lauantai 8. helmikuuta 2020

Bullshit



Skitprat

Kun Li Anderson möläytti, että Jussi Halla-ahon luonnehdinta hallituksen piirissä olevista eri suuntauksista oli paskapuhetta, hän tietenkin käytti sopimatonta sanaa. Vähänkös alatyyliäkin politiikassa käytetään.
Lieventävänä asianhaarana voi nähdä, että ruotsissa sana skitprat on miltei salonkikelpoinen sana. Siellähän toki on muutenkin herkemmin kiroiltu myös arvovaltaisissa piireissä. Muistanemme Olof Palmen kuittauksen Espanjan valtaapitäville Satans mördare! ja niin edelleen.
Fan lienee aivan salonkikelpoinen sana ja niin edelleen. Bullshit taitaa kuulua jo suomenkieleenkin ja on merkitykseltään jokseenkin samaa kuin paskapuhe. Silti se on eri sana.
Jokainen kieli on toki omanlaisensa. Saksaksi voi mainiosti sanoa ihmisestä vaikkapa ompeluseurassa, että hän on Arsloch, mutta en kehottaisi ketään käyttämään samaa sanaa suomennettuna ja suomalaisessa ompeluseurassa.
Muistan myös erään tapauksen, jossa ilmeisen vähälahjainen tuomari antoi langettavan tuomion, kun muuan työntekijä oli väittänyt johtajan nimittäneen häntä nartuksi. Johtaja oli kertonut, että tämä meidän työntekijämme on sellainen bitch.
Ja se bitch ei tässä tapauksessa todellakaan ole suomennettuna narttu.
Mutta eivät ne finessit tässä niin hirveän kiinnostavia ole. Kiinnostavampaa on se, että Andersson vältti kokonaan vastaamasta Halla-aholle ja esitti, ettei ymmärtänyt koko asiaa. Sen sijaan hän alkoi puhua ihan muusta, eli siitä, ettei hallitus ole tehnyt syrjäseutuja elinkelvottomiksi.
No ei tietenkään. Olisi jonkinlainen maailmanennätys, jos se olisi sen ehtinyt tehdä ja senhän jokainen ymmärtää.
Mutta ellei tämä väistöliike johtunut ymmärtämättömyydestä tai pikaistumisesta, lienee sen tarkoituksena ollut johtaa huomio muualle. Koska vaalikarjalla yleensä on omat ennakkokäsityksensä, joille he hakevat vain vahvistusta, saattoi Andersson olla varma siitä, että saa raikuvat aplodit, kun panee luun kurkkuun persulle.
Näinhän siinä kävikin. Tästä tulee mieleen anekdootti siitä, miten muuan Jussi oli sosialidemokraattien ehdokkaana ja piti vaalipuhetta, jossa todisteli, että jos oma puolue olisi vallassa, niin olot maassa olisivat paremmat –niin kuin nyt tuollakin Ruotsin tasavallassa.
Muuan maisteri sattui olemaan kuulijoiden joukossa ja hiisi väliin: -Eihän se Ruotsi mikään tasavalta ole, siellähän on kuningas!
Jussi tuota vähäsen mietti ja sanoi sitten painokkaasti: -Vai ettäkö muka kuningas! –Ei oo, eikä oo koskaan ollukkaan!
Maisteri ei tuosta osannut muuta kuin lysähtää paikalleen ja katsella hölmistyneenä ympärilleen.
Tauolla ukot sitten tupakoidessaan totesivat: -Kylläpä pani Jussi jauhot suuhun  tuolle maisterille
Mutta tässähän puhutaan jo enemmän asioista kuin sanoista. Sanat ovat kuitenkin nyt politiikassa se suuri juttu, josta riittää puhetta valtakunnan ylintä tasoa myöten. Yleiseksi vaikutelmaksi jää, että niistä ollaan  e-r-i-t-t-ä-i-n  huolestuneita –tai ollaan olevinaan.
Aarno ”Loka” Laitinen puhui aikoinaan nipistelytieteestä viitatessaan niihin, lähinnä postmoderneihin tutkimusaloihin, joiden mielenkiinto kohdistui lähinnä erilaisiin loukkaantumisiin ja ainakin väitettyihin mielensä pahoittamisiin. Todettakoon, etteivät tutkimuksen keskiössä olleet höperöityvät eläkevaarit.
En ole enää vähään aikaan nähnyt tätä termiä käytettävän ja pidän mahdollisena, ettei sitä enää uskalleta tehdä, ehkäpä juuri mielensä pahoittavien nostaman syytteen pelossa.
Se on sääli, sillä termi on harvinaisen osuva.
Uusimmasta Suomen Kuvalehdestä huomaan, että siellä kolumnisti kirjoittaa otsikolla Solvaaminen on painostusta. Tämän yllättävän johtopäätöksen näyttävää oikeuttavan muutama letkautus, eritoten erään kansanedustajan eräästä aikuisesta poliisikomisariosta twitterissä käyttämä nimitys munaton nillittäjä.
Kirjoittaja pitää absurdina uutisoida somehäirintää –ilmeisesti juuri tällaista- yksittäisten henkilöiden välisenä nahinana. Tänä aikana näet lukuisat tutkimukset osoittavat vihapuheen isoksi demokratiaongelmaksi.
Asiantuntijaryhmä kuulukin vaatineen poliitikoilta päättäväisiä toimia ongelmaan puuttumiseksi.
Somehäirinnän uutisoiminen henkilöiden välisenä nahisteluna palvelee kirjoittajan mielestä tätä agendaa, koska se hämärtää vihapuheen mieltämistä yhteiskunnalliseksi ongelmaksi.
Tällöin kuulemma hämärtyy, että häirintä… on vallankäyttöä, jossa joitakin henkilöitä ja näkemyksiä pyritään vaientamaan…
Kyllähän se ilmeiseltä näyttää, että liikkeellä nyt on kovasti halua vaientaa joitakin mielipiteitä ja ettei asiassa liiemmin keinoja kaihdeta. Jopa yleinen syyttäjä (!) on kuin onkin onnistuttu mobilisoimaan asiaan mukaan ja näyttää ihan siltä, kuin asialle haluttaisiin nyt vielä antaa tieteenkin siunaus.
Tämä on kovin valitettava asiain tila. Mikäli poliittiset piirit eivät kavahda puuttumista sananvapauteen, mukaan lukien kaikkien mahdollisten sanojen käyttö, ne sahaavat omaa oksaansa ja mikäli tutkijat menevät tieteen nimissä tukemaan tällaisia yrityksiä, he vievät pian lopunkin siitä arvovallasta, joka sanalla tiede joskus oli.
Tuossa Suomen Kuvalehden jutussa huomiota herättää, että kirjoittajalla näyttää olevan suuri halu kieltää mehevien, kansanomaisten ilmausten käyttö ja peräti leimata se painostukseksi ja vaaraksi demokratialle.
Tämä on jo sen tason käsitekikkailua, ettei se jää missään tupaillassakaan huomaamatta. Kyllä politiikasta kirjoittavilta täytyy edellyttää yleisönsä kunnioittamista.
Mitä muuten tarkoittaa, jos jotakuta sanotaan munattomaksi nillittäjäksi?
Itse törmäsin tuohon munaton-sanaan ensimmäisen kerran lukiessani D.H. Lawrencen romaania Lady Chjatterleyn rakastajaa vuoden 1961 käännöksenä. Siinä tosin puhuttiin munista monikossa. Englannissahan tuo ilmaus to have balls on normaalikieltä.
Itse asiassa vasta 2000-luvulla näyttäisi tulleen tavalliseksi sanoa, että jollakin on munaa. Aivan erityisesti tyttöyhtyeillä sitä kuuluu nykyään olevan…
Yhtä hyvin englanniksi voitaisiin sanoa, että jollakulla on sisua (guts), vaikka eihän se ihan sama ole. Elimiin viittaava ilmaus nyt kuitenkin.
Jos siis jotakuta suomeksi sanotaan munattomaksi nillittäjäksi, katsokaamme, miten sama asia sanotaan Jumalan äidinkielellä. Urban dictionary has this to say: Someone who says shit about you behind your back gossips whispers slates you but don't have the balls to say it to your face…
Hetkinen, tuliko tästä nyt niin kauhea, etten uskalla sitä kääntääkään?
Mutta eihän se ole edes tarpeellista.
Samat sanat eri kielellä eivät ole sama asia, mutta eivät tässä tapauksessa myöskään aivan eri asia. Kyllä kyseessä on vain pieni sävyero.
Kiinnostava kysymys on, kehtaisiko joku englantia puhuvassa maassa nostaa äläkkää siitä, että hänestä sanotaan, että he actually has no balls but is just howling like a baby.
Joku tylsempijärkinen saattaisi kai sellaiseenkin erehtyä, mutta jos hän vielä sotkisi asiaan sananvapauden ja vaatisi päättäväisiä toimia, taitaisi hänen uransa olla lopussa…
Argumentum ad hominem on aina ollut huonossa maineessa eikä se, että joku todella olisi munaton nillittäjä vielä todista, etteikö hän voisi olla oikeassakin. Myöskään minkä tahansa analyysin leimaaminen vaikkapa paskapuheeksi ei millään tavalla vakuuta ketään järjellään ajattelevaa.
Varmasti on sellaisiakin, joilla hyvin riittää, että vastustajalle pannaan jauhot suuhun, olipa keino sitten minkä arvoinen tahansa. Helppohintaistahan se on, mutta ettäkö peräti rikollista? Ja oikein päättäväisiä toimia vaativaa…?
Mihin tätä maata oikein ollaan hivuttamassa?


26 kommenttia:

  1. Islamisaatio on Suomessa jo niin pitkällä, että kristittyjen vainoaminen on alkanut oikein viranomaisten toimesta. Tämä ei pääty hyvin. Kirkkommekin vaikenee. Piispamme suorastaan pelkäävät avata suutaan. Onko asia niin, etteivät piispamme usko Jumalaan vaan tarrautuvat vaikenemalla kiinni noin 100.000 euron vuosiansioidensa pelastamiseksi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirkko ymmärtää muslimeita ihan hyvin, osa haluaa jopa majoittaa paperittomia tiloihinsa. Asia jakaa mielipiteitä, mikä on hyvä asia.
      Joten vastaan kommenttiisi kirjoituksen otsakkeella. Ei milllään pahalla, muttei nyt kovin hyvälläkään.

      Poista
    2. Kirkkomme häpeällisellä tavalla nöyristelee kuviteltua(?) poliittista valtavirtausta. Missä ovat piispat nousseet puolustamaan Päivi Räsästä? Missä esim kirkkohallitus on ottanut kantaa kritittyjen vainoamiseen ja murhaamiseen muslimimaissa? Miksi ei esim piispat puolusta koulujen joulujuhlien järjestämistä kirkoissa?

      Tällainen vaikeneminen on käsittämätöntä pelkuruutta. Kristinuskon puolustaminen taitaa olla liian radikaalia?

      Poista
    3. Hyviä kysymyksiä ja varmasti valideja. Olen iloinen, että puolustat itsellesi tärkeitä asioista, hyvä! Samaa mieltä siitä, että luterilaisuutta pitäisi tukea Kirkon osalta enemmän, Suvivirsi on siitä hyvä esimerkki. Meille tulijat mukautuvat terveeseen isänmaallisuuteemme, johon luterilaiuuskin kuuluu. Suvivirsi on perinteikäs tapa juhlistaa suomalaisuutta kouluissa, sen pitäisi minustakin kuulua sinne, eikä maahanmuuttoa harjoitellessa sitä saisi uhrata harjoittelun vuoksi.
      Muslimeita on tosiaan maailmassa hyvin paljon ja suurin osa heistä ovat tavallisia rauhallisia ihmisiä. Jos islamin kytkee automaattisesti terrorismiin, maailmaa näyttäytynee 1,4miljardin muslimin rinnalla aika pelottavana paikkana. Itse haluan suunnata voimat terveempään suomalaisuuteen, en tuntemattoman pelkoon. Toivon sullekin samaa.

      Poista
  2. Paljon kysymyksiä mutteivat ne ole edes relevantteja.
    Sen sijaan se on huomionarvoista, että blogisti on löytänyt urban dictionaryn. Viihdyttävää päivänjatkoa. Muista varata alkomaholia lähettyville kaiken varalle.

    VastaaPoista
  3. Oli kyllä naurettavan hyvä kirjoitus! Hah! :)

    VastaaPoista
  4. "Mitä muuten tarkoittaa, jos jotakuta sanotaan munattomaksi nillittäjäksi?"

    Kuulemma Castro olisi Kuuban kriisin lopputulokseen mitä ilmeisimmin petyttyään käyttänyt Hrustsevista jossain palopuheessaan määritelmää, että tällä ei ollut riittävästi "cojones", mikä tarkoittaa osimoilleen tuota samaa. Tosin, latinalaisen macho-mentaliteetin kontekstin tuntien, siinäpä vasta solvausta kerrakseen. Ja hups, taisipa tulla tässä samalla sorruttua myös kulttuurisen stereotypian viljelemiseen, ja sehän on jo vähintään perisynnin (rasismin) esiaste, joten paree lopettaa moinen nipistelytieteily, ennenkuin joku parempi ihminen™ mielensä pahoittaa... ;)

    -J.Edgar-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Antti Eskola-vainaa ihmetteli niitä stereotyyppien vihollisia. Siinä sitä samalla irtaantuu järjestäkin, joka kyllä saattaa olla ns. vapauttavaa.

      Poista
  5. En tiedä tuntuuko vain, mutta onko suomen kuvalehden taso laskenut viime vuosina? Seura-lehti? Muistuttavat hesaria nykyään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen taso on laskenut jo vuosikymmeniä. 80-luvulla luin sitä vielä mielelläni, mutta enää en kykene.

      Poista
  6. Sapeli-Simonen käytti varsin omaperäistä ilmaisua "kireäpieruiset paskanärhet".

    VastaaPoista
  7. Syvyysperspektiivin ilmestyminen maalauksiin myöhäisgitiikassa ja mustan surman jälkeen varhaisrenessanssissa oli ratkaiseva askel eurooppalaisen ihmisen individualisaation tiellä, joka johti sitten "kartesiolaiseen" paradigmaan, subjektin ja objektin vastakkain asettumiseen ja vuoropuheluun, jonka tiedollisin ilmentymä oli empiirinen tutkimusmetodi.

    Ja tuossa uudessa, nimenomaan visuaalisen kognition hallitsemassa tiedollisessa ajattelussa juuri "kuvauksen" ja "selityksen" toisistaan erottaminen oli se toimivin, uutta tositietoa tuottava mekanismi.

    Oman aikamme humanististen akateemisten harrastusten rappeutuneisuus näyttäytyy juuri siinä, että jo todellisuutta kuvaaviin lähtökohtaisiin käsitteisiin sisältyy ismi-identifioitumista, arvotuksia ja tulkintoja. Ikään kuin kartesiolaisen paradigman "tarkkailija" ei enää pystyisikään asettumaan raamin ulkopuolelle etäisyyttä ottamaan.

    Ne ovat hyvin pieniä kuplia eurooppalaisen uuden ajan ajattelun isossa padassa, nämä poliitikkojen, hmmm, ilmavaivat. Myös suurten, oikeasti valtaa omaavien poliitikkojen, ei vain näiden itsetärkeiden impivaaralaisten. Meillähän presidentti osoitti juuri inhimillisen pienuutensa puhumalla mitään tietämätöntä bullshittia "vihapuheista", ja Li Anderssonin hallitsematon puheenpapatus haiskahtaa ihan samalta.

    VastaaPoista
  8. "Andersson vältti kokonaan vastaamasta Halla-aholle ja esitti, ettei ymmärtänyt koko asiaa. Sen sijaan hän alkoi puhua ihan muusta, eli siitä, ettei hallitus ole tehnyt syrjäseutuja elinkelvottomiksi...Väistöliike johtunut ymmärtämättömyydestä tai pikaistumisesta, lienee sen tarkoituksena ollut johtaa huomio muualle."

    Olisiko liian occamilaista ajatella, että Andersson yksinkertaisesti suoritti aivan normaalin poliittisen manööverin: kun Halla-aho löysi nykyhallituksen todellisen kipupisteen eli kepun eriävät mielipiteet monesta kysymyksestä ja alenevan gallup-kannatuksen, oli pakko väistää kipeä kysymys. Jos nimittäin kepun kannatus ei lähde nousuun, en usko, että tämä hallitus istuu pitkään, semminkään jos työllisyys ei nouse ja rahat on jo etukäteen käytetty.

    VastaaPoista
  9. "Mihin tätä maata oikein ollaan hivuttamassa?"

    Minä sanoisin pikemminkin, että sitä ollaan pitäyttämässä siinä hillityssä puhetavassa, joka on ollut Suomessa poliittisena perinteenä. Hivuttamassa johonkin ikävään suuntaan sitä ovat eräät perussuomalaiset poliitikot ja heistä vielä äärimmäiset suunnat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perussuomalaisten demonisointi on kovin kummallista. Mitä vikaa mukamas on kansallismielisessä isänmaallisuudessa?

      Ihme ja kumma, kun Kokoomuksessa on Antti Häkkänen lopultakin herännyt todellisuuteen. Orpon arvopohja on tyhjän päällä.

      Poista
    2. Hillitty poliittinen puhetapa suomalaisena perinteenä?

      Kuulisin tuosta mielelläni lisää - en mutua vaan ihan faktaa.

      Itse olen törmännyt varsin riehakkaisiin sitaatteihin 1920-, 1930-, 1940-, 1950-, 1960-, 1970-, 1980- ja 1990-luvuilta. Ja tämä vuosituhathan jo tiedetään.

      Kyllä tässä taitaa olla kysessä se, että "oikeistopopulistien" nousu koetaan uhaksi, koska se pahimmillaan voisi sotkea ikimuistoisen nautinnan sulle-mulle -systeemissä ja mm. poliittisissa virkanimityksissä. Demarin papereilla ei enää saisikaan akateemista virkaa ja kokoomuksen tonttiakin haastetaan pahasti (koska se on luopunut arvoistaan)?

      Poista
    3. Niin, kyllä eduskunnassa on meilläkin puhuttu ronskisti. Muissa maissa on usein parlamentissa myös tapeltu ja härskit välihuudot olleet normaalia toimintaa.

      Poista
    4. Kysymys onkin siitä, haluammeko mennä tuohon suuntaan ja matkia blogissa kuvattua ulkomaista puhetapaa vaan pysyä omassa perinteessä.

      Isänmaallisuudessa ei ole mitään vikaa silloin kuin se Suomen rakastamista, arvostamista ja hyväksi työskentelyä, tarvittaessa jopa kuolemista eikä helppohintaista uhoamista ja suunsoittoa. Kekkosen sanoin "arvaa oma tilasi, anna arvo toisillekin".

      Intressipohjainen politiikka ("sulle-mulle") eli erilaisten yhteiskunnallisten etujen yhteensovittaminen taas tuottaa pitkällä välillä enemmän yhteiskunnallista hyvää kuin identiteettipohjainen huutelu omista siiloistaan: onko milloinkaan käynyt niin, että tuollainen "keskustelu" olisi vakuuttanut vastapuolen muuttamaan mieltään. Kas kun arvoista ja identiteetistä ei ole mahdollista päästä keskustelulla yksimielisyyteen.

      Loukkaava puhetapa, joka oli blogin aihe, on omiaan kärjistämään yhteiskunnallista keskustelua sen sijaan, että pyrittäisiin etsimään pienin yhdistävä tekijä realipolitiikan pohjaksi.

      Poista
    5. Tarkennus: Tarkoitin sulle-mulle -politiikalla sitä, että vanha kaarti on tottunut jakamaan virat, rahat ja vallan vain keskenään. En oikeaa parlamentaarista demokratiaa, missä tehdään kompromisseja kaikkien ääniä saaneiden osapuolten kesken, ei vain sen vanhan kaartin kesken.

      Sulle-mulle -vanhakaarti on nyt kauhuissaan, kun pöytään on tulossa uusia jakajia ja yrittää siksi tukkia noiden tulokkaiden suut kriminalisoimalla heidän puheensa ja poliittisen viestinsä yksittäisiin sanoihin ja muihin keinotekoisuuksiin vedoten. Kovasti uusi ja muutos pelottaa.

      Selvyyden vuoksi: Todelliset tappouhkaukset ja ihan oikeat kunnianloukkaukset ovat eri juttu. Niistä sopiikin tuomita. Mutta tolkku ja suhteellisuudentaju tässäkin on tarpeen.

      Poista
    6. ""Loukkaava puhetapa ... on omiaan kärjistämään yhteiskunnallista keskustelua sen sijaan, että pyrittäisiin etsimään pienin yhdistävä tekijä reaalipolitiikan pohjaksi.""

      Itse asiassa loukkaavan puhetavan vaihtoehto on niin sanotun "poliittisen korrektiuden" varjeleminen, joka takaa vain sen, ettei edes mitään "pienintä yhdistävää tekijää" voida hahmottaa.

      Siellä missä poliittista korrektiutta vahvimmin on vaalittu, siellä Tsernobylin insinöörien viestit leimaattiin vihapuheiksi, siellä coronaviruyksesta varoitellut lääkäri Li Wenliang tuomittiin vihapuheista, ja siellä suomalaisia "kansanryhmää vastaan kiihottaneita" kriittisiä ihmisiä tuomitaan koska tohtivat varoituksiaan tuoda julki.

      Ja mitä vahvempi puhumattomuuden pinta yhteiskuntaan saadaan "loukkaamisen" pelossa syntymään, sitä vihaisempia ovat puheet jotka yrittävät tuon pinnan puhkaista. Ja sitä vahvempia vastatoimia sensuuriviranomainen kehittää. Ja se kierre ei todellakaan johda mihinkään yhdistäviin tekijöihin, vaan totalitarismiin.

      Poista
    7. No nyt ymmärän Matiaksen logiikkaa. Kuvattu on ikivanha uusien tulokkaiden ongelma: ei koskaan vanhojen toimijoiden puolesta ole suhtauduttu uusiin tulokkaisiin, jotka haastavat vanhat mieluisasti. Ratkaisu on aina ollut se, että kun uusi on ollut riittävän vahva, sille on lopulta raivattu tilaa vallan pöytiin. Esimerkki: demarit 1920-luvulla ja SKDL 1944 jälkeen. Uusvasemmisto 1960-70-luvuilla. Jos persujen kannatus säilyy, sama tapahtuu myös heille. Rydmanin puheet ovat selvä merkki kokoomuksen piirissä tapahtuvalle uudelleen arvioinnille. Syyksin on selvä: kumman kanssa kokoomukselainen talouspolitiikka onnistuu paremmin persujen vai vihervasemmiston.

      Poista
  10. Vasemmisto rakastaa monopoleja, tosin vain omia monopolejaan. Tämä pätee myös möläyttelyyn, vihapuheeseen ja väkivaltaan, joista kaikista vasemmisto omaa mielestään sen paremman ja suorastaan ainoan oikean version. Vasemmistolaisuuteen kuuluu myös laumahenkisyys, on kuulunut Ranskan vallankumouksen ajoista asti. Tärkeää ei ole mitä sanoo tai onko siinä mitään tolkkua. Tärkeää on, että säilyttää hyökkäävän sävynsä ja jatkaa pajatustaan, tuli mitä tuli. Tätä reseptiä on noudattanut myös Li Andersson, Suomen politiikan Hyacinth Bucket, jolla pokka pitää, olivatpa jutut miten korneja tahansa. Erona Suomen ja Britannian välillä on se, että Suomessa tuolla menetelmällä saadaan jopa seurailijoita, Britanniassa herätetään lähinnä kiusaantuneisuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh muuta sitten äkkiä Britanniaan - kun sinne vielä pääsee.

      Oikeisto taas rakastaa vapaata kilpailua - siksi kunnes konkurssi uhkaa. Silloin vaaditaan valtiota (=veronmaksajia) apuun (vrt subprimekriisi 2008).

      Poista
  11. "Noh, muuta sitten äkkiä Britanniaan - kun sinne vielä pääsee."
    On käsittämätöntä, miten kummallisesti brexitiin jotkut suhtautuvat! Ei Britannia ole mitenkään sulkeutumassa. Euroopassa on aina matkustettu ja muutettu, vaikka EU:n kaltaista viritystä ei ole ollutkaan.

    VastaaPoista
  12. Ei se ainoastaan Halla-aho ole, jonka sanomisia Li voisi tulkita paskan jauhamiseksi.
    https://beta.oikeamedia.com/o1-131400
    https://moottori.fi/liikenne/jutut/politiikkapaperi-hallituksen-paastotavoitteet-voimistaa-maaseutujen-autioitumista/?fbclid=IwAR1JuwU00u-MKm6tK6IeDsjQCiltQC5PTf8Wi1fEWS6YTvEqEwDC1mi20ZE

    "Mihin tätä maata oikein ollaan hivuttamassa?"
    Tuskin kukaan tietää mihin, mutta suuntana näyttää olevan läntinen naapurimaamme.
    https://pt-media.org/2020/02/08/peter-springare-klaanit-hallitsevat-ongelma-alueita/

    Ehkäpä joku historiantutkija joskus tulevaisuudessa kirjoittaa kirjan "Tie Tukholmaan", ja silloin asiat virallisesti selviävät.

    VastaaPoista
  13. Roosevelt taisi nimittää diktaattori Somozaa "meidän paskiaiseksemme".

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.