Muuan turha joukko

 

Sievistelevät hupsut

 

Moliére kirjotti vuonna 1659 näytelmän Sievistelevät hupsut (Les Précieuses ridicules). Kuten tuo alkuperäinen ranskalainen otsikko kertoo, kyse oli nimenomaan erinomaisuutta, hienoutta tavoittelevien ihmisten naurettavuudesta.

1600-luvulla oli erittäin tärkeää pyrkiä hienoon käytökseen, johon kuului myös aimo annos koristeellisuutta, mutta liikahan on aina liikaa ja oli jo silloin. Kun kohtuullisuuden taju menetetään, käykin hullusti, vaikka miten hienoiksi pyrittäisiin.

 Ylevän ja naurettavan välillä on tunnetusti vain se pieni askel: Du sublime au ridicule il n’y a qu’un pas, muotoili jo Napoleon aikoinaan. Joku kiero englantilainen tokaisi tähän: Oui, le Pas du Calais… Englannin kanaali se muka siis erotti ylevän ja naurettavan.

Tiedä häntä, mutta tänä päivänä tuntuu siltä, että typerä naurettavuus nimenomaan sievistelevien hupsujen ajamana on periytynyt aivan erityisesti anglosaksiseen maailmaan. Meidän nilkit tietenkin seuraavat kintereillä niin lähellä kun pystyvät ja yrittävät edellekin, jos mahdollista.

The Economistin nimimerkki Johnson, jonka logona on 1700-luvun juurevan Samuel-tohtorin ja englannin kielen sanakirjan laatijan profiili, keskittyi viime numerossaan käsittelemään poliittisen korrektiuden, tuon aikamme uusimman idiotismin ilmauksia kielenkäytön alueella.

Poliittisen korrektiuden vartijat näyttävät saaneen päähänsä, että maailma olisi muutettava ja parannettava- korvaamalla sanoja toisilla sanoilla. Joihinkin sanoihin liittyy häpeämerkki eli stigma ja sellaisista olisi luovuttava.

Tätähän on harrastettu jo jonkin aikaa. Uutistoimisto AP herätti kuitenkin sekä hilpeyttä että pahennusta julkaistessaan tannoin twitterissä kielenkäytön ohjeita, joissa muun muassa sanottiin: We recommend avoiding general and often dehumanising ”The” labels such as the poor, the mentally ill, the French, the disabled, the college-educated…

Pian twiitti hävitettiin ja pyydettiin anteeksi ”ranskalaisten” dehumanisointia. Hupaisaahan tämä oli, mutta toki ideana oli välttää asiaa, jota kutsuttiin nimellä olemuksellistaminen, essentialising. Englannin kielessä määräävän artikkelin käyttö kun loi mielikuvan siitä, että viitatut henkilöt eivät mitään muuta olleetkaan kuin mainitun määreensä edustajia.

Toki normaalijärkinen ja kohtuullisen säädyllinen ihminen ymmärtää luonnostaan, ettei ketään ihmistä tai ryhmää voi tyhjentävästi kuvata millään yksittäisellä sanalla, olkoon sitten kyseessä vaikka ranskalainen tai -uskaltaisinpa sanoa, edes venäläinen.

Yrityksiä muuttaa maailmaa sanoja muuttelemalla on ollut viime aikoina paljon. Kiellettyjen sanojen lista on tullut jo kantapään kautta monelle somen käyttäjälle tutuksi. Mutta ajo jatkuu. Joitakin ihmisiä häiritsevät ainakin englannin kielessä ryhmiä osoittavat sanat, sellaisetkin kuin blacks, Gays tai Jews.

Niitä on koetettu kiertää käyttämällä muotoja kuten black veteras, gay activists tai Jewish voters, jotka eivät muka ole yhtä olemuksellistavia. Slaves sanaa on korvattu rakenteella enslaved people, minorities-sanaa ilmauksella minoritised people tai racialised people (siis tämä rodullistetut) Sanaa addicts on korvattu rakenteella drug users tai people with a substance-abuse problem ja niin edelleen.

Mutta sanoilla on kohtalonsa. Handicapped otettiin käyttöön korvaamaan töykeämmäksi koettua ilmausta crippled ja homeless oli vaihtoehto sanalle vagrant.

Nyt hadicapped on out ja tilalle on tullut disabled tai person with disability. Homeless-sanaa korvataan nyt sanalla unhoused.

Ja kukapa ei tietäisi, ettei black-sanaa sovi lainkaan käyttää ihmisistä, jos nyt mistään muustakaan. Mutta niin on vain käynyt, että mustat ovat taas ylpeästi black ja mieluummin vielä isolla kirjaimella Black. Älkää nyt siis enää suotta käyttäkö tuota ääliömäistä African-American termiä. Lihavatkin ovat alkaneet olla ylpeästi fat, joten voitte unohtaa nuo eufemismit, kun englantia käytätte ja pakkohan sitä on käyttää.

The Observer on hiljattain kirjoittanut myös barbarian uusimmasta aluevaltauksesta: kirjojen uusintapainokset on sievistelty vastaavaan naurettavimpien hupsujen uusimpia oikkuja. Suosittu kirjailija Roald Dahl vannoi aikoinaan, että hänen kirjoistaan ei koskaan saa muuttaa välimerkkiäkään, muuten hän tulee kummittelemaan krokotiilinä ja syömään kustantajat.

Nyt kutenkin myös Dahlin kirjojen kimppuun on käyty ja muutettu aivan idioottimaisesti seillä olevia sanoja, jotka viittaavat vaikkapa nyt rumuuteen tai lihavuuteen. Sellainen sana, uin naisten pikkupöksyjä tarkoittava knickers on saanut uudet sievistelevät hupsut kauhun valtaan.

Ja mitäpä saammekaan lukea tämän päivän hesarista: James Bond-kirjoista karsitaan rasismia… Siis mitä helvetin rasismia. Jos jossakin kohtaa on lukenut, että paikalliset mustat ovat suhteellisen lainkuuliaisia tyyppejä, paitsi silloin kun ovat juoneet liikaa, poistaa rasismin karsija kohdan, jossa viitataan liikaan juomiseen…

Idioottikin ymmärtää, että mustilla on ihan yhtä paljon erilaisia paheita kuin kaikilla muillakin ihmisillä ja että niihin liittyvien mainintojen hävittäminen kirjojen uusintapainoksista ei ole mitään muuta kuin barbariaa ja jonkinlaista käänteistä rasismia, jos tuota sanaa nyt kerran halutaan tällaisessa yhteydessä käyttää.

Mistä ihmeestä tuo sievistelevä hupsuus eli naurettava erinomaisuuden tavoittelu/hienostelu on tähän maailmaan taas tullut ja päässyt jopa normia luovaksi valtavirraksi?

Amerikassahan se sylttytehdas selvästi sijaitsee ja vieläpä sikäläisissä sivistyksen etujoukoissa eli yliopistoissa.

Onhan tässäkin ajassa vielä sentään myös omat Moliérensa, mutta sitäkin enemmän on hyödyttömiä idiootteja, jotka eivät kavahda edes kirjallisuuden raiskaamista hinkuessaan maailman muuttamista uuskielen, tuon aito orwellilaisen newspeakin avulla.

Poliittinen korrektius on syntyjään aivan tietty mielenvikaisuuden muoto, jonka mielekkyys liittyy Yhdysvaltojen poliittiseen järjestelmää ja sikäläiseen tarpeeseen mielistellä erilaisia eturyhmiä. On hätkähdyttävää havaita, että se on muitta mutkitta siirtynyt myös Eurooppaan ja sellaiseenkin maahan kuin Suomi ja täällä puhuttuun suomen kieleen, joilla ei pitäisi olla sen kanssa mitään tekemistä.

Todennäköistä on, ettei kannettu vesi meilläkään kauan kaivossa pysy, ei sittenkään, vaikka typerät hienostelijat kuinka pyrkivät matkimaan esikuviaan. Nekin muuttavat tapojaan koko ajan…