Kotomaamme kuvastin

 

Museo

 

Museo kuuluu länsimaisen kulttuurin luomuksista merkittävimpiin. Munaiskreikkalainen museion, muusain temppeli, lienee ollut lähinnä jonkinlainen oppilaitos, jonka avulla maailmaan yhä uudelleen syntyviä villi-ihmisten sukupolvia sosiaalistettiin kulttuuriin.

Venäjän ensimmäinen museo oli Kunstkamera, kuriositeettikokoelma, jonne tsaari Pietari houkutteli talonpoikia tarjoamalla jokaiselle kävijälle kupin kahvia tai ryypyn viinaa. Siinä samalla talonpoikaismoukat saivat välähdyksen luonnon ihmeistä, joita kelpasi pohtia vaikka loppuelämänsä.

Museo on yleensä luomus, joka kuvaa sen tekijöiden ajatusta jostakin teemasta. Teemana voi olla vaikkapa aikakausien taide tai tiede, tai peräti kansakunta ja jopa ihminen (vrt. tervisemuuseum - Поиск). Mikään ei tietenkään estä ottamasta sellaiseksi vaikkapa orangutangia, erilaisia tuhoaseita tai vaikkapa jotakuta tyrannia ja hänen lakeijoitaan. (vt rt. Vihavainen: Haun ruotsin sotamuseo tulokset).

Museon kokoelman arvo riippuu sen luojien henkisestä kapasiteetista. Pelkkä rykelmä erilaisia esieitä on harvoin sellaisenaan kiintoisa, vaikka poikkeukset vahvistavat säännön.

Tuo museon idea saattaa olla ehdottomasti tutustumisen arvoinen ja kiinnostava, vaikka ensi kohteina olisivat erilaiset moraaliset idiootit ja ihmishirviöt. Juuri sellaisistahan meillä olisi erityisen paljon opittavaa.

Stalin-museosssa Gorissa olen käynytkin, mutta Hitler-museosta en valitettavasti ole kuullutkaan. Putin-museota tuskin vielä edes suunnitellaan, mutta pelkään pahoin, että hänkin vielä sellaisen saa. Toivottavasti se on asianmukainen.

Ei hyvä museo ole pelkkää pedagogiikkaa, kuten tsaari Pietari lienee arvellut, sen sijaan se on jonkinlainen ihmiskunnan peili, jonka tulisi esittää vinokin naama, jos se kerran on sellainen. Se antaa ajateltavaa enemmän kuin selittää.

Moni nykyinen museo näyttääkin tähän yltävän. Viittaan esimeriksi Ruotsi sotamuseoon ( ja vaikkapa Pietarin Poliittisen historiaan museoon (Vihavainen: Haun poliittisen historian museo tulokset) sellaisena kuin sen joskus puoli vuosikymmentä sitten vielä näin.

Se, että sodille perustetaan museoita, on kai lähinnä itsestään selvyys. Niiden edustama katkos normaaliin elämään vaatii ehdottomasti selitystä ja lähempää tarkastelua. Parhaimmillaan sellaiset museot ovatkin alan hipputasoa (vrt. Vihavainen: Haun sota museossa tulokset).

Sotamuseoita on meilläkin, vaikka ne ovat olleet hyvin vaatimattomia ulkoisilta puitteiltaan. Niille, jotka asioita tuntevat, tämä vain isää niiden vaikuttavuutta. Talvisotamuseo on yhä puuttunut, vaikka sitäkin on kovasti haikailtu eikä syyttä. Vähemmästäkin on museoita perustettu.

Suurella touhulla ajettu Guggenheim-museo, jonka koko idea oli lähinnä rahallis-idioottimainen, sen sijaan onneksi kaatui (vrt. Vihavainen: Haun guggenheim tulokset). Silloin näytti vielä rahaa riittävän mihin tahansa.

Nyt Museovirasto sitten on panemassa museoita kiinni oikein urakalla. Listalla on sekä valtakunnallisesti keskeisiä museoita kuten Seurasaari, että alueellisesti elintärkeitä keskuksia kuten Savonlinnan Riihisaari (viime vuoden Vuoden museo). Sillä lailla, virkanaiset.

Säästää pitää, mutta kysyn vain, miten paljon Museovirasto aikoo nyt säästää omista keskushallinnon kuluistaan? Onko lomautuksia paljonkin tulossa, kun ei pian enää ole tehtäviäkään?

Kun Kansallismuseommekin nyt on kiinni, alamme olla kuin se kansantarinan tyttö tynnyrissä. Halutaanko meistä jonkinlainen mistään mitään ymmärtämätön joukko vailla edes peiliä, josta voisimme yrittää löytää itsemme ja opettaa nouseville sukupovillekin, keitä tässä ollaan.

Tässä tulee väkisinkin mieleen Viron uusi Kansallismuseo Tartossa valtavine mittasuhteineen ja kokoelmineen ja sen keskittyminen virolaisuuden tarinaan maailmassa, sen kieleen ja tapoihin (vrt. Vihavainen: Haun muuseum tulokset).

Tartto onkin tänä vuonna vielä Euroopan kulttuuripääkaupunki, joten ei siellä liene ollut suurta ongelmaa pitää museoita auki, mutta ei se tässä paljoa selitä. Viro on täynnä pieniä, mutta toinen toistaan parempia museoita, joita Tallinnastakin löytyy kymmenittäin.

En tiedä, mistä se maa saa resurssit moiseen kulttuurityöhön, mutta näyttääpä vai ne löytävän. Poishan ne jostakin muusta ovat, mutta  niin on kaikki tässä maailmassa.

Tietenkin kysymys on ennen muuta preferensseistä. Mikäli asioista päättävät moukat, on jälki sen mukaista. En osoittele tässä nyt ketään, koska en tiedä muita syylisiä kuin toimeenpaneva taho alemmilla portailla.

Se joutaa joka tapauksessa leimata häpeäleimalla siitä hyvästä, että se hyökkää nimenomaan kansallisen itseymmärryksemme ydintä vastaan. Nyt tarvitaan ennen muuta moukkamaisten päätösten perumista. Ei tässä nyt selittelemällä asioita paranneta eikä voida piiloitua hallituksen selän taakse.