista, vankien tavattomasta määrästä, rahvaan surkeasta sivistystasosta ja oikeusjärjestelmän mielivaltaisuudesta aina luonnonvarojen tuhlaukseen, velkaantumiseen ja kaupallisesta kilpailusta putoamiseen.
Silti Yhdysvallat vain venytti valtaansa lähettäen jopa siirtoarmeijoita valtameren taa ja tukien avokätisesti joitakin vallanpitäjiä toisia vastaan. Yksinapaisen maailman houkutus oli yksinkertaisesti poliitikoille liikaa.
Kaikki tämä oli jo nähtävissä vuonna 1994, kun Kennedy julkaisi kirjansa 2000-luvun haasteista (Preparing for the Twenty-First Century). Sen jälkeen samat ilmiöt ovat vain syventyneet ja muun muassa Kennedyn ounastelemat kauppasodat alkavat olla todellisuutta.
Euroopan unioni näytti Kennedystä itse asiassa lupaavammalta tulevaisuuden mahdilta, mutta senkin edessä oli runsaasti ongelmia, joiden lähteinä olivat toisaalta historia ja traditiot ja toisaalta kansainvälinen ympäristö.
Mutta kaiken takana olivat sentään ne reunaehdot, jotka maapallo ihmiskunnalle asetti.
Rooman klubin hälyuutiset olivat jo 1970-luvulla ennustaneet kasvun rajojen tulevan vastaan jo vuoteen 1980 mennessä tai viimeistään parikymmentä vuotta myöhemmin.
Näin ei käynyt, mutta ennuste säikäytti ihmiskunnan ottamaan asian vakavasti, kuten se ansaitseekin.
Kennedy siteeraa oman aikansa versioita tästä teemasta ja arvioi, että ihmiskunnan huippunopea lisääntyminen, eli väestöräjähdys on pelottavimpia meneillään olevia prosesseja.
Vuonna 1990 ihmisiä oli jo 5,3 miljardia ja vaikka syntyvyyden kasvu oli hidastumassa, lisääntyisi maapallon ihmispopulaatio vielä paljon. Pienin vaihtoehto oli 7,5 miljardia (joka nyt on todellisuutta). Keskimmäinen vaihtoehto oli 8,5 miljardia ja suurin oli 9,4 miljardia.
Suurempiakin lukuja esitettiin, Maailmanpankissa oli väläytelty10 ja jopa 14,5 miljardin lukemia.
Ikävä kyllä nuo viimeksi mainitut luvut tuntuvat nyt todennäköisimmiltä.
Maailman väestösuhteiden kannalta tämä kasvu oli siihen saakka merkinnyt, että kun Afrikan väkiluku oli vuonna 1950 puolet Euroopan väkiluvusta, olivat maanosat vuonna 1985 tasoissa, mutta vuonna 2025 Afrikan väkiluvun ennustettiin olevan Eurooppaan verrattuna kolminkertainen.
Väkiluvun kasvu jakaantui siis hyvin epätasaisesti. Käytännössä se tuotti lähes pelkkiä ongelmia eikä vähiten luonnonvarojen ja biosfäärin kestävyyden kannalta. Muuan seuraus oli myös valtavien megalopoliksien, kaupunkikurjaliston keskittymien synty.
Tosin luonto saattoi ottaa esille punakynänsä ja tasata tilejä. Kennedy pitää mahdollisena, että AIDS aiheuttaisi nimenomaan Afrikassa suurta tuhoa: eräät tutkijat ennustivat Keski- ja Itä-Afrikkaan 2000-luvun alussa vain 1 prosentin kasvulukuja ja jopa väestömäärän vähenemistä vuoden 2010 paikkeilla.
Kuten tunnettua, nämä ennusteet eivät toteutuneet. Joka tapauksessa Kennedy katsoi, että väestön paisuminen aiheuttaisi sen, ettei nykyisiä kulutustapoja ja –tasoa voisi pitkän päälle säilyttää.
Tosiasiassahan ne ovat huomattavasti kasvaneet.
Väestönkasvu joka tapauksessa oli ja on se kirjoitus seinällä, jonka jokaisen tulevaisuuteen katsojan on pakko nähdä. Vieraan väestön siirtyminen kasvualueilta väestökadon Eurooppaan oli yksi odotettavissa oleva ilmiö. Kestäisivätkö ns. länsimaiset arvot sitä ja koko läntisen maailman suhteellista pienenemistä, oli toinen ja edelliseen liittyvä.
Se toinen suuri ongelma oli ympäristö, joka tietenkin liittyi mitä läheisimmin tuohon ykkösongelmaan eli väestönkasvuun.
Muiden kysymysten ohella myös Kennedyä kiinnosti suuresti kasvihuoneilmiö ja ilmaston lämpeneminen, joka saattaisi nousta 1-4,5 asteeseen.
Viiden asteen nousu lopettaisi muun muassa riisintuotannon, ellei geeniteknologia ehdi kehittää uusi lajikkeita. Toisaalta sadot eräillä alueilla paranisivat.
Silloin luultavasti myös merenpinta nouseisi. Metrinkin nousu aiheuttaisi väistämättä liikettä sen uuden ylijäämäväestön keskuudessa, joka usein keskittyy juuri matalille rannikkoalueille. Toki muitakin ympäristön uhkia ja ongelmia on: otsonikerrosta syövät freonit, metsiä vaurioittavat happosateet, pohjavesivarastojen ehtyminen…
Miten tuollaiseen tulevaisuuteen olisi valmistauduttava?
Kennedy referoi kiinnostavasti The Economistin artikkelia vuodelta 1930, jolloin maailmassa oli noin 2 miljardia ihmistä. Silloinkin riitti aihetta synkkyyteen, suuren lamakauden tunnelmissa.
Nyt ollaan kuitenkin aivan toisenlaisten ongelmien edessä.
Hyödykkeitä tuotetaan jälleen liikaa, mutta nyt on vastassa luonto. Jos ihmisiä tulee jopa yli 10 miljardia, ei nykyistä kulutustasoa voida ylläpitää tai edes puoltakaan siitä.
Myös kutistuvien reunaehtojen vaikutus politiikkaan on laskematon. Maailmanhallitus olisi toivottava asia, mutta missä määrin kehityksen epätasaisuus antaa sille tilaa?
Kaikenlaistahan voidaan tehdä tulevaisuuteen valmistauduttaessa. Yksi välttämätön asia on ”julma, mutta välttämätön” ylikansoitetuista maista kehittyneisiin maihin tulevien siirtolaisvirtojen pysäyttäminen.
Tähän voinee lisätä, että holtittomalla muuttoliikkeen sallimisella ne vasta julmat vaikutukset olisivat…
Naisten koulutuksen lisääminen vähentää lapsilukua ja siihen on tietenkin panostettava.
Mutta kaiken kaikkiaan poliittinen puuttuminen kehitykseen saattaa aiheuttaa myös aivan ennakoimattomia seurauksia. Todennäköisesti edessä ei ole uusi maailmanjärjestys, vaan rauhaton ja pirstaleinen planeetta, arvioi Kennedy.
Mutta yritettävä on. Ellei mitään tehdä, ihmiskunta voi syyttää vain itseään. Jos se mieltä rauhoittaa, voi vaikka pyöräillä autoilun sijasta, mutta onhan se vain symbolista korviketoimintaa. Ellei väestönkasvulle tehdä mitään, on muukin pelkkää näpertelyä.


24 kommenttia:

  1. Tosiasia on että meitä turhanhuokailijoita on nyt telluksella liika,kysymys kuuluukin ketkä meistä liikaa ovat.
    Ilmeisesti me kaikki,niin köyhät kuin rikkaat,paitsi varakkaat.
    Toisaalta suomalaiset tieteilijät ovat keksimässä positivsta ratkaisua niin ylimääräisesti huokaillun hiilidioksidin ja myös ylimääräiseksi kasvaneen populaation ravinnonsaanti ogelmaan.
    Kasvatetaan bakteereita hiilidioksiidillä ja saadaan siitä proteiinia,ravitsemaan ylimääräisiä,turhia huokailijoita.

    VastaaPoista
  2. Paul Kennedy on ollut äärimmäisen pätevä trendien arvioija: vuosiluvut eivät ole pitäneet, mutta lähes kaikki tämän arvioimat kehityssuunnat täyttävät toteutuvan.

    Väestönkasvu on todellakin kaikkien ongelmien ns juurisyy. Aikaisemman historian valossa pelkään, että ratkaisuna ei tule olemaan mikään valistunut maailmanhallitus vaan armoton eri valtioiden ja kansojen taistelu yhä hupenemiksi käyvistä resursseista. Mitä erityisesti siirtolaisuuteen Afrikasta tulee pelkään, että meillä viher-vasemmiston hegemonian eurooppalaisilla ei ole henkistä kanttia niihin äärimmäisen drastisiin toimenpiteisiin, joita sen pysäyttäminen edellyttäisiin. Nytkin suomalaiset nuoret miehen pyrkivät kilvan reservistä siviilipalvelukseen, "ettei tarvitsisi ampua rynnäkkökiväärillä ihmistä". Tuokaan houkka ei tajua,, ettei sodassa - tai vastaavassa - ihmistä ammuta vaan vihollista!

    VastaaPoista
  3. Minun elinaikanani koko Maapallon kokonaishedelmällisyysluku on pudonnut tasaisesti alle puoleen: vuonna 1955 se oli hieman alle viisi, nykyään hieman alle kaksi ja puoli. Mikään ei viittaa siihen, että trendi muuttuisi.

    Hedelmällisyysluvut ovat suurimmat siellä, missä elintaso on matalin. Afrikassakin syntyvyys kuitenkin vähenee. En voi olla ajattelematta, että suomalaisia ei kauhistuta niinkään mikään Maapallon resurssiongelma kuin se, että Somalian kokonaishedelmällisyysluku on vieläkin kuuden tienoilla.

    Viimeksi näkemistäni luvuista esimerkkejä ovat Portugalin 1,24; Suomen 1,41 ja Kiinan 1,63. Nettouusiutumiseen tarvittaisiin 2,1. Ihmiskunta kokonaisuudessaan lähestyy nettouusiutumislukua ja väestönkasvun pysähtymistä. Afrikka tulee perässä, mutta tulee kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulee tietenkin. Aivan liian myöhässä.

      Poista
    2. Saattaapa olla, mutta se suuri kysymys kuuluukin, riittääkö aika? Kipuilihan se Eurooppakin aikanaan, teollistumisen vauhtiin päästyä ja väestönkasvun kiihdyttyä, pahojen liikaväestöongelmien kanssa, ja sai kuin saikin ne lopulta ratkaistua (nyt jo tuntuu hetkittäin, että hieman tarpeettomankin menestyksellisesti), mutta, mutta...

      Sekin vain otti aikaa hyvinkin vuosisadan, ja siihen ajanjaksoon mahtui mm ajoittain melko väkivaltaista tunkeutumista vieraisiin maanosiin, liikaväestöongelmien laajamittaista purkamista Pohjois-Amerikkaan kaikkine hyvine ja huonoine seurauksineen, kaksi tuhoisaa maailmansotaa, vaikeita poliittisia, taloudellisia ja ympäristöongelmia, jne. Ja lopputulos vaikuttaa toisinaan yhä edelleenkin hieman huteralta...

      Joten onkohan ihmiskunnalla enää aikaa odottaa toista vuosisataa, tai edes kovin montaa vuosikymmentäkään?

      -J.Edgar-

      Poista
    3. Ilmeisesti hyvin jyrkkä muutos tarvittaisiin parinkymmenen vuoden sisällä.

      Poista
    4. Pitäisi kuitenkin olla jokaiselle täysijärkiselle ja vähänkään asioihin perehtyneelle (ainakin harhaisimpia yltiöoptimisteja lukuunottamatta) jokseenkin selvää, ettei tätä jatkuvaa ja yhä laajenevaa kulutuksen kasvua voi yhdistää yhtä lailla jatkuvaan väestönkasvuun, joka ainakin absoluuttisesti jatkuu omalla painollaan vielä useamman vuosikymmenen.

      Mikäli väkimäärän lisäys olisi saatu topattua edes johonkin viiteen miljardiin, niin siinä olisi jo aika monta huolenaihetta vähemmän, vaikka elintasoa olisi nostettu ihan globaalistikin. Tällä menolla edessä näyttäisi lähivuosikymmeninä tosiaan olevan, no sanotaanko vaikka mielenkiintoisia, mutta tuskin kovinkaan miellyttäviä aikoja...

      -J.Edgar-

      Poista
    5. Ja sekin on itseäni suuresti harmittanut ja sydämmelleni käynyt, että siinä missä vielä silloin muinoisella 80-luvulla liikakansoituksesta puhuttiin melko avoimesti tulevaisuudenuhkana, niin nyt koko asiasta ollaan kuin kusi sukassa, vaikka tilanne ei ole siitään ainakaan korjaantunut. Asian yhteyttä nykyiseen poliittisen korrektisuuden™ ilmapiiriin voi tietysti arvuutella myös... Varsinkin kun asian yhteyttä edes tähän (aiheellisestikin) peljättyyn ilmastonmuutokseen ei sen kummemmin haluta myöntää.

      Tuossa vielä minua paremman kirjoittajan tuumauksia aiheen tiimoilta.

      http://jaskanpauhantaa.blogspot.com/2018/07/vitaalit-statistiikat-osa-iii.html?m=1

      -J.Edgar-

      Poista
    6. Ilmastodebattiin pesiytyneellä älyllisellä epärehellisyydellä näyttäisi hyvinkin olevan ihan ilmeinen asiayhteys PK™:n, tuossahan se oikeastaan kuullaan ihan ns hevosen suusta.

      https://yle.fi/uutiset/3-10825443

      -J.Edgar-

      Poista
    7. 60-luvulla väestöräjähdys oli jatkuvana puheenaiheena. Kiinan ja Intian kurjaa tilaa ja vielä kurjempaa tulevaisuutta murehdittiin.

      Poista
    8. Kai tämä sitten on jotenkin niin nähtävä, että niin ilmastosta, väestönkasvusta kuin oikeastaan milteipä mistä tahansa maailman ja sen yhteiskuntien ongelmista puhuttaessa ns kehitysmaille ja -maalaisille annetaan lähinnä institutionalisoidun uhrin rooli, jota käytetään vapaudut vankilasta - korttina.

      Ja yhtä lailla tämä (ainakin tiettyjen) länkkärien vimmainen tarve ja pakkomielle loputtomaan itseruoskintaan pitänee nähdä ikään kuin ylösalaisin käännettynä suprematismina ja omnipotenssiharhaisuutena; itseään kun voi syyttää kaikesta vain sillä edellytyksellä, että todella uskoo olevansa kaikkivoipa. Ruotsissa ja Amerikassa tässä lienee kaikkein pisimmälle päästy for now on...

      -J.Edgar-

      Poista
    9. En nyt viitsi koko kommenttiani toistaa. Kunhan totean, mainitsemiini lukuihin vedoten, että väite "ei ole siitään ainakaan korjaantunut" ei pidä paikkaansa. Ymmärrän kyllä, että olisi mukavaa olla huolissaan vain jostain sellaisesta, jolle voivat varsinaisesti tehdä jotain vain lisääntymisikäiset jossain kaukana.

      Poista
    10. En toki kiistä kommenttisi relevanssia sinänsä. Mutta kuten jo tuossa ylempänä totesin, se avainkysymys on juuri siinä, että riittääkö aika? Mikäli muutos kestää likimainkaan yhtä kauan kuin se vei Euroopassa (n. vuosisadan), se on aivan liian pitkä aika. Eikä liioin ole enää olemassa toista Amerikkaa, johon ns. ylijäämäväestö voitaisiin purkaa lähtömaiden paineita hellittämästä. Varsinkin nuo Afrikalle laaditut väestöennusteet ovat kyllä aika hiuksia nostattavia, siis siinäkin tapauksessa, että mentäisiin ns. parhaan vaihtoehdon kautta. Ja muutenkin näihin tällaisiin ongelmiin reagoimisessa näkyy monellakin tapaa tuo liian vähän ja liian myöhään-asetelma.

      Enkä liioin kiistä länsimaalaisen kulutuskäyttäytymisen yhteyttä esim. ilmastonmuutokseen, mutta silti täytyy ottaa tuossa yhtälössä huomioon myös absoluuttinen ihmisten lukumäärä, siis ihan globaalistikin. Varsinkin, kun tuo materiaalisen elintason reippaanpuoleinen nostaminen näyttää kiiluvan useimpien silmissä...

      No, itseään ei tietysti saisi kehua, mutta siltipä väittäisin, että vaikka juntti olenkin, niin oma elämäntapani lienee kuitenkin kaikitenkin huomattavasti ekologisempi ja luonnonvaroja kuin useimmilla cityhipstereillä ym. tiedostavilla ihmisillä. En nyt ole ainakaan toistaiseksi "lentänyt Intiaan elämään ekologisesti",tms joten aivan erityiseen tuhkanripotteluun en kohdaltani näiltä osin näe suurempaa tarvetta... ;)

      -J.Edgar-

      Poista
  4. Useimmat valtiot, esimerkiksi Suomi ja Afrikan maat, pyrkivät kuitenkin käytännössä maksimoimaan väestönkasvun. Se piristää taloutta lyhyellä tähtäimellä, lisää tarvetta työntekoon ja pitää palkkatason kurissa. Kriisialueilla väestönpaine on tärkeä tekijä. Jostain syystä tästä ei puhuta senkään vertaa kuin väestönkasvusta, korkeintaan syytellään pieniä ihmisiä, jotka eivät osaa pitää kikkeleitään kurissa.

    Lapsiluvun pieneneminen on käytännössä aina parantanut yksittäisten ihmisten elintasoa ja elämänlaatua, vaikka kansakunnan tasolla kasvuluvut olisivatkin jääneet vaatimattomaksi. Näkyy esimerkiksi Japanissa ja toisaalta vaikkapa vanhan suomalaisen kaupungin työväestön nopeana porvarillistumisena.

    On aika selvää, kenen etuja moralistinen puhetapa ajaa. Ei siis ainakaan rivikansalaisten.

    VastaaPoista
  5. Aika moneen orientoitumisen ongelmaan toisi ratkaisevaa selvyyttä se jos itseään valistuneina pitävät ihmiset pystyisivät paremmin jäljittämään oman valistuneisuutensa historiallisen taustan -- oman eurooppalaisen uuden ajan "kartesiolaisen" järkemme premissit, ehdot ja edellytykset.

    Se on nimittäin aika uskomaton asia -- kuinka erityistä ja kuinka valatavn vaikutuksen tämä nimenomainen rationaalisuuden laatu on saanut muutamassa vuosisadassa aikaan. Ihmissuvun miljoonan vuoden kehityshistorian kaikki yhteenlaskettu edistys ei ole tuhannettakaan osaa siitä muutoksesta mikä eurooppalaisen järjen tiedollisin asein on saatu parissa vuosisadassa aikaan.

    Ja tämä järki on siis aivan erityistä. Sillä on ollut omat historialliset ehtonsa, eikä sitä ole ilmennyt historiassa koskaan aiemmin. Sillä on myös loppunsa -- kun sen edellytykset, kuten kielellis-kulttuurinen kansallisvaltio, menetetään, samalla hajoaa se kognitiivinen rakennelma joka on kaiken tiedollisen hallinnan taustalla.

    Siksi tämän kartesiolaisen järjen "ylikasvamisen" (Spengler) vaara on niin todellinen. Viimeinen taisto tullan todellakin käymään "rahan ja veren" -- eli numerotalouden ja reaalitalouden -- välillä. Ja siksi kielellis-kulttuuriset kansallisvaltiot hajottava ylikansallinen talous on niin pirullinen voima -- yhtä tuhoisa kuin mitä tulevat olemaan satojen miljoonien suuruusluokkaan paisuvat kansainvaellukset kehitysmaista, joissa mitään kognitiivisia edellytyksiä minkään eurooppalaisen elämänmuodon hallintaan ei koskaan tule kehittymään.

    Tarvitsisimme siis nimenomaan oman eurooppalaisen ajattelumme historiallisen pohjan parempaa tuntemista. Nyt noidumme ymmärryksemme käyttämällä ylimitoitettuja yleiskäsitteitä (Wittgenstein), jotka tarjoavat meille totuuden ja hallinnan kokemuksia mutta eivät todellisuudessa auta meitä näkemään maailmaa oikein. Vielä houkuttelevamman ekstrapolaation tarjoavat numerot, kuten talouden numerot tai tilastonumerot, joihin hallinnan lisäksi liittyy eksaktiuden valtava harha.

    G H von Wright sanoi kun keskustelimme hänen "Tiede ja ihmisjärki" -kirjastaan, ettei hänellä ole vahvaa uskoa järjen voittoon. Kun seuraa esimerkiksi tällaisia keskustelupalstoja, voi hyvin nopeasti havaita saman: kaikki järjenkäyttö on todellakin omista premisseistään irronnutta. Ymmärrystä noidutaan niin yleiskäsitteillä kuin numeroillakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. -Anteeksi, vaikka olette oikeassa, lukija pahoitti mielensä, joten hän saa pisteet.

      Poista
  6. Asian ydin on todellakin tässä ”Ellei väestönkasvulle tehdä mitään, on muukin pelkkää näpertelyä”. Jos syihin ei puututa, seurausten kauhistelu on pelkkää hurskastelua ja oireiden helpottaminen vain väistämättömän lykkäämistä, jotta se toteutuisi myöhemmin vielä pahempana katastrofina.

    Joskus 60-luvulla, kun väkeä oli 3 miljardia, ravinnon riittävyys oli todellinen huolenaihe. Kehitettiin vihreä vallankumous jota nykyisin nimitetään tehomaataloudeksi. Ravinnontuotanto kyllä lisääntyi, mutta koska väestönkasvua ei pysäytetty, nälkä kolkuttelee taas ovella. Viljelykäyttöön otettavissa olevaa maata vain on nyt vähemmän, kalakannat ovat heikentyneet ja luonnolle aiheutetut ongelmat oleellisesti suurempia. Eikä väestönkasvua ole tällä välillä saatu edes hidastettua. Toki suhteellinen kasvuvauhti on laskenut suunnilleen 2 prosentista yhteen prosenttiin vuodessa, mutta kun väestön määrä on tällä välillä yli kaksinkertaistunut, maapallolle tulee vuodessa enemmän uusia ihmisiä kuin silloin. Ja ne uudet ihmiset tulevat kaksi kertaa täydemmälle maapallolle. Nyt sitten esitetään jonkinlaisena lohduttavana ennusteena, että maapallon väkiluvun kasvu pysähtyisi 11 miljardiin. Onko tämäkään ennuste luotettava, on asia sinänsä, sillä näytöt eivät sitä tue vaan kyse on pikemminkin siitä, että rajapyykkiä on jälleen kerran siirretty eteenpäin. Mutta jos oletetaan, että tuo arvaus toteutuisi, se merkitsisi vielä lähes 4 miljardia lisää. Ja mitä tuo lisäys tarkoittaa luonnolle ja ihmisten hyvinvoinnille, sen päätelköön jokainen itse.

    Pahimman väestönkasvun alue Afrikka on sitten oma kysymyksensä. Meilläkin löytyy suuri joukko ihmisiä, jotka tuntuvat kuivittelevan, että Afrikan väestöongelmaa pystyttäisiin helpottamaan Eurooppaan suuntautuvalla muuttoliikkeellä tai ainakin, että moraalisista syistä se täytyisi sallia. Euroopan pinta-ala on suunnilleen seitsemäsosa Afrikan pinta-alasta, väkiluku 500 miljoonaa ja väentiheys sama kuin Kiinassa. Kuvitelma, että Afrikan väestönkasvun seurauksia voitaisiin ratkoa tai edes millään näkyvällä tavalla helpottaa tuomalla sieltä ihmisiä tälle pienelle Euraasian mantereen niemelle on absurdi. Euroopalle sellaisen toiminnan seuraukset olisivat tuhoisia. Kyllä tuo väestönkasvun ongelma täytyy ratkaista siellä, missä se esiintyy ja osa ratkaisua on tehdä selväksi se, muuttoliikkeen avulla tapahtuvaa väestöongelman ulkoistamista ei tulla sallimaan. Se kun olisi vielä tuhoisampaa ja seurauksiltaan tuskallisempaa kuin moisen järjettömyyden salliminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erittäin hyvä analyysi ja näkökulma. Ainakin Suomen pitäisi osata puolustautua järjettömiltä kansainvaelluksilta. Taas on hallituksessamme tyhmänsorttisia ja sokeita moralisteja.

      Poista
    2. Avainkysymys on 10-11 miljardia ja näiden halu nykylänsimaalaiseen elintasoon: luonnonvarat eivät kertakaikkiaan riitä. Muuttoaallossa Afrikasta taas ei ole kyse harkitusta väestökasvun ratkaisusta vaan hallitsemattomasta ihmislaumojen pyrkimyksestä sinne missä "kultamaan" kuvitellaan olevan.

      Poista
    3. Luonnovarat riittävät muuten mutta ei energivarat. Fuusioreaktorin toimimaan saaminen on ainoa keino tuottaa se suunnaton energiamäärä jonka 11 miljardin ihmisen länsimainen elämäntapa vaatii.

      Poista
    4. "Ainakin Suomen pitäisi osata puolustautua järjettömiltä kansainvaelluksilta."

      Tyypillistä impivaaralaishaihattelus: Siinä vaiheessa kun tuo lauma on Suomen rajoilla on liian myöhäistä. Pysäytyslinja on Välimeri taikka ei-mikään. Siinä on kaksi ongelmaa:

      - mitä Suomi voi ylipäänsä tehdä, että tarvittaviin toimiin siellä ryhdytäään.

      - pelkäänpä, että muutama vauvakuva saa Euroopan viher-vasemmiston heltymään niin, ettei mitään voida tehdä. Ei ymmärretä, että siinä jaetaan omien lasten leipä vieraille.

      Poista
  7. Ootellaan, eiköhän Afrikassa tule joku ebola niittään paljon ivellä porukkaa, ainaki viitteitä alkaa olla siihen, ainoo vaan että saattaapi levitä eruooppaan ..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heikkoonpa - ja meistä riippumattomaan - oljenkorteen turvaat.

      Poista
    2. Oljenkorteen turvaat ?
      Totesin vain että saa nähä millon Afrikassa joku ebola räjähtää, kun viellä on sellasia alueita, jossa keskenään nahistelevat, niin ei ole edes asiaa tukahduttamaan tautia..

      Poista

Kirjoita nimellä.