sunnuntai 14. heinäkuuta 2019

Gourmandise



Poliisiasia?

Eilisen hesarissa muuan lääkäri esitti, että lihavuutta alettaisiin torjua laeilla ja säädöksillä.
Asia on ymmärrettävä ja on ollut monta kertaa mielessäni. Etenkin Amerikan-matkoilla on joskus törmännyt olentoihin, jotka näyttävät suorastaan kuuluvan johonkin toiseen lajiin. Sana elefanttitauti tulee silloin mieleen.
Tässä mainitussa jutussa ehdotetaan veroa energiatiheille elintarvikkeille, kuten sipseille, makeisille ja makeille virvoitusjuomille, mikä kuulostaa yhtä erikoiselta kuin luonnolliselta.
Aikoinaan kai tupakkaa verotettiin myös sen nikotiinipitoisuuden mukaan, mikä oli myös epätoivoinen ratkaisu. Ainahan jokainen nikotinisti saattoi sitten polttaa vastaavasti enemmän.
Jos halusi kunnon henkoset, voi aina napsauttaa filtterin pois ja kiskaista kunnolla henkeen. Ellei sekään auttanut, voi ottaa piipun ja mielellään vielä laajakoppaisen. Jopahan tuli vastinetta rahalle. Valtio ei ollut älynnyt verottaa piippuja niiden kaliiperin mukaan ja sitä paitsi jokaisella piippumiehellä on pora, jolla palotilaa laajennetaan tai ainakin pidetään sen supistuminen kurissa.
On mahdollista, että tuon jutun kirjoittaja on havainnut kalorinälkäisten potilaidensa nauttivan erityisesti siitä sokerihumalasta (?), jonka äkillinen makean virvoitusjuoman kiekaisu antaa. Vastaavastihan hiilihappopitoinen alkoholi antaa miellyttävän täräyksen, kun se imeytyy äkkiä vereen, esimerkiksi samppanja tai olut ja erityisesti nestevajauksen tilassa.
Maallikko kyllä kuvittelee, että se, jolla on kalorinpuutteen aiheuttama nälkä, löytää kyllä konstin syödä ja juoda kyllikseen, maksoi mitä maksoi.
Mitä taas tulee noihin kevytelintarvikkeisiin, ovat ne valitettavasti enimmäkseen sellaista puppua, että niiden syöminen kylläisyyteen asti on enemminkin rangaistus kuin palkitseva toimitus. Laihduttaako tämä kidutus oikeasti, on minusta vielä todistamatta.
Kun leipään pannaan puolet jotakin purua, sen päälle emulsiota, joka on enimmäkseen ilmaa ja vettä ja kaiken kruunaa kumimainen juustonpala, on surkein mahdollinen tapa tyydyttää nälkäänsä löytynyt. Hinta kyllä yleensä on ollut vähintään sama kuin kunnon tavaralla.
Jokainen vanhempi ihminen muistaa vielä, miten juustopaketissa ennen luki esimerkiksi ”rasvapitoisuus kuiva-aineessa vähintään 45%”. Asia oli mahdollista tarkistuttaa, joten jonkinlainen suoja huijaukselta tuohon sisältyi. Nyt ei sellaista ole.
Voi hyvinkin olla, että ns. energiajuomat ja makeat limut viettelevät heikkoja siskoja ja veljiä. Ne voidaan tietenkin valtion mahtikäskyllä kieltää tai käyttöä rajoittaa. Hintapolitiikkaa voinee tässä pitää muiden keinojen rinnalla liberaalina vaihtoehtona, jota näin aluksi käytetään.
Ainakaan vielä ei liene kaavailtu, miten oikean ruokavalion noudattamista valvotaan. Poliisihan on olemassa lakien toimeenpanon varmistamista varten, mutta missä sen valtuudet loppuisivat taitaa olla vaikea kysymys.
Vielä suuri absolutismin (ei viittausta alkoholiin) teoreetikko Jean Bodin uskoi, ettei itsevaltiaalla ole oikeutta tulla kodin kynnyksen yli sanelemaan tahtoaan. Yksityinen ei ollut poliittista.
Nythän virkavalta ymmärtääkseni haluaa istua jo aviovuoteenkin vieressä ja varmistaa seksuaalisen käyttäytymisen nuhteettomuuden, tarvittaessa valtion sanktioilla. Niinpä on vain luonnollista, että se asettautuu myös ruokapöytäämme.
Vanhan renkutuksen mukaan ”sinun lapsesi eivät ole sinun”. Kenen ne ovat, jätetään sanomatta, mutta jokainen ymmärtää, että ne itse asiassa kuuluvat yhteiskunnalle, joka myös on ottanut niistä huolehtiakseen. Tässä asiassa vanhemmat ovat lähinnä toimeenpanijan asemassa, tavallaan virkavastuulla.
Kuten lapsia, tarvitsee yhteiskunta myös aikuisia, joille jokaiselle voidaan hintansa laskea ja lasketaankin. Eri elämäntilanteissa se on erilainen. Kiinnostava on kuitenkin myös kokonaisjalanjälki.
Kun markkinataloudessa eletään, on tietenkin huolehdittava siitä, että jokaisen yksilön kohdalla kannattavuus mahdollisuuksien mukaan toteutuu, mutta joissakin tapauksessa kärsitään suuriakin takaiskuja.
On nimittäin mahdollista, että yksilö syö, juo tai tupakoi itsensä siihen kuntoon, ettei kykene tuottavaan työhön tai pystyy tekemään sitä paljon vähemmän, kuin hänen hoitonsa maksaa.
Koska nykyään ei kehdata suoraan sanoa, mikä tuollaisessa tapauksessa olisi kyseisen yksilön velvollisuus, hänet otetaan siihen myllyyn, joka pyörii maamme ehkä suurinta bisnestä pyörittävissä valtavissa laitoksissa ja maksaa yhteiskunnalle yhä enemmän ja enemmän.
Kuten on kerrottu, tämä prosessi, jonka ajanmukainen pyörittäminen vaatisi jo nyt paljon enemmän rahaa, kuin käytettävissä on, ennen pitkää käy yhteiskunnalle ylivoimaiseksi.
Ikävä tosiasia on, ettei jokaista suinkaan edes yritetä hoitaa kaikkia nykylääkintätaidon mahdollisuuksia käyttäen. Osa on pudotettava jonosta, mutta siitä huolimatta tilanne vain vaikeutuu.
Tästä lienee pakko tehdä se johtopäätös, että elleivät ihmiset tajua, mitä velvollisuuksia heillä on itseään kohtaan (kukapa sen pystyisi sanomaan?), on ruvettava saarnaamaan siitä, mitä velvollisuuksia heillä on yhteiskuntaa kohtaan.
Itse asiassa ajattelumme taitaakin jo sisältää tämän lähtökohdan, mutta jostakin syystä sen sanomista yhä kainostellaan.
Ehkäpä olisi otettava käyttöön iskulauseita, joita ripustetaan näkyville paikoille ja toistetaan yhä uudelleen: ”Sinun ruumiisi ei ole sinun, pysy terveenä loppuun asti!”, ”Sinun läskisi joutuvat viattomat ihmiset maksamaan!”, ”Elleivät elämäntavat ala muuttua, tulee pakkoauttaja kotiisi!” ja niin edelleen.
Mutta onhan näitä vapaamatkustajia ollut aina olemassa. Jo nyt moni pitää sellaista hauskana urheiluna eikä yleinen mielipidekään taida siihen reagoida.
Mutta entäpä, mikäli kerrottaisiin, että liikalihavuus aiheuttaa maailmanlopun? Eihän tämä sinänsä totta ole, mutta kyllä ihan yhtä totta kuin se väite, että sen aiheuttaisi kevytkalorisen punaisen lihan syönti tai muut ruokavalion erikoispiirteet. Mikäli niistä valehdellaan aivan typerästi ja totisella naamalla, niin miksei sitten yksin häpein myös lihavuudesta?
Olennaistahan tässä on sama asia: ei sinun ruokavaliosi ole henkilökohtainen asia, vaan kuuluu politiikkaan. Sen takia valtiolla ei ole vain oikeus, vaan myös velvollisuus siihen puuttua. Ja poliisi on olemassa sitä varten, että velvollisuudet valtiota kohtaan hoidetaan…


18 kommenttia:

  1. Eihän pikkuista mussuttajaa saa syyllistää. Se on yhteiskunnan ja patriarkaatin vika, jos kehomyönteisellä läskit pursuavat housunkauksesta.

    VastaaPoista
  2. En lue Hesaria, joten joudun arvaamaan: Kyseessä oli nuori naislääkäri. Kympin tyttö, jotka nykyään hallitsevat lääketiedettä. Koska varsinaista osaamista ei tarvita missään, vaan ainoastaan käypä hoito- suositusten orjallista noudattamista, nämä tyttöset ovat siirtyneet lääketieteen nopeimmin kasvavalle erikoisalalle, kontrollilääketieteeseen.
    Konsultaatioryhmät ovat degeneroituneet, paitsi vauvaihottumien kuvakavalkadeiksi, jatkuvaksi hyvesignaloimiseksi sillä, että ehdotetaan ja varsinkin ehdotutetaan ajolupien peruuttamista ja tuhmien, pahojen pyssyjen lupien perumisia. Myös kipulääkkeiden lopettaminen on erinomainen hyvesignaloinnin muoto.
    Hyvyys loistaa lääkärikunnassa. Haluan pysyä siitä nykyään mahdollisimman kaukana.

    VastaaPoista
  3. Hyvä arvaus, mutta vanhempi mies se oli.

    VastaaPoista
  4. Kerran YLE esitti prisma-dokumentin, jossa kerrottiin keinotekoisten makeuttajien huijaavan makureseptoreja ja aivojen näin saavan "sokeria tulossa"-viestin. Kun sitä sokeria sitten ei tulekaan, nìin sokeritila jää päälle ja sokeri otetaan jonkun muun tuotteen mukana. Ei ole turhaan sanottu, että maailman lihottavin ruoka-aine on hermesetas. Kaikki sitä syövät on lihavia.

    VastaaPoista
  5. Ihmisellä on tietty lajibiologinen tarve tehottomuuteen - se on jossain mielessä mielikuvituksen eli mm. haaveilun ja muistin ankkureita. Tämä ilmenee esimerkiksi ns. "töissä" ja muissa pakkoraoissa usein eräänlaisina mikrosabotaaseina, eli että tekee asian ainakin x kertaa kaikista kerroista jotenkin piruuttaan eri tavalla kuin olisi absoluuttisen järkevää.

    Tämä onkin luultavasti kokonaisuuden kannalta kaiken kaikkian tehokkaampi työtapa. Muistan kun lunta marketin tasakatolta pudottaessa - aamusta iltaan mentiin edestakaisin kuin Kirvesniemi - "tehokkaammilla" työkavereilla alkoi paljon nopeammin kakoa koko touhu, yksinkertaisesti koska he eivät olleet ymmärtäneet tehottomuuden ja mielekkyyden syvää yhteyttä. Todellisissa kestävyyssuorituksissa, kuten elämässä, ihmisellä on velvollisuus huolehtia järjettömyydestä, tai ainakin siitä, ettei kenenkään ulko- saati "yläpuolisen" suippo järkikäsitys pääse turmelemaan rakentavaa kaaosta.

    Nautintoaineet, joiksi kai sokerin ja vähemmässä määrin rasvankin voi lukea, ovat eräänlaisia inhimillisiä hätähuutoja järjettömyyden puolesta. Ihminen ulvoo niiden käytön myötä kuuta tavallaan, kertoo että haluaisi kuulua - tai siis että itse asiassa hän kuuluukin - mieluummin kosmokseen kuin vaikka "yhteiskuntaan" tai "talouteen."

    Krapulaterveiset ja hyvää sunnuntaita kaikille.

    VastaaPoista
  6. Onneksi poltan nyt yli 60 vuotiaana kolme askia tupakkaa päivittäin. Aloitin 16 vuotiaana. Keuhkot erinomaisessa kunnossa puhaltaessani sairaalan tutkimuksissa johonkin putkeen.
    Aivan mahtava nautinto tämä tupakointi.

    Syön myös liikaa ja suurella vaivalla etsin rasvaista makkaraa. Aikoinaan oli kunnon Suomi-makkaraa. Nykyisin makkarat eivät maistu millee. Joulukinkussakaan ei ole rasvaa. Suolaa saa sentään vielä ripotella kinkun päälle.

    Toisaalta se on valtava säästö yhteiskunnalle tupakoivien ja lihavien kuollessa suht nuorina. Eläkemenoista alkaen.

    Olen myös ottanut käänteisen asuntolainan asuntoani, kesämökkiäni jne vastaan. Nautin elämästäni, naureskelen laihoille tumpeloille ja tuhlailen rahojani. Laihat lapseni pärjäävät ilman perintöä.

    VastaaPoista
  7. Varhaisilla kuolemillaan holtittomasti elävät sovittavat tosiaankin yhteiskunnalle tuottamansa kustannukset, arvaan, että vähintään täysimääräisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuskin vain, jos ja kun tarvitsevat kalliita hoitoja.

      Poista
    2. Jos ennen eläkkeelle pääsyä, tai heti siinä alkuvuosina kupsahtaa,niin valtio säästää ymmärtääkseni pitkän pennin. Sillon elämönsä tupakoinut on ollut arvokas valtiolle noin rahaa ajatellen.

      Poista
  8. Kansainvälisenä trendinä vaikuttaisi olevan läskien syyllistäjien syyllistäminen ja “fat acceptance”. Näin ainakin Yhdysvalloissa.
    https://fi.wikipedia.org/wiki/Fat_acceptance
    Ylipainoisten moralistisesta syyllistämisestä (epäterveellinen elämäntapa kuolemansyntinä) siirrytään kieltämiseen.
    MT

    VastaaPoista
  9. Läski ei tule taivaasta. Läski tulee haarukalla, pullosta ja jäätelötiskiltä. Joskus se vain sipsuttaa hiljaa sohvalle iso sipsipussi kainalossaan.

    VastaaPoista
  10. Lääkäreissä ja sairaanhoitajissa on myös lihavia ja suorastaan läskejä.

    VastaaPoista
  11. "ettei jokaista suinkaan edes yritetä hoitaa kaikkia nykylääkintätaidon mahdollisuuksia käyttäen. Osa on pudotettava jonosta"

    Ikävä kyllä on ollut havaittavissa, että seniorikansalaisten hoidossa, "hoitolinjan valinnassa", on ollut viitteitä tämänkaltaisen passiivisen euthanasian suuntaan: esimerkiksi sinänsä hoidettavan akuutin vaivan vuoksi hoitoon tulleen ruokinta on lopetettu ja siinäpä sitten exitus seuraa ihan luonollista tietä ilman, että lääkärien pitäisi liata käsiään. 

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta voisi ajatella niitä aivokuolleita ja vastaavia potilaita joiden selviytyminen on täysin mahdotonta, mutta heidän elämäänsä pidetään yllä keinotekoisesti kymmenillä miljoonilla euroilla vuosittain. Omaisten tahdosta.

      Poista
    2. Molemissa on kysymys väärästä hoitolinjasta: passiivisesta euthanasiasta vielä toipumaan kykenevälle vanhukselle iän vuoksi sekä elämän pitkittämisestä silloin kuin perusteltua toivoa selviytymisestä ei ole. Kyse on lääkärin ammattitaidosta, johon kuuluu kommunikointitaidosta lähiomaisten kanssa.

      Poista
  12. Ei Suomessa aivokuolleita hengissä pidetä.
    Miten toivoisinkaan, että anorektinen tyttäreni olisi mieluummin vaikka pullea! Terveys- ja ravintoterrorismi hirvittää minua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi virheeni. Koomapotilaista oli kyse. Aivokuolleethan ovat virallisesti kuolleita.

      Poista
  13. Khoai Deo Hải Ninh tại TK 5, Quán Hàu, Quảng Ninh, Quảng Bình là Đặc Sản Quảng Bình nổi tiếng nhất. Khoai deo Hải Ninh, Quảng Bình, loại khoai Deo có nguồn nguyên liệu chính là khoai lang màu đỏ, được trồng trên những cát trắng của Xã Hải Ninh, Huyện Quảng Ninh, tỉnh Quảng Bình. Được xem là Khoai Deo Quảng Bình thượng hạng, khoai deo Hải Ninh nổi tiếng khắp ba miền bởi hương vị thơm ngon hảo hạng mà hiếm có loại khoai deo nào sánh bằng. Nguồn gốc khoai nguyên liệu tạo nên hương vị của khoai deo. Có lẽ chính cái nắng, cái gió từ tự nhiên đã tạo nên hương vị đặc biệt: bùi bùi, vị ngọt lắng sâu trong làm mê mẩn thực khách. Khoai Deo Hải Ninh, Quảng Bình là món quà tinh tế gửi tặng bạn hiền, tri kỷ, gửi gắm biết bao tình cảm chân thành của mảnh đất và con người miền nắng và gió Quảng Bình. Là một người con của vùng đất Hải Ninh, Quảng Ninh, Quảng Bình, Chúng tôi mong muốn được góp một phần nhỏ bé của mình vào việc quảng bá đặc sản quê hương đến mọi miền tổ quốc. Chúng tôi chuyên cung cấp sản phẩm Khoai Deo Hải Ninh với chất lượng vượt trội, được thu mua tận nơi sản xuất. Đảm bảo không sử dụng các chất có khả năng gây nguy hiểm cho sức khỏe con người.Chúng tôi mong muốn được phục vụ quý khách hàng trên toàn quốc một các tốt nhất. Nếu quý khách có nhu cầu mua sản phẩm giá sỉ, vui lòng liên hệ với Hotline để đươc tư vấn
    Thông tin liên hệ Khoai deo Hải Ninh, Quảng Bình
    Địa chỉ: Tiểu Khu 5, thị trấn Quán Hàu, Quảng Ninh, Quảng Bình
    Hotline: 0979.453.416 (Ms Trúc)
    Fanpage: https://www.facebook.com/khoaideongonquangbinh

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.