sunnuntai 10. syyskuuta 2023

Megatrendiä katsellessa

 

Naisten invaasio ja akkamaisuus

 

Vielä pari sukupolvea sitten oli tuottava työ miesten harteilla. Naiset eivät kyntänet eivätkä kylväneet, eivät rakentaneet eivätkä kaataneet puita tai kaivaneet metalleja maan uumenista. He eivät kuljettaneet tavaraa paikasta toiseen laivoilla junilla, hevosilla tai autoilla.

 Sen sijaan he tekivät lapsia ja huolehtivat niistä. Uuden sukupolven kasvattaminen ja huolenpito kotitaloudesta tarjosi aivan riittävästi puuhaa. Tällainen työnjako kuitenkin aiheutti tietysti sen, ettei naisilla ollut sananvaltaa yhteiskunnassa muutoin, kuin miestensä välityksellä. Yhteiskunnan patriarkaalisuus perustui hyvin pitkälti sen työnjakoon: se, joka leivän hankki, myös määräsi siitä.

Neuvostoliitossa ymmärrettiin jo varhain, että naisissa oli valtava työvoimareservi, jonka rationaalisen mobilisointi nykyaikaiseen tehdastyöhön voisi nopeasti lähes kaksinkertaistaa käytettävissä olevien hyödykkeiden määrän.

Kun Neuvostoliitossa siirryttiin suunnitelmatalouteen, nähtiin naisten mobilisoiminen tuottavaan työhön yhtenä tulevan yltäkylläisyyden tukijalkana. Merkittävä viisivuotissuunnitelman arkkitehti Leonid Moisejevitš Sabsovitš julkaisi vuonna 1929 kirjan Neuvostoliitto viidentoista vuoden kuluttua, jossa hän ennusti tuotannon ja siis hyvinvoinnin valtavaa kasvua.

Kun suunnitelma ainakin raporttien mukaan menikin jopa odotettua paremmin, nousi myös Sabsovitšin optimismi yli äyräidensä ja vuonna 1930 häneltä ilmestyi parannettu painos: Neuvostoliitto kymmenen vuoden kuluttua. Siinä ennustetut kasvuluvut olivat entistäkin suurempia. Samaan aikaan kärsittiin lännessä suuresta lamakaudesta.

Yksi ennustetun valtavan hyvinvointiräjähdyksen peruspilareista oli, kuten sanottu, naisten mobilisoiminen tuottavaan työhön, millä ymmärrettiin teollisuutta, rakennustoimintaa ja vastaavia aloja. Tämän mahdollistamiseksi oli hävitettävä vanha ydinperhe, jossa naiset oli tuomittu ”kotiorjuuteen” tuhraamaan pienen kattilan, lasten ja pyykkien parissa.

Uudessa uljaassa yhteiskunnassa ihmiset asuisivat sellaisessa palveluyhteiskunnassa, jossa suuret keskuskeittiöt valmistaisivat ruokaa kaikille ja keskuspesulat ja -ompelimot huolehtisivat vaatetuksesta. Lapsia kaitsisivat koulutetut asiantuntijat, jotka kykenisivät huolehtimaan suuresta määrästä asiakkaita. Lapset myös asuisivat vanhemmista erillään ”lastenkaupungeissa”, joihin vanhemmat voisivat mennä ”järjestyneesti” heitä tapaamaan.

Tällä asumismuodolla olisi myös poliittisesti valtava merkitys, kun vanhemmat eivät enää siirtäisi vanhentuneita arvojaan ja asenteitaan jälkipolville.

Ennen muuta maailman nopean muuttumisen takaisi joka tapauksessa naisten vapautuminen ”kotiorjuudesta” ja hänen tulemisensa tasa-arvoiseksi yhteiskunnan jäseneksi miesten kanssa yhtäläisin oikeuksin ja velvollisuuksin.

Kuten tiedämme, tämä utopia, joka liitettiin sittemmin myös vuonna 1961 alkaneeseen kommunistisen yhteiskunnan rakentamiseen todella toteutui. Perusteellisemmin se kuitenkin toteutui muualla kuin Neuvostoliitossa. Pohjoismaat olivat asiassa edelläkävijöitä.

Se suuri utopistinen aika, jota Sabsovitšin kirjat edustivat, rajoittui suunnilleen ensimmäisen viisivuotissuunnitelman aikaan 1928-1932. Sen jälkeen ei enää kukaan uskaltanut puhua kommuunielämän ihanuudesta, jota Sabsovitš oli saarnannut. Myös perheen hävittäminen havaittiin taantumukselliseksi ideaksi. Sabsovitš ammuttiin vuonna 1938.

Tämä tuli vain mieleeni, kun ajattelin sitä muutosta, joka länsimaisessa kulttuurissa on tapahtunut toisen maailmansodan jälkeisenä aikana ja vielä 2000-luvullakin. Sillehän on ominaista naisten yhä suurempi tuleminen ns. tuottavan työn eri aloille, sangen harvoin toki fyysisesti raskaille matalapalkka-aloille.

Vielä pari sukupolvea sitten oli pohjoismainen tapa panna naiset palkkatyöhön sen sijaan, että he istuisivat kotona, suoranaista eksotiikkaa monessa muussa maassa, jossa miehen kunnia ja asema vaati, että hän elätti perheensä. Naisten oletettiin ennen muuta pyrkivän hyviin naimisiin ja hoitavan hyvin kotinsa.

Nyt molempien sukupuolten yhtäläiset velvollisuudet myös työelämässä ovat arkipäivää ainakin suurimmassa osassa läntistä maailmaa. Sitä mukaa on kasvanut myös naisten merkitys kulttuurissa tarkoittaen paitsi korkeakulttuuria, myös tapoja, arvoja ja normeja aivan yleisesti.

Tässä on paljonkin uutta. Vanhan kiinalaisen sananlaskun mukaan naiset kannattivat puolta taivaasta, mutta he tekivät sen eri tavalla kuin miehet. He toimivat toisissa sfääreissä, lähinnä yksityisessä.

Naisellisuuden merkitys kulttuurissa on epäilemättä aivan keskeinen. Kirjallisuudessa, musiikissa ja maalaustaiteessa nainen on aina ollut muusan roolissa. Goethe ei suotta korota ikinaiselllisuutta (Das Ewig-weibliche) suureksi elämän prinsiipiksi.

Kun sukupuolen merkitys monella keskeisellä alalla on yhä enemmän hävinnyt, etupäässä nerokkaiden miesten tekemien keksintöjen ja innovaatioiden ansiosta, ollaan tilanteessa, jossa myös naisellisuuden aikoinaan nauttima ylenpalttinen arvostus on hävinnyt.

 Muistan erään 1990-luvulla ilmestyneen pietarilaisen sosiologisen tutkimuksen, jossa ositettiin, että naisellisuuden arvostus oli suurinta idässä ja vähäisintä lännessä. Venäjä sijoittui siihen keskiväliin, minkä rohkenin tulkita merkitsevän sitä, ettei se ollut vielä kehityksessään ehtinyt yhtä pitkälle kuin länsi.

Joka tapauksessa sukupuolten olemukseen ja suhteisiin liittyvä mystiikka on nykyään kovasti muuttunut siitä, mitä se oli ennen naisten suurta invaasiota yhteiskuntaan.

 Kehityksen kylkiäisenä on ollut myös sotkuisen moniaakkosideologian nostaminen jonkinlaiseksi normatiiviseksi tieteeksi, joka haluaa määrätä jopa siitä, mitä me saamme pitää rumana tai kauniina, vastenmielisenä tai haluttavana. Tätä ainakin yritetään.

Mutta tämä on jo pitempi teema. Naisellisuutta toki arvostetaan jossakin määrin yhä myös ja nimenomaan naisellisuutena eikä siis melkein miehen kaltaisuutena. Tokihan nyt yhä löytyy yhä itsestään ylpeää naisellisuutta, joka ei kaipaa mitään vertaisryhmien puujalkoja.

 Sama koskee miehekkyyttä, jota tietyissä piireissä on yritetty patistella katumusharjoituksiin ja itkuherkkiin tiedostamissessioihin. Typeryys on murroskausien luonnollinen lieveilmiö.

Joka tapauksessa ainakin minun mieleeni tulee, että äkillinen naisistuminen on aiheuttanut kielteistä kehitystä esimerkiksi julkisen sanan alueella.

Sen sijaan, että pohdittaisiin vakavasti asioita ja niiden syntyehtoja ja merkitystä, pyöritäänkin nyt loputtomasti yksittäisten henkilöiden ympärillä. Sen sijaan, että pyrittäisiin tarkoin miettimään, millaisiin yhteyksiin käsitellyt asiat liittyvät ja mitä esille nostetuille puheilla tarkoitetaan, syydetään maailmalle puhdasta juorua, jonka merkitystä ei ole aikomustakaan ymmärtää. Ihmisiä suorastaan ilmiannetaan yksittäisen sanan lausumisesta, kuin alaluokkalaiset ikään (opettaja, opettaja, Erkki sanoi…***-sanan).

 Kaiken huippuna on suurella innolla tapahtuva ihmisten pukeutumisen ja habituksen märehtiminen, ikään kuin se olisi yhtä tärkeää, ellei tärkeämpää kuin heidän puheenvuorojensa ja poliittisten pyrkimystensä tai esittämiensä analyysien sisältö.

Olen joskus nimittänyt tällaista käytöstä akkamaiseksi ja nimitän vieläkin. Olen kyllä huomannut, että siihen usein liittyy myös nuoruutta ja kokemattomuutta, mikä näyttää aiheuttavan kuvitelmia siitä, että kyseessä olisi jopa poikkeuksellisen arvostettava toiminta.

Tiedän, etteivät monet kykene ymmärtämään, ettei tässä akkamaisuudella tarkoiteta naisellisuuden synonyymiä sen enempää kuin jätkämäisyydellä tarkoitetaan miehekkyyttä. Heitä en voi auttaa enkä välitä sitä yrittääkään.

Totean van, että akkamaisuus on jo kautta aikojen tunnettu luonteenpiirre ja käyttäytymisen muoto, jota on perinteisesti tavattu ja tavataan yhä erityisesti naisilla.

Onhan toki olemassa myös jätkämäisiä naisia ja, luojan kiitos, enemmistö naisista on kuin onkin yhä naisellisia ihan sanan klassisessa, upeassa mielessä.

Akkamaisuutta esiintyy myös miehillä, mikä on aina ymmärretty ja sitä paheksuttu tai halveksittu. Nykyään se aivan ilmeisesti on nostettu suorastaan arvostetuksi ominaisuudeksi etenkin miehillä. Sukupuolirajojen ylittämiseenhän se voidaan assosioida.

 Toivotaan nyt sentään, että kyseessä on ohimenevä ilmiö. Ainakin muutamat lehdistön edustajat ovat nyt ilmaisseet huolensa levikkien laskusta. Toivottavasti niitä yritetään nostaa laatua parantamalla eikä huonontamalla.

25 kommenttia:

  1. Oli todella hyvä kirjoitus. Nyt minäkin onneton ymmärrän sen, miksi äitini keskeytti koulunsa 12 vuotiaana ja me töihin iso-isänsä tiilitehtaaseen. Neukut näet halusivat vapauttaa naiset ja etenkin naispuoliset lapset orjuudesta, he kun tulivat vapauttamaan suomalaisia marraskuussa 1939 todellisella rytinällä.
    Aina siis voi oppia jotain uutta ja koskaan ei ole liian myöhäistä.
    Kun se rytinä loppui välirauhaan 1944 ja rauhaan saksalaisten kanssa, niin äitini ei palannut enää koulunpenkille, vaan jatkoi itsenäisenä nuorena naisena ammatillista uraansa.

    VastaaPoista
  2. Kun robotit ja digitalisaatio vähentää työvoiman tarvetta. Ei rikkailla perinteisillä mailla kuten Saudi-Arabia ole mitään syytä luopua ikiaikaisesta kulttuuristaan. Eikä se huono olekaan kun kansa ei ole kuolemassa sukupuuttoon kuten Suomessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos väestönkasvu on kulttuurin hyvyyden kriteeri, niin kulttuurin korkein taso taitaa olla Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.
      Heh heh.

      Poista
    2. Ei täällä sukupuuttoon kuolla.
      Lestadiolaiset ja katolilaiset pitää huolen siitä. Jos ei muuten niin sikiämällä itse ja siirtolaisuudella. Eikä valtion syntyvyyttä tms. voi sitoa markkinatalouteen. Siinä sitten Suomen ruotsalaiset katselee kun suomalaiset tehnee poliittiset päätökset miten tehnee. Lähtökohdin vaikuttaisi, kuin kinattaisiin keskenään.
      Pistänevät sitten töihin muutkin jotka eivät usko siihen heidän juttuunsa.
      Jotenkin se protestanttinen työ tekee vapaaksi, tai ainakin poissa pahan teosta tympäisee. Kuka määrittelee sen työn ja sen arvon? Kuin myös naisen "työ" taas on miehen näkövinkkelistä hieman eri. Haluaako nainen sen miehen määrittelemän "työn"?
      Biologiaa ei voi muuttaa, mutta olettaisi evoluution korjaavan ajatusvirheet.

      Poista
    3. Sarkasmivaroitus. Evoluutio voi myös epäonnistua, kun luonnon valinta ei enää pelaa normaalilla raadollisella tavallaan, koska yhteiskunta on luonut oman hyysäyssysteeminsä, joka pitää selvästi (älyllisesti) elinkelvottomatkin yksilöt mukana, ja vieläpä kansanedustajana, hyvänä esimerkkinä Veronica Honkasalo, joka on ollut koko työuransa yhteiskunnan elättinä.

      Poista
    4. Olisit antanut myös oikeistolaisuusvaroituksen. Onkos Petteri Orpo tai Suomen oloissa talousäärioikeistolainen Martti Hetemäki joskus syönyt muuta kuin veronmaksajien kustantamaa leipää?

      Esittämäsi kaltainen sarkasmi on siitäkin ongelmallista, että vasta 1930-luvulla Saksassa ja monessa muussakin maassa merkittävän suuri osa sivistyneistöä otti tuollaiset puheet täysin todesta. Jos siis suuntaat tuollaisen sarkasmisi johonkin muualle kuin heihin ja harvoiksi käyneisiin nykypäivän hengenheimolaisiinsa, tarvot melkoisella henkisellä hetteiköllä.

      Poista
    5. Eipä jostain syystä tullut mieleen 30-luvun Saksa tässä yhteydessä, vaikka sen kai nyt pitäisi tietysti jokaisella olla joka hetki mielessä. Mutta sen tiedän, että Honkasalo on saanut aikaan erittäin typeriä asioita, kuten Helsingin valtuustossa aloitteen (yhdessä Wallgrenin ja Straniuksen kanssa, joiden kohdalla evoluutio on tehnyt yhtälaisen virheen) paperittomien eli laittomasti maassa olevien ylläpidosta Helsingin verorahoilla, joka on mielestäni anteeksiantamatonta Helsingin työtätekevien verorahojen kaatamista kankkulan kaivoon. Ne rahat kuuluvat Helsinkiläisten asioiden hoitoon, eikä kaiken maailman lusmuilijoille.
      Kun tuo nainen avaa suunsa, sieltä tulee aivan älyvapaata tarinaa, ja usein silkkaa valetta. Kuuluu Diarran kanssa siihen kastiin, joiden puhe on aivan yhtä tyhjän kanssa. Ja tämä ei ole sarkasmia.

      Poista
    6. Lausumasi, että evoluutio voisi tehdä virheitä ja että ne virheet johtuisivat siitä, että kehittynyt yhteiskunta on muuttanut ns luonnonvalinnan toimintaa, ovat suoraan herra Hitlerin ja kumppaneiden puheista.

      Huumorisi on juuri niin huonoa kuin haluatkin sen olevan.

      Ilman huumorin häivääkään: evoluutio voi tehdä virheitä täsmälleen yhtä paljon kuin painovoimakin, ihminen on lajin koko olemassaolon ajan muokannut omaa valintaansa ja hyvinvointiyhteiskunnat ovat kaikilla mittareilla kaikkein menestyneimpiä koskaan: niiden aikana ihminen on lajina levittäytynyt alueille, joissa se koskaan aiemmin ei ole pystynyt elämään, kuten Etelä-mantereelle ja maata kiertävälle avaruusasemalle. Biologista menestystä on vaikea mitata millään muulla mittarilla kuin kyvyllä levittäytyä ja selviytyä ja siinä toisen maailmansodan jälkeiset hyvinvointiyhteiskunnat ovat olleet täysin ylivoimaisia verrattuna mihinkään aiempaan (ainakin toistaiseksi).

      Herra kotkakoppalakki oli myös Nietzschen kanssa sitä mieltä, että kristillisyys on pehmentänyt yhteiskuntia liikaa ja tehnyt niistä heikkoja, ja että se ehkä jopa vaarantaisi ihmiskunnan olemassa olon.

      Kristinusko on valloittamansa alueen laajuuden, valtansa alle alistamiensa ihmismäärien ja sen piirissä syntyneen tieteellisen ja teknisen kehityksen valossa ylivoimaisesti menestynein uskonto koskaan. Kristinusko on taitavasti yhdistänyt rakkauden ja miekan, muut jompaa kumpaa käyttäneet eivät ole päässeet lähellekään samaan millään osa-alueella.

      Helsinkiläisten rahoihin en ota ulkopuolisena kantaa. Toivon vain, että niitä on riittävästi sinulle ja muillekin helsinkiläisille.

      Poista
    7. Sarkasmi on vaikea laji. Vaikka laitoin sen varoituksenkin, niin silti alkoivat uuninluukut kolista joidenkin mielikuvituksessa. Hieno manifesti muuten hyvinvointiyhteiskunnan ja kristinuskon puolesta, joita kannatan lämpimästi. Kiitos siitä. Sadan vuoden takaista koppalakkista viiksiniekkaa en kannata ollenkaan.
      Sen sijaan muutamien naispuolisten kansanedustajien vähä-älyisyys rasittaa aivan suunnattomasti, josta alun perin oli kysymys. Mihin järkeen perustui taas tämäkin kesän ajan seurattu lapsellinen näytelmä, jota vetivät RKP:n Biaudet ja Henriksson. Jauhetaan jostain vanhoista kontekstistaan irroitetuista lauseista kuin täydelliset ääliöt. Oikeita asioita - joita todella on edellisen "viisikon" jäljiltä - ei päästä käsittelemään ollenkaan, kun näiden lasten herkkää tunne-elämää täytyy tukea. Biaudet on täysi narsisti mulkku, ja ansaitsisi lähinnä potkun ahteriin.

      Poista
    8. Sarkasmi nyt on lasten leikkiä verrattuna siihen, että yrittäisi erottaa trollauksen tietämättömyydestä. En erota sitä aina edes itse kirjoittamissani teksteissä. Venäläisten trollien teksteissä niitä on täysin mahdoton erottaa. Siksi en tässäkään edes yritä.

      Mielenkiinnosta kuitenkin kysyn: mistä "viisikon" tekemisistä nyt pitäisi keskustella?

      Aikooko orpohallitus purkaa itärajalle suunnitellun aidan pois vai pienentää Puolustusvoimille myönnettyjä määrärahoja? Vai aikooko urheilumenestyskristillinen maatalousministeri leikata korotettuja maataloustukia? Vai poistaako pakolaisvadelmavenesisäministeri edellisen hallituksen säätämät viisumirajoitukset?

      Senhän Purra jo tekikin selväksi, että edellinen hallitus otti liian vähän velkaa ja nykyinen hallitus korjaa sen asian ottamalla sitä enemmän. Hallitus on lienee siitä yksimielinen, joten sen suurempaa keskustelua siitäkään ei kai tarvita, käyvät vain painamassa nappia äänestyksessä ja sitten kaljalle koko porukalla.

      Valtion omaisuutta on kirjattu myytäväksi likipitäen sama määrä kuin edelliselläkin hallituksella ja ansiotulojen veronkevennyksetkin taitavat olla samaa luokkaa, tai sitten hieman korkeammat. Suurin ero näyttäisi olevan pienituloisten kohtelussa, ja se kai on nyt sitä oikeistolaisuutta sitten tuossa hallitusohjelmassa, ainakin urheilu- ja koulukiusaamisoikeiston itsensä mielestä. Kiusattujen kiusaaminen on ilmeisesti se kaiken jo saaneen ainoa huvi. Niinhän ne tekevät Venäjälläkin ja aivan erityisesti siellä.

      Se ei ole selvinnut, mistä Kummelin sketsistä on repäisty tuollainen hallitus, jossa on valtiovarainministerinä kuuluisa nettitrolli ja pääministerinä täysin päättömälle vaikuttava höpisijä, joka on aina puhunut niin totta kuin kokoomuslainen osaa, vai onko kyseessä vain hauska, vaikkakin kovin venäläis- ja siten myös savolaistyylinen sarkasmi, jota ei tämmöinen tyhmempi mies vain tajua.

      Mutta kerro siis toki, mistä mieltäsi painavista asioista haluaisit keskustella, niin yritän terapoida parhaani mukaan.

      Poista
    9. Ei noin kaunaisen ja katkeran punakaartilaisen kanssa viitsisi keskustella oikeastaan mistään. Mutta sanotaanpa nyt, että noista viisikon tuhansien miljoonien (=miljardien) mokista jäi mieleen mm EU-tukipaketin ja Uniperin neuvottelut, joista viimeisiin "rockistara" Sanna ei edes joutanut, kun piti lähteä Ruisrockiin ja Kesärantaan juopottelemaan Alman, bile-Ilmarin ja muiden saman tason "artistien" kanssa. Germanisti Tuppuraiselle kävi sitten köpelösti, kun ei ollut huomannut ottaa siitä sadan hengen avustajaporukasta mukaan ketään, joka olisi ymmärtänytkin asioista jotain. Tuo ja monet muut juhlimiset kuvastavat, miten vastuuton ja alamittainen pääministeri meillä oli neljä vuotta.
      Hohhoijaa. Enpä taida jaksaa jauhaa näistä enempää, kun ei maksa vaivaa...

      Poista
    10. Ahaa, ongelma siis olikin se, että Uniperista irtautuminen tuli paljon halvemmaksi kuin oikeisto- ja konservatiivipaapat sen suunnittelivat rakentaessaan senkin ansan venäläisiltä saamiensa hyvien neuvojen mukaan. Ei tuosta kannata masentua oikeisto- eikä jääkiekkopiireissä, tekee vain samoin kuin valtionvelan kanssa: maksaa lisää. Aivan varmasti Saksa ottaa rahat vastaan kun Purra vain ilmoittaa, että oikeistohallitus kokee Suomen päässeen liian halvalla eroon Uniperista ja haluaa maksaa tuntuvasti lisää, ikään kuin Lapin (polttamisen) lisää.

      "Enpä taida jaksaa jauhaa näistä enempää, kun ei maksa vaivaa..."

      Kun johtopäätös on oikeaanosunut, on myös päätös viisas. En tiedä, onko tuo ensimmäinen sellainen elämässäsi, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä. Tunnen tässä muutaman viestin aikana ystävystyneeni kanssasi niin, että aion järkähtämättä tukea sinua tuossa päätöksessäsi, sitä pontevammin, mitä enemmän siitä horjut.

      Koen sen velvollisuudekseni, niin paljon olet iloa, hilpeyttä ja uskoa parempaan antanut minun katkeraan ja kaunaiseen punakaartilaisen mieleeni, että se muuttui ihan hömpssänsää vaaleanpunaiseksi ja täyttyi halulla äänestää Pekka Haavistoa, kun hänkin on kuin vähän hömpssänsää. Ja myös ylivoimaisesti paras ja osaavin tarjolla olevista ehdokkaista.

      Poista
  3. Lehdistön tilasta minulle tulee mieleen OpenAI eli keinoäly, joka koostuu vallalla olevista kirjoitelmista ja niiden uusinnoista. Sitä lehdetkin tulevat tietysti käyttämään tai jo käyttävät. Semmoinenkin uutinen oli, että joku ohjelmanikkari rakensi ChatGPT:lla työkalun erityisesti propagandan suoltamiseen. Paitsi tietysti sitä mielipidemuokkausta on lehdet pullollaan jo ilmankin.

    https://www.kansalainen.fi/ohjelmistokehittaja-rakensi-tekoalyteknologiaa-hyodyntavan-propagandakoneen-korostaakseen-massatuotetun-tekoalyn-disinformaation-vaaroja/?utm_source=rss&utm_medium=rss&utm_campaign=ohjelmistokehittaja-rakensi-tekoalyteknologiaa-hyodyntavan-propagandakoneen-korostaakseen-massatuotetun-tekoalyn-disinformaation-vaaroja

    VastaaPoista
  4. Neuvostoliitossa jo heti alkuunsa oli valtava työvoiman tarve, sillä tuotanto oli vajaata ja kehnoa, eikä oikein teknologiakaan ollut. Siksi tekeviä käsipareja tarvittiin, ja naiset olivat siihen oivallinen ja luonnollinen lisäys. Vuosikymmenten aikana tilanne ei oikein korjaantunut, ja jopa lapset, nuoret, vangit, komsomolskit jne. saivat tai joutuivat osallistumaan talkoisiin, ja työtä siinä maassa todellakin riitti, varsinkin maatalouden alalla. No, olihan Suomessakin ennen vanhaan potunnostoloma, mutta potut taidettiin meillä sentään saada talteen? Luin jostakin, kuinka Neuvostoliitossa tolkuttomat määrät mm. perunoita mätäni ja jäi maahan, koska korjuu oli aika vasten mielistä, sillä järjestelmä takasi sen, että teki tai oli tekemättä, leipä ei siitä levennyt.

    Mitä tulee työelämän naisistumiseen, se ei välttämättä ole pelkästään hyvää. Esimerkiksi rikosseuraamusvirastossa naiset ovat joka tasolla selkeä enemmistö, no ehkä sentään vartijoina on miehillä vielä pieni ylivoima, mutta ns. pomon paikat tuntuvat olevan lähes yksinomaan naisille jyvitetyt. Onpa nähty sekin, että jopa naiset ovat alkaneet kritisoimaan tätä suunatusta. Poliisissa on sama suuntaus, jos katsoo partioautoa, naiskonsta ajaa ja mies istuu vieressä.

    Ruotsi on tietenkin oma lukunsa, siellä tunnutaan vievän kaikki överiksi, varsinkin turvallisuusalalla naiset ovat jopa pahasti yliedustettuja, johtuen tietenkin SDP:n ylivallasta, ja myös tietenkin siitä, että naiset tutkintoja suorittaessaan vetävät aina kovemmat pisteet, koska miehet ovat niissä asioissa useimmiten suurpiirteisimpiä. Katsokaapa televisiosta, aina kun Ruotsin korkea poliisijohto on kuvissa, naisia on varma enemmistö!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvoisa Anonyymi10. syyskuuta 2023 klo 14.17

      Julkean tähän väliin laittaa tällaisen sivuhuomauksen, pilkun mussuttuja kun olen.

      "järjestelmä takasi sen, että teki tai oli tekemättä, leipä ei siitä levennyt"

      Kyllä tuossa oikean jäljillä olet, joskin kyllä yritystä tulon progressioon suorituksen mukaan oli yksiportaisen järjestelmän verran. Oli tietääkseni työnormi, jonka alittamisesta palkkaa alennettiin. Ylittämisestä sai kai vain mitalin, jos sai.

      Poista
    2. Sanoisin että tietyissä rikoksissa on etua siitä että on naispoliiseja. Kuten vaikka raiskaus tapauksissa. Voi se olla uhrille helpompaa.

      Poista
  5. Ihmisolennon lajityypillinen, lähtökohtainen ja olemuksellinen sosiaalisuus tulee varsin havainnollisesti ilmi "hypnoosiksi" nimittämässämme psyyken regressioilmiössä, jossa tajunta palautetaan takaisin ihmisen primitiivisissä kehitysvaiheissa vallalla olleen "kollektiivisen tahtotoiminnon" muotoon. Niin kokemuksellinen "tosiasia" kuin yksilön oma "tahto" onkin, todellisuudessa sinä on kyse samasta asiasta, "vallasta", joka organisoi ihmisen alkulaumat.

    Elämme nyt eurooppalaisella uudella ajalla syntyneen ja kehittyneen, erityisiin järjen premisseihin perustuvan "opillisen" ajattelulaadun vallassa, ja niinpä "tiedollinen" suhtautumisemme esimerkiksi tuohon ihmisolennon pohjimmaiseen "sosialaisuuteen" näyttäytyy vain perustavanlaatuisista realiteeteista hyvin pitkälle omiin sfaareihinsä irronneiden "ideologisten totuuksien" läpi. Emme osaa puhua ihmisen sosiaalisuudesta, vaan käytämme maailman kuvailemisessa ja selittämisessä "yhteiskunnallisten" ideologioiden termejä.

    Aniharva tajuaa tämän aikamme suuren ajatusharhan. Meille esimerkiksi "hypnoosi" on vain jokin mielen kummallinen kuriositeetti-ilmiö, joka sopii sirkustemppuihin, mutta ei sosiologian perusteeksi.

    Kuitenkin tuo ilmiö paljastaa meille totuuksia joiden merkitystä ei voi mitenkään väheksyä. Ei ole vain niin että primitiivisten kulttuurien tutkimus ei onnistu ilman nykyisin psyykkisiksi taantumailmiöiksi luokiteltujen ominaisuuksien ymmärtämistä, vaan pitäisi olla myös niin, että asettaisimme näin saadun tiedon perustaksi sille miten nykyisin ajattelemme ihmisen sosiaalisuudesta ja yhteiskunnallisesta toiminnasta.

    ideologisten totuuksien maailmassa olemme määritelleet miehen ja naisen sellaisissa raamituksissa, jotka on asetettu vain uudella ajalla syntyneen ja kehittyneen "välineellisen" -- "päämäärärationaalisen" -- järjen ehdoilla. Meille täysin käsittämättömäksi jää se tapa, jolla ihmisen alkulaumoissa ei ollut olemassa mitään senkaltaisia vastakkainasetteluja tai "ihmisarvon" mitta-asteikkoja, joilla olemme nyt oman ymmärryksemme noituneet.

    Luulen, ettei syvyyspsykologia tässä tule suurten joukkojen avuksi -- ne ovat eläneet kautta historian vain ajanmukaisen totaalisesti "kokemuksellisen" totuuden varassa -- vaan se, mikä tulee ehkä muuttamaan ajatteluamme, on aivotutkimus. Se nauttii nyt kaikelle "tositiedolle" tarpeellista auktorisoitumisen leimaa, ja sen tutkimustulokset tulevat muuttamaan rajusti nykyistä yksilöindividualistista "opillista" ihmiskuvaamme.

    VastaaPoista
  6. Pari sanaa puun takaa.

    //
    Ihmisolennon lajityypillinen, lähtökohtainen ja olemuksellinen sosiaalisuus tulee varsin havainnollisesti ilmi "hypnoosiksi" nimittämässämme psyyken regressioilmiössä, jossa tajunta palautetaan takaisin ihmisen primitiivisissä kehitysvaiheissa vallalla olleen "kollektiivisen tahtotoiminnon" muotoon. Niin kokemuksellinen "tosiasia" kuin yksilön oma "tahto" onkin, todellisuudessa sinä on kyse samasta asiasta, "vallasta", joka organisoi ihmisen alkulaumat.
    //

    Hypnoosi on erittäin vahingollinen ja erittäin epätiedollinen tapa käyttää mihinkään. On tapauksia, joissa ihminen on hypnoosissa tunnustanut jopa murhia, joita ei ole tehnyt.

    Hypnoosissa ihmisen tahto ei ole enää hänen omassa vallassaan, ja siksi tämän järki on tavallaan pois päältä; jos näin saa sanoa.

    Ja on vielä niin, että sen tietää vain kääntynyt ihminen, että hypnoosissa vaikuttavat pahat henget. Niitä on olemassa, ja ne pyrkivät vaikuttamaan kaikilla ihmiselämän alueilla ja toimimaan kaikessa Jumalan tahtoa vastaan.

    Sekä moderni että esimoderni psykologia pitävät pahojen henkien olemassaoloa mielikuvituksen tuotteina, vaikka ne itse eivät kestä tarkkaa eivätkä asiallista ja tiedollista arvostelua.

    //
    ideologisten totuuksien maailmassa olemme määritelleet miehen ja naisen sellaisissa raamituksissa, jotka on asetettu vain uudella ajalla syntyneen ja kehittyneen "välineellisen" -- "päämäärärationaalisen" -- järjen ehdoilla. Meille täysin käsittämättömäksi jää se tapa, jolla ihmisen alkulaumoissa ei ollut olemassa mitään senkaltaisia vastakkainasetteluja tai "ihmisarvon" mitta-asteikkoja, joilla olemme nyt oman ymmärryksemme noituneet.
    //

    Minä en usko "alkulaumoihin" enkä ihmisen miljoonien vuosien historiaan maapallolla.

    M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta Jumala on luonut kaiken kuudessa päivässä ja sirotellut maaperään fossiileja yms uskon koetukseksi.

      Poista
    2. Pari sanaa puun takaa.

      "Totta Jumala on luonut kaiken kuudessa päivässä ja sirotellut maaperään fossiileja yms uskon koetukseksi."

      Leikiksi pistäminen ei auta, sillä sen, joka haluaa tutkia pitää osata ajatella itse ja sitten vielä opiskella ja lisäksi muistaa, että tulevat vuodet tulevat tuomitsemaan väärät teoriat.

      Usko minua, että tulevaisuudessa moni asia tulee muuttumaan fossiilien alkuperän suhteen.

      Noiden (ensimmäisessä vedenpaisumuksessa) hautautuneiden erinäköisten ja -kokoisten hirviöiden alkuperä on ollut tavallisissa kotieläimissä, vaikka monet heidän jälkeläistään ovat olleet jälkeläisiä tuottavia.

      Ja ei kannata luottaa tieteen sanaan joka asiassa.

      Ja kun järki on niin kovin puutteellinen tiedon hankkimisessa, niin ei kannata mainita Jumalaa, joka pystyy siihen, mihin ihminen ei pysty.

      M

      Poista
    3. Douglas Adams väittää kirjassaan Linnunradan käsikirja liftareille, että tuon teki Romppanen.

      Poista
    4. M klo 20.35: "... sillä sen, joka haluaa tutkia pitää osata ajatella itse ... " ja "... ei kannata luottaa tieteen sanaan joka asiassa... ".

      Syvä, pitkä huokaus!

      Poista
    5. "On tapauksia, joissa ihminen on hypnoosissa tunnustanut jopa murhia, joita ei ole tehnyt."

      Olettaisi että kyse on suggestiosta. Toiset ovat sille herkempiä kuin toiset.

      Uskomuksia on ihmisillä aina, eri asia sitten on pitävätkö nuo paikkaansa ja onko niistä haittaa? Horoskoopit on omasta mielestä hyvä esimerkki. Toiset uskoo ja selittää persoonallisuutta yms. niiden kautta. Itse katsonen että se on vain kyseisen henkilön aivojen luoma todellisuus. Hyvin harmitonta, enemmänkin vain ajanvietettä.

      Kun taas verrannollisesti joissain kristillisissä näkemyksissä. Homot tarvitsevat eheytyshoitoja, tai mielensä järkkyneelle tarjotaan manauspalvelua. Nämä on harhaopisuutta mitä löytyy Suomenkin historiasta, pitkä lista. Uskomuksiin perustuvaa toimintaa, joilla ei ole tieteellistä pohjaa toiminnalleen.
      Enemminkin kysyisi palvelun tuottajilta tarvitsevatko he mielenterveyspalveluita?

      Poista
  7. Hyvä analyysi nykyisen kulttuurin feministymisen syistä. Marxilaisittain voisi ajatella, että alarakenteen muutos (naisten asema tuotannossa) on saanut aikaan muutoksen ylärakenteessa.

    VastaaPoista
  8. Tähän ei eläin pysty, julisti Veikko Huovinen.
    Siinä sivussa hän kyllä kirjoitti lauseet "Minä olen Vakka-Suomen elastinen nuorisokuikka" ja "Hässivä anakonda suivaantuu".

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.