Lajin kohtalo
Ihminen ja hänen tulevaisuutensa.
Toim. Gordon Wolstenholme.
Suomentanut Juhani Jaskari. WSOY 1965, 429 s.
Tämä kokoomateos
on alun perin lääketieteeseen keskittyneen Ciba-säätiön vuonna 1963 julkaisema
ja siinä on artikkelien lisäksi myös useita asiantuntijoiden keskusteluja.
Osallistujien joukossa on maineikkaita nimiä: UNESCO:n ja WWF:n perustajin
kuulunut Sir Julian Huxley, ihmisen vanhenemisen biologian ja seksuaalikäyttäytymisen
tutkija Alex Comfort, nobelistit J. Lederberg, P.B. Medawar, A. Szent-Györgyi,
F.H.C. Crick ja H.J. Muller ja niin edelleen, kaikki aikansa huippunimiä.
Siihen aikaan,
kun tämän kirjan pohjana oleva symposiumi pidettiin, oli ydinsodan uhka
varjostanut ihmiskuntaa vasta puolentoista vuosikymmenen ajan ja sitten
aktualisoitunut Kuuban kriisissä juuri samoihin aikoihin. Ehkäisypillerit eivät
vielä olleet tulleet markkinoille ja geeniteknologia oli lapsenkengissään,
vaikka DNA oli löydetty jo vuona 1953. Toinen sen löytäjistä, F. Crick oli
mukana tässä symposiumissa ja kirjassa. Hän sai nobelinsa vuonna 1962.
Voi siis sanoa,
että symposiumille -ja kirjalle- oli suuri sosiaalinen tilaus: ihmiskunta oli selvästi
astumassa tai jo astunut uuteen vaiheeseen kehityksessään, eikä sen kohtalo
ollut suinkaan itsestään selvä. Ihmiskuntaa biologisena populaationa uhkasivat
monet vaarat, mutta samaan aikaan tieteen kehitys lupasi avata portteja myös sen
perimän manipuloinnille, missä piili sekä suuria lupauksia, että tuntemattomia
vaaroja.
Huoli maapallon
riittävyydestä ja luonnon saastumisesta lisääntyi nyt voimakkaasti ja Julian
Huxley nosti avauspuheenvuorossaan esille erityisesti Rachel Carsonin kirjan Hiljainen
kevät, joka varoitti hyönteismyrkkyjen ympäristövaaroista. Vuonna 1962
ilmestynyt kirjahan oli aivan tuore.
Valtava väestönkasvu
näytti hallitsemattomalta ja lineaariselta ja ruuan tuotanto sen sijaan laahasi
jäljessä, kuten jo Malthus oli todennut. Kaupungit pyrkivät kasvamaan
suuremmiksi kuin oli järkevää ja kohtuullista, teollisuus aiheutti taipumusta
liikatuotantoon ja hyödykkeiden epätasaiseen jakaantumiseen ja niin edelleen. Väestön
äkkikasvu pakotti esittämään kysymyksistä perustavimman: Mitä varten ihminen on
olemassa?
Läntinen talous
perustui siihen, että ihmisille oli onnistuttu uskottelemaan, että heidän
onnensa edellytti yhä uusien tavaroiden hankkimista. Tämä oli monesta syystä
kestämätöntä ja olisi ruvettava suunnittelemaan toteutusyhteiskuntaa
mieluummin kuin hyvinvointiyhteiskuntaa tai tehokasta yhteiskuntaa tai voimakasta
yhteiskuntaa. Päämäärän tuli olla, että ihminen pystyi toteuttamaan yhä enemmän
omia mahdollisuuksiaan. Näin siis Julian Huxley alustuksessaan.
Mitä
ilmastonmuutokseen tulee, uskoi Huxley, että seuraavien noin 5000 vuoden aikana
vallitseva lauhkea ilmasto jatkuisi ja muun muassa aiheuttaisi ongelmina jäätiköiden
sulamista ja merenpinnan nousua. Myöhemmin palattaisiin taas uuteen jääkauteen.
Myös ihmisen
psyykkinen avaruus ja sen kehitys olivat tärkeä huomioon ottamisen ja
tutkimuksen kohde. Veljensä Aldousin tavoin Huxley toi varovasti esille niitä mahdollisuuksia,
joita tajuntaa laajentavat aineet antoivat ihmiskunnalle. Ihmisenpsyykkisen
avaruuden tila ja kasvatus olivat alueita, joilla oli välttämätöntä saavuttaa
edistystä.
Suorastaan
keskeinen näkökohta tässä biologisesti suuntautuneiden tiedemiesten seurassa
oli ihmisen lajinkehitys, evoluutio. Evoluutiohan oli joskus tuottanut nykyisen
ihmiseen, mutta olisi ollut perin naiivia ajatella, ettei se enää jatkuisikaan.
Millainen olisi tulevaisuuden ihminen biologisesti ja mitkä tekijät siihen
vaikuttivat?
Kuten jokainen
tuohon aikaan koulua käynyt muistaa, eugeniikalle oli omistettu oma lukunsa biologian
oppikirjoissa. Kun tulevaisuutta ajateltiin, eivät vähäisessä roolissa olleet
ne huolenaiheet, jotka liittyivät populaatiogenetiikkaan: millainen aines
tulisi vuosisatojen ja vuosituhansien mittaan ihmiskunnassa vallitsevaksi? Mikä
häviäisi? Julian Huxley oli asiasta hyvin kiinnostunut ja uskoi, että koittaisi
vielä aika, jolloin lajin eugeenista parannusta pidettäisiin yhtenä ihmiskunnan
tärkeimpänä päämääränä.
Keskeinen lähtökohta
symposiumille oli, että ihmiskunta oli nyt astunut uuteen vaiheeseen ja
palannut jälleen mitättömyydestä yhdeksi kosmisen evoluutioprosessin keihäänkärjistä.
Nykyhetki on vaativa hetki, jona me ensimäistä kertaa voimme nähdä itsemme tuon
merkillisen tapahtumakulun pitkässä perspektiivissä… meidän on vältettävä uhkaava
tuho ja toisekseen toteutettava uusia mahdollisuuksia pitkässä tulevaisuudessa.
Tässä huippumiesten
(naisia ei mukana ollut ainuttakaan) joukossa ei voinut odottaa varsinaista
yksimielisyyttä missään asiassa, mutta puheenvuorot ovat sitäkin
kiinnostavampia. Niissä lentää joskus mielikuvitus huikeasti kuten silloin, kun
muuan keskustelija pohdiskelee, millaisia ihmisiä voitaisiin joskus tulevaisuudessa
lähettää hyvin kauas toisille planeetoille. -Ainakin jalattomuudesta olisi
suuri etu, sillä jalkoja ei avaruusaluksessa tarvita ja ne kuluttavat paljon
energiaa ja vievät turhaa tilaa…
Jonkinlainen
konsensus näyttäisi vallitsevan siitä, ettei voida tietää, millaisia
ominaisuuksia ihmiskunnalta tulevaisuudessa vaaditaan: suojaako esimerkiksi
jokin nykyään tarpeettomalta tai vahingolliselta vaikuttava geeni ihmistä
kuitenkin joltakin tulevaisuuden vaaralta. Onko edes oikein pyrkiä hävittämään
jotakin taudinaiheuttajaa sukupuuttoon? Itse asiassa se voidaan vain ajaa maan
alle kehittämään entistä vaarallisempia muotoja.
Maapallon
riittävyydestä ei erään keskustelijan mielestä kannattanut huolehtia, vaikka
ihmiskunta lisääntyisi 45 miljardiin tai suuremmaksi, kuten näytti. Moni oli siitä
sentään hyvin huolissaan ja uusia, oraalisesti nautittavia ehkäisykeinoja
odotettiin suurella innolla. Pillerithän tulivatkin markkinoille parin vuoden
kuluttua.
Ihmislajin
geneettinen huonontuminen näytti joka tapauksessa olevan nyt selvänä trendinä
etenkin lääketieteen kehittymisen, mutta myös yhteiskunnan ominaisuuksien
takia. Muuan indikaattori oli alhaisemman ÄO:n omaavien ihmisten suurempi sikiävyys.
Ihmiskunta tarvitsi globaalista evoluutiopolitiikkaa, johon kansallinen-
talous- ja sosiaalipolitiikka oli sopeutettava, kärjisti Huxley.
Rotua eli siis
ihmislajia oli parannettava sen sijaan, että sitä huononnettiin ja merkittävänä
keinona tuotiin esille keinohedelmöitys, joka näytti suurelta lupaukselta, kun miehen
siittiöitä oli opittu säilyttämään kylmissä lämpötiloissa. Perinnöllisesti huipputasoista
geenimateriaalia oli siis ainakin pian saatavissa riittävästi.
Symposiumi ei
päättynyt mihinkään yhteiseen manifestiin, vaan sen sijaan keskusteluun eettisistä
näkökohdista. Joka tapauksessa se nosti esille ihmiskunnan suuret ongelmat
pitkässä perspektiivissä ja päivänpolitiikan yläpuolella.
On kummallista
ajatella, että suurta osaa siitä, mitä tuolloin puhuttaisiin, ei nykyään
voitaisi arvovaltaisilla forumeilla edes sanoa, saati julkaista. Niin sanottu poliittinen
korrektius kahlehtii yhä selvemmin paitsi sananvapautta, myös ajattelua. Tämän kehityssuunnan
mahdollisuutta eivät arvoisat huipputiedemiehet tainneet lainkaan tulla
ajatelleeksi katsellessaan ihmiskunnan kehitystä uuden aikakauden kynnyksellä…
Pari sanaa puun takaa.
VastaaPoistaEn tiedä sanoa muuta kuin, että olen saanut muutamista tänne kirjoittamistani kommenteista, jotka koskevat juutalaisia, omantunnontuskia, vaikka tunsin, että yritin seurata totuutta ja oikeutta ja olla niin totuudellinen kuin vain voin olla.
M
"lajin eugeenista parannusta pidettäisiin yhtenä ihmiskunnan tärkeimpänä päämääränä...suurta osaa siitä, mitä tuolloin puhuttaisiin, ei nykyään voitaisi arvovaltaisilla forumeilla edes sanoa, saati julkaista."
VastaaPoistaSinänsä outoa, että noita voitiin tuolloin niinkin lyhyt aika edellisistä "eugeneettisista" parannusyrityksistä puhua . Olen tähän asti ymmärtänyt, että II maailmansota merkitsi 1900-luvun alussa kaikkialla, esim USA:ssa ja Ruotsissa suositun eugenetiikan katoamista.
Heh no eihän tuosta ole noin pitkään kun elisabeth rehn kertoi, että "suomalainen rotu paranee kun siihen sekoittaa neekeriverta" kun tätä uutta vieläkin jatkuvaa eugeniikka ohjelmaa startattiin viimevuosituhannen lopussa ja toisin ajattelijat häädettiin lehdistä(kari ei ole vieläkään vanhentunut) ja muualta pois.
PoistaHassua, että sitä kutsutaan salaliitoksi kun siitä kuitenkin avoimesti lehdissä puhuttiin, hassu yksityiskohta, että peruste pakkoruotsille oli hyvin tarkkaan se, että suomalaiset voi _palvella_ ruotsinkielisiä niiden omalla kielellä.
Harmi, että tuskin opettavat historian opettajat tuota mistä tämä maahanmuutto suomessa on saanut alkunsa ja samat tahot sitä edelleen ajaa eikä kukaan ole edes missään vaiheessa kiistänyt tai pyytänyt anteeksi noita rodunjalostuspuheita ja toimia mutta niistä muistuttajat kyllä vaimennetaan ja leimataan.. Luulisi nyt, että tuo pitäisi jokaiselle nuorillekkin opettaa, että haluttiin jalostaa suomalaista rotua ja sen takia kouluissa saadaan nyt kuulla käsitteitä monikulttuurisuus, yhden vertaisuusjne. muutenhan nuo olisvat jääneet neuvostoliittoon, voitaisiin korostaa näitä rodunjalostuksen hyviä puolia ja kertoa, että sen laittoivat alulle suomenruotsalaiset paremman geeniperimän omaavat jotka eivät tarvinneet jalostusta. Noita vanhoja lehtiä on hankala löytää ja kun jostian syystä sensuroivat lähi historiaa jopa ihan täällä koto suomessa kieltävät jopa siitä puhumisen sananvastuun nimissä joka sinänsä on loogista koska neuvostoliitostahan ensimmäiset jalostajat tulivat.
Varsin mielenkiintoista, että monet tuossa seminaarissa esiintuodut huolet ovat edelleen ajankohtaisia, jos kohta osa on kadonnut fokuksesta.
VastaaPoistaMe elämme aikakautta, jossa tulevaisuutta tutkitaan ja pohditaan hyvin paljon. Suurin ongelma tulevaisuudessa on se että se tulee kohdalle sangen hitaasti. Se tulee eteemme sekunti kerrallaan ja päivä kerrallaan. Esimerkiksi kymmenen vuoden päähän annetun ennusteen toteutumista joudutaan odottelemaan kiltisti se kymmenen vuotta eli noin 315 miljoonaa sekuntia. Se on aika paljon kun ottaa huomioon että aikamme kiirettä täynnä olevan keskivertokansalaisen kärsivällisyys loppuu yleensä kymmenessä sekunnissa tietokoneiden kanssa toimittaessa.
VastaaPoistaMaailma alkaa olla tärkeimpien keksintöjen suhteen jo valmis paikka, mutta luomistarmoisia ihmisiä on enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Tämä näkyy ajassamme kaikennäköisinä oireiluina ihmisten keskuudessa. Esimerkiksi monet älykkäät ihmiset ohjautuvat olosuhteiden pakosta verkkorikollisuuden piiriin, koska sieltä löytyy vielä tarpeeksi haasteita älykkäille aivoille. Kaikille kun ei riitä haasteeksi sanaristikot.
Vaikka maailmamme on teknisesti aikalailla valmis paikka, niin ihmislajin kehittymisellä henkisesti on vielä paljon edessä, kun ottaa huomioon mitä esimerkiksi Love Paraden musiikkitapahtumassa Saksassa tapahtui heinäkuussa vuonna 2010. Se onnettomuus osoitti että ihminen on vielä herkästi vauhkoontuva laumaeläin, niin kuin mikä tahansa laumoissa elävä suurnisäkäs, tai ainakin suurin osa ihmisistä on herkästi vauhkoontuvia laumaeläimiä. Henkinen kehitys on ihmislajilla hyvin hidasta ja joskus mennään taaksepäin kuten tässä ajassa tehdään, niin että ei kannata odotella lajimme tulevaisuudelta liikoja ainakaan lyhyellä aikavälillä.
"Niin sanottu poliittinen korrektius kahlehtii yhä selvemmin paitsi sananvapautta, myös ajattelua." Tässä muutama päivä sitten oli Iltalehdessä Sanna Ukkolan kolumni, jossa hän totesi "Poistan aina varmistimen, kun joku sanoo, että sananvapauteen kuuluu myös vastuu." Eipä voi olla muuta kuin samaa mieltä. Yleensä tuo lause, että sananvapauteen kuuluu myös vastuu, tulee sieltä YLE:n, HS:n, MTV:n, Iltalehden, Iltasanomien, kaikkien näiden toimittajien suusta. Itsellään näillä toimittajilla ei ole, kuten ollaan huomattu, mitään vastuuta. Huomiota olen myös kiinnittänyt, kuinka hartaasti ja tietyllä äänenpainolla he tuon lauseen esittävät.
VastaaPoistaNiin että huudellaan mitä sylki suuhun tuo, niinhän se käypikin somasti! Ei vastuuta mistään, se on sitä persujen sananvapautta. On kyllä aikoihin eletty.
PoistaMiten joissain maissa voi olla sananvapaus ilman neuvostoliittolaisia vastuulausekkeita? Eikö niissä oikeasti ole sitä kun eihän noissa muissa maissa ole edes persuja? Missä te olette kasvaneet joille vapaus on kirosana? Milloin joku ei persu politiikko joutuu vastuuseen sanomisistaan? Ei koskaan? Ei milloinkaan? Ei tässä maassa? Ei edes poliittiseen vastuuseen(ero ilman palkkio virkaa) vaikka valehtelisi kuinka paljon esim. eduskunnalle ministerinä antaa väärää tietoa tästä onkin jo läjä esimerkkejä.
PoistaKäytännössä pillun pyytäminen on ainoa sana josta voi joutua eroamaan vaikkei se liity millään tavalla eduskunnan toimintaan tai siihen työhön jota siellä pitäisi tehdä.
Miksi muuten te olette rajoittaneet sananvapautta, mielipiteitä ja harjoittaneet sensuuria niin paljon kuin mahdollista? Jos ajamanne asiat ovat niin helvetin hyviä niin miksi niistä pitää valehdella ja toisinajattelijat vaientaa?
Ettekö edes häpeä? Eikö hävetä kun televisiostakin tulee elokuvia jotka ennen olisitte sensuroineet heti ja leikelleet koska olettehan te parempina ihmisinä oikeuttettuja päättämään mitä muut katsoo ja lukee tuota olette tehneet kunnes se kävi mahdottomaksi internetin ja eu:n takia muuten tekisitte sitä edelleen. Eikö oikeasti hävetä? Miten selitätte oikeutuksenne siihen toimintaan itsellenne? Ja teitä ei tietenkään saisi tuosta arvostella koska sananvastuu. Täsmälleen samaa "#¤aa eri paketissa ja vähän hienostuneemmin.
Eurooppalainen uusi aika saa kulttuurihistoriallisen raamituksensa Spenglerin monumentaalisessa teoksessa, ja itse asiassa hän taisi olla se historisti, joka ensimmäisenä ymmärsi että sellainen historiankirjoitus joka osaisi ennakoida tulevaisuutta voisi ylimalkaan olla mahdollista. Eli hänen silmänsä avautuivat niin että ne näkivät menneisyydestä nykyhetken yli tulevaisuuteen, ja hän sanoi ääneen, että tällainen historiankirjoitus mahdollistuu meille uuden ajan ihmisille nyt ensimmäistä kertaa.
VastaaPoistaJa hän visionäärinä edustikin jotain aivan uutta -- hän raamitti aikalaisajattelun ja ylipäänsä yksilökokemuksen osaksi kunkin kulttuurin kehitystä, osaksi morfologista mallia joka toteutuu kaikkien niin sanotusti suurten kulttuurien elonkaarissa. Hän asetti kunkin kulttuurin pohjaksi alkukuvan, eli eräänlaisen visuaalisen idean, joka sitten erilaisina ilmeneminä toistui kaikissa kulttuurin tuotteissa niin kauan kuin kulttuurin orgaaniset elämänvoivat hedelmää tuottivat. Spenglerin mukaanhan kulttuurit ovat nimenomaan organismeja: ne syntyvät -- nousevat "kuin huuto ihmisen rinnasta" -- kasvavat ja kehittyvät, kokevat huippuhetkensä ja lakastuvat, hiipuvat hiljaa pois.
Ymmärrän Spengleriä niin, että hänen historiavisionsa jäljittää muutoksen dynamiikkaa juuri niillä ehdoilla jotka eurooppalaisen uuden ajan uudet kognitiiviset ominaisuudet mahdollistivat. Vanha ja keskiaika olivat perustuneet korvan ja kuuloaistin kognitiivisille resursseille -- se oli retoriikan ja grammatikan järkeä -- ja vasta uusi aika toi visuaalisen mieltämisen mallit järkiajattelun perusteiksi. Kartesiolainen paradigma oli osa tätä keskeisten aistiemme työnjaon uudelleenorganisoitumista. Kartesiolainen sunbjekti sitten vangitsi älyn yksilön ominaisuudeksi, ja tämä harha kasvoi sitten sokeuden mittoihin.
Ja jos tässä käsitellyn symposiumin älyllistä antia asetetaan spengleriläis-mcluhanilaiseen raamitukseen, eikä pitäisi vain todeta, että "huipputiedemiehet" konstruoivat niin ihmisen historian kuin omat ennustuksensa aikalailla harhaiseen raamiin -- nimittäin yksilöön ja yksilön rakenteeseen. Kuitenkaan historiassa vaikuttavat voimat eivät palaudu yksilöön, vaan yksilö on nähtävä aina aikansa tuotteena.