Kulttuuri,
sota ja kansakunnan tarpeet
Kulttuuri,
viljely eli ihmisen henkeä muokkaava työ ja vaivannäkö sijaitsee ihmisen
tarvehierarkiassa kaukana primääristen elämisen tarpeiden takana. Ensin ja ennen
muuta on ihmisen saatava ruokaa, juomaa ja lämpöä. Elämä ja sen jatkuminen on
turvattava ja siinä suhteessa olemme muiden eläinlajien kanssa samalla
viivalla. Muokatkaamme siis ensin maata ja metalleja.
Sen jälkeen
tulee kulttuuri. Se on vain ihmiselle kuuluvaa ylellisyyttä ja sen voi
itselleen sallia vasta sitten, kun tietää, ettei tarvitse enää uhrata kaikkia
resurssejaan hengissä pysymiseen.
Päinvastoin taas
se, jolla on paljon ylimääräisiä resursseja, todennäköisesti käyttää niitä yhä
enemmän ja enemmän kulttuuriin, joka on inhimillisen toiminnan viimeinen
päämäärä: alue, joka itse ei tuota mitään, vaan sen sijaan nielee loputtomasti
resursseja.
Taloudellisessa
mielessä kulttuuriin sijoittaminen on verrattavissa sotaan ja siihen
varustautumiseen: voin ja margariinin asemesta hankitaan lentokoneita ja
tykkejä, ei kansa niitäkään voi syödä, eikä niillä kyntää tai kylvää, mutta
saahan se tilaisuuden ihailla mahtavia paraateja ja ohimarsseja.
Mitä sotaan ja militarismiin tulee, primitiivinen
psyyke saattaa aidosti kokea saavansa pelkästä valtion mahdista mielekkyyden
elämälleen. Kuten vanha preussilainen marssilaulu vakuuttaa:
Die Trommel
schlägt und schmettert,
rataplan
don diri don!
…
es gilt die neue Welt!
Die neue Welt ist morgen,
rataplan, don diri don…
(ks. Видео
Bing)
Pelkkä rummun pärrytystä
ja tykkien paukutusta ei vielä ole tapana esittää varsinaisena päämääränä,
vaikka se sellainen olisikin. Päämääräksi voidaan siis esittää vaikkapa peräti uusi
maailma, uusi aikakausi ihmiskunnan tai ainakin nyt sen yhden kansan elämässä.
Käytännössä militarismin päämäärä on valtion mahdin ikuinen laajentaminen.
Sota tuottaa hävitystä
ja kuolemaa, mutta myös aineetonta hyödykettä, joka on maasta riippuen tunnettu
nimellä gloire tai gloria, nykyään on vaakalaudalla venäläinen
variantti tšest, jonka säilyminen on monelle omaa olemassaoloa
tärkeämpi asia. Tunnetaanhan nämä. Siksi rauhan saaminen on nyt niin vaikeaa.
Epäilemättä myös
sota ja siihen valmistautuminen on eräänlaista kulttuuria ja onhan se sääntöineen
kaikkineen eräänlaista leikkiäkin, kuten Johan Huizinga aikoinaan esitti. Joka
tapauksessa se on pohjaton rahanreikä, johon sijoittaminen priorisoidaan aika
ajoin erittäin korkealle ja jopa ymmärrettävästi.
Toki sota
voidaan nähdä myös välineenä eikä päämääränä sinänsä. Varustautumista sotaan on
usein markkinoitu investoinniksi turvallisuuteen, millä esimerkiksi Suomessa on
myös tiettyä uskottavuutta. Suomessahan kuoli toisessa maailmansodassa hyvin
suuri määrä niitä, joiden yleisen käsityksen mukaan kuuluikin kuolla, jotta ne,
joita suojataan eli siviilit ja etenkin naiset säästyisivät. Silloin se
onnistui hyvin, mutta kyseessä tosiaan oli harvinainen poikkeus.
Kun Mannerheimille joskus ennen sotaa sanottiin, että maanpuolustuksessa olisi
panostettava enemmän kulttuuriin kuin aseisiin, letkautti marsalkka, että
keskustelukumppani turvautui kai siis Akateemiseen kirjakauppaan.
Epäilemättä
nimenomaan tuo kirjakauppa oli aikoinaan tärkeä ikkuna maailmankulttuuriin. Sen
kautta kävi pääsy siihen korkeimpaan ja parhaaseen, mitä ihmiskunta oli saanut
aikaan. Sitähän silloin ymmärrettiin kulttuurilla: totuuden, hyvyyden ja
kauneuden vaalimista arvoina sinänsä.
Se oli asia, jonka
huipuille pääseminen tuon kirjakaupan kautta oli vain eliitillä (e-lego,
valita joukosta), mutta toki tuo kaivattu aines sen kautta välittyi myös
massoille.
Mannerheimin
keskustelukumppani mahtoi aikoinaan kuitenkin tarkoittaa juuri tuota yhteisen
kansan sivistystason kohottamista kuin Akateemisen kirjakaupan välityksellä
saatavia eliitin kontakteja maailmankulttuuriin. Vain lukutaitoinen ja lukeva,
historiastaan, kielestään ja tavoistaan tietoinen ja ylpeä kansa voisi ymmärtää,
mitä puolustettavaa sillä oli ulkoista hyökkäystä vastaan.
Avainsana oli
tuohon aikaan kansallinen kulttuuri, mihin kuului massojen sivistäminen
eli siis ennen kaikkea koululaitos ja sen kannattamana omakielinen kirjallisuus
ja näyttämötaide, kansalliselta pohjalta lähtevä musiikki ja niin edelleen. Pääsy
maailmankulttuurin huipuille omakielisten käännösten kautta oli tärkeä osa tätä
kokonaisuutta.
Pienen kansan
taistelu oman kielensä ja kulttuurinsa puolesta on aina ymmärretty sen suureksi
ja niin sanoakseni myös yksilön elämää suuremmaksi kollektiiviseksi päämääräksi.
Kun ne ovat vaarassa, ei ole enää kysymys ylellisyydestä, vaan elämästä ja
kuolemasta samassa mielessä kuin sodassa, olivatpa sitten aseet käytössä tai ei.
Suomessa oli aikoinaan murtauduttava ensin
ruotsalaisuuden kahleista ja sitten alettava torjua hyökkäävää venäläisyyttä,
minkä onnistuminen kuului historian odottamattomiin sattumiin. Siinä
kieliryhmien edutkin jo menivät yksiin.
Virossa tilanne
kehittyi vielä vaarallisemmaksi ja saksalaisuudesta vapauduttua kasvoi
venäläisyys todelliseksi kriittiseksi kuolemanvaaraksi.
Erään perustavan eron kansojemme välillä näemme
tänäänkin aivan selkeästi siinä, miten ne suhtautuvat kieleensä ja
kulttuuriperintöönsä. Suomalaiset pitävät annettuna ja ikuisesti pysyvänä sitä,
minkä virolaiset ymmärtävät olevan aina vaarassa.
Uusimmassa Kanava-lehdessä
kirjoittaa Marjana Mykkänen siitä, miten Yleisradio nykyään unohtaa kulttuurin
(Musiikki kuuluu vielä kaikilla kanavilla, mutta kuuluvatko ajatukset?).
Tuo juttu on syystäkin nostettu tämän numeron tärkeimmäksi. Kysymys ei enää ole
toissijaisesta ylellisyydestä ja sen suuremmasta tai pienemmästä näkyvyydestä,
vaan kansallisesta kohtalonkysymyksestä.
Sen sijaan, että
Yle noudattaisi edes siitä säädettyä lakia ja sen mukaisesti tukisi suomalaisen
kulttuuriperinnön vaalimista ja kansan sivistämistä, se ajelehtii kysynnän ja
tarjonnan oikkuja noudatellen ja kalastelee nuorimman asiakaskunnan suosiota ymmärtämättä
edes sitä, että juuri tuo ryhmä saattaisi kaivata jotakin muuta kuin sitä samaa
ylikansallista viihdemössöä, jota kaikki viestimet ovat muutenkin tulvillaan.
Kysymys on niin tärkeä
ja artikkelin esille nostamat teemat niin merkittäviä, että niiden käsittely
vaatii kansallista keskustelua ja tälläkin palstalla vähintäänkin nyt oman
bloginsa.
Haluan joka
tapauksessa jo tässä ainakin nostaa esille sen asian vakavuuden, että Yle, tuo
veronmaksajien puolella miljardilla vuosittain rahoittama kansakunnan suurin
kulttuurivaikuttaja on viimeiset vuodet ollut tuuliajolla.
Tämä tapahtuu
aikana, jolloin kansakuntien kohtalo on taas vaakalaudalla ja ylikansallinen
roska uhkaa syrjäyttää kaiken vakavan pyrkimyksen kohottaa ihmisyyttä pelkän
eläimellisyyden yläpuolelle.
Ei riitä, että nälänhätää ja asunnottomuutta
ei maassamme ole, edes perussairaanhoidon järjestäminen normaalille tasolle ei
vielä riitä kansalliseksi tavoitteeksi, niin tärkeä kuin se onkin.
Kulttuuri kuuluu kansakunnan
perustarpeisiin eikä ylellisyyteen. Sitä ei voi korvata kaupallisella roskalla
sen enempää kuin kansallista puolustusta voisi korvata heittäytymällä Naton
turviin tai ulkopolitiikkaa voisi korvata kiiruhtamalla aina tottelemaan EU:ta
ennen kuin sieltä on ehditty mitään pyytääkään.
Tässä ajassa
liikkuu toki pyrkimyksiä lopettaa kansakunnat ja siirtyä monikulttuuriseen
utopiaan, jossa kulttuurien nivelloituminen kohtaa yleisinhimillisen taipumuksen
vapautua kaikista mielitekojen esteistä ja vie inhimillisen olemassaolon tasoja
yhä alemmas ja alemmas, kohti sitä pohjaa, jonka jo näemme huumekulttuurien hallitsemissa
slummeissa.
"Kulttuuri kuuluu kansakunnan perustarpeisiin eikä ylellisyyteen."
VastaaPoistaTaidatkos kuolemanvakavasta aiheesta paremmin sanoa. Kun luin äskettäin Mykkäsen mainitun artikkelin, tuli olo, että olemme tekemässä kollektiivista henkistä itsemurhaa. Kun lukee kirjoja 1920-30-lukujen hengestä ja kulttuurioptimismistä ja vertaa sitä tämän päivän "tuotoksiin" ei voi kun surra ja kysyä kuinka kauan tällä tiellä voidaan jatkaa. Pieni maa vaikka oman kulttuurin ja kielen ylläpitämisen tahtoa on sukupuuttoon kuoleva maa; ja toden totta niinhän se väestötilastojenmukaan onkin!
Koko läntinen maailma on kahtiajakautunut. Jakolinja kulkee ns, terveen järjen toisella laidalla. Kummallakin puolella on omat vikansa, mutta terveen järjen puoli ymmärtää ihmiselon vajavaisuuden ja osaa elää vikojensakin kanssa, kun taas toinen puoli luottaa kulloiseenkin aatteeseen ja uskoo maailman paranevan jos kaikki lähtisivät mukaan samaan aatteeseen.
VastaaPoistaKansallinen itsetunto puhumattakaan ylpeydestä on jäänyt kokonaan tervejärkisten puolelle, mutta kun media ja yliopistot ovat aatteen ihmisten saastuttamat, niin isänmaasta höpisevät ovat heikoilla. Maailma kuitenkin muuttuu ja aatteet tulevat ja menevät. Uskon vahvasti, että enemmistö meidän nykyisistä kellokkaista nyrskähtää omaan heikkouteensa ja avuttomuuteensa, sillä aito miehisyys ja aito naisellisuuus kuuluu kokonaan tervejärkisten puolelle,
Ikääntyminen on edellytys sille että yksilö voi nähdä elämänsä ja kehityksensä monien kerrosten läpi ja hänen on mahdollista ymmärtää esimerkiksi sellaisia kovia kognitiivisia tosiasioita kuin että inhimillinen kehitys on nimenomaan "kerroksellista".
VastaaPoistaIhminen on lajityypillisesti, lähtökohtaisesti ja olemuksellisesti sosiaalinen olento, ja tämä merkitsee sitä, että yhteisöjen hamassa muinaisuudessa tekemät kulttuuriset perusratkaisut, kuten se, hahmotetaanko "jumaluus" ihmismäisenä, miehisenä tai naisellisena, tai omaksutaanko kuva- vai äännekirjoitus -- se determinoivat yhteisön kehityksen tiet tuhansiksi ja tuhansiksi vuosiksi.
Ikään tyessäni ole alkanut ymmärtää, miten kovia kognitiivisia tosiasioita "kulttuurit" ovat, ja miten lajin alkuhistoriassa tehdyt perusvalinnat yhä vaikuttavat siinä historian jatkumossa jolta meillä on muistiin kirjattuja merkintöjä, ja miten myös yhde n ja saman suuren kulttuurin sisällä aikakaudet ovat muodostaneet kehitykseen kerroksia, joilla olisi nykyistä pintahistoriointiamme pätevimpiäkin kuvauksia esimerkiksi neurotieteiden tukemana, kehityksen kerroksellisuutta kartoittavia kynnyksiä ja emergenssejä esimerkiksi keskeisten aistiemme työnjaossa -- nyt kaikki tällainen perustavanlaatuisesti vaikuttanut jää historiankirjoittajalta havaitsematta, kun hän keskittyy kaivelemaan ikään kuin päästään irrotettu silmä kourassaan tapahtumahistoriaa ja "ismeillä" selitettyä päämäärärationalismia ja motivaatiota.
Niin monet niin perustavanlaatuiset ihmisyyttä koskevat tosiasiat ovat meiltä joko täydellisesti tietämättä tai sitten karmaisevien harhaluulojen hukuttamia. Suurin tiedonvaje koskee tuota ihmisen lajityypillistä sosiaalisuutta. Meille jää käysin käsittämättä esimerkiksi se kehityshistoriallinen prosessi, jossa ihmisen alkulaumoja organisoinut "valta" on vuosimiljoonien kuluessa jalostunut yksilön kokemukselliseksi "tahdoksi", joka kuitenkin voidaan edelleen erityistä regressoivaa metodia, hypnoosia, käyttäen taannuttaa takaisin alkuperäiseen kollektiiviseen muotoonsa, jolloin yllätykseksemme huomaamme, että yksilön "tahto" onkin mahdollista siirtää henkilöltä toiselle.
Myös Yrjö Kallinen puhui tuota, kuinka itsensä tutkiskelussa on tärkeä ymmärtää, että "minä en ajattele itsenäisesti, vaan yhteisö ajattelee minussa!.
PoistaKoko lailla vierastan ajatusta, että kansakunta olisi jotenkin tasa-aineista massaa, joka vastaa ärsykkeisiin kuin yhtenä eriytymättömänä joukkona. Tai että massan ainakin osin luulotelluista reaktioista voitaisiin tislata jotain isompaakin viisautta asioiden saattamiseksi otollisemmalle tolalle. Eihän se niin todellakaan ole. Eivät likimainkaan kaikki kansalaiset kuolaa (esimerkiksi) jossain jalkapallo- tai yleisurheilukentän laidalla, tai käytä iltojaan television toinen toistaan joutavampien viihdeohjelmien aivottomaan tuijotteluun. Omilla aivoillaan 'ihan ite aattelevat' (Jope Ruonansuun mukaan) ovat vain paljon vaikeammin hallittavissa, kuin massaihmiset. Ja vallastahan tässä massamössön tarjonnassa viime kädessä on kyse.
VastaaPoistaPari sanaa puun takaa.
VastaaPoistaBlokisti kirjoitti:
"Kulttuuri kuuluu kansakunnan perustarpeisiin eikä ylellisyyteen. Sitä ei voi korvata kaupallisella roskalla sen enempää kuin kansallista puolustusta voisi korvata heittäytymällä Naton turviin tai ulkopolitiikkaa voisi korvata kiiruhtamalla aina tottelemaan EU:ta ennen kuin sieltä on ehditty mitään pyytääkään."
Minä en kannata Natoa, mutta tämän kertominen ei ole pääasiani vaan se, että nykyinen Nato ei ole enää se Nato, mikä se oli vastakkainasettelun aikoihin, kun Neuvostoliitto oli olemassa.
Meidän aikamme Nato on woke-aatteen kyllästämä ja siksi se taitaa pitää sisällään ihmisiä (sotilaita ja muita), jotka ovat kyvyttömiä ja haluttomia puolustamaan sellaisia läntisiä arvoja, jotka liittyvät eurooppalaisuuteen ja kristinuskoon.
Woke-aate on vain yksi osa antikristillisyyttä. Ja vaatimus holokaustin kiistämisen kriminalisoimiseksi on sekin osa antikristillisyyttä, vaikka se tuntuu päinvastaiselta. Kun holokausti on saatu kirjattua rikoslakiin, niin se avaa tien Raamatun (Uuden testamentin) osittaiselle tai kokonaiselle kieltämiselle, jota juutalaiset (joitkin lukuun ottamatta) ovat vaatineet.
Kun ihmiset, mukaan lukien kaikki kansanedustajat, eivät enää tunne edes kristinuskon eivätkä hengellisyyden alkeita, niin he ovat valmiit hyvässä uskossa kannattamaan mainittua holokaustin kiistämisen kriminalisointia.
Harmi, että kristityt ovat niin ohjailtavissa ja henkisesti pimentyneet, että he eivät näe, minkä tien päähän tai tienhaaraan holokaustin kriminalisointi vie.
Juutalaiset (joitakin harvoja lukuun ottamatta), ja monet muut, ovat Jeesuksen ajoista asti haaveilleet kristinuskon hävittämisestä ja häpäisemisestä, tai ainakin sen pistämisestä yhteiskunnalliseen marginaaliin ja kristittyjen toiminnan rajoittamista, ja lopulta molempien siirtämistä historian ja uskontojen roskatunkiolle.
He pääsevät melkein päämääräänsä: sen kertoo luku 666, joka lähellä lukua 777.
Mikä on luvun ja numeron ero?
En taida sanoa muuta tällä kertaa.
M
Wtf?! "Ei riitä, että nälänhätää ja asunnottomuutta ei maassamme ole" Onko vihavainen siirtynyt sille pravdaan uskovien puolelle? no nälänhätää täällä ei ole muttei asunnottomuus ole muuttunut mihinkään, no asunnottomia ruskeita ihmisiä ei ole loppu on punaista valhetta ja tilastoja sekä rekisteröintejä..
VastaaPoistaLaitoin rillit päähän mutten kuitenkaan ole varma, puhuitko tuossa kohdassa preesenssistä vai futuurista.. .
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaTota milläs tavalla se suomalaisten evakkojen (olen kuullut kutsuttavan myös sotaveteraani nimellä oiskohan sen pitänyt muori jättää sinne? taidat olla rantaruotsalainen) asuttaminen on nopeuttanut tuota kehitystä? Vai meinaatko sitä, että niitä ei saatu sijoituettua ruotsalaisten alueille ja sieltäkäsinhän ruotsalaiset edeleen johtavat tuota elisbath rehnin aloittamaa suomalaisen rodun jalostusta.. vai mitä meinaat.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Poista