sunnuntai 19. kesäkuuta 2022

E pluribus unum?

 

Yksi kansa

 

Siltä ajalta kuin Saksat yhdistyivät, jäi mieleeni kasku, joka taisi kuvata aikaansa hyvin. ”Wir sind ein Volk!” lausahti itäsaksalainen eli Ossi. ”Ja, wir auch!” myönteli tähän innokkaasti länsisaksalainen, Wessi.

Tuohon aikaan vanhat ihmiset noista molemmista kansoista muistivat vielä hyvin iskulauseen ”Ein Reich, ein Volk, ein Führer!”  Yhtenäisyys oli voimaa ja ilmeisesti myös oikeutta ja se piti viedä joka paikkaan.

Sudeettisaksalaiset, Ylä-Sleesialaiset, danzigilaiset, elsassilaiset ja lothringilaiset olivat samaa kansaa kaikki tyynni. Sama koski myös itävaltalaisia ja niitä kaikkialla itäisessä Euroopassa olevia yhteisöjä, joissa saksalaisia oli. Niitähän riitti myös Volgan varrella, Ukrainassa ja jopa Kazakstanissa. Heidän lukunsa oli leegio eli modernisti sanoen useita miljoonia.

Saksankieliset sveitsiläiset jätettiin sentään toistaiseksi rauhaan ja samoin Etelä-Tiroli, joka oli Versailles’n rauhassa luovutettu Italialle. Olihan siellä vallassa Mussolini, jonka kanssa ystävyys oli tärkeää. Hollantilaiset ja skandinaavit olivat kielellisesti itse asiassa yhtä lähellä saksalaisia kuin venäläiset ovat puolalaisia ja ukrainalaisia, mutta heidän vuoronsa ei ollut vielä Hitlerin agendalla. Ehkä se olisi voinut vielä tulla.

No, mitäpä näistä saksalaisista, he ovat jo oppineet, ettei onni ole alueiden kokoon keräämisessä, kielen ja kulttuurin yhdensuuntaistamisessa tai muiden -kuten myös ”omien”- kansojen väkivaltaisessa pakottamisessa tottelemaan ja palvelemaan yhtä suurta johtajaa.

Vaikka kieli olisi sama, eivät kansat välttämättä tunne suurta tai edes pientä yhteenkuuluvaisuutta. Ossit ja Wessit ovat tässä kiinnostava esimerkkitapaus siksi, että aika toisistaan erillään oli niin tavattoman lyhyt. Tosin erillisyyttä korosti itäsaksalainen totalitarismi, jonka vaikutusta rautaesirippu vielä vahvisti. Joka tapauksessa on ilmeistä, että ihan todellistakin eriytymistä tapahtui.

Nyt on sitten Venäjän suuri johtaja keksinyt, että eri ”Venäjien” venäläisetkin ovat vain yksi kansa, joka todellisuudessa eli perimmältään on nimenomaan isovenäläistä. Yhteistä historiaahan tietenkin löytyy, mutta myös vuosisataista erillisyyttä, jota viime vuosikymmenien valtiollinen erillisyys korostaa. Velikaja, Malaja ja Belaja Rus kuuluvat yhteen ja hännänhuippuna vielä kiusankappale Galitsia, jota kerran kutsuttiin nimellä Tšervonaja Rus, Punainen Venäjä.

On aivan uskomatonta, miten auliisti kaiken maailman älykääpiöt niin Venäjällä kuin sen ulkopuolella ovat nyt hyväksyneet ajatuksen, että Ukraina kuuluu Venäjään ja siis Venäjälle. Millä oikeudella näin voitaisiin edes periaatteessa sanoa, mikäli Ukrainan kansa on toista mieltä? Kuka kaipaa vielä lisää todistuksia siitä, että se on?

Tuohon väitteeseen uskovat adeptit puolustavat silmää räpäyttämättä yksin tein myös täysimittaista hyökkäyssotaa, jonka päämääränä on toisen valtion valloittaminen ja sen kansan alistaminen.

On syystä sanottu, että mikäli tuollaista rikosta puolustellaan kerran vallinneilla rajoilla, voitaisiin yhtä hyvin vaatia, että Valko-Venäjä ja Ukraina liitettäisiinkin Puolaan. Liettua taas voisi vaatia, että kaikki nuo alueet liitettäisiin siihen, mutta ehkäpä se olisi jo liian falskia.

Puolan rajoja yritettiin joka tapauksessa saada 1700-luvun jakoja edeltävälle tasolle vielä vuoden 1920 sodassa ja saatiinhan siinä Puolalle aika lailla noita heimokansojen alueita. Stalin sittemmin toteutti kansallista yhtenäistämistä ja liitti Ukrainaan vielä Galitsian, tuon eurooppalaisen eli itävaltalaisen Ukrainan ja Valko-Venäjään sen Puolalle menettämiä alueita.

Mutta Stalinillekin kansallisuusaate oli vain väline. Kommunismin rakentajien päämääränä oli kansojen sulautuminen eikä eriytyminen.

Kun aikoinaan asustelin Moskovan valtionyliopiston päärakennuksessa, oli seinällä päivystäjän vieressä kaavio, jossa oli selostettu kansojen ja kansakuntien historiallinen kehitys hamasta muinaisuudesta kaukaiseen tulevaosuuteen. Tulevaisuushan tunnettiin Neuvostoliitossa jo etukäteen kaikissa olennaisissa suhteissa.

Siinä kerrottiin siis myös kansakuntien likvidoitumisesta niiden yhtyessä lopulta yleismaailmalliseksi yhteisöksi. Prosessi sujui aluksi siten, että pienemmät kansat siirtyivät kaksikielisyyteen ja sitten kokonaan venäjänkielisyyteen, mutta nykyinen venäjäkään ei ollut lopullinen yhteinen maailmankieli. Itse asiassa sitä ei vielä tunnettu, selitti Vožd hämmästyttävässä vaatimattomuuden puuskassa 1920-luvulla.

Joka tapauksessa ennen lopullista ja peruuntumatonta häviötään kansat kehittyivät kansakunniksi (natsija), mikäli niillä oli siihen edellytyksiä ja kävivät läpi kulttuurisen kukoistuksen. Sitä edesauttoi Neuvostoliiton jakaantuminen kansallisiin yksiköihin, joiden puitteissa ne saivat toteuttaa itseään.

Kuten tiedetään, tämä prosessi riistäytyi sitten käsistä, ensin Ukrainassa, jossa pantiin jarruja päälle juuri holodomorin vuonna 1933. Ennen pitkää sama tapahtui kaikkialla ja kun vuodesta 1961 alettiin rakentaa kommunismia, oli ylikansallinen integroituminen venäläisyyteen tärkeä osa tuota kehitystä.

Kommunismi jäi sitten yllättäen toteutumatta ja vuosi 1980 meni menojaan. Joka tapauksessa havaittiin, että Neuvostoliitossa oli syntynyt uudentyyppinen ihmisyhteisö, yhtenäinen neuvostokansa (https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A1%D0%BE%D0%B2%D0%B5%D1%82%D1%81%D0%BA%D0%B8%D0%B9_%D0%BD%D0%B0%D1%80%D0%BE%D0%B4 ). Sen jäsenten identiteetille oli olennaisempaa kuuluminen yhtenäiseen ja kommunismia rakentavaan kaikkien työtätekevien isänmaahan, Neuvstoliittoon kuin kuuluminen johonkin pieneen -ja usein aika säälittävään- kansaan.

Niinpä virolaiset ja baltit sulautuivat innokkaasti venäläisiin. Tämähän oli muuan kommunismin tulemisen merkki. Edesmennyt ystäväni, akateemikko Juhan Kahk johti tutkimusryhmää, jonka tehtävänä oli tutkia yhtenäisen neuvostokansan muodostumista Viron esimerkkien perusteella.

Perivirolainen Kahk, jot ymmärtämättömät haukkuivat ja vihasivat, hoiti tuota mieletöntä tehtäväänsä siihen uskomatta. Siihen uskovia ihmisiä lieneekin ollut vain Suomessa, mutta kyllä heitä tällä oli.

Kahkia pidän patrioottina, joka uskoi siihen, että virolaisten oli pyrittävä pitämään hallussaan tärkeät asemat, ettei niihin tulisi valloittajan satraappeja tuhojaan tekemään. Omat miehet kykenisivät pelastamaan mitä pelastettavissa oli.

No, virolaiset ja baltit pelastuivat sulautumasta yhteen yhteiseen kansaan ja sen voi sanpa tapahtuneen viime hetkellä. On selvää, että itsenäistymisen jälkeen kansallisen uudelleensyntymisen hurmassa tehtiin myös ylilyöntejä. Vielä enemmän niitä ilmeisesti tapahtui Ukrainassa.

Eiväthän yksittäisen venäläiset olleet syypäitä siihen, mitä Kremlin puolihullut doktrinäärit päättivät. Mutta niinhän se tässä maailmassa on, että suurista virheistä ja rikoksista vapautta ja luontoa vastaan kärsii aina joku.

Olisipa suonut, että tästä kaikesta olisi kyetty edes ottamaan oppia. Venäjän onnettomuudeksi sen johtoon nousi rohkean venäläisen intelligentin sijasta salaisen poliisin filuuri, jonka ajattelu edustaa pikemmin 1800-lukua kuin kommunismin romahtamisen antamaa viisautta.

Ein Volk, ein Reich, ein Führer???

 

27 kommenttia:

  1. Välillä todistellaan, kuten nyt Putin venäläisistä, että kaikki slaavit ovat yhtä kansaa ja kuuluvat oikeuden mukaan Venäjään. Välillä todistellaan, että mitään kansoja ei ole olemassa, ei edes tällaista kielellisesti ja muutenkin omaleimaista pikku porukkaa kuin me suomalaiset. Molemmat todistelijat ovat tietysti oikeassa, kun perusteeksi valitaan heidän tarkoituksensa kannalta sopivat ja sopivasti tulkitut kriteerit. Toisaalta ne johtopäätökset, joita tuollaisesta ”kaikki ovat samaa kansaa” tai ”ei ole mitään kansoja” ovat jokseenkin poikkeuksetta vääriä, kuten kaavamaisen dikotomisen ajattelutavan tulokset jokseenkin poikkeuksetta ovat. Yhdysvallat ei taatusti ole mikään etnisesti yhtenäinen kansallisvaltio. Kielellisesti se kyllä on jokseenkin yhtenäinen. Sveitsi saattaa olla etnisesti verraten yhtenäinen, kielellisesti yhtenäinen se ei ole. Belgiassa on kaksi kielellistä ja ilmeisesti myös kaksi etnistä ryhmää ja kaksi erillistä valtiota samojen rajojen sisällä. Japani on niin etnisesti kuin kielellisestikin lähes täydellisen yhtenäinen. Esimerkkejä erilaisista toimivista valtiomuodosteista löytyy joka lähtöön, Belgian tapauksessa vieläpä sellainen valtiomuodoste, joka ei toimi lainkaan mutta silti kansalaiset elävät ja voivat hyvin.

    Sitä tällainen yksinkertainen tallaaja kuvittelee, että valtioiden johtamisessa tärkein asia olisi pragmaattisuus eli pitäytyminen mahdollisen taitamisessa ja huolehtiminen siitä, että valittu politiikka tuottaa hyviä tuloksia eli hyvinvointia ja vaurautta, eikä niinkään se noutaako politiikka jotakin nimenomaista dogmia. Kovin harvassa tällaiset johtajat kuitenkin tuntuvat olevan. Heitä sitten tavataankin luonnehtia valtiomiehiksi, ei pelkiksi poliitikoiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sveitsissä muistaakseni on 4 virallista kieltä.
      Tässä tätä sitten pompotellut juurikin pohtien vaikka amerikkalaisuutta että mitä ne yhdistävät tekijät on mitkä muodostaa kansakunnan? Kieli voi olla yksi, mutta sitten jos soppaan lisää uskontopolitiikan menee se jo vähän haastavammaksi. Eteenkin suomalaisten kohdalla, kun en minä sitä ainakaan henk.kohtaisesti välillä ymmärrä, ellei vedä ääripään esimerkeillä. Tyyliin lehmä on ihan hyvä tuotantoeläin. Niin maidolla kuin lihassa, mutta kun taas Intiassa se on pyhä ei sitä sovinne häiritä jne. Jolloin ymmärtää sen kulttuurin uskomuksiin liittyväksi. Josta taas pääsee kotimaiseen alkoholipolitiikkaan, se on tuote. Toisaalla mitään ongelmaa sen kanssa, syystä x Suomessa on ihan omansalainen alkoholipolitiikka. Mistä taas päätynyt pohtimaan päihdepolitiikkaa ylipäätään, mikä taas linkittyy globaaliin kaupaan jne. siihen nähden mikä työ on kuskata laittomia päihde-aineita Suomeen asti en vain kykene ymmärtämään sitä logiikkaa et miksi? Aikansa voisi väki käyttää järkevämminkin mutta kai siinä on joku logiikka.

      Poista
  2. "salaisen poliisin filuuri, jonka ajattelu edustaa pikemmin 1800-lukua ..."

    Tämä on siihen nähden ihmeellistä, että Putinia muokannut nuoruuden ideologia oli nimenomaan sosialismia, joka ainakin sanallisella tasolla tuomitsi vanhan tsaarin-Venäjän pimeyden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se venäläinen sosialismin muoto oli juuri sitä Dostojevskin kuvaamaa. Siinä pimeys tuomitsi pimeyttä.

      Poista
  3. Blogisti kirjoitti:

    "Sudeettisaksalaiset, Ylä-Sleesialaiset, danzigilaiset, elsassilaiset ja lothringilaiset olivat samaa kansaa kaikki tyynni. Sama koski myös itävaltalaisia ja niitä kaikkialla itäisessä Euroopassa olevia yhteisöjä, joissa saksalaisia oli. Niitähän riitti myös Volgan varrella, Ukrainassa ja jopa Kazakstanissa. Heidän lukunsa oli leegio eli modernisti sanoen useita miljoonia."

    Entä ovatko nyky-Suomessa asuvien ja tänne jo useita satoja vuosia sitten tulleiden saksalaisten jälkeläiset jonkin sortin saksalaisia?

    Jos saa pohtia, niin mietin, että eikö entinen Königsbergin ja nykyinen Kaliningradin alue pitäisi palauttaa takaisin Saksalle?

    Venäjä ei tietenkään halua antaa sitä takaisin Saksalle niin kuin se ei myöskään halua antaa luovutettua Karjalaa takaisin Suomelle.

    Koska valtaapitävät eivät ainakaan vielä voi vangita ajatuksia, niin aina voi pohtia erilaisia vaihtoehtoja valtioiden rajoille.

    Blogisti myös kirjoitti:

    "Vaikka kieli olisi sama, eivät kansat välttämättä tunne suurta tai edes pientä yhteenkuuluvaisuutta. Ossit ja Wessit ovat tässä kiinnostava esimerkkitapaus siksi, että aika toisistaan erillään oli niin tavattoman lyhyt. Tosin erillisyyttä korosti itäsaksalainen totalitarismi, jonka vaikutusta rautaesirippu vielä vahvisti. Joka tapauksessa on ilmeistä, että ihan todellistakin eriytymistä tapahtui."

    Saksojen aika toisistaan erillään oli näin jälkikäteen katsottuna lyhyt, mutta koska aika ei aina kultaa muistoja, niin siksi monet entiset itäsaksalaiset ja nykyiset puolalaiset ja unkarilaiset osaavat vastustaa EU:ta, mistä heille tulee mieleen Neuvostoliitto ja sen pakkovalta.

    Sitten blokisti kirjoitti:

    "Mutta Stalinillekin kansallisuusaate oli vain väline. Kommunismin rakentajien päämääränä oli kansojen sulautuminen eikä eriytyminen."

    Mietin, että jos Hitler ei olisi päässyt valtaan, niin olisiko EU-Euroopan edeltäjän eli Pan-Euroopan rakentajat tuhonneet kristillisen Euroopan ja valkoisen ihmisen siirtolaisuudella jo kymmeniä vuosia sitten.

    Nyt, kun Hitler on pois kuvioista, niin eurooppalaisilla ei ole enää yhteistä vihollista, he ovat avuttomia ja voimattomia uuden vihollisen edessä ja siksi polvistuvat sen eteen ja palvovat sitä. Tässä on erään edesmenneen unkarilaisen kirjailijan ajatuksia.

    Kyse on muhamettilaisuudesta ja sen kantajista, jotka ovat antikristillisiä, joita taas EU:n päättäjät käyttävät antikristillisyyden eräinä ajureina.

    M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saksalaisten paluumuuttajien määrä oli NL:n romahduksen jälkeen miljoonaluokkaa. Kyllä heille tietyt kriteerit asetettiin, ei mikään muinainen geneettinen linkki riittänyt.

      Poista
    2. "Saksalaisten paluumuuttajien määrä oli NL:n romahduksen jälkeen miljoonaluokkaa. Kyllä heille tietyt kriteerit asetettiin, ei mikään muinainen geneettinen linkki riittänyt."

      Mietin vain, että miten he sopeutuivat uuteen maahan ja elämään, ja palasiko osa takaisin, vai miten lie?

      Kaikilla meillä on jokin "muinainen geneettinen linkki", mikä liittää meistä jokaisen johonkin pienempään tai suurempaan ihmisryhmään perimän tyypin osalta.

      Kulttuurinen perimän tyyppi on sitten hiukan eri asia.

      M

      Poista
    3. Kannattaa googlata Aussiedler/Spätaussiedler, jos paluumuuttajat kiinnostaa.

      Poista
  4. Päivä päivältä enemmän arvostan Orwellin klassikkokuvausta totalitarismista. Hän ymmärsi, ettei kysymyksessä ole mikään ideologia, vaan pohjimmiltaan vain raaka valta, jolle kaikki tiedolliset totuudet, olivatpa ne mitä muotoa tahansa, myös opilliset ja historialliset totuudet, ovat pelkkää ajattelun kulissia, ja ainoa jolla oli merkitystä oli valta, joka aina jää laadultaan maagiseksi, silti kaiken määrääväksi.

    Kaikkiallisuus, siis persoonattomuus, on vallan paras tai ainakin sitä hyvin kuvaava määre. Kaikki valta palautuu samoihin tuntoihin joita meillä jokaisella on kaikkein varhaisimmassa lapsuudessamme, jolloin maailmalla ei vielä ole mitään muotoa eivätkä edes kohteet vielä erotu selvästi taustasta -- silloin maailmamme on "kaikkiallinen" ja "kaikkivaltainen". Ja juuri nämä perimmäiset primitiivisimmät tuntomme ovat kaiken valta-ajattelun motiiveja. Voimme huutaa jumalia avuksi, kun tarvitsemme kaikkiallista ja kaikkivaltaista suojelua, ja voimme itse omaksua jumalan roolin raivatessamme tietä kaiken ja kaikkien hallitsemiseen.

    "Ein Volk, ein Reich, ein Führer" on sisällöllisesti sama huuto kuin "Jumala on suuri -- eli siinä sulavat yhteen tiedollinen ajattelu ja tajunnallinen taantuma kaikkallisuuden maailmaan -- ja siinä sulavat yhteen myös kaikki kehitysasteet alkuhistorian symbioottisesta riippuvuudesta yksilölliseen eriytymiseen. Yhteiskunta ja yksilö liukenevat toisiinsa, ja, ah, se on niin voimaannuttavaa.

    Jostain syystä me emme opeta ihmisen kehityshistoriaa kouluissamme. Kaikki mitä siitä tiedollisesti opetetaan on vain eräänlaista kokemukselliselta alustalta irrotettua käsiterealismia. Harva meistä oikeasti ymmärtää, millaisen tajunnallisen kehitystaantuman pohjalta tuo Hitlerin huuto nousee. Ja kuinka sitten keskellä tätä ohuen käsitetiedon sivistystämme voisimme ymmärtää, mikä yhdistää Hitleriä ja Putinia?

    Jos meillä olisikin jonkinlainen tuntuma siihen tapaan jolla ajattelu taantuu totalitarismin ehtoihin, ja jos edes jotenkin ymmärtäisimme miten keskeinen rooli kaikella uhriajattelulla tässä taantumisessa on, me näkisimme maailman realistisemmin emmekä itse lankeaisi niihin ansoihin, joita uhrirooleihin samaistuminen, marttyrismi ja lopulta terrorismi -- jopa valtioterrorismi -- meille tarjoavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhä enemmän arvostan näkemyksiäsi. Todistusaineisto kasvaa kasvamistaan myös minun kokemuspiirissäni.

      Poista
    2. Näen maailman, lapsuuden, kehityksen, Hitlerin ja Putin eri tavalla kuin Oikkonen. Vasaan pariin väittämään yksinkertaisesti.

      //
      Kaikkiallisuus, siis persoonattomuus, on vallan paras tai ainakin sitä hyvin kuvaava määre. Kaikki valta palautuu samoihin tuntoihin joita meillä jokaisella on kaikkein varhaisimmassa lapsuudessamme, jolloin maailmalla ei vielä ole mitään muotoa eivätkä edes kohteet vielä erotu selvästi taustasta -- silloin maailmamme on "kaikkiallinen" ja "kaikkivaltainen". Ja juuri nämä perimmäiset primitiivisimmät tuntomme ovat kaiken valta-ajattelun motiiveja. Voimme huutaa jumalia avuksi, kun tarvitsemme kaikkiallista ja kaikkivaltaista suojelua, ja voimme itse omaksua jumalan roolin raivatessamme tietä kaiken ja kaikkien hallitsemiseen.
      //

      Lapsen maailma ei välttämättä tunnu "kaikkialliselta" eikä "kaikkivaltiaiselta" vaan joltakin muulta. Muistan lapsuudestani (sen ensimmäisiltä vuosilta) vaikka mitä, mutta en tuollaista.

      En usko, että mainitut tunnot ovat kaiken valta-ajattelun motiiveja.

      Lapsen ajattelu ei ole "primitiivistä", sana, mikä vaatisi tarkemman käsittelyn, sillä "primitiivinen" voi olla hyvinkin kehittynyttä; en mene tarkemmin asiaan.

      Se, joka on hädässään huutanut avuksi Jumalaa, ei hahmota niin kuin Oikkonen, sillä silloin ihminen ei näe mitään muuta kuin tuomion, ja tällöin kaikki huomio on hänellä omassa itsessään, ei vallassa eikä maailmassa.

      Jumalalla ja jumalalla on eroa.

      //
      "Ein Volk, ein Reich, ein Führer" on sisällöllisesti sama huuto kuin "Jumala on suuri -- eli siinä sulavat yhteen tiedollinen ajattelu ja tajunnallinen taantuma kaikkallisuuden maailmaan -- ja siinä sulavat yhteen myös kaikki kehitysasteet alkuhistorian symbioottisesta riippuvuudesta yksilölliseen eriytymiseen. Yhteiskunta ja yksilö liukenevat toisiinsa, ja, ah, se on niin voimaannuttavaa.
      //

      Minä erottelen huudon "yhdestä kansasta, yhdestä valtakunnasta ja yhdestä johtajasta" huudosta "Jumala on suuri", koska edellinen kaikui eurooppalaisessa sivistyneessä ja luopuneessa maassa vain vähän aikaa, kun taas jälkimäinen on kaikunut jo yli tuhat vuotta muhamettilaisessa maailmassa, ja kaikuu yhä. Ja se, mikä on vaarallista, että se kaikuu myös EU-Euroopassa yhä useammin.

      Sanan Jumala käyttäminen muhamettilaisen Allahin sijasta, saa ihmiset luulemaan, että kristittyjen ja juutalaisten Jumala on sama kuin muhamettilaisten Allah. Se ei ole sama. Arabiankielisten kristittyjen Allah on eri kuin muhamettilaisten Allah.

      Yle, ja muut valtapeliä pelaavat, tarkoituksella suomentavat muhamettilaisten Allahin Jumalaksi ja saattavat kutsua muhamettilaisten rukoushuoneita ja -tapoja kristittyjen käyttämillä nimillä.

      Kun ihmiset eivät enää omista hengellisiä eivätkä kristillisiä arvoja, niin heitä on helppo siirrellä ja heidän mieliinsä vaikuttaa.

      //
      Harva meistä oikeasti ymmärtää, millaisen tajunnallisen kehitystaantuman pohjalta tuo Hitlerin huuto nousee.
      Ja kuinka sitten keskellä tätä ohuen käsitetiedon sivistystämme voisimme ymmärtää, mikä yhdistää Hitleriä ja Putinia?
      //

      Minä en rinnasta Putinia Hitleriin enkä etsi yhdistäviä tekijöitä, sillä Hitler toimi eri pohjalta kuin Putin toimii.

      En katsele Hitlerin huutoa, tai jonkun muun huutoa, kehitystaantuman kautta, sillä siitähän ei ole Hitlerin valtaantulon ja -pääsyn kannalta ollenkaan ollut kyse vaan Jumalan sallimuksesta, mikä on voima, jota ei pidä aliarvioida.

      Hitler ei tullut sattumalta valtaan. Eikä Putin. Mutta ei kannata punoa kuviteltuja säikeitä tai lankoja heidän välilleen.

      M

      Poista
    3. Mutta jos tuo Seppo Oikkosen ensimmäinen kommentti pitäisi paikkansa, niin entä jos sen valossa Putin olisikin oikeassa? "Klausevitsin" mukaanhan aliarvioimme aina sitä, kuinka pitkälle vastustajamme menevät. Jos tuo väite pitäisi paikkansa, niin entä jos vastapuolen autoritaarisuutta vastaan voisi puolustautua vain autoritaarisella järjestelmällä?

      Ja kun puhumme puolustamisesta, kyse ei tietenkään ole vain armeijoista, vaan paljon laajemmasta. Jos on itse liberaali, niin vastustaja voi miehittää kaikki avainpositiot omalla maalla mediasta alkaen.

      Orwellhan ennusti, että tulevaisuudessa olisi vain muutama totalitaarinen blokki olemassa. Entä jos valtioiden kulttuurievoluutio tuottaa autoritaarisia valtioita, muut karsiutuvat luonnonvalinnan mukana pois.

      Poista
    4. Jokseenkin tuo kielialueella on suht paljon merkitystä ymmärryksen kannalta. Suomalainen sanonee Jumala (eikä siinä tarvinne ottaa huomioon oikein kirjoitusta). Kun taas britti God, itsellä tuppaa ain päähän God save the queen, aivan ällistyttävän hyvin markkinoitu). Kun taas eri kielialueilla eri sana teoriassa tarkoittaa samaa, mutta ihmiset kumminkin sitten itse määrittelevät sitä. Ja itse todennut tiedon vaikuttavan jonkin verran sanontoihin, joku tehnee hölmösti ja päähän tupsahtaa ajatus: Evoluutio korjaa. Teoriassa ei eronne uskontunnuksista, mutta jäänyt vain pohtimaan jos jonkin toiminta näyttää hölmöltä niin miksi siihen ei sovinne puuttua? Kai sitä jotenkin ajattelee että sitä varten on väkeä koulutettu että ne käyttäisi sitä tietoa auttaakseen toinen toisiaan, muttei siihen kyllä uskontoa tarvinne.

      Poista
    5. Myöntänen kyllä että oma ns. Jumala suhteen voi ymmärtää pietisminä, kun uskone että moraali vaatisi kirkon tuekseen uskosta, mutta enempi se näyttää omalta kannalta antropologisesti kaik meinaa et uskoo samaan mut tavat ja traditiot on kullakin omansalaiset. Jokin merkitys toteuttajalleen, mutta jäänen mielelläni sivuun. Eikä häirinne niin kauan kun ei ole toisille vaaraksi, mikä taas on yleensä oman näkemyksen mukaan et konkkreettisesti tehnee jotain, suun soittaminen on joillain kielellisesti oma juttunsa ja paljastuvat lopulta suunsoittajiksi. Eihän se sopivaa käytöstä ole mutta itse henkilö siinä yleensä kärsinee, kuin muut.

      Poista
    6. "God save the xxx", tuo Ludvig XIV:n peräpukamien kunniaksi sävelletty hymni.

      Poista
    7. Kiitos oikaisusta. Joskus kuullutkin ettei tuo lausahdus ollut alkujaan briteistä lähtöisin. Nykyisellään tuo ei oikein sopine Ranskaan.

      Poista
    8. "Mutta jos tuo Seppo Oikkosen ensimmäinen kommentti pitäisi paikkansa, niin entä jos sen valossa Putin olisikin oikeassa? "Klausevitsin" mukaanhan aliarvioimme aina sitä, kuinka pitkälle vastustajamme menevät. Jos tuo väite pitäisi paikkansa, niin entä jos vastapuolen autoritaarisuutta vastaan voisi puolustautua vain autoritaarisella järjestelmällä?"
      (Pankkiryöstäjääkin voi ymmärtää kuullessaan hänen tarinansa, mutta sitten voidaan sanoa että henkilöllä on Tukholmasyndrooma. Mahdollisesti mutta mitkä taas on olleet ne syyt mitkä on ajaneet toisen typeriin ratkaisuihin on mahdollisesti järjestelmässä, muttei oikeuttane toimintaa mikä on vaaraksi toisille. Vähän sama kuin muslimiterroristi possauttanee itsensä väkijoukossa. Jossain kohtaa jokin on mennyt vikaan, mutta se ympärillä oleva väki nyt vain ei ole syypää siihen).
      Putin ei ole oikeassa, mutta asioissa on yleensä syy ja seuraussuhteita.
      Olettaisin hänen ratkaisujen liittyneen enempi taloudellisiin tapahtumiin. (Jos aihetta katsonee eläinmaailman filosofiasta, niin rottakin käy päälle nurkkaan ahdistettuna. Käytännössä se viimeinen ns. ratkaisu jos ei keksine muuta, mutta ihminen kun ei ole eläin jolloin pitäisi muistaa että muitakin ratkaisuja on ja ne päätökset kun ei koskettane vain itseä ja talous nyt teoriassa on vain oman pään sisällä. Rahan arvo on yksi asia, kun taas kulttuurin toimintatavat toinen, mikä taas ei ole rahalla mitattavissa, kyse kun on ihmisistä ja siinä on ain muuttujia. Sosiologia auttanee jollain tasolla ymmärtämään, mutta siinäkin taas vaikuttaa mahdolliseen näkemykseen omanäkemys.
      Ymmärtäminen ei tarkoittane hyväksymistä.
      Jos järjestelmä on autoritäärinen miin mitä vaihyoehtoja väellä on?
      Uskonnot yleensä on autoritäärisiä järjestelmiä joissa vapaa-ajattelu on suht kaukana. Tämän vuoksi sanoisin että kuka sitä ns. uskoa tulkkaa onkin oleellinen.
      Jos taas väki ei sitten uskone voinee heitä pitää vapaa-ajattelijoina? Tai sitten väärä-uskoisina? Riippunee suht paljon näkökannasta. Ja voihan joku katsoa että sielä vipeltää primitiivisiä ihmisiä, ongelmansa lähetyssaarnaajilla ja antropologeilla kun menevät johonkin toiseen kulttuuriin niin ne oman kulttuuriin opitut tavat on sielä joiden kautta peilaa. Lapsethan taas kasvanevat siihen kulttuuriin ja oppivat vanhemmalta väeltä ne toimintatavat, mitä on sukupolvien ajan toteutettu. Kun taas teollistuneissa yhteiskunnissa se "primitiivinen" piiri on huomattavasti isompi kuin vain oma kotikylä ja globaali vaihdantatalous eri mittakaavassa.

      Poista
  5. Pienenä anekdoottina, jututin muutava vuosi sitten venäläistä parikymppistä miestä. Hän sanoi ukrainalaisista, että "they are basically same people as russians."

    Eli kyllä tuota ajatusta varmaan indoktroidaan jo nuoresta pitäen venäläisille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, kansathan ovat asuneet ja asuvat yhä kovin sekaisin ja kaikki ymmärtävät venäjää, vaikka eivät kaiki osaa ukrainaa. Yhteinen historia samassa valtiossa toki vaikuttaa. Vielä 10 vuotta sitten sekä venäläiset että ukrainalaiset enimm äkseen katsoivat, että heidän valtioidensa välisen suhteen pitäisi olla läheisempi kuin yleensä itsenäisten valtioiden.
      Ja yksi arkkihölmö onnistui särkemään tämän idyllin kukaties ikuisiksi ajoiksi.

      Poista
  6. Osaamatta sanakaan venäjää, eikö tservonaja rus ole musta venäjä? Noin muuten, ihmiset jotka käyttävät sanaa kulttuuriperimä voisi venäläiseen tapaan ampua. Sanat perinne, perintö ja perimä ovat joidenkin mielestä synonyymejä ja entinen kielenhuolto olisi korjannut ja ohjannut toimittajia ja muita kirjoittajia, mutta nykyisin kun kieli muuttuu ja tärkeintä on että asia menee perille -politiikka ei anna kovin lohdullista kuvaa suomen kielen tulevaisuudesta. Hlelsingin Sanomissa on erityisesti kielenhuoltoon keskittyvä toimittaja, mutta miten se näkyy? Läpyskässä on hurjasti kirjoitusvirheitä, asiavirheitä, viittausvirheitä ja vääriä sanoja. Oikaisuja on joka lehdessä vähintään viisi.

    VastaaPoista
  7. Pietarin talousforumin kokouksessa Kazakstanin pääjehu Tokajev uskalsi olla toista mieltä kuin Putin Ukrainan itäisten osien tunnustamisesta venäläisiksi. Taitaa olla niin, että Putin hamuaa jossakin vaiheessa luonnonvaroiltaan erittäin rikasta Kazakstania itselleen ja Tokajev tietää tämän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kazakstanissa on ollut ja on yhä hyvin venäläisiä alueita. Venäläisiä ja venäjän kieltä on myös vainottu.

      Poista
    2. Kyllä kaiketi Neuvosto-venäläiset menivät aikoinaan vapaaehtoisesti ja osa karkoitettiin niin Kazakstaniin ja moniin muihin staneihin sillä mielellä, että nämä alikehittyneet kolkat saadaan kukoistamaan sosialismin tiellä. Alkuasukkaiden kohtelu oli tuskin humaania ja veljellistä isovenäläisten taholta, voisipa uskoa näin? Lieneekö missään "tasavallassa" ollut näin auvoista?

      Se mitä venäläisiä tunnen, eivät he pidä "mustia" oikein minään. Mustilla he tarkoittavat oikeastaan kaikkia entisiä neuvostoliittolaisia, jotka asuivat tai asuvat "staneissa". Onhan vuosikaudet kuultu heidän valittelevan venäläisten rasismista ja kohtelevan heitä toisen luokan kansalaisina Venäjän työmarkkinoilla, sikäli kun kansalaisuutta edes on. No nyt on luvassa nopeutettu Venäjän kansalaisuus, jos ja kun nämä lähtevät Ukrainaan tykin ruoaksi. Neuvostoliiton armeijassa tunnetusti vallitsi mieletön rasismi ja simputus, suorastaan rääkkääminen, joka kohdistui pääosin toisen näköisiin, sehän ei ole edes mikään salaisuus.

      Kyllä viha isovenäläisiä kohtaan jostakin kumpusi, ja aika paljon isovenäläisiä muutti näistä tasavalloista pois kun Neuvostoliitto romahti. "Mustien" väestön kasvu oli ja on huomattavasti nopeampaa, ja jo senkin takia useimmat aito venäläiset perheet ja suvut poistuivat turvaan takavasemmalle. Tulevaisuus pelotti ja pelottaa levottomissa oloissa.

      Kyllä entisissä tasavalloissa kytee, ja on vain ajan kyse koska taas leimahtaa!

      Poista
    3. Niitä ei heitä?

      Poista
    4. Keski-Aasian väkilukuhan nousee tasaisesti. Staneissa taitaa kohta olla saman verran nuoria kuin Venäjällä. Kumpi realistisempaa: Stanit liittyvät Venäjän Euraasiaan Unioniin vai että stanit luovat oman Keski-Aasian imperiuminsa.

      Poista

Kirjoita nimellä.