Tiiu. September 2024

 

Lapsena tuli aika ahkerasti seurattua myös naistenlehtiä, etenkin Me Naisia, joka nyt joka tapauksessa ilmestyi viikoittain nenän eteen.

Siinä olikin usein kiinnostavia juttuja, joista mieleen ovat jääneet Eeva Aminoffin reportaasit eksoottisista maista. Muuta ei kyllä nyt oikein tulekaan mieleen. Joka tapauksessa tuntui aivan luontevalta lukea naistenlehteä.

Se oli yhtä luonnollista kuin vaikkapa eläytyminen elokuvan naisrooliin tai naisroolisten laulujen laulaminen. Joskus niitä vaivauduttiin hieman asianmukaisesti muuntamaan, mutta ei välttämättä. Eihän siitä eläytymisestä kenenkään sukupuoli muuttunut, minkä jokainen ymmärsi. Sellainen oli maailma siihen aikaan.

Viime aikoina olen törmännyt naistenlehtiin hyvin satunnaisesti, joten en voi läheskään luotettavasti sanoa niistä mitään. Yleinen vaikutelmani joka tapauksessa on, että ne ovat hyvin samanlaisia, kuin niin sanottujen (aamulla ilmestyvien) iltapäivälehtien vastaavat osastot eli siis täynnä arkipäivän hedonismia, feministisen ylivallan ylistystä ja vaatimista sekä seksiä, seksiä ja seksiä, vieläpä hyvin kliinisellä tasolla.

Tässä suhteessa ne eivät kyllä taida paljoa erota myöskään niin sanotusta laatumediasta, jonka laatu kyllä näyttää olevan lähinnä oman julistuksen varassa.

Virolainen Tiiu on Õhtulehden julkaisema aikakauslehti. Õhtuleht on Viron suurin lehti, jonka suuntausta luonnehditaan liberaalis-konservatiiviseksi.

 Tiiu-lehdellä on naisen nimi, joka on hyvin tyypillisesti virolainen. Onko se muodikas vai vanhahtava, en oikein tiedä. Päätellen kuvasta, jossa esiintyvät Hiidenmaan koolle kutsutut Tiiut (Hiiu Tiiut, 32 henkeä 49:stä), suurin osa nimen kantajista on vähintään keski-ikäisiä.

Kuvaan liittyvässä artikkelissa kerrotaan, että nimi on joistakin tuntunut vanhanaikaiselta. Hiidenmaalla sen suosiota joka tapauksessa on lisännyt saarelta mantereelle kulkevan laivan nimi Tiiu.

Lyhyesti sanoen, näyttää siltä, että nimi Tiiu ei ainakaan ole huippumuodikas, saati lapsellinen, vaan viittaa pikemmin aikuiseen naiseen, kuin tosi-TV:n kansikuvatyttöön.

Lehden sisältö on kiinnostava. Osastot ovat Tässä kuussa, Nostalgia, Ihmiset, Terveydenhoito, Siluetti, Koti ja puutarha, Raha ja Mielenrauhoittaja (Meelejahutaja).

Nostalgia-osastossa muistellaan vuotta 1998 Virossa ja muualla, muistellaan neuvostoajan koulua ja kerrotaan lintuharrastajasta, jolle on melkein nokka päähän kasvanut.

Ihmisistä-palstalla esitellään perhearvot-otsikon alla Henry Sildarun, freestylehiihtäjän perhettä. Isossa jutussa käsitellään europarlamenttiin valittua Jüri Ratasta, joka jo otsikossa toteaa, ettei olisi ilman perhettä niin pitkälle päässyt.

Osastossa kerrotaan myös Ukrainan auttamisesta, lapsena perheestä eronneen sisaren etsinnästä sekä Raul Vaiglasta, jonka vaarit olivat monitaitoisia työmiehiä. Itse Raul on muusikko, joka muistaa hyvällä sitä, että hänet lapsena pakotettiin opiskelemaan musiikkia.

Osatossa kerrotaan myös Käsmun saaren tyttärestä, Reet Häälistä, joka in nyt Alexela-konsernin suuromistaja. Näyttelijä Liisa Aibel puolestaan on tehnyt kiusaamisesta opinnäytetyön ja kertoo siitä sekä itsestään. Üle Kouts taas tekee taidetta metallista, mikä on naisille harvinaista.

Kristiina Sika, etiketin asiantuntija taas pakinoi videokokouksista, joissa pitäisi saada yhteen ihmiset eikä mikään lokkiparvi.

Terveydenhoidossa puhtaan myös ravinnosta, kuten hyödyllisistä pihlajanmarjoista ja tuoreen voisienen vaarasta. Siinä kerrotaan myös  koronan runtelemasta Helle Tiidrestä, joka on menettänyt muistinsa ja näkökykynsä, mutta ei iloista luontoaan. Lääkäri kertoo siellä viisi erilaista syytä pyörtymiseen ja lehti esittelee myös ketodieetillä laihtuneen naisen sekä kertoo koirien levittämästä loistaudista, joka on muuten Suomeenkin tullut.

Suomalaisessakin lehdessä voisi olla se juttu, jossa esitellään entistä ”tosi-TV-tähteä”, tatuoitua Siiri Kuusmannia, joka kasvattaa lääkeyrttejä. Isä se muuten oli tatuoidulle Siirille ensimmäisenä opettanut luonnonlääkinnän saloja.

Myös kynsien hoitoa ja jumppaliikkeitä esitellään ja opetetaan tekemään oma pysäköintikello. Muotiosastossa esitellään ymmärtääkseni arkipukuja, ihan sööttejä, ruokaosastossa on kauden reseptejä ja Meelejahutajassa (oik. mielen jäähdytin) muun muassa ristisana ja sudoku.

Näin omasta näkökulmastani sanoisin, että kyseessä oin lehti, jota kehtaa lukea ja jopa sanoa lukevansa. Paitsi että siinä oppii viron kieltä, siinä luulee myös oppivasa jotakin maan kulttuurin omaleimaisuudesta.

Siihen kannattaa tutustua jo senkin takia, että se auttaa panemaan paikalleen myös oman maamme ilmiöitä. Ei naistenlehteäkään välttämättä tarvitse hupakoille suunnata, ainakaan Virossa.