Maurin työt ja velvollisuudet

 

Maurin osa

 

Mauri on tehnyt tehtävänsä -mauri saa mennä. (Der Mohr hat seine Schuldigkeit getan -der Mohr kann gehen).

Näin tylysti kerrotaan tietyssä Schillerin näytelmässä eräästä yt-neuvottelusta, jollaiset tuohon aikaan tunnettiin toisella nimellä. -Ja niiden nimihän onkin taas tainnut muuttua, se entinen ehkä sitten alkoi saada jotain rasitteita ja muuttua jotenkin sopimattomaksi. Elämä on sellaista.

Joka tapauksessa maurilla nimenomaan mustaihoista tarkoittavana sanana on takanaan kunniakas historia. Toki maureiksi on sanottu myös sellaisia Pohjois-Afrikan asukkaita, jotka eivät ole mustia, mutta kyllä pyhä Mauritius ja hänen mukanaan kaikki mustaihoiset ovat myös olleet länsimaiden käsityksissä yleisnimeltään maureja. Tarpeen tullen on sanottu: musta mauri.

Mustaahan sana joka tapauksessa tarkoittaa. Kyseessä on kreikan mauros (μαύρος). Samaa asiaa tarkoittaa latinan sana niger. Itse asiassa kyseessä ei ole edes väri, vaan sen puute, joka ei kuitenkaan ilmene läpinäkyvyytenä. Musta ei heijasta mitään värejä. Se kuulostaa siis jotenkin aivan poikkeuksellisen neutraalilta asialta.

Tuon niger-sanan johdannaiset kuuluvat nyttemmin saaneen eri kielissä sellaisia rasitteita, että koko sanan käytöstä on ykskaks tullut aivan sopimatonta. Asia on kiinnostava ja antaa aiheen kysyä, miksi niin on käynyt. Meillähän on vanha sanaparsi, jonka mukaan nimi ei miestä pahenna, ellei mies nimeä. Mutta luulen, että tässä tapauksessa päätöstä asiasta eivät ole tehneet suuret joukot, vaan heitä edustamaan pyrkivät typerykset.

Mieshän ei nimeä ole pilannut ainakaan Maurin tapauksessa. Pyhän Mauritiuksen mustan pään me tapaamme mitä moninaisimmissa yhteyksissä. Sekä Tallinnassa että Riiassa toimi keskiajalla mustapäiden veljeskunta, jonka suojeluspyhimys oli juuri tuo pyhä Mauritius. Veljeskunnan taloa Schwartzhäupterhaus, kansoittivat naimattomat nuoret miehet, jotka sittemmin siirtyivät muihin kiltoihin ammattinsa ja alkuperänsä mukaan.

Pyhä Mauritius (St. Moritz, Maurice, Mauritz jne.) oli pohjoisafrikkalainen legioonankomentaja, joka koki miehineen marttyyrikuoleman Helvetiassa eli nykyisessä Sveitsissä kieltäydyttyään tottelemasta esimiehensä epäkristillisiä käskyjä. Mauri ja hänen miehensä olivat kristittyjä.

Tottelemattomuuden vuoksi pyhän Maurin legioona ensin desimoitiin eli joka kymmenes mies tapettiin, mutta kun loputkin olivat uppiniskaisia, saivat lopulta kaikki 6000 miestä surmansa. Moinen uskon lujuus oli sen jälkeen ikuisena esimerkkinä kaikille ja pyhän Mauritiuksen palvonta saavutti suuret mittasuhteet. Hänen nimensä löydämme tänäänkin kaikkialta kristityn maailman piiristä. Maurin nimipäivää vietetään meillä 22.9.

Mauri-sanastahan johtuu myös sana murjaani (morian). Itse asiassa tiernapoikien Murjaanien kuningas saattaa symbolisoida juuri pyhää Mauritiusta, olihan tämä kristikunnan piirissä tunnetuin tapaus uskon sankarista, joka oli väriltään musta. Mitään pahaahan emme kai koskaan ole Murjaanien kuninkaasta kuulleetkaan, päin vastoin, hänen moraalinen ylivoimaisuutensa Herodeksen rinnalla tulee myös näytelmässä voimakkaasti esille.

Koska Mauritiukseen ja samalla mauriin yleensä yhdistyi näin ylevä maine, ei ollut ihme, että saatettiin valita myös aatelisnimeksi von Morian. Aatelisvaakunassa oli kuvattuna murjaanin pää. Sivumennen sanoen, Kustaa III:n sodassa johti muuan Carl Axel von Morian Sulkavan puolustusta, mutta ylivoiman edessä joutui pötkimään pakoon ja jätti tykit ja leirinkin viholliselle. Myöhemmin hän kyllä pääsi korkeisiin kansainvälisiin tehtäviin.

Joka tapauksessa murjaani (mauri) edusti Euroopassa vielä uudella ajallakin aivan erityisesti nimenomaan arvokkaiksi koettuja asioita, eikä sanassakaan siis voinut olla mitään pejoratiivista. Pietari Suurellahan oli palveluksessaan murjaani, jolle hän antoi nimeksi Hannibal.

Tästä tuli myöhemmin muun muassa Tallinnan komendantti ja Venäjän ylin rajavaltuutettu, kun yritettiin käydä Turun rauhan rajaa. En ole saanut selville, kävikö hän koskaan Sulkavalla, mutta se kyllä olisi kuulunut hänen velvollisuuksiinsa. Luulen, että se olisi voinut olla kiinnostavaakin, ovathan maisemat siellä kovin kauniit.

Tunnetusti tämä Abram Petrovitš Gannibal (Hannibal) oli myös runoilija Aleksandr Puškinin äidin isoisä ja Puškinissa onkin nähtävissä ilmeisiä murjaanin piirteitä. Hän kirjoitti myös pari tarinaa esi-isästään, muun muassa historiallisen romaanin Pietari Suuren murjaani (Арап Петра Великого). Huomattakoon, että sana ”arap” ei ole sama kuin sana ”arab”, vaan tarkoittaa siis murjaania (mauri). Hannibal lienee ollut alun perin kotoisin Etiopiasta. Asiasta kiistellään.

Edellä mainitussa Schillerin näytelmässä Die Verschwörung des Fiesco zu Genua oleva kaikkien tuntema repliikki liittyy epäoikeudenmukaisuuteen, jossa uhriksi joutuu nimenomaan murjaani, siis tuo mauri. Itse asiassa murjaani on taas kerran osoittanut moraalista ylemmyyttä ja jättänyt tekemättä murhan, johon häntä on yllytetty.

Mikäli murha olisi tehty, olisi palkka varmaan ollut aivan sama. Konnat ovat konnia ja kelpo miehet kelpo miehiä väristä riippumatta. Ehkäpä nimenomaan murjaanin valitseminen hyveellisen rooliin, samoin kuin tiernapojissa, oli tarkoin harkittu tehokeino? Kovin epäsovinnainen se ei ollut, pyhän Mauritiuksen maineen tietäen.

 Toki maurin sanotaan näytelmässä olevan vapaa menemään, mutta minne? Oliko työmarkkinoilla tuohon aikaan paljonkin kysyntää yleensäkään ja maureille erityisesti. Oliko uuden työpaikan löytäminen hankalaa, ja olisiko se ollut helpompaa, jos mauri olisi jättänyt hakemuksen nimettömänä?

Historia ja kirjallisuus herättävät loputtomasti kysymyksiä, joihin emme koskaan saa luotettavaa vastausta ainakaan ennen kuin tekoäly on kylliksi kehittynyt. Siinä vaiheessa kai olemme joka tapauksessa oppineet siihen täydellisesti luottamaan, koska mitään muutakaan ei ole enää käytettävissä.

Oikeastaan halusin tässä nostaa esille vaihtoehdon tuolle kuuluisalle n-sanalle, joka on niin kirottu, ettei sitä saa edes ajatella. Vai saako? Kuka tietää?

Olen kuitenkin alkanut ymmärtää, ettei vaihtoehtoja ole. Kysymys on siitä, että vajaajärkiset massat nimenomaan haluavat maailman, jossa ajattelu voidaan lopettaa ja toimia pelkkien leimojen, tabujen ja kuvien maailmassa. Suotakoon tämä niille, joille se on tarpeen.