maanantai 22. toukokuuta 2023

Käske, Johtaja!

 

Ruoskan ihanuudet

 

Aleksandr Puškin, kaikessa renessanssi-ihmisen universaalisuudessaan, säilytti henkisen vapautensa, vaikka Nikolain santarmikuri sai samaan puolelleen myös monia mielistelijöitä, lahjakkaitakin.

Nikolai Karamzin, Venäjän Topelius oli tuohon aikaan tavattoman suosittu ja hänen näkemyksensä mukaan Venäjä oli suuri, mahtava ja erinomainen vain silloin, kun sitä johti itsevaltias, joka ei väkivaltaa säästellyt, silloin kun sillä näytti olevan käyttöä. Itse asiassa se muuttuikin jopa itsetarkoitukseksi silloin, kun sotamiehiä tapettiin jopa tuhansien iskujen kujanjuoksulla mitättömienkin rikkomusten tähden.

Itsevaltiudella riitti mielistelijöitä ja ihailijoita, mutta kuka uskalsi kritisoida sitä? Julkisesti se olisikin ollut itsemurha, mutta pirullisia epigrammeja ei kukaan voinut estää kulkemasta kädestä käteen ja suusta suuhun. Puškin kirjoitti Karamzinista:

В его «Истории» изящность, простота
Доказывают нам без всякого пристрастья
Необходимость самовластья
И прелести кнута.

Tuon ”Historian”[1]teksti kaikkiaan

todistaa hienosti ja vakuuttaa

on tarpeen itsevaltaisuus

ja ruoskimisessa on ihanuus

 

Kun tuo käännös ei taida tehdä oikeutta originaalille, otan tähän vielä tekoälyn aikaansaannoksen kaikessa nerokkuudessaan:

Hänen "historiansa" eleganssissa, yksinkertaisuudessa

Ne todistavat meille ilman puolueellisuutta

Autokratian välttämättömyys

Ja ruoskan hurmaa.

 

No, runon sisällys se tässä pääasia on. Puškin, joka oli suuri asiantuntija myös sänkykamaripuolella, ymmärsi hyvin, ettei ruoskiminen tuottanut vain kipua. Monille se tuotti suurta nautintoa ja ainakin henkisellä tasolla sadomasokistinen syndrooma näyttää olleen tuon ajan Venäjällä hyvin merkittävä ja suosittu ilmiö.

No, meitähän on joka junaan ja etenkin nykyaikana olisi erittäin moitittavaa leimata tai suorastaan tuomita joku seksuaalisten mieltymystensä vuoksi.

Pois se! Jos joku pariskunta tai miksei suurempikin joukko omassa piirissään antaa ruoskan viuhua ja vaikkapa alistaa koiriksi pukeutuneita salarakkaitaan tai miksei puolisoitaankin, niin tehköön sitä terveydekseen! Mitäpä se muille kuuluu.

Mutta silloin, kun tällaiset henkilöt pääsevät määräämään valtion politiikasta ja harjoittamaan sadismiaan sellaisiin ulkopuolisiin, jotka eivät millään tavalla halua olla heidän leikeissään, on asia tykkänään toinen.

Sadistinen luonne, jota etenkin Erich Fromm on mainiosti kuvannut (ks. Hyvän ja pahan välillä), nauttii vallasta, jonka tulee olla ehdotonta. Tyydytystä hän voi saada vaikkapa pikkubyrokraattina, joka riepottelee hallintoalamaista, intohimoista rakastajaansa nöyryyttävänä tyrannina tai vaikkapa äärimmäiseen tottelevaisuuteen dresseeraavana koiranomistajana.

Pahin on sentään poliitikko, jonka käsissä saattaa olla miljoonien ihmisten onni ja terveys. Tietenkin juuri tällaiset tyrannit ovat myös niitä, jotka herättävät intohimoisinta ihailua. Kukapa haluaisikaan kuolla jonkin lehmänkauppoja tekevän parlamentaarikon puolesta?

Jaa, että miksi yleensä pitäisi kuolla jonkin puolesta? Siinäpä kysymys, johon eri ihmiset ehdottomasti antavat erilaisia vastauksia taipumuksistaan riippuen.

A pridjotsja -sitä vaan pitää, kertoo meille ruoskaa suuteleva heitukka (ennen meillä käytettiin suomessakin tätä sanaa ruotsalaisessa merkityksessä ”kätyri”) silmät kiiluen. Miksi sitä paitsi edes elää, ellei pääse nauttimaan sadistisesta onnesta, joka on elämää suurempi?

Tällaisessa tapauksessa argumentit ovat turhia. Demokratiassa kuitenkin pääsee usein se osa kansaa, joka ei jaa sadomasokistisia taipumuksia, pysyttelemään niiden toteuttamisesta erossa. Tyranniassa on toisin.

Joseph Fouché, joka muistetaan etenkin Napoleonin poliisiministerinä, palveli Talleyrandin tavoin hänkin monta herraa ja häntä on usein pidetty arkkityyppisenä kyynikkona.

Fouchén suuhun on pantu sanat, jotka kuvaavat tällaisen henkilön ajattelua:

c'est plus qu'un crime, c'est une faute -se on pahempaa kuin rikos -se on virhe.

Kiinnittäkäämme huomiota sanaan ”virhe” (faute). Kyseessä ei siis ole esimerkiksi tyhmyys tai onnettomuus, vaan nimenomaan virhe. Laskelmat tehtiin ja niihin luotettiin, mutta ne pettivät.

Näinhän se kävi myös erään surullisenkuuluisan erikoisoperaation kanssa.

Itsevaltias tyranni ei hyväksy moraalisia argumentteja. Kokonaisten kansakuntien kohtaloita hallitseva henkilö on jo enemmän kuin pelkkä ihminen eikä häntä voi tuomita poroporvareille sopivien kriteerien mukaan: Jokaisenhan pitää kuolla, mutta ajatelkaapa, että nuo kaatuneet saivat kuolla maamme puolesta! (V. Putin).

Toista sitten on, jos hän tekeekin virheen: sitä ei anneta hänelle anteeksi enempää tässä elämässä kuin tulevassa ja se tuleva tarkoittaa kirjoitettua historiaa.

Venäjän historiassa on henkilöitä, jopa hallitsevia ruhtinaita jotka aina mainitaan vain kirottuina (Svjatopolk Kirottu, kapinalliset petturit Stenka Razin, Jwemelka Pugatšov, Griška Otrepjev, Ivaška Mazepa… ks. Vihavainen: Haun anateema mazepalle tulokset (timo-vihavainen.blogspot.com)).

Venäjän ortodoksisessa kirkossa on vahvasti venäläiskansallinen painotus, kuten tästäkin nähdään. Saattaa olla epätodennäköistä, että Volodja Putin kovinkaan pian tulisi tuon litanian jatkoksi enempää kuin Lenin tai Stalin. Kaikki esivaltahan on vallitsevan käsityksen mukaan Jumalalta ja Venäjän valtio on aina ollut myös sen kirkolle pyhä.

Mutta intelligentsijan henkinen vapaus koetellaan juuri siinä, ryhtyykö se aina kannattamaan omaa valtiota ja siunaamaan sen rikoksia tai edes virheitä. Mikäli se niin tekee, se ansaitsee niin vertaisryhmän kuin jälkipolvienkin halveksinnan.

 

 

 



[1] Istorija gosudarstva Rossiskogo. Venäjän valtion historia (1816-1826)

8 kommenttia:

  1. Jokaisessa meissä asuu pieni totalitaristi. Lainasin lauseen Arlalta, jonka mukaan jokaisessa meissä asuu pieni lehmä. Ensiksi vaihdoin lehmän fasistiksi, mutta nyt on oikeampi käyttää totalitaristia, koska ilmiö on yhtä yleinen kaikissa kansanpiireissä.

    Ruoskan ruokaa kaikki tyynni. Elämme onneksi vielä sanallisen ruoskan aikaa, eikä siinäkään ruoska oikein viuhahda läimähttäen, koska miesten testoteronitasot ovat laskenee 40 prossaa ja naisten käsissä ruoska näyttää pikemminkin piikkipensaan oksalta. Kipeäähän sekin tekee, mutta ne haavat on helppo nuolla, Siis jos on aikuinen. Se onkin toinen ongelma. Särkyneiden perheiden yksinäisiä lapsia on paljon ja koska lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä, eikä vain yksinhuoltajaäiti, niin tuloksena olemme saaneet sukupolven, joita ei arkielämä ole sparrannut tasapuolisesti Resilienssistä on nuusa. Sisältään epävarmoja ihmisiä on helppoa hallita ulkoisesti. Niin kuin kotona ja ulkomailla olemme nähneet ei tarvita kummoistakaan johtajaa, kun porukka marssii kiltisti. Kovat ajat luo kovat johtajat, mutta hyvät ajat eivät luo hyviä johtajia, vaan kaikenlaisia bidenejä, macroneita, trudeautija, marineja ja sen sellaisia. Eivät he tarvitse edes ruoskaa, vähän manipulointia vain median avulla ja kansa vaatii lisää rajoituksia ja ohjausta, kun se tuntuu niin mukavalta. Lullukkakansa saa korvikkeen siitä mitä lapsuudessaan jäivät paitsi.

    VastaaPoista
  2. Kulttuurinen narsismi ymmärretään täysin väärin, jos kuvitellaan, että se on sitä, että yhteiskunnassa on iso joukko itserakkaita, vain omia, usein kieroutuneita mielihalujaan toteuttavia hedonisteja. Yksilöt ovat vain pintaa, ja identiteettiongelmaisten yksilöiden määrä ja heihin julkisuudessa kohdistuva mielenkiinto ja ihannointikin kertovat vain jotain siitä, että yhteisössä on jokin kehitysominaisuus vammautunut ja jäänyt pahasti vajaaksi.

    Yhteisön pitäisi tukea yksilöiden kasvua vahaisvaiheen täydestä symbioottisten riippuvuuksien tilasta -- omnipresenssin ja omnipotenssin tajunnantiloista, objektin roolista -- kohti aikuista autonomiaa, terveen toimijasubjektin roolia. Traumoittuminen oraalisen, anaalisen tai genitaalisen kehityksen alkuvaiheessa vammauttaa yksilön -- ja jos ja kun kulttuuri on kehittymätön tai kriisiytynyt, mitään kasvua aikuiseen autonomiaan ei voi tapahtua.

    Termin "autokratia" tulkitseminen yksilömielikuvien varassa -- että ajatellaan vahvaa itsevaltiasta -- johtaa harhaan. Todellisuudessa on kyse yhteisövoimista ja yhteisöominaisuuksista, ja "auto"-termillä pitäisi tarkoittaa sitä, että yhteisöllinen "valta" on vielä eriytymätöntä ja kaikki tapahtuu itsetarkoituksellisesti, "kuin välttämättömyyden pakosta". -- Totalitarismit eivät ole hirmuhallitsijoiden ja alistettujen orjakansalaisten järjestelmiä, vaan joukkomittaisesti taantuneessa tajunnantilassa eläviä yhteisöjä, jossa kaikki yksilöt ovat sisäistäneet erilaisia "objektin" rooleja, eikä terveitä toimijasubjekteja ole.

    Joukkotodellisuuden ilmiöiden näkeminen on meille eurooppalaisen uuden ajan individualismin kasvateille vaikeaa, ja vaikka yrittäisimme ymmärtää sosiologisia ilmiöitä, meillä ei sellaisten sanoittamiseen paljoakaan mahdollisuuksia, koska kaikki kielemme käsitteet ovat syntyneet yksilötietoisuuden kokemusmaailmassa. Syvyyspsykologia yrittää palauttaa käyttäytymisen kuvaamisen ja selittämisen "alitajunnan" tasolle, mutta jo Freud kompastui kunnollisten käsitteiden puutteeseen.

    Nyt kun eurooppalaisen uuden ajan kaiken loistavan tiedollisen ja teknisen edistyksen jälkeen omat kielellis-kulttuuriset kansallisvaltiomme ovat sortumassa suureen sosiopsyykkiseen taantumaan, ja kun kaikenlaiset identiteettiongelmaiset yksilöt nousevat jälleen ihailluiksi esimerkkitapauksiksi, mahdollisuudet ymmärtää oma kulttuurinen tilamme ja tolamme ovat jokseenkin olemattomat.

    VastaaPoista
  3. YYA-liturgiasta on menty toiseen äärimmäisyyteen. Venäjä on Suomen vihollinen. Taas jälleen kerran...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaista se politiikka on. Ja sama pätee usein myös inhimilliseen ajatteluun. Vaikka dikotomista ajattelua eli sitä, että ollaan vain joko puolesta tai vastaan, mutta ei siltä väliltä eikä yhdessä asiassa puolesta ja toisessa vastaan, pidetään aiheellisesti varsin primitiivisenä ajattelumallina, se on silti varsin yleinen ja joskus jopa tarkoituksenmukainen. Näin on erityisesti kriisitilanteissa, joissa päätösten ja kannanottojen nopeus on tärkeämpi kuin niiden viimeistelty tarkkuus, jäsentyneisyys ja oikeellisuus. Tämä perustunee ihmisen lajinkehitykseen, jossa luolamiehen hengissä pysyminen perustui nopeisiin reaktioihin. On vaikea olla huomaamatta, että Venäjän hyökkäys Ukrainaan nosti kansakunnan kollektiivisesta muistista Talvisodan ja silloisen Venäjä-Neuvostoliiton toimintatavat. Venäjällä täytyy tapahtua melkoinen muutos, ennen kuin ne muistikuvat alkavat haalistua ja antavat tilaa moni-ilmeisemmille kuville. Hyvässäkin tapauksessa siihen tulee kulumaan vuosikausia, ellei vuosikymmeniä.

      Poista
  4. Jokaisessa meissä asuu pieni totalitaristi. Lainasin lauseen Arlalta, jonka mukaan jokaisessa meissä asuu pieni lehmä. Ensiksi vaihdoin lehmän fasistiksi, mutta nyt on oikeampi käyttää totalitaristia, koska ilmiö on yhtä yleinen kaikissa kansanpiireissä.
    Ruoskan ruokaa kaikki tyynni. Elämme onneksi vielä sanallisen ruoskan aikaa, eikä siinäkään ruoska oikein viuhahda läimähttäen, koska miesten testoteronitasot ovat laskenee 40 prossaa ja naisten käsissä ruoska näyttää pikemminkin piikkipensaan oksalta. Kipeäähän sekin tekee, mutta ne haavat on helppo nuolla, Siis jos on aikuinen. Se onkin toinen ongelma. Särkyneiden perheiden yksinäisiä lapsia on paljon ja koska lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä, eikä vain yksinhuoltajaäiti, niin tuloksena olemme saaneet sukupolven, joita ei arkielämä ole sparrannut tasapuolisesti Resilienssistä on nuusa. Sisältään epävarmoja ihmisiä on helppoa hallita ulkoisesti. Niin kuin kotona ja ulkomailla olemme nähneet ei tarvita kummoistakaan johtajaa, kun porukka marssii kiltisti. Kovat ajat luo kovat johtajat, mutta hyvät ajat eivät luo hyviä johtajia, vaan kaikenlaisia bidenejä, macroneita, trudeautija, marineja ja sen sellaisia. Eivät he tarvitse edes ruoskaa, vähän manipulointia vain median avulla ja kansa vaatii lisää rajoituksia ja ohjausta, kun se tuntuu niin mukavalta. Lullukkakansa saa korvikkeen siitä mitä lapsuudessaan jäivät paitsi.

    VastaaPoista
  5. ”eikä saa aikaan muuta kuin turhia ruumiita...”

    Eräässä kommentissaan professori Timo Vihavainen 22. toukokuuta 2023 klo 7.30 väitti näin. Taidankin olla vähän eri mieltä, jos ottaa huomioon Putinin/Ryssien mahdolliset perusasenteet. Turhia ruumiita ei taida olla, heistä tehdään joko sankareita taikka jotain muuta.

    Jo vuosikymmeniä Venäjän väestölaskennan struktuuri ilmoitti, että Venäjän Federaatiossa venäläisten lukumäärä laskee, mutta islamilaisuuteen kuuluvien kansojen väkimäärä kasvoi koko ajan. Islamilaiset ottivat vastaan kaikki lapset, jotka Allah antoi. Struktuuri varoitti, että venäläiset joutuvat kohta vähemmistöksi.

    Ukrainan sodassa/hyökkäyksessä rintamalle lähetetään, kuten tunnettua, kouluttamattomia poikia eri puolelta Venäjää, ei-venäläisiä.

    Jo Nikolai Vasiljevitsh Gogol Kuolleissa Sieluissaan paljasti, että kuolleiden ruumiista voi hyötyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Putinin/Ryssien"

      Putin/Ryssät harjoittavat Ukrainan sodassa avointa kansojenmurhaa, jollaista oli taannoin Afrikassa. Afrikassa sotaosapuolet väittivät, että "te olette torakoita" ja toiset "te olette rottia". Moskovan TV-propaganda väitti, että ukrainalaiset ovat varkaita, ihmislihan syöjiä ja vaikka mitä ainä lasten ristiin naulitsemiseen.

      Milloinkahan sivistynyt maailma kiinnittää kaikkeen siihen asiallista huomiota, eikä pelkästään verbaalista?

      Poista
  6. Lainaus Zweigin kirjasta Poliisiminsteri Fouché? "Aina uskollisena omalle puolueelleen, enemmistölle."

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.