maanantai 10. helmikuuta 2020

Keppiteoria



Vihaisuuden synty

Jo usean vuoden ajan on tietyillä tahoilla tolkutettu vihapuheen vaarallisuutta: sehän näet muuttuu jossakin vaiheessa vihateoiksi.
Tätä omalaatuista porttiteoriaa on perusteltu aivan erityisesti Ruandan kokemuksilla: kun tutut ja hutsit nimittelivät toisiaan halventavilla nimityksillä, ikään kuin muuttaen vastapuolen torakaksi tai muuksi tuhohyönteiseksi, seurasi ihmisten aivoissa yhtä nopeasti kuin loogisesti se johtopäätös, että tuholaiset on tapettava, likvidoitava, kuten asia äärivasemmistolaisessa perinteessä esitetään.
Eipä siinä sitten enää jäänytkään ihmisille muuta kuin ryhtyminen sanoista tehoihin. Näin syntyi kansanmurha Ruandassa. Milloin siis meillä, kun jo täälläkin ollaan tuolla kehityksen ensimmäisellä asteella?
Itse vihapuheen määrittely on meillä vielä jäänyt tekemättä, vaikka liikkeellä on epävirallisia versioita (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=vihapuhe ). Olennaista näyttää olevan, että vihapuhe on sellaista vihaista puhetta, joka pohjautuu suvaitsemattomuuteen. Virallinen muotoilukin lienee pian tulossa ja pelkään pahoin, että sille on vielä paljon poliittista käyttöä.
Jos jonkun mielestä on ihan OK, että ihmisten puheita ruvetaan jyvittämään sen mukaan, millaisia motiiveja niiden taakse kätkeytyy, viihtynee hän erinomaisesti siinä Orwellin maailmassa, jossa kansalaisten moraalituntojen sääntely on valtion mitä suurimman huolenpidon kohteena. Siinä maailmassa henkilökohtainenkin on aina poliittista. Mutta sehän onkin ihan luonnollista, eikös?
Käytännössä Neuvostoliitto ja Kiina yrittivät edetä tuota tietä mahdollisimman pitkälle, mutta joutuivat perääntymään. Nyt tämä asia on näemmä jo meilläkin unohdettu, sikäli kuin sitä on koskaan edes ymmärretty.
Kun ainoa oikea totuus nyt on sitten meidän hallussamme, ei sen kaikkien korollaarien toimeenpanossa säästetä mitään kustannuksia sen enempää kuin säästettiin aiemmissa totalitaarisissa valtioissa. Totalitaarisen logiikan mukaan muu ei ole edes mahdollista. Nollatoleranssi tai ei mitään.
1960-luvun kultaisina vuosina, kun yhteiskuntien tieteellinen ohjailu näytti helpolta kuin heinänteko, sai minunkin ikäluokkani opiskella myös George Homansin teorioita ihmisen käyttäytymisestä.
Muuan Homansin teesi, jonka itse kansantaiteilija M.A. Numminen lauloi levyllekin, oli teoria vihaisuuden synnystä (tässä englanniksi): Proposition A: When a person's action does not receive the rewards as expected, or receives punishment he did not expect, he will be angry. He becomes more likely to perform aggressive behavior , and the results of such behavior become more valuable to him."
Suomalaisessa käännöksessähän puhuttiin (emotionaalisista) investoinneista, mutta asian ydin on siis siinä, että tilanne koetaan epäreiluksi.
Se, joka on ollut tekemisissä lasten kanssa, ymmärtää, että oikeudenmukaisuuden vaatimus kuuluu ihmisen perusasetuksiin ja ilmenee jo varhain. Se on erittäin kova vaatimus ja muistamme, että valistusaikana filosofit väittivät, että se koskee jopa kaikkivaltiasta Jumalaa.
Jos sitä loukataan, seuraa vihaisuutta, joka ilmenee sekä murjotuksena että itkuna ja hammasten kiristelynä ja vastaavina epäystävällisinä reaktioina. Mahdollisuuksia on monia ja ne riippuvat ikäkaudesta.
Itse asiassa Homansin johtopäätös on aivan triviaali ja muistan, että sille jo aikanaan naureskeltiin yleisesti, niin tosi kuin se onkin. Mikään ei kuitenkaan ole liian itsestään selvää, kun politiikka on kyseessä. Esimerkit totalitarismin piiristä osoittavat liiankin hyvin, että kaikkein ilmeisimmätkin asiat voidaan kääntää päälaelleen ja saada asialle yleinen –ainakin näennäinen- hyväksyntä.
Homansin kyseinen esimerkki toki liittyy vain yhteen sellaiseen mekanismiin, joka tuottaa vihaisuutta. Laajemmin ajatellen kyseessä on turhautuminen. Vihaisuutta voi siis hyvin syntyä myös sosiaalisen kentän ulkopuolella: ihan vain siitä, että henkilö yhä uudelleen turhaan yrittää suorittaa jotakin tehtävää, joka vain ei ota onnistuakseen.
Silloinkin syntyy helposti vihaista puhetta ja jopa suorastaan karkeita kirouksia, vaikka niiden kohteena ei olekaan mikään poliittinen päättäjä.
Homansia mukaellen voisi laajemminkin etsiskellä vihaisuuden alkulähteitä vaikkapa eläinkokeilla. En ole empiirisesti asiaa tutkinut, mutta oletan, että mikäli annamme koe-eläimelle, esim. apinalle tai koiralle toistuvasti epämiellyttäviä ärsykkeitä vaikkapa tökkimällä sitä yhä uudelleen kepillä, se alkaa käyttäytyä vihamielisesti ja jopa hyökkäävästi.
Tämä itse asiassa vahvistaa vanhan sananparren: Cet animal est très méchant: Quand on l'attaque, il se défend. –tuo elukka on hyvin ilkeä, se puolustautuu, kun sitä vastaan hyökkää…
Tämä periaatehan tuli yhä uudelleen julki niissä kuvauksissa, joita kommunistit esittivät kapitalistisesta maailmasta. Vaikka osattiinhan se homma myös toisin päin. Nyt sitä sovelletaan niihin, yhä laajeneviin kansan kerroksiin, jotka kokevat joutuvansa jatkuvan ja ansaitsemattoman epäoikeudenmukaisuuden kohteiksi.
Itse rohkenen olla sitä mieltä, ettei vihapuheen ja kansanmurhien välillä ole mitään loogista yhteyttä eikä edes empiiristä. Vihaisuus on normaali tila, joka syntyy silloin, kun ihminen saatetaan turhauttavaan tilanteeseen. Se ilmenee aggressiivisena käytöksenä, joka suuntautuu niitä kohtaan, joiden katsotaan olevan syyllisiä tilanteeseen, mikäli sellaisia on.
Vihaisuuden synty on enemmän tai vähemmän väistämätön reaktio tietyissä oloissa ja niillä, jotka ovat siitä vastuussa, pitäisi olla myös rohkeutta ottaa asiasta vastuu, kuten demokratian perinteisiin kuuluu.
Mikäli sen sijaan yritetään piiloutua läpinäkyvien ylevien periaatteiden taa ja niihin nojaten jopa hyökätä demokratian tärkeintä perusoikeutta eli sananvapautta vastaan, ei vihaisuus siitä lainkaan vähene, päinvastoin.
Kun sen jälkeen sitten hehkutetaan, että sananvapautensa käyttäjät ovatkin (vihapuheesta) tuomittuja rikollisia, ei tämä älyllinen salto mortale tosiasiassa petä tyhmimpiäkään, vaikka he niin saattavat teeskennellä.
Näitä perusasioita on turha yrittää vesittää viittaamalla siihen, ettei sananvapauden suoja ulotu loukkaavaan kielenkäyttöön, uhkailuun tai vastaavaan. Kun samaan aikaan ollaan kriminalisoimassa raamatun siteeraaminen ja vääntämässä viattomista sukkeluuksista muka rikollista kiihottamista kansanryhmää vastaan, on asian tarkoitus liiankin selvä.
Muistelen että ennen oli Goethea mukaellen tapana sanoa: Man merkt die Absicht und wird verstimmt… Vanhoissa näytelmissä tunnettiin myös niin sanotut vahanuken salaisuudet, jotka itse asiassa jokaisella oli tilaisuus ihan avoimesti nähdä.
Tällä uuskielen normeja luovalla toiminnalla, jonka tukeminen on saamassa hälyttävät mittasuhteet, on kyynisen törkeytensä puolesta hyvinkin sama ärsykearvo, kuin häkkieläimen kiusaamisella sitä yhä lisää kepillä tökkien. Luulenpa, että tämä taktiikka vielä sataa suoraan sen käyttäjien laariin. Siinä ne sitten pian viljat mätänevät.

31 kommenttia:

  1. Presiis näin!
    Kriitikot tuomitaan ja sitten vedotaan siihen että he ovat tuomittuja rikollisia joiden puheilla ei ole totuuspohjaa!

    Mutta meneekö tämä perille normaalilla järjellä varustettuun ihmiseen? Tuskin, mutta suvakkiin näyttää uppovan kuin kuuma veitsi voihin.

    VastaaPoista
  2. Pitäisikö valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen pistää poliisitutkintaan epäillyistä virkarikoksista, kun hän on lähtenyt vainoamaan oikeudettomasti viattomia ihmisiä?

    VastaaPoista
  3. AARGH - taas nöpsismistä, eivät he suinkaan ole
    paskiaisia omien jumaliensa armosta vaan heidän
    nimenomaisesta pyynnöstään.

    Noille ihmisenkuvatuksille ei helvettikään
    mahtane olla mitenkään erityinen paikka.

    Vihapuhe on kaikkien kalassikoiden kalassikko -
    ihmisiä kuolee enemmän pienhiukkasiinkin kuin.

    Minulta liikenee korkeintaan ein Ulb
    kun jo vaihdan lähdettä.

    On alettava vartoomaan Cthulhun saapumista.

    VastaaPoista
  4. "poliisitutkintaan epäillyistä virkarikoksista".

    Tuskinpa vain. Jopa Sauli Niinistö totesi "lainsäätäjän olleen kaukaa viisas", kun sääti meille lain kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Tätä lakia luovasti käyttämällä saadaan aikaiseksi paljon tuomioita.

    VastaaPoista
  5. No, meillähän on voimassa lakipykälät "uskonrauhan rikkomisesta", joilla lainsäätäjä on -- ihan oikeusoppineiden mukaan -- pyrkinyt nimenomaan yhteiskuntarauhan säilyttämiseen. Tässä tarkoituksessa on kriminalisoitu sellaiset puheet, jotka saattaisivat aiheuttaa väkivaltaisia vastareaktioita niissä ryhmissä jotka sellaiseen ovat taipuvaisia.

    Eli suomeksi: eräät ryhmät ovat vihataipumustensa vuoksi nimenomaisia suojelukohteita, ja rangaistavaksi asetetaan se, joka tällaisen taipumuksen onnistuu laukaisemaan.

    Käytännössähän tuo on tainnut tarkoittaa lähinnä islaminuskoisten erityissuojelua. Itse olen kokenut asiat lähinnä niin, että omat lakimme voisivat olla ennemminkin tarkoitettu omien kansalaistemme suojelemiseksi kaikilta väkivaltaisia provosoitumistaipumuksia omaavilta ryhmiltä.

    Kun tökitään, aggressioitahan se herättää. Aggressioilla on kaksi vaihtoaehtoa: suuntautua ulospäin, eli vastata tilanteen vaatimalla tavalla, tai suuntautua sisäänpäin, jolloin sulkeudutaan itsetuhoon. Tuo edellinen on terveempi vaihtoehto, sensijaan itsetuhon -- uhriajattelun, uhriutumisen, marttyrismin, jne -- koukkuun on helppo jäädä, ja niistä syvyyksistä sitten sikiävät terrori- ja muut hirmuteot.

    Eiväthän nämä ilmastonmuutos- yms. vihreät eskatologiatkaan tosiasiassa osoita muuta kuin uhriajattelun roolien voimaa. Kukaan ei tosin pysty yhdellekään uhriutumiselle omistautuneelle ressukalle kertomaan, että ne voimaannuttavat kokemukset joista hän on liikutuksiin saakka ylpeä, ovat vain pirullinen koukku, joka ihmismieleen on kaikkein varhaisimmassa lapsuudessa istutettu.

    Vihapuheiden "määritteleminen" tulee olemaan uhriajattelun maailmanennätys, niin hirvittävä älyllinen häränpylly, että sen aivopierun kitkeryydet niittävät varmaan puolet kansasta polvilleen. Minkäs teet, kun niin monella on enemmän valtaa kuin ymmärrystä.

    Juuri käsitteitä määrittelemällä ajaudutaan totalitarismiin.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seppo, oletko koskaan tutustunut tähän teokseen
      joka vielä toistaiseksi esitellään näin:

      https://en.wikipedia.org/wiki/Pathological_Altruism

      Joku on kääntänyt siitä pätkiä Suomeksi jossain
      täällä netissä ja tuli mulle vastaan.

      Ymmärrettävästi ei ole saanut kovin suurta
      hypetystä noiden hyvesignalistien joukossa.

      Minun ymmärryksellä tuossa olisi suorastaan
      oivallinen johtolanka viimeaikaiseen.

      Tietenkin jos joku vain tohtii sitä julkisesti
      avata ammattitaidolla ja kansankielellä.

      Poista
    2. On aika mielenkiintoista, että esitellessään kolme erilaista itsemurhatyyppiä joiden kunkin taustalta löytyy eriasteinen sosiaalinen sitovuus, Durkheim nimesi vahvan sosiaalisen sitovuuden piirissä tapahtuvia itsemurhia "altruistisiksi". Kun tuota täydennetään freudilaisella näkemyksellä itsetuhosta, ja tuodaan sitten mukaan meille jokaiselle ominainen vahva taipumus uhriajatteluun, ollaan ymmärryksen kynnyksellä.

      Itse olen vasta nyt vanhalla iällä kyennyt näkemään sisimpääni sen verran syvälle että olen edes jotain tuosta uhriroolien antamasta voimaantumisesta voinut ymmärtää. Varsinaisesti puhutteleva kirja oli Slavoj Zizekin "How to Read Lacan", jossa hän mm. psykoanalysoi sen kirjeen, jonka muslimiterroristi Mohammad Bouyeri pisti puukolla elokuvaohjaaja Theo van Goghin mahaan sen jälkeen kun oli ampunut tämän.

      Esittelystäsi päätellen "Patologinen altruismi" saattaa olla oikein hyvä kirja, vaikka varmaan edustaakin amerikkalaista recovery-tyyliä. Olisi ihan mukava, jos kaikenlaiseen itsetrimmaukseen ja -hoitoon vetoa tuntevat ihmiset lukisivat jotain tuollaista.

      Poista
    3. Vaikuttaa kuitenkin että jotkut patologiset
      narsistit
      ovat hokanneet tuon sairaaloisen
      altruismin helpon hyväksikäytön ja siksi
      minusta olisikin tärkeintä suomentaa koko
      yhtälö siihen muotoon että vielä täyspäiset
      pystyisivät raahaamaan rannalle edes niitä
      pölvästejä jotka ovat vasta hukkumassa tuon
      ylimaallisen hyvyyden synkkiin syövereihin.

      Mutta mistäpä me sellaisen otuksen keksimme?
      Se on se suurin kysymys.

      Poista
  6. "Itse rohkenen olla sitä mieltä, ettei vihapuheen ja kansanmurhien välillä ole mitään loogista yhteyttä eikä edes empiiristä. Vihaisuus on normaali tila, joka syntyy silloin, kun ihminen saatetaan turhauttavaan tilanteeseen. Se ilmenee aggressiivisena käytöksenä, joka suuntautuu niitä kohtaan, joiden katsotaan olevan syyllisiä tilanteeseen, mikäli sellaisia on."

    Hannu Lauerma totesi jossain kirjoituksessaan, ettei ihmisen kaikkea aggressiivisuutta saada poisjuurituksi oikein mitenkään. Eikäpä se olisi edes tarkoituksenmukaistakaan, koska myös sillä on oma funktionsa, samaan tapaan kuin jollain immuunijärjestelmällä.

    Ergo, mikäli kaikkinainen aggressiotaipumus kyettäisiin poistamaan ihmisistä, niin eipä aikaakaan kun joku katalampi sielu yrittäisi jo perustaa orjayhteiskunnan. No niin kyyninen en sentään vielä tällä syömisellä ole, että väittäisin juuri tuohon oltavan pyrkimässä... Mutta kaltevalle pinnalle on vähintään jo astuttu, joten on ihan perusteltua pitää tilannetta silmällä. Niitä vaaran merkkejähän kun on kovasti muodikasta bongailla muutenkin vähän joka paikasta. Asia erikseen sitten, osataanko kiinnittää huomiota oikeisiin indikaattoreihin.

    -J.Edgar-

    VastaaPoista
  7. Tolkuttomista uussanoista on muuten tuo "nollatoleranssi" oikein malliesimerkki. Jossain toisessa keskustelussa joku tekniikkaan perehtynyt muistutti siitä, että toleranssi on tullut yleiseen kielenkäyttöön tekniikan kautta. Siellähän toleranssila ymmärretään sitä mittaepätarkkuutta ja esimerkiksi lopullisen mekaanisen osan mittojen vaihtelua, jota väistämättä valmistusprosessissa syntyy. Asiaan liittyy sekin, että yhdessä toimivien osien mitoissa on oltava jonkinlainen ero, jotta osat eivät juuttuisi yhteen. Mainitsemani kirjoittaja muistutti käytännön esimerkkinä, että nollatoleranssilla valmistettu mäntämoottori leikkaisi heti kiinni.

    Ihan sanallisestikin arvioituna nollatoleranssi on sisäisesti ristiriitainen ja siksi mahdoton käsite.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toleranssilla on kielessä paitsi em. teknikaan merkitys, myös yleiskielen suvaitsemista/sietämistä tarkoittava merkitys. Siten nolla toleranssi on kielellisesti ihan käypä ilmaus. Suuremassa määrin se kai otettiin käytöön New Yorkin poliisilaitoksessa kun ryhdyttiin puuttumaan kaikkiin pikkurikoksiin ja häiriökäyttäytymiseen uskon, että tuollainen varhainen puuttuminen estää vakavammat teot ja jengiytymisen.

      Poista
    2. Nollasuvaitsevaisuus.

      Poista
    3. Sitähän se juuri tarkoittaa. On äärimmäisen harvoja asioita, joissa järjen käyttö kannattaa korvata nollasuvaitsevaisuudella. Vartiopalvelus on perinteisesti sellainen.
      Aikoinaan sotaministeri Araktshejev perusti Venäjälle kyliä, joissa talonpojat joutuivat asumaan kasarmeissa ja viettämään sotilaselämää ohjesäännön mukaan.
      Eivät olleet erityisen onnistuneita eikä suosittuja.

      Poista
    4. Ei se sanasta itsestään tee kelvollista, että se on otettu käyttöön Yhdysvalloissa. Nollasuvaitsevaisuus tarkoittaa täsmälleen samaa kuin täysi suvaitsemattomuus, mutta ei kuulosta aivan yhtä pahalta.

      Ihan vain aivovoimisteluksi: Ainakin USA:ssa markinoitiin jossain vaiheessa ruoka-aineksia lausumalla "100% fat-free". Prosenttilaskussahan verrataan jotakin lukua toiseen lukuun, joka esittää jonkinlaista perus- tai lähtötasoa. Vertailu tapahtuu jakolaskulla. Tunnetusti jakaja voi olla muuten mikä kunnon luku tahansa, mutta ei nolla! Tuossa fat-free-väitteesähän jakajaksi tulee 0, siis nolla, jolloin koko prosenttikäsitettä ei ole olemassa. Samaa logiikkaa eli sen puutetta on tuossa nollatoleranssissa.

      Samaa typeryyden sarjaa on eräs "energiajuoman" mainoslause: "No calories, pure energy!" Jos ei ole kaloreita, ei ole energiaakaan. Enpä huomannut edes kuluttaja-asiamiehen puuttuvan tällaiseen selvästi valheelliseen mainontaan.

      Poista
  8. "Jo usean vuoden ajan on tietyillä tahoilla tolkutettu vihapuheen vaarallisuutta: sehän näet muuttuu jossakin vaiheessa vihateoiksi."

    Tässähän kukoistaa marxilainen logiikka. Kuten tunnettua Kommunistisen puolueen manifestissa (1848), joka oli Marxin ja "venäläisten vallankumuksellisten demokraattien" luomus, väitetään, että yksityisomistus pitää lopettaa maksimaalisesti. Kas kun pientalonpojan omaisuus on suuromaisuuden lähde.

    Tämän logiikan mukaan kansalaisen kritiikki/suuttumus/vihainen ilmaisu/koruton vittumainen sanankäyttö onkin vihapuhetta, joka johtaa rikoksiin. Tämän taistolaisten logiikan mukaan kerran pientalonpojan omaisuus on suuromaisuuden lähde, niin kansalaisen kritiikki/suuttumus/vihainen ilmaisu/koruton vittumainen sanankäyttö onkin vihapuhetta, joka johtaa rikoksiin. Halleluijaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On: taistolaisten.

      Lue: kogebeläisten.

      Poista
    2. On: taistolaisten logiikan mukaan.

      Pitää olla: kogebeläisten logiikan mukaan. Koska taistolaisilla ei ole logiikka, se on vain kremlin perseen nuolemista.

      Poista
    3. Missähän kohden tuossa taas mainitaankaan jotkin "venäläiset vsllankumoukselliset demokraatit"? Voi hyvää päivää:

      https://www.marxists.org/suomi/marx-engels/1848/kommunistisen-puolueen-manifesti/ch04.htm

      Poista
    4. "Missähän kohden tuossa taas mainitaankaan jotkin "venäläiset vsllankumoukselliset demokraatit"? Voi hyvää päivää: https://www.marxists.org/suomi/marx-engels/1848/kommunistisen-puolueen-manifesti/ch04.htm"

      Vastaus: "Kuten tunnettua Kommunistisen puolueen manifestissa (1848), joka oli Marxin ja "venäläisten vallankumuksellisten demokraattien" luomus, väitetään, että yksityisomistus pitää lopettaa maksimaalisesti. Kas kun pientalonpojan omaisuus on suuromaisuuden lähde."

      Kuten tunnettua, sinä et tunne ja se merkitsee sitä, että et ole tutkinutkaan kirjallisuutta. Sen pituinen se.

      Poista
    5. "Missähän kohden tuossa taas mainitaankaan jotkin "venäläiset vsllankumoukselliset demokraatit"? Voi hyvää päivää:"

      Tämä tiedon tuskan huuto todistaa mainiosti sen tosisian, että Suomessa Venäjän tutkimus on totaalisesti/lähes totaalisesti KGB:n/taistolaisten kourissa. Todistaa mainiosti sen tosisian, että Suomessa ei ole koskaan ilmestynyt historiallista lehteä, jossa olisi suomennoksia venäläisen historiantutkimuksen artikkeleita, väitöskirjojen referaatteja, yms. mielenkiintoista.

      Suomalaisilla on lupa lukea akuankkaa.

      Poista
  9. "kun tutut ja hutsit nimittelivät toisiaan halventavilla nimityksillä, ikään kuin muuttaen vastapuolen torakaksi tai muuksi tuhohyönteiseksi, seurasi ihmisten aivoissa yhtä nopeasti kuin loogisesti se johtopäätös, että tuholaiset on tapettava"

    Ei se nyt noin yksinkertaisti mene, mutta niin se menee, että ensin dehumanisoidaan (epäinhimillistetään) joku vieras ryhmä ja sen jälkeen tuosta ryhmästä voidaan ensin puhua entistä ikävämmin, sitten ryhtyä rajoittaviin toimiin ja lopulta äärimmäisiin, "eihän ne ole ihmisiäkään". Tuota logiikkaa on turha kiistää, se on historiassa niin monta kertaaa nähty. Keskimääräisellä ihmisellä kun näyttää sittenkin ole jonkinlaisia pidäkkäitä provosoimattamaan väkivaltaan kanssaIHMISIÄÄN kohtaan, ensin tarvitaan vihapuhetta, sotapropakandaa tms, jolla heidät tehdään ei-ihmisiksi. Rokan sanoin "en minä koskaan ole ihmistä ampunut, vihollista vaan".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt menee taas komeasti noilla abstraktioilla ja niiden suhteilla. Jos nyt otettaisiin täällä vallitsevat tosiasiat ihan todesta...

      Poista
    2. Valkoihoista en ammu, mutta jos tulee joku muu...

      (Valtakunnanjohtaja Siitoin)

      Poista
    3. Ilmeisesti tällaisen persufilosofian kutsuminen paskapuheeksi rajoittaa jotenkin sananvapautta:

      https://twitter.com/IlkkaVaittinen/with_replies

      Poista
    4. Jaa? Mistä se sellainen ajatuspörriäinen tulla pölläh
      ti?

      Poista
    5. "Jos nyt otettaisiin täällä vallitsevat tosiasiat ihan todesta..."

      Muistetaan täällä 102 vuotta sitten vallinneet tosiasiat.

      Eivätkä tuskin taiteen ja filosofian Saksan kansakaan 1920-luvulla aavistaneet, mikä kohta olla oli edessä, kunhan kuuntelivat hassunkurisen viiksiniekan letkautuksia ja vihaista puhetta, jossa oli selvät vastaukset - ja syylliset - kaikkiin ongelmiin.

      Poista
    6. Muistetaan niin. Kyllä se suhteellisuudentaju on se tärkein asia, mitä ihmisellä on oltava. Se jos puuttuu, niin hulluksihan se meininki menee.

      Poista
  10. Raskain sydämin minun sormeni sojoittaa naisiin päin, vaikka aina olenkin ollut naisiin menevä ja kannatin tasa-arvoakin ennen suomalaisnaisten enemmistöä. Miksi Spede nauratti, koska totta toinen puoli, niin kuin pitääkin, jos tekee viihdettä? Naisen logiikka on nyt on vain erilainen, niin kuin on hormoonitoimintakin ja osittain seksuaalisuuskin. Enpä oikein usko, että munattominkaan mies yleinen syyttäjä olisi nostanut Raamatun lauseista syytettä, mutta naislogiikalla sekin onnistui. Toisaalta ns. silakoistahan ei normaalisti erota sukupuolta ja jos loogisesti arvioidaan, niin ei näistä uussilakoistaan. Haluan uskoa kuitenkin, että kun ns. urosoletettu sintti hekumoi epäloogisilla mielikuvillaan niin naisoletettu on sen verran luonteensa vanki, että ottaa hekumoinnit todesta. Osittain tietysti seksin puutetta, sillä voisiko kukaan kuvitella, että koko yön naida napsinut lähtisi aamulla syyttelemään lajitovereitaan milloin mistäkin. Eikä siihen tarvitse edes seksiä liittää, riittää kun tietää kuinka kunnon löylyjen jälkeen tuntuu autuaalta. Siinä ei vihapuheet tule heti kohta mieleen.

    VastaaPoista
  11. Hieno kirjoitus, mielenkiintoisia kommentteja.

    Kuitenkin: "...että ihmisten puheita ruvetaan jyvittämään sen mukaan, millaisia motiiveja niiden taakse kätkeytyy,...

    Sana jyvittää jäi minulle virkkeessä epäselväksi. Sivistyssnakirjakaan ei merkitystä selventänyt. Tämä voi vaikuttaa nillitykseltä tai ministerikielellä ilmaistuna jopa paskanpuhumiselta, mutta jyvitys tärkeässä osassa tekstiä olisi mukava ymmärtää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No arvottaa sillä tietyllä kertoimella sen mukaan, mitä pyrkimystä se julistaa kannattavansa.
      Jos kyseessä on vaikka pyrkimys koko maailman prolteraiaatin vapauttaniseen, on sellaista puhetta piudettävä paljon (vähintään 10?) kertaa arvokkaapana kuin sellaista, joka asettaa vaikkapa oman kansan edut muiden edelle.
      En oikein tiedä, onko tämä ihan liian varovaista jyvitystä, mutta eihän niitä pyrkimyksiä samanarvoisinakaan voi pitää, vai?

      Poista
    2. Kiitos.
      Asia selvä. Jatkossa tämä uusiosana suhteutetaan julistajaan ja julistukseen.

      Poista

Kirjoita nimellä.