Vaaliheimolaisia

 

Totuus fasadin takana

 

Mika Waltari, Vieras mies tuli taloon ja muita pienoisromaaneja (Vieras mies tuli taloon 1937, Jälkinäytös 1938). WSOY 1991.

 

Ennen suurten historiallisten romaanien kauttaan Waltari tunnettiin etenkin pienoisromaaneistaan. Vieras mies tuli taloon on aika kiinnostavasti ajan hengessä tehty melodraama, jossa paatos on sakeaa, eikä pahiksista ja hyviksistä jää epäilystä.

Kirjassa leyhähtelevät aikakauden antiurbanismi ja vitalismi, joita monipuolinen Mika osasi ymmärtää yhtä hyvin kuin uutta kaupunkiromantiikkaakin.

Teoksen konna on syvälle alkoholismiin vaipunut entinen insinööri, tai mikä lienee oikeastaan ollut, joka viinan syömänä oli muuttunut suoranaiseksi ali-ihmiseksi. Tämä sikaihmisen hahmossa ei pystynyt enää missään asiassa mihinkään, lukuun ottamatta sitä, että hän krapulapäissään muuttui tavallistakin irstaammaksi ja aina yritti kavuta vaimonsa päälle. Tälle luomukselle ei kirjailijalta heru tippaakaan sympatiaa.

Vaimo taas, vaikka olikin ns. paremmista piireistä lähtöisin, oli muuttanut maalle ja alkoi tuntea olevansa osa suurta biologista yhteyttä maahan. Hän tunsi tarvetta aitoon ruumiilliseen työhön toisin kuin miehensä, joka nyt oikeastaan kai oli vain niin sanottu mies, joka eli eristettynä omaan kamariinsa kuin elukka ja vietti elämäänsä tylsässä joutilaisuudessa.

Kytkös tuohon ali-ihmiseen ja erityisesti hänen -tain sen- häpäisevät irstailut olivat kovettaneet naisen tunteettomaksi ja masentuneeksi. Kuten saattaa arvata, taloon rengiksi saapunut verevä nuori mies herätti hänen vaistonsa jälleen.

Pari muodostui aidossa lawrencelaisessa tai vaikkapa sillanpääläisessä hengessä, mutta elukka sai kostonsa ja ampui sankarin. Nainen tappoi silloin murhaajan ja kätki ruumiin. Viranomaisia varten lavastettiin skenaario, jonka mukaan murhaaja olisi paennut ryyppyreissulleen talon rahat mukanaan.

Valpas vallesmanni huomasi kuitenkin epäilyttäviä asioita ja ruumiskin löydettiin.

Pelkkien yleiskäsitteiden kautta tarkasteltuna kyseessä oli poikkeuksellisen törkeä ja katala tapaus: Sivistynyt nainen ryhtyi epäsäätyisesti irstailemaan renkinsä kanssa ja murhasi harkitusti oman miehensä, lavastipa vielä valheellisen peitetarinan. Kaiken kukkuraksi tämä Messalina oli teon tehdessään raskaana…

Lehdistö nosti hurjan metelin ja moni vaati kuolemantuomion palauttamista voimaan. Naiset olivat etunenässä hyökkäämässä koko sukupuolensa tahrannutta ihmishirviötä vastaan.

Onneksi sekä tuomari että asianajaja sattuivat olemaan tunnollista ja elämää nähnyttä väkeä. Kuva kylmäverisestä murhaajasta ja hänen viattomasta uhristaan onnistuttiin oikeudessa kumoamaan tiettyjä tosiasioita esille tuomalla.

Toki laki määrää rangaistuksen myös taposta Tässä ei käynyt siten kuin eräässä Veikko Huovisen tarinassa, jossa tuomari heltyi miehensä ketunmyrkyllä tappaneen naisen tarinalle ja määräsi tälle maksettavaksi vielä tapporahaakin…

Kuitenkin onnettomalle naiselle linnaa tuli vain kaksi vuotta ja kirjan todellisen sankarin elämä jatkui yhä siinä lapsessa, jota nainen, onneton olosuhteiden uhri nyt vielä kantoi kohdussaan.