keskiviikko 12. toukokuuta 2021

Farssin uusi näytös

 

Katoamaton luonnonvara

 

Hesarissa oli eilen kolumni, joka itse asiassa oli jo aivan valmis oma parodiansa. Se ei oikeastaan ansaitsisi mitään kommenttia, ellei siinä niin selvästi toistuisi se vanha taistolaisuuden perusjuonne, jota aikalaisemme nyt taas ovat kerääntyneet hämmästelemään ja jonka monet ehkä jo olivat unohtaneet.

Kolumnin otsikko Impotentista itsenäisyydestä toimintakykyiseen liittovaltioon sanoo oikeastaan jo kaiken. Kyseessä on voimakkaasti tunteenomainen halu -ja tässä tapauksessa voinee puhua nimenomaan kiimasta- luopua mahdollisimman täydellisesti itsenäisyydestä, jotta kuviteltu ihana tulevaisuus täysimääräisesti toteutuisi.

Minun ikäpolveni edustajat ovat jo joutuneet näkemään täsmälleen saman psykologian niin sanotussa taistolaisuudessa, joka julisti, että varaukseton suhtautuminen Neuvostoliittoon on jokaisen kommunistin ehdoton velvollisuus. Toisin sanoen kaikki, mitä suuri työläisten isänmaa teki, oli oikein ja sitä oli kannatettava. Tämä määritelmä jätti myös ulkopuolelle kaikki vähänkin kriittiset ja omia painotuksiaan sisältävät tulkinnat kommunismista.

Kommunismi oli siis yhtä kuin Neuvostoliiton edut ja sen politiikka. Mitäs meille suomalaisille siinä sitten oikein olisi jäänyt? Miksi moista edes kehdattiin vaatia kannattamaan?

Tuon psykologian mukaan meille olisi jäänyt maanpäällinen paratiisi kuten kaikille muillekin ikuisen ystävyysliiton maille. Joissakin asioissa olisimme saaneet enemmän, toisissa vähemmän. Tässä ei kuitenkaan olisi ollut mitään mielivaltaa: se, minkä olisimme menettäneet olisi ollut se uhri, jonka solidaarisuutemme suurelle, maailmanhistorialliselle oikeudenmukaisuudelle olisi vaatinut.

Suuressa ystävyysliitossa me emme tietenkään olisi vanhaan tapaan päässeet päättämään omista asioistamme. Tietenkin ne olisi päätetty korkeammalla tasolla, sellaisissa pöydissä, joissa mekin sentään olisimme jonkinlaisella edustuksella varmaankin päässeet maailmanhistoriallisten päätösten äärelle.

Miten säälittävän vähäpätöistä itsenäisen maan asema olikaan tuollaiseen haavekuvaan verrattuna! Mitä maailma oikeastaan teki jollakin Suomella, joka ei kyennyt omin voimin irtautumaan maailmaa hallitsevasta kapitalismista eikä siis edes periaatteessa tekemään todellisia parannuksia työtätekevien oloihin!

Rosa Meriläinen, hesarin kolumnin kirjoittaja kertoo nyt aivan samassa hengessä, ettei itsenäisyyttä ja suvereniteettia voi Suomella olla lainkaan. Se nimittäin merkitsee toimintakykyä, joka on vain EU:lla. Vahva eurooppalainen liittovaltio voisi tehdä kirjoittajankin kaikista kauniista unelmista totta, ei Suomi.

Itse asiassa koko Suomen etujen esille nostaminen oli jo kauhea asia: Pännii, kun EU-keskustelua käydään kuin pikku-Trumpit: Suomi ensin-lähtökohdasta…

Koska kirjoittaja ei ollut tätä katselemassa, kerron hänelle, että niin tapahtui myös ns. taistolaisaikana. Tällaiseen kotiin päin vetämiseen syyllistyivät jopa myös niin sanotut enemmistökommunistit ja kansandemokraatit. Heillekin Suomi oli asetettava ensimmäiseksi ja samalla siis myös sen oikeus päättää omista asioistaan. Mitäs muuta se olisi merkinnyt?

Taistolaisten yritys päästä eroon Suomen suvereenisuudesta ja liittyä yhdeksi eläimeksi koko maailman työväenluokan ja siis sen intressejä olennoivan Neuvostoliiton kanssa jäi vain yritykseksi. Tavallinen suomalainen työmies ymmärsi aivan liian hyvin, mistä oli kysymys. Akateemiset ja usein ns. paremmista perheistä lähtöisin olevat hihhulit taas eivät ymmärtäneet, vaan elivät kuvitelmien ja toiveunien maailmassa.

Marx totesi aikoinaan, että historia toistaa itseään kaksi kertaa: ensin tragediana ja sitten farssina. Tässä tapauksessa tragedia jäi onneksi tulematta, mutta näitä farsseja vain näyttää riittävän.

Kun nyt kaikki naisellisuuteen liittyvä on suuressa huudossa ja kovasti esillä myös tuossa mainitussa kolumnissa, tulee mieleen, että tällaisessa antautumiskiimassa, jota nämäkin esimerkit osoittavat, on kyse nimenomaan naisellisesta psykologiasta. Asiaa ei muuta se, että suuri osa ilmiön edustajista on ns. miesoletettuja.

Nikolai Berdjajev selitti aikoinaan, että venäläinen sielu on luonteeltaan naisellinen. Tullakseen hedelmälliseksi se tarvitsee miestä ja myös etsii sitä. Venäjän kansalla on kuitenkin käynyt sulhasten suhteen huono tuuri. Pietari Suurikaan ei ollut haaveiltu ideaalinen sulhanen, vaan raiskaaja. Sen jälkeen äiti-Venäjän tykö saapui raaka ja puiseva saksalainen byrokraatti ja elämästä tuli sitten sen mukaista.

Ehkäpä suuresta potenssista ja ikuisesta onnesta haaveilevat itsenäisyyden tyrkylle asettajat ymmärtävät, millaisia vaaroja heidän valitsemallaan tiellä tulee vastaan, jos heille puhutaan juuri tämän alan vertauksin ja tunnuskuvin: elämä ikuisessa liitossa ja kaikesta omasta luopuneena saattaa olla ikuista auvoa, mutta suurella todennäköisyydellä ei sitä ole. Rakkaus sanan varsinaisessa mielessä kestää keskimääräin noin kolme vuotta.

Sen jälkeen seuraa arki, joka ei enää suju keskinäisen hellyys- ja huomaavaisuuskilpailun merkeissä, vaan paljon karummin.

Kovin paljon on sellaisiakin tapauksia, että suurella intohimolla suhteeseen lähtenyttä vaimoa ruvetaankin pieksämään päivittäin ja hänet alistetaan pelkäksi välineeksi, kotieläimeksi, josta revitään irti kaikki mahdollinen hyöty.

Tämähän ei tietysti ollut alun perin tarkoituksena, mutta kun kiimainen hölmö suorastaan kehottaa käyttämään itseään hyväksi, ei kannata ihmetellä, mikäli se, jolla on valta, antaa kiusaajalle periksi.

Venäläisen sanaparren mukaan hölmöjä pieksetään kirkossakin ja valitettavasti sama pätee myös kansainväliseen politiikkaan. Elleivät suomalaiset aseta siellä Suomen etuja ensi sijalle, ei sitä tee heidän puolestaan kukaan muukaan. Tämä pätee ihan riippumatta siitä, että kaikki voisi tässä maailmassa olla niin paljon parempaa ja kauniimpaa, mikäli haaveet oisivat totta.

39 kommenttia:

  1. Ministeri, toveri Tytti Tuppurainen (sdp) vakuutti taannoin: ”Oma kansa ensin ajattelu on vahingollista.”

    Mitkä ovat sitten ne maat, jotka ajattelevat mallilla "Suomi ensin"?

    Jos emme edes itse kykene ajattelemaan "Suomi ensin", niin miksi jotkut muut maat näin ajattelisivat?

    Elämme jälleen todella ihmeellisiä aikoja. Sekopäät näyttävät olevan toistaiseksi politiikassa enemmistönä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä herää kysymys, miten Suomi pärjää tuolla ajattelulla maailmassa, jossa ei USA, Venäjä ja Kiina eivätkä edes Saksa ja Ranska lähde Suomi ensin -ajattelusta.

      Poista
  2. Oululaosen Tuppuraisen tavoin uuskäännynnäisenä suoraan sdp:n puheenjohtajaksi 2016 pyrkinyt, Äänekosken ahvenpurojen äärellä kasvanut Timo Harakka kirjoitti pari kirjaa Brysselin kuohuvista rahavirroista tullen kutsutuksi liikenneministerin virkaan jakamaan tukimiljoonia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harakka ehkä ansaitsisi enemmän huomiota kuin on "huulipunahallituksen" ministerinä saanut. Ainakin ilmiönä, sekä oireellisena että historiallisena. Oli nuorena ironian mestari ("Markiisi de Salaman vuodet", 1986), kohosi yllättävästi ja loistavasti täysin ironiasta vapaaseen hallitukseen. Historian ironia on kai sitä ylivoimaisinta ironiaa... -jussi n

      Poista
  3. Kiitos kirjoituksesta. Ihmeen halpa-arvoisena tunnutaan pitävän Suomen itsenäisyyttä.

    VastaaPoista
  4. Eurooppalainen uusi aika on koko ihmiskunnan historian merkittävin aikakausi siksi, että täämänaikakauden kognitiiviset eväät ovat muuttaneet maailmaa muutamassa vuosisadassa miljoona kertaa enemmän kuin mitä ihmisen elinehdot muuttuivat koko aiemman miljoonan vuoden kehityshistorian aikana.

    Filosofian historian lukutaito on kuitenkin yhä varsin harvinainen ilmiö, ja aikalaistuntojen vahvuudesta johtuen yleinen itseymmärrys jää individualistisen sokeuden vuoksi tavoittamatta. Eurooppalaisen uuden ajan henkisiä eväitä ei opeteta kouluissa, ja niinpä yleissivistykseemme ei kuulu mitään joka mitenkään auttaisimeitä ymmärtämäänomaa ominaislaatuamme ja erityisesti sitä, miten omalaatuisia kognitiivisia ominaisuuksia omaamme.

    Se on yksi suuri, suorastaan mammuttimittaluokan parodia, tämä eurooppalaisen nykyihmisen itseymmärrys. Esimerkiksi uuden ajan uusista rationaalisuuden muodoista -- tiedonalojen jako meni uusiksi siksi että tiedollisen ajattelun premissit uudistuivat perin pohjin -- ei edes hyvällä yleissivistuksellä ylpeilevillä ihmisillä ole aavistustakaan. Emme esimerkiksi osaa pitää erityisessä arvossa uuden ajan visuaalista kognitiota, joka kehittyi aivan erityiseksi ehkä nimenomaan siksi, että se oli vastavaikutusta tuhat vuotta jatkuneelle ja retorisen perinteen varaan rakentuneelle keskiajalle.

    Emmekä ymmärrä,että samoin kuin kaikki uusi tieto on ollut seurausta subjektin eriytymisestä ja todellisuuden objektivoimisesta, aivan samoin valtiomuodot ovat tajunnallisia emergenssejä -- vain kielellis-kulttuurinen kansallisvaltio pystyy toteuttamaan "edustuksellisuuden" kognitioon perustuvan "demokratian", eikä tämä demokratia todellakaan voi tehdämitään sirkushyppyä mihinkään ylikansalliseen EU-molokkiin.

    Kaiken vähänkää syvemmän ymmärryksen puute mahdollistaa sen, että yhteiskuntaelämän kuohuvalle pintakerrokselle nousevat kuplimaan jos jonkinlaiset poliittiset pukarit, narsistiset omaa uhriajatteluaan tajuamattomat saarnaajat, aatteiden kauppiaat ja ideologioitaan itse tiedostamattomat juristit, jotka toki ovat tehokkaita loitsuamaan omia stiiknafuulioitaan mutta tekevät tietämättään pelkästään pahaa. Pitäisikö heille antaa anteeksi?

    Elämme traumayhteiskunnassa. Aikalaistunnoissa on paljon apatiaa -- tuskin kovinkaan moni edes enää jaksaa nauraa vihreille maailmanlopun eskatologioille tai näille jotka tuskin pysyvät psyykkisesti edes koossa,kun kuvitteluun pohjaavat tuskat ovat niin kipeitä.

    VastaaPoista
  5. Tämä alamaisuuden etsiminen näyttää olevan huolestuttavassa määrin kasvavaa julkisuutta saava ilmiö. Niin pessimisti en ole, että uskoisin sen yleistymisen olevan mitenkään verrannollinen sen saaman julkisuuden määrään. Tosin sen leviämisestä vielä epäkypsässä ja johdateltavissa iässä olevan kansanosan joukkoon on ehkä syytä olla jossain määrin huolestunut.

    Psykologille tuossa ilmiössä olisi paljonkin tutkimisen aihetta ja varmaan sellaista tutkimusta on tehtykin. Tuo suhtautuminen näyttäisi rakentuvan jokseenkin huonosti yhteen sopivista aineksista. Vaikuttamisen ja vallan halu yhdistettynä vastuun välttelyyn ja suoranaiseen vastuun pelkoon on huonosti yhteen sopiva yhdistelmä. Siitä on paljolti kyse silloin, kun haaveillaan suuresta ja mahtavasta isännästä, joka tekee kyseisen henkilön toiveiden mukaisia päätöksiä. Tällaiset henkilöt haluavat esiintyä jonkinlaisina vouteina tai veronvuokraajina, jotka nöyristelevät isännälle ja simputtavat kansalaisia isännän nimissä. Onko kyse pelkästä kypsymättömyydestä vai feminiinisille yhteisöille ominaisesta piirteestä, on oma kysymyksensä, mutta se näyttää yleistyneen samaan aikaan politiikan naisistumisen kanssa.

    VastaaPoista
  6. Kieltämättä mielenkiintoinen ja osuva rinnastus. Mistähän tämmöinen masokistinen alistumismentaaliteetti Suomen kansainvälisissä suhteissa nousee semminkin kun sitä yksityiselämän puolella vastustetaan henkeen ja vereen.

    Sen verran Meriläisen ajattelusta ostan, että osa Suomen ongelmista on globaaleja ja sitten helpompi ratkaista liitossa EU-yhteisössä kuin yksin sekä että pienemmän valtion suvereniteetti on aina rajoitetumpi kuin suuren. Minulle nuo ajatuksesta eivät kuitenkaan johda omaehtoiseen Suomen edun vähättelyyn vaan päinvastoin sitä suurempaan sen edun edistämiseen, aina parhaiten käytettävissä olevalla välineellä.

    Ehkä Meriläisen ja tämän hengenheimolaisten eetos nousee siitä, että sortokausien perintö on unohdettu: mitä on olla pieni kansakunta suuressa ja mahtavassa kansojen vankilassa, jossa päätöksenteko tapahtuu kaukana ja vieraan kansakunnan prioriteettien pohjalta. Suomessa se on unohdettu, mutta vielä Virossa se elää.

    Yön pimeinä tunteina tulee miettineeksi, että sortovuosina - ja myöhemminkin - venäläiset ajattelivat, että suomalaisilta puuttui valtion muodostamisen kyky; mitä jos ne pirun ryssät olivat sittenkin oikeassa...

    VastaaPoista
  7. Maailma on vinksin vinksin. Ennen vahvemmat kulttuurit valloittivat heikommat aivan niin kuin vahvemmat ihmiset valloittivat johtopaikat. Nyt kehitysmaalaiset valuvat parempien maiden elätettäväksi ja nyt on yli vuodeksi pantu maailma kiinni etteivät läskit, horisevat mummelit ja köpöttelevät vaarit vain nyrskähtäisi muutamaa kuukautta liian aikaisin. Terveet ja vahvat hävetköön, koska uusi uljas moraali vaatii heikoimman ehdoilla menemistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva nähdä, että kehitysmaiden raakoja machomiehiä, jotka viis veisaavat koronarajoituksista, ihailevat muutkin kuin vain punavihervasemmiston alistuvat naiset.

      Poista
    2. "Ennen vahvemmat kulttuurit valloittivat heikommat aivan niin kuin vahvemmat ihmiset valloittivat johtopaikat."

      Tuollainen ajattelu nykyään on vain natsismusta ja rasismusta. Toisaalta kyllä maahanmuuttokeskusteluissa varsinkin keskiluokkaisilta ihmisiltä tulee muutaman viinilasillisen jälkeen sellaista tekstiä, että mamut on tarkoitettu heitä palvelemaan ja niiden kanssa samoilla alueilla asuvat suomalaiset voivat vain syyttä itseään kun eivät ole lääkäreitä tai lakimiehiä.

      Suomessa joka tapauksessa vallitsee jokin ihmeellinen käsitys sivilisaatiokilvasta, jossa kaikinpuolin paras sivilisaatio voittaa huonomman. Eli Suomi joutui paremman eurostoliiton valtaan.

      Tuollainen näkemys voi perustua vain syvään tietämättömyyteen historiasta. Länsi-Rooman tuhonneet kansat olivat kaikilla tavoin Roomaa alemmalla sivystystasolla ja Rooman tuhoutumista seurasi tuhat vuotta keskiaikaa, joka johti opilliseen, tekniseen ja yhteiskunnalliseen alamäkeen.

      Poista
    3. "Länsi-Rooman tuhonneet kansat olivat kaikilla tavoin Roomaa alemmalla sivystystasolla"

      Ehkäpä alemmalla sivystystasolla, mutta elinvoimaisempia. Rooman eliitin sivistystaso oli korkeampi, mutta faustinen elinvoima nollassa ja kansa taantunut syöttösikojen tasolle, valmiina väistymään uusien kansojen edessä. Pitäisin kyllä tuollaista sivilisaatiota parempana, kulttuurin hedelmät kyllä seuraavat aikaa voittaen. Pelkään, että tilanne on täysin sama nykyisessä länsi-Euroopassa.

      Poista
    4. "Pelkään, että tilanne on täysin sama nykyisessä länsi-Euroopassa."

      Tilanne on täysin sama Euroopassa. Paikoittain poliitikot ovat jopa puhuneet täysin avoimesti ja kiertelämättä kantaväestölle, että heidän pitää varautua siihen, että jo nähtävissä olevassa tulevaisuudessa he itse ovat vähemmistö.

      "Ihanaa, luonnollista ja väistämätöntä!"

      Rooman tuhoa ei varmistanut turtunut ja osaansa tyytyvä kansa vaan opportunistisesti käyttäytynyt yläluokka, joka pyrki varmistamaan omat asemansa, oli vallassa sitten minkälainen ruhtinas tahansa.

      Rooman senaatti muuten kokoontui säännöllisesti aina 550-luvulle asti.

      Poista
    5. Niin, maailma on mennyt alaspäin vuoden 1945 jälkeen, mutta ehkäpä vanhat "hyvät" ajat Affu hyvä palaavat, toivottavasti olet sopivassa asemassa ottamaan niitä vastaan, olisihan se surkeaa, jos pitkän odotuksen jälkeen et enää voisikaan enää palvella kansakuntaa vaan muodostaisit hyödyttömän rasitteen.

      Poista
    6. "Pelkään, että tilanne on täysin sama nykyisessä länsi-Euroopassa."
      Jos Länsi-Eurooppa vertautuu Länsi-Roomaan niin Itä-Eurooppa vastaa Itä-Roomaa, jonka loppu tuli vasta tuhat vuotta Länsi-Rooman jälkeen.

      Poista
    7. Nimetön: Minä olen jo hyödytön rasite (80 V.), mutta varsin elinvoimaisena terveyshörhönä aion seurata vielä tovin tätä kiehtovaa heikkojen hulluutta. Tai heikkojen ja heikkojen, sillä onhan tuolla joukossa melkoisia pikku mengeleitä, jotka pelkopornoilevat ja lohtupiikittävät kansan syvät rivit jatkamaan syvää untaan.

      Poista
  8. Jos taistolasia haukuttiin/leimattiin aikoinaan Moskovan perseen nuolijoiksi, niin Tytti Tuppuraista, Timo Harakkaa, Rosa Meriläistä yms. voinee määritellä Brysselin kullin imureiksi/imulaitteiksi.

    Kas kun Rosa Meriläinen ei älähtänyt suutuksissaan: ”Suomen pitää tehdä prikulleen samalla tavoin kuin Ruotsi.”

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Suomen pitää tehdä prikulleen samalla tavoin kuin Ruotsi.”

      Niin pitääkin! Ruotsi on aina osannut huolehtia kansallisesta edustaan, samalla imelästi moralisoiden. Me se näissä kansainvälisissä karkeloissa olemme olleet Pölhö-Kustaa tai Sven Tuuva.

      Poista
  9. Kaippa se on Suomi-neidon kohtalo ain tulla jonkun tahvon siittämäksi, milloin venäläisten, toisinaan ruotsalaisten, joskus saksalaisten sitten löytynee afrikkalaisia ja lähi-idän ihmeitä, kuin myös ne suomalaiset ukot. (Kulttuurillisesti jos miettii vaikka ihan synnytystä mikä nykyään tapahtuu sairaalassa kuin saunassa tai savimajassa, niin kyllä sitä koetetaan pitää huolta, ihmiset tuppaa hahmottamaan kulttuurin muutoksia). On siinä varaa mistä valita, kumma juttu että se syntyvyys on alaspäin mutta onneksi uskovat paikannee tilanteen.
    Poliittisesti en taas usko tarvitsevan yhtään enempää pyhää Isää, saati Vanhasta tai Soinia julistamaan mitään sanaa, mutta kaippa ne uskovat asiaansa siinä missä Meriläinen.
    Olettaisin kyse olevan osin markkinointikulttuurista ja sen verkostoista mikä taas omaksuttu osin jenkeistä. Markkinat lähtökohtaisesti on eri miehille kuin naisille, ukko katsoo moottorisahoja ja virveleitä, nainen keittiökapustoja ja liinavaatteita, teoriassa massana voi "nähdä" sen mutta sitten on niitä poikkeus tapauksia.
    Millä ja kuka taas sitten käy kauppaa on toinen juttu. Media on media, eihän kaikki niitä idän takaa tulevia tarinoitakaan uskoneet, miksi tilanne olisi nyt toisin?

    VastaaPoista
  10. Täällä, riittävän kaukana Suomesta, voin hyvin ideoida mitä tulee tapahtumaan kansainväliseen kirkkauteen kutsutun Olli-Pekka Heinosen jälkeen opetushallituksessa, eli onko uuden johtajan valinta kirjoitettu ”torstaina pilviin”?, Erkki Tuomiojan, so. Mauno (Koivisto/Ladonlukko) opeilla.

    Kävin kauan sitten läpi Koiviston kirjallista tuotantoa huomaten hänen – siellä jossakin – kuljettaneen povitaskussaan raamattua hiirenkorvalle selailtuna. Hänen varoittelustaan viisastuneena luin läpi muutamia ison kirjan ohjeita valmistella juutalaiskysymyksen lopullista ratkaisua, korvat luimussa ymmärtäen miten hyvin sitä oli pohjustettu ja sitten kirjaimellisesti täytäntöön pantu.

    Eri asia miten runoilevan psykiatrian perintöä on ymmärretty Bosniaan liitetyn Elisabeth Rehnin jälkeen, noita pyhiä käskyjä kun tuntuu sekä lapsenuskoisten että valituista valituimpien kohtelussa yhä noudatettavan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokseenkin tuumannut ettei nuo juutalaiset itse ole se ongelma.
      Vastaan tullut joitain ihan helmituotteita heiltä, mutta kai johtunee erilaisesta uskonnosta jolloin näkeekin ne asiat hieman eri sperspektiivistä, vähän kuin Foucoult aikanaan.

      Poista
  11. Vihavaisen näppiksestä tulee jälleen kerran pelkkää asiaa.

    Olet oikeassa juurikin tuossa EU:lle alistumisessa. Oma lukioaikani osui taitekohtaan jossa siirryttiin pois YYA:sta ja valmistaudutiin EY jäsenyyteen.

    Oli suorastaan hämmentävää kuinka naispuoliset historian ja yhteiskuntaopin opettajat tekivät täyskäännöksen. Ensin meille selitettiin, että YYA on järkevä juttu, taloudellisesti hyödyllinen ja ennen kaikkea se antaa selkänojaa epävarmassa maailmassa. Neuvostoliiton romahdettua nämä samat argementit jatkuivat, mutta nyt niillä perusteltiin EY:tä.

    Aiheesta myös keskusteltiin oppilaiden kesken ja kovasti oltiin sitä mieltä, että olemme pieniä ja jonkun pitää ottaa meidät siipiensä suojaan. Itsenäisyyttä ei pidetty minään itseisarvona vaan enemmänkin oltiin liikkeellä ibi bene ibi patria hengessä. Kun sitten kehtasin argumentoida, että kuka meitä puolustaa, jos maailma on yhtä suurta opportunismia, niin seurauksena oli voimakas loukkaantuminen ja vetoaminen Suomen perimmäiseen "länsimaalaisuuteen".

    Neuvostoliiton suurin saavutus Suomessa oli se, että meille saatiin läpi käsitys "kansojen välisestä ystävyydestä". Aivan kuin valtiot hoitaisivat suhteitaan, niin kuin yksilöt hoitavat ihmissuhteitaan. Välillä mietin pitäisikö itkeä vai nauraa, kun esimerkiksi Nato jäsenyyttä puolletaan ystävyys argumentaatiolla ts. neuvostoliittolaisella psykologisen sodankäynnin välineellä.

    Yle Areenassa on vieläkin katsottavissa kolmi osainen dokumenttisarja Trumpin ulkopolitiikasta. Sarjassa entiset Trumpin kabinetin jäsenet avoimesti naureskelevat Trumpin tavalle hahmottaa ulkosuhteita ihmissuhteina. Suomalaisia rankka arvostelu saattaa tietenkin ihmetyttää koska valtaosa meistä näkee valtioiden väliset suhteet ihmissuhteina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "naispuoliset historian ja yhteiskuntaopin opettajat tekivät täyskäännöksen."

      Ikävä kyllä opettajat, poliisit ja muut virkamiehet ovat tasan tarkkaan valmiit laulamaan niiden lauluja, jotka palkan maksavat ja kunniamerkkejä myöntävät. Vähäinen määrä poikkeuksia on.

      Poista
  12. Sopiva tasapaino tarvitaan. Tosiasia on, että olemme kovin pieni peluri isojen poikien seassa. Sota-aikaan olimme isompien jaloissa "ajopuuna". Ei se asetelma ole mihinkään muuttunut, edelleen olemme isompien seassa "ajopuuna". Sota-aikaan ajopuuta ohjattiin tatavasti ja itseensä luottaen pahimpien kivien ohi. Sitä samaa itseluottamusta ja taitoa tarvitaan edelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on juuri noin! Surkeaa on olla pieni kansa tai pikkuinen koira, isompien takapuolta saat häntä heiluen nöyränä nuuskia.

      Poista
    2. Se pienen kansan asema ei sillä parane, että kaikki valta luovutetaan Moskovaan tai Brysseliin.

      Suomi väittää olevansa mallioppilas. Parempi luonnehdinta olisi mallivanki jossain karummassa vankilassa. Päivisin voit olla mallivanki, mutta se ei auta, valojen sammauttua sinut otetaan ja ihan kokonaan.

      No kullinlutkuttajilla on kullinlutkuttajan kohtalo...

      Poista
    3. Jotain rajaa tähän kaappihomoerotiikkaan nyt jo.

      Ensinnäkin vankilassa on suureksi osaksi kännissä törttöileitä kunnollikkoja, jokunen neuroepätyypillinen seassa. Valojen sammuttua he ovat selleissään ja yrittävät nukkua, koska se on mukavinta, mitä linnassa voi tehdä.

      Lisäksi seksuaalisuuteen liittyvien valtadynamiikkojen käsittelykyky ei kohene torjunnalla ja tiettyjen banaalien pintailmiöiden naturalisoinnilla yhtään. Juuri tuollaisen tönkköyden ylitys edes jollain tasolla lieneekin syy, miksi länsikulttuurissa on ylipäätään jotain potentiaalista "jaettavaa". Teidän "elinvoima"mentaliteetilla asuisimme edelleen puissa kookospähkinöihin päätä hakkaamassa.

      Kolmanneksi Rooman populaatio ei hävinnyt valtakunnan romahdettua mihinkään vaan oli jo sitä ennen sulautunut satoja vuosia rajan takaisiin väestöihin ihan tavallisin liittosuhtein, eli kutakuinkin se sama latinalais-germaanilais-slaavilainen porukka täällä elää kuin silloin, kelttiläisin ja parin muin eksoottisin maustein (joihin suomi lukeutuu). - Sen sijaan nimenomaan kaikkensa, siis naisensa ja lapsensa sotakentille vieneet saattoivatkin isoissa taisteluissa oikeasti tuhoutua (harvoin varmaan aivan täydellisesti, mutta ainakin maattomiksi muuttuen). "Kansainvaellus" oli siis oikeasti tuollaista, tiedoksi nyt niille jotka kansainvaelluksista nykymaailmassa hallusinoivat.

      Rooman kulttuuri on hävinnyt vielä epätäydellisemmin. Sen valtakielen sanoilla ilmaistaan nykyäänkin koko maailmassa asioita, joille muunkielisiä sanoja ei ole latinan täydellisen hegemonian takia koskaan kehittynytkään. Lisäksi italia ja espanja ovat suoraan latinaan pohjautuvia pelkistyksiä, ranskakin suurelta osin. - Historian hahmotus on täynnä näitä ylidramatisointeja ja merkkihenkilöiden ja -tapahtumien naurettavaa ylikorostusta.

      Mitä toiseen maailmansotaan tulee, ei senkään lopputulos ole miltään osin niin ilmeinen kuin poliittisesti latautuneet ihmiset kuvittelevat. Täällähän te edelleen jauhatte ihan samassa hengessä kuin muka "hävinneet" aikanaan sotaan lähtivät. Elinvoimaa, die Fahne hoch, alemmat säädyt ja rodut kuriin, uskottava sukupuolielämä ja lallallaa.

      Suomen verbi hävitä onkin jännä. Nykyään sitä voi hävitä vaikka jääkiekko-ottelussa, mutta häv_yttömästi häv_iämättä kadoksiin taiston jälkeen sen sen enempää fyysisesti kuin henkisesti. Jopa haastatteluja annetaan selkäsaunan höyryt tuoreena selässä.

      Sosiaalista kehitystä - sen tukkeutuminenhan sotia aiheuttaa - on tapahtunut 75 vuodessa sentään hieman, mutta lähinnä vain lännessä, ja - tämä on päivä päivältä selvempää - sekin pitkälti tuurilla. Eikä sekään kehitys tietysti johda mihinkään ikuiseen simppeliin onnelaan, senkin kanssa on vielä kaiken kukkuraksi elettävä.

      Poista
    4. Kuullut että kansa elää kielessänsä. Kuinka ne miehet sitten kohtelee niitä "kullinlutkuttelijoita"...
      Jokseenkin menee sinne arvopohjaan, mutta kauniisti pyytämällä saa yleensä enempi aikaan kuin pakottamalla.

      Poista
  13. "Sota-aikaan ajopuuta ohjattiin tatavasti ja itseensä luottaen pahimpien kivien ohi. Sitä samaa itseluottamusta ja taitoa tarvitaan edelleen."

    Ei kai sitä kukaan ole väittänytkään, että itsenäinen kansallisvaltio on jokin omnipotentti voima.

    Toisen maailmansodan historia Euroopan osalta kyllä selvästi osoittaa, että Suomen ratkaisut olivat parhaasta päästä.

    Suomi ehkä meni kosken kuohuissa, mutta koskaan ei veneen ohjailusta luovuttu. Usein unohdetaan, että esimerkkejä päinvastaisesta kyllä löytyy. Esimerkiksi Romania käytössä antoi Saksan ottaa koko talouselämänsä haltuun ja toiminta itärintamalla oli sellaista improvisointia kun omia tavoitteita ei oltu kunnolla määritelty. Eli Romania oli juuri "mallioppilas". Euroopan toisiksi mahtavin mies Himmler sen sijaan haukkui Suomea "täivaltioksi" kun ei kiltisti tehty niin germaani käskee.

    Romanian ja Unkarin mallioppiluus ei pitkälle kantanut ja kun kesä 1944 koetti, jouduttiin palvelukseen kutsuttuja reserviläisiä lähettämään kotiin kun ei ollut aseita ja varusteita. Asevoimien parhaimmisto oli tapatettu Odessan ja Stalingradin välilllä. Suomella taas oli kesän 1944 tilintekoon käyttökelpoiset ei tapatetut asevoimat käytettävissään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Romanian ongelma on ollut öljy. Oli pakko olla mieliksi kun lähteet ja teollisuus ja infra oli rakennettu ulkomaisin varoin.

      Saksalaista valuuttaa oli mukana myös, mutta enimmäkseen kylläkin ympärysvalloilta ja liittoutouneilta mailta eli lännestä.

      Edes Ruotsin toiminta ei näin WOKE -aikana kestä päivänvaloa. Malmi, SKF, Bofors... ja muutama muu...

      Eurooppa toimii suurten konsernien tytäryhtiötaloutena.

      Vauhdin ja suunnan määrittävät "pääomamarkkinat" joista suurin osa on anglo-amerikkalaisen suurkonsernin hallussa.

      Tai kääntäen... anglo-amerikkalaisen suurkonsernin omistavat suurimmat talouden toimijat, erityisesti pankit ja niiden kanssa symbioosissa elävät vipurahastot ja veroparatiisiyhtiöt.

      Selvitä ketä et voi arvostella, niin tiedät kuka sinua hallitsee.

      Poista
    2. "Romanian ongelma on ollut öljy. Oli pakko olla mieliksi kun lähteet ja teollisuus ja infra oli rakennettu ulkomaisin varoin.

      Saksalaista valuuttaa oli mukana myös, mutta enimmäkseen kylläkin ympärysvalloilta ja liittoutouneilta mailta eli lännestä."

      Kyllä Suomessakin oli erittäin tärkeä nikkelin tuotantolaitos, jonka strateginen merkitys kuitenkin väheni, kun vuodesta 1944 alkaen. Nikkeliä oli varastoitu Saksaan suuret määrät ja korvaava malmio oli löydetty nykyisen Itävallan alueelta.

      Suomen talous kuitenkin tuotti hyödykkeitä lähinnä Suomen tarpeisiin - ei Saksan. Saksalaisten ei myöskään annettu käyttää suomalaista työvoimaa mielenmäärin maksamalla paisutettuja palkkoja.

      Suomessa myös systemaattisesti kieltäydyttiin sotilaallisesta, taloudellisesta ja poliittisesta yhteistyöstä jos se ei sopinut Suomen etuihin tai Suomen edustamiin demokraattisiin arvoihin.

      Unkari, Romania tai vaikka Bulgaria eivät pystyneet vastaavaan vaan olivat Saksan "mallioppilaita" Uudessa Euroopassa, jonka oli tarkoitus olla jonkinlainen arjalainen EU.

      Poista
  14. Tärkeä blogi jälleen kerran. Olen miettinyt usein miksi tällaiset meriläiset eivät itse ymmärrä kuinka tietämättömiä, hyväuskoisia ja tyhmiä he ovat. Tutkijatoverilla oli tähän vastaus: älykkyyden evoluutio on kääntynyt toiseen suuntaan eli yleinen älykkyys laskee. En haluaisi näin uskoa, mutta kieltämätöntä on, että puutteellinen tiedollinen koulutus ja psyko-sosiaaliset tarpeet tuottavat kummallisia ulostuloja. Valitettavasti tämä näkyy erityisesti naisissa; monien tapa puhua ja ajatella, myös politiikassa, lähtee omista yksittäiskokemuksista ja niistä syntyneistä ajatuksista, joista sitten yleistäen esitetään mitä milloinkin. Ytimessä onkin "minä", ei asioiden, ilmiöiden tai olosuhteiden järkevä, kriittinen ja hyvin informoitu tarkastelu. On valitettavaa, että joku entinen naiskansaedustaja ei tiedä eikä ymmärrä mitä kaikkea Suomi ensin-ajattelu on hänelle henkilökohtaisesti, Suomen naisille ja kaikille kansalaisille tuottanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En usko , että Meriläinen ymmärtäisi tästä keskustelusta mitään.

      Poista
    2. "miksi tällaiset meriläiset eivät itse ymmärrä kuinka tietämättömiä, hyväuskoisia ja tyhmiä he ovat."

      Nostit esiin lähes filosofinen kysymys. Yleensäkin ihmisen on vaikea mieltää tietonsa rajat ja pahinta on se, että suurimpaan epäpätevyyteen liittyy kaikkein suurin usko omiin kykyihin.

      Nimettömyyden suojassa voi todeta, ettei käsite "naisen logiikka" ole ihan tyhjästä syntynyt. Miehen logiikkaan taas kuuluu olla sanomatta tätä kasvokkain kenellekään naiselle. Noh, tuskin susikaan sanoo lampaalle, että oletpä syötävän hyvän näköinen...

      Poista
    3. Ehkä se saattaisi toimiakkin jos olisi totta, nykykulttuurissa taas se ihanne on osin epärealistinen molemmilla sukupuolilla. Kiitos teollisuuden ja median. Riippunee kulttuurista aikansa naisihanteesta, kuka sen sanoo ja miten. Kankaanniemen -Nussittuna nukkuisit paremmin, aiheuttaa vain suurta huvittuneisuutta omassa sukupolvessa. Juurikin poliitikon taustan tähden. Jokseenkin oletusarvo on että joku Kanerva voisi niin lohkaista.
      Jokseenkin vaikuttaa että unohtuu että se mieskin on vain ihminen, ikään tai poliitiseen näkemykseen katsomatta.

      Poista
  15. Wikipedian mukaan Meriläinen on entinen vihreiden kansanedustaja, joka on pantu syytteeseen pilvenpoltosta, kantanut eduskunnassa "vittu haisee hyvältä" -rintamerkkiä ja kirjoittanut feministisiä "tietokirjoja". Hän myös osallistuu Big Brother -ohjelmaan toukokuussa 2021.

    Mitä moiselta voi odottaa? Vastapainoksi Hesari voisi julkaista vaikka Teuvo Hakkaraisen tai Paavo Väyrysen kolumneja.

    Kyseessä on vain huomion tavoittelija.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyseessää on myös suomalainen nainen. Kertooko se jotain suomalaisesta kulttuurista? Jos niin misdä mielessä? Nuo edellä kuvaillut toimet eivät kumminkaan ole millään tasolla rikollisesti tuomittavia, sosiaalisesti taas riippuen kuka tuomitsee.
      Muistan myöskin että kyseinen nainen olisi jossain artikkelissa kertonut loppuun palamisesta, kun ei kaupassa osannut ostaa tyyliin tomaatteja tms. Sanoisin että kyse on enempi kulttuuri muutoksista ja sitä myöden osin arvojen. Mistä toinen on ne ns. epäpätevät arvot omaksunut ja miksi loppuun palanut liittynee osin siihen.
      Se tuomitseminen ei auta, edes sosiaalinen jos ei ymmärrä niitä arvoja mihin ne pohjaa ja miksi.

      Kyseessä on kumminkin vain ihminen.

      Poista
    2. Pointtina tässä onkin, että yhdet pellet kulttuureineen tuntuvat Hesari-sirkuksessa saavan enemmän positiivista mediahuomiota kuin toiset pellet. Tavoitteena lienee pitää asianomaiset ryhmät kiinni Helsingin vallan kahvasta vaikka sitten populismin ja pelleilyn voimalla.

      On tietenkin turhaa odottaa löytävänsä mitään objektiivista tietoa tuollaisesta lehdestä. Kohta sitä eivät luekaan muut kuin Helsingin ylpeiden ryhmä.

      Poista
  16. Poliittinen eli ideologinen ohjelma, "manifesti" panee sanat suuhun. Ei siinä tarvita omia aivoja. Kysymys kuuluu: Kuka p...le sen manifestin laati?

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.