Uusi
keskiaika ja Jumalan valtakunta
Antiikin Kreikassa ja erityisesti
Ateenassa syntyi jo aikoinaan ajatus siitä, että vapaus oli jokaiselle
kansalaiselle kuuluva asia ja siitä hän saattoi syystä olla ylpeä.
Tämä ei suoraan seurannut siitä, että Ateenassa
ei valtaa käyttänyt vain yksi henkilö, vaan monet (ks. Vihavainen:
Haun muuttuuko jokin? tulokset). Käytännössä vallan keskittyminen harvoille
johti kuitenkin aina mielivaltaan. Demokratia ja vapaus kuuluivat yhteen.
Antiikin kukoistuksen jälkeen seurasi
pimeä keskiaika, joka vasta vuosisatojen kuluessa muuttui vähemmän pimeäksi ja
kehitti omat käsityksensä hengellisen ja maallisen, hallitsijan ja alamaisen
suhteista. Yksilönvapaudelle ja ylpeälle kansalaishengelle ei niissä ollut
sijaa.
Asiaan kuului, että tieteen roolia näytteli
aristotelinen logiikka, joka nöyrästi tunnusti olevansa vain teologian
palkkapiika: ancilla theologiae. Ajatus konkreettisen todellisuuden
tutkimisesta ja jopa kunnioittamisesta oli vieras.
Tehtävänä ei ollut löytää mitään, vaan osoittaa
millä tavalla Jumalan tahto ja Raamatun totuus ilmenivät kussakin tapauksessa.
Koska totuus jo oli ilmoitettu, sen etsiminen olisi ollut rienaavaa. Mikäli
kaukoputkesta näkyi jotakin kuvaan sopimatonta, sitä oli oltava katsomatta.
Paholainen oli viekas ja aktiivinen ja saattoi näyttää mitä halusi.
Ainahan on ollut lahkolaisia, pilkkaajia
ja sielunvihollisen agentteja tavallisista syntisistä puhumatta, mutta ihanteellinen
yhteiskunta muistutti mahdollisimman paljon Jumalan valtakuntaa, Civitas Dei,
joka viimein voittaisi kaikki vastustajansa, kuten pyhä Augustinus esitti.
Jumalan valtakunnan rakentaminen oli se
päämäärä, joka ihmiselle oli annettu. Kuninkaan tehtävänä oli toteuttaa Jumalan
tahtoa valtakunnassa ja sama päämäärä oli oltava myös kaikilla hierarkiassa
alemmilla, kullakin omassa valtapiirissään.
Keskiaikaisessa maailmassa juridiikkaa
ymmärrettävästi pidettiin täysiarvoisena tieteenä, se kun toimi samalla tasolla
ja samoilla metodeilla teologian ja filosofian kanssa. Se tarjosi myös välineen
monien riitojen ratkaisemisessa niin arkipäivän kysymyksissä kuin
periaatteellisissa valtiollista valtaa koskevissa ongelmissa.
Jeanne d’Arcin oikeusprosessi tunnetaan
tarkoin ja sitä tarkastellessa saa jokseenkin kaamean ahaa-elämyksen: tässähän liikutaan
aivan samanlaisessa todellisuudessa kuin nykyinen postmoderni maailmamme. Tarttumalla
kiinni yleiskäsitteisiin ja ignoroimalla asioiden konteksti ja todellinen
merkitys, saadaan olemattomista asioista paisutettua kuolemalla rangaistava
rikos Jumalan valtakuntaa vastaan (ks. Vihavainen:
Haun il processo di condanna tulokset ).
On itse asiassa hyvin johdonmukaista, että
ne yleiskäsitteet, joilla keskiaikainen ajattelu operoi, korotettiin ”todellisiksi”
ja jopa varsinaisen todellisuuden ytimeksi. Puhuttiin käsiterealismista, jonka
vastapoolina kyllä oli nominalismi, joka katsoi, että yleiskäsitteet eivät itse
asiassa olleet muuta kuin äänen törähdys, joka saattoi yhtä hyvin tulla vaikka
peräpäästä (flatus vocis). Mutta se kuului oppineiden jäsentenvälisiin kiistoihin.
Länsimainen vapauden traditio alkoi
Englannista ja paradoksaalisesti feodaalilaitoksen piiristä. Merkittävän aseman
itselleen kaapanneet feodaaliherrat eivät suostuneet enää olemaan pelkkiä
alamaisia, vaan vaativat itselleen oikeuksia, jotka olivat verrattavissa kansalaisen
oikeuksiin antiikin Ateenassa.
Kuninkaan valta tehdä alamaisilleen mitä
halusi, kiistettiin. Magna Carta määräsi, ettei aatelismiehiä saanut oikeudettomasti
vangita ja että syytteet heitä vastaan oli käsiteltävä nopeasti (vrt. Räsäsen
ja Auerin tapaukset). Verojenkin määrän oli pysyttävä kohtuullisena.
Magna Carta ei toki hylännyt lakia
sellaisenaan, vaan nimenomaan vaati sen noudattamista myös kuninkaalta..
Vuodesta 1215 tähän päivään on toki pitkä
matka, mutta sieltä saakka voidaan johtaa se ajatus kansalaisen asemasta
vapaana ihmisenä, jota valtiovallan on kunnioitettava. Valtio on erityisesti 1700-luvulta
lähtien ymmärretty läntisessä maailmassa kansalaisten palvelijaksi eikä päin
vastoin.
Toki merkityksensä on ollut silläkin
traditiolla, joka pitää kansalaista vain valtion palvelijana ja välineenä.
Sotien aikana valtiosta kasvaa Moolok, joka vaatii uhrinsa. Valtiossa, jonka
missiona on uuden Civitas Dein rakentaminen maan päälle, sama toteutuu myös
rauhan aikana.
Olen aina silloin tällöin viitannut
Stalinin ajan Neuvostoliittoon, jossa valtiosta nimenomaan tehtiin pyhä ja joka
piti oikeutenaan arvostella kansalaisia siitä, etteivät ne olleet sen arvoisia.
Osa oli, mutta loput olivat kuka välinpitämätön, kuka omaansa etsivä, kuka
pilkkaaja ja kuka peräti vieraan vallan agentti, joka halusi tuhota koko uuden
yhteiskunnan.
Hyvin monet olivat sellaisia ainakin ”objektiivisesti”,
kun loogisesti ajateltiin. Sillä, mitä he itse ajattelivat tai tarkoittivat, ei
ollut edes väliä.
Uuden Civitas Dein rakentamisen
keskeiseksi välineeksi tuli terrori. Oikeudenkäynneissä ja salaisen poliisin
tutkimuksissa paljastui yhä uusia uuden yhteiskuntajärjestyksen ja uuden ajattelun
vastaisia ilmiöitä: neuvostovastaista propagandaa ja agitaatiota, tahallaan väärin
ladottuja sanoja lehdissä, väärää ajattelua vitseineen ja parjauksineen (”ennen
oli paremmin”), yhteydenpitoa ulkomaille (civitas diabolin piiriin) ja niin
edelleen. Jopa hakaristejä oli ovelasti sijoitettu painotuotteisiin, mutta ne
paljastuivat valoa vasten katsottaessa. Pesukarhuista ei ollut mainintaa.
Neuvostoliiton suuren terrorin aikana ei
vielä tunnettu sanaa ”vihapuhe”, mutta itse käsite oli sitäkin tutumpi. Se
merkitsi väärän ajattelun ilmaisemista, yleensä peitetyssä muodossa. Tähän
tosiasialliseen sosialistisen järjestelmän sabotointiin käytettiin aluksi
vitsejä, jotka tosiasiassa vahingoittivat maailmanhistorian edistyvää kehitystä
ja rankaistiin vastaavalla ankaruudella.
Itse huomasin Neuvostoliiton radiokomitean
saapuneista kirjeistä koottujen neuvostovastaisuuksien joukossa myös ylenpalttisen
ylistyksen neuvostovallalle: ”Kyllä tämä sosialismi on ihanaa, kuin satua! Sen kuin
elät ja iloitset!”
Oli helppo ymmärtää, ettei kukaan voinut
tosissaan kuvitella, että vuonna 1938 joku ihan oikeasti olisi ollut niin
riemuissaan olevista oloista. Kiittäähän niitä piti, mutta ei noin tökerösti.
Siispä tarjottiin asia ”sinne, minne pitikin”, eli tutkijaviranomaisille.
Koko tuo uusien arvojen ja normien asettaminen
oletukseksi Neuvostoliitolle sosialismiin siirryttyä vuonna 1937 palaa
väistämättä mieleen kun katsoo niitä juridiikan saavutuksia, joita olemme viime
vuosina saaneet ihailla niin Suomessa kuin muuallakin lännessä.
Istuva kansanedustaja on saanut rangaistuksen
edustajan puheenvirossa esittämästään vitsistä, jonka tulkittiin merkitsevän
rikoslaissa tarkoitettua kiihottamista kansanryhmää vastaan. Toki kukaan
normaalijärkinen kansalainen ei voinut eikä voi nähdä siinä mitään rikollista,
mutta tietyt juristit selittivät asian toisin.
Kansanedustaja Päivi Räsänen sai tunnetun
tuomiosa saman pykälän perusteella, kuten myös jo muutama vuosi sitten Jussi
Halla-aho. Myös europarlamentin jäsen Sebastian Tynkkynen koki saman kohtalon.
Nyt Englannin ja Pohjois-Irlannin Yhdistynyt
kuningaskunta on kieltänyt maahan pääsyn sekä Räsäseltä että Tynkkyseltä ja
mikäli Halla-aho yrittäisi samaa, kokisi hän varmaan saman kohtalon.
No, kaikenlaista absurdiahan maailmassa
tapahtuu. Miksi kiinnittää huomiota moisiin pikkuasioihin, jotka eivät maailmaa
mullista. Moni poliittinen vastustaja on jopa ollut riemuissaan ”rikollisten”
saamasta kohtelusta, jonka nämä ovat ”itse aiheuttaneet”. Olisipa pitänyt miettiä,kun
tekosensa teki…
Noita elämälle
vieraiden keinotekoisten lain tulkintojen periaatteellisia kannattajia näyttää
löytyvän todella paljon ja joku hengen jättiläinen on jopa kirjoittanut yhtä säälittävän,
kuin kaunopuheisen ylistyksen Räsäsen saamalle tuomiolle. Se on julkaistu
keväällä ilmestyneessä Kanava-lehdessä ja näköjään tarkoitettu jonkinlaiseksi ”vastineeksi”
aiemmalle kolumnilleni. Totean, etten koe sitä vastaamisen arvoiseksi.
Mutta koko yhteiskunnan kannalta tärkeää
olisi huomata, mihin suuntaan koko läntinen maailma on menossa. Jo kauan on
puhuttu uudesta keskiajasta, tarkoittaen sillä juuri ajattelun muuttumista yhä
simppelimmäksi. Toki keskiaikaan ja vieläpä englantilaisten saavutuksiin kuuluivat
niin Orleans’n neitsyen tuomitseminen, kuin Magna Carta.
Nyt näyttää siltä, että se henki, joka innoitti
tuot edellistä prosessia alkaa päästä voitolle myös eurooppalaisen vapausajattelun
synnyinsijoilla. On kiinnostavaa nähdä, millaisen reaktion tuo brännvinsadvokatyrin
uusin hedelmä aiheuttaa.
Olen ihmetellyt tätä vasemmiston hybriksen kasvua. Oman teoriani mukaan Neuvostoliitto muodosti sille aikanaan jonkinlaisen vastavoiman. On puhuttu sen hajoamisen vapauttaneen oikeistovoimat suitsistaan. Todellisuudessa niin näyttääkin käyneen sosialisteille. Suomessa sosialistien kannatuksen kasvua selittää etteivät suomalaiset ole enää lainkaan niin ahkeria ja työhaluisia kuin uskotellaan. Se näkyy niin sinikaulustasolla kuin valkokaulustasolla. Ehkä enemmän jopa valkokauluksilla. Eräs jo aikaa sitten eläkkeelle jäänyt lukionopettaja paheksui kun insinööri poikansa ei pidä työajoista kiinni. Isä elää vielä aikaa kun rahaa tuli solkenaan suhteellisen vähillä työtunneilla. Sama vaivaa myös sinikaulusväkeä aivan liian usein. Työhön suhtaudutaan kuin harrastukseen tai pakolliseen pahaan. Eräkin nuorimies sanoi "homman myydyn hänelle sillä kun päivässä on vain 8-7 työtuntia". Teki mieli kysyä eikö tehdyt tunnit ole sinulle se millä sinä elät. Toinen 18v tyttönen oli tyytyväinen kun marketissa on vain 6 tuntia töitä päivässä ja on paljon vapaa aikaa. No hyvä jos sillä vapaa-ajalla voi maksaa vuokran. En syytä noita vielä teini-ikäisiä vaan kysyn mitä heidän vanhempiensa ajattelussa on vialla? Aivan kuin työ olisi vain jonkunlainen karkkirahojen lähde ja varsinainen toimeentulo erilaiset yhteiskunnantuet.
VastaaPoistaKyse lienee nuorilla siitä, että näiden vaativat työltä (omalta kannaltaan) "merkityksellisyyttä", muuten työ muuttuu heille välttämättömäksi pahaksi. Tämä on ongelma, jos työ ei ole kivaa, mutta yhteiskunnallisesti hyödyllistä (jätehuolto jne).
PoistaJatkossa ongelma pahentunut kun tuotannon tehostaminen ja tekoäly korvaa yhä enemmän työpaikkoja, joiden tekijöille pitäisi keksiä paitsi toimeentulo myös arvokkuus (dignity).
Minä uskon, että syy ei ole niinkään nuorissa itsessään kuin siinä kuolettavassa teknologiassa, jonka vanhempi sukupolvi on ahneudessaan ja lyhytnäköisyydessään heidän päälleen heittänyt. Nykymaailmassa ihminen pakotetaan jo sylivauvana erilaisten lyhytjänteistä, värikästä ja välkkyvää viihdesisältöä tarjoavien ruutujen äärelle. He eivät voi koskaan kasvaa pitkäjänteisiksi työntekijöiksi, koska pitkäjänteinen työ vaatii myös mahdollisuuksia päälle levätä. Tämä ei ole enää mahdollista, koska tuota ruutukuonaa syljetään päälle joka tuuteista. Ruutuja on aivan kaikkialla ja ilman älypuhelinta elämisestä pyritään tekemään mahdotonta. Maailman parhaat psykologit ja käyttäytymistutkijat ovat suunnitelleet laitteiden algoritmit hyödyntämään ihmismielen heikkouksia. Ei ihme, että tällaisessa maailmassa työnteon määrä vähenee ja sen laatu laskee.
PoistaJoskus hairahdun, kerran puolessa vuodessa, kommentoimaan K-nimisen blogistin juttuihin. Lakimies kun on. Mutta eipä tämä paljon kiinnostusta herättänyt. Tälläinenkin meininki otetaan ihan normaalina menona muuallakin. Kirjoitin näin:
VastaaPoista" --- mutta jos nykyisyyttä ajattelee niin olen aina tottunut ajattelemaan että edistyvän ja vapaan Euroopan todellinen tyyssija on Iso-Britannia, demokratian ja liberalismin kotimaa, ja kaiken muunkin vapaudelta maistuvan. Näin noin viimeiset 500 vuotta.
Tänään kuitenkin uutistiedoissa että Päivä Räsänen ei päässyt edes lentokoneen vaihtoon Britanniaan.
Hän itse kommentoi että pelkäsivätkö he että hän siteetaisi Raamattua lentokentällä.
Pieni askel ja käsky häipyä pois yhdelle ihmiselle tuo, mutta iso askel taaksepäin Euroopalle. Me olemme todella liukumassa sellaiseen woke-totaaliin että alkaa muistuttaa jos scifi-genren mielikuvitustarinoita. Tämä on vain totta.
Räsänen rinnastatetaan oikeudellisen päätöksen vuoksi nyt äärimmäisiin vihapuhujiin. Niitähän Englannissa ei ole omasta takaa, ja todellista fundamentalismia ?
Itse ajattelen ehkä eri tavalla kuin Räsänen tästä seksuaali-ideniteettikysymyksessä, tai oikeastaan en ajattele noista kysymyksistä juuri mitään sellaista että haluaisin opettaa asiassa ketään, homoseksuaalisuus ei ole minulle ongelma, mutta jos Eurooppa lähtee sananvapauden kysymyksissä tälläisille Venäjän ja Iranin linjoille, niin oh boy.
Odotankin kotimaisen älymystön raivokasta vastalausetta tälläisiin asioihin, eurooppalaista liberalismia ei todellakaan kannattaisi vetää vessasta alas ohimenevien muoti-ideologioiden vuoksi.
Homoille toki kuuluvat kaikki ihmisoikeudet, se aivan päivänselvää, mutta vapaus käydä keskustelua seksuaali-identiteeteistä on aivan samaa asiaa, jopa samaa puolta. Mutta kuka tätä ei käsitä, sille ei voi mitään.
Eurooppaa parhaimmillaan ei ole suiden tukkiminen, laittomien ideologis-fundamentalististen t e k o j e n estäminen on.
https://www.is.fi/politiikka/art-2000012136589.html "
Vielä sanon minäkin, että jos keskiaikana kirkko oli se taantumuksen lähde, niin siten on maailma pyörähtänyt ympäri, että tässä ajassa kirkon ja klassisen kristinuskon vastaiset liikkeet, ilmiöt, muodit, populaarikulttuuri/mediapopulismi...ovat niitä luonnollisen vapauden vastaisia huppupäitä cancel-viikate kädessään.
VastaaPoistaTässä em. olisi historioitsijoille ja psykohistorioitsijoille tutkimista. Tutkimuskysymys olisi: Miten helvetissä tämä näin helposti! kääntyi.
Ei muuta kuin Akatemialta tai Koneelta apurahaa (250 000) hakemaan.
Apuraha tulee takuulla, kunhan vain vetää anomukseen riittävän tolkutonta dadaa riittävästi. 🧐🥸
PoistaEi noin pientä summaa oteta vakavasti. Tämä ei ole vitsi.
PoistaTotta. Ykkönen eteen vähintään.
PoistaLapseni, noin 20, miettii uravalintaa.
PoistaTämänkin perusteella taidan suositella hänelle Akatemia-tutkijan uraa. On vain opittava reipas poliittinen feminismi, kolonialismin teoria (kuten ennen Marx), identiteettipolitiikan perusteet ja uhripositioiden tarjoamat mahdollisuudet. Valtsikaan ehkä? Miksei myös kulttuuritutkimus, tai -nais. Historiantutkimuskin käy.
Harmi vain että tulee ei-nykyvasemmistolaisesta työväenperheestä jossa heteronormatiiviset isi ja äiti. Asioista on ruokapöydässä puhuttu paljon enemmän kuin "arvoista."
Mutta kyllä universitas siitä pois opettaa jo ensimmäisenä vuonna.
Ei muuta kuin Koneen herrahissiin!
Ei niitä apurahoja omalle tilille siirretä, kuukausipalkat ovat normien mukaiset. Varoitan kyllä kaikkia vapaan tutkijan uralle lähtemästä.
PoistaOletko huomannut kivat pestit YLE:llä? Maa kuin maa, kaupunki kuin kaupunki maailmalla, niin tv-uutisten kuviin saadaan sirpsakka toimittelija minuutiksi kertomaan "mistä täällä nyt puhutaan."
PoistaEli hän on lukenut paikalliset lehdet.
Ne voitaisiin kyllä lukea Helsingistäkin käsin.
Tosin silloin "otanta", kaksi pääkadulla jututettua paikallisasukasta jäisi pois edustamasta uutta räjähtävää tietoa tapahtumista.
Eli kyllä nuorille aikalaislahjakkuuksille kivoja hommia vielä löytyy.
Nuorisolle suosittelen työelämävaihtoehtona muuttamista Norjaan: on suht lähellä, ei vielä pilalla kuten länsinaapuri, ja hyvän toimeentulon mahdollisuuksia piisaa, bussikuskista lähtien. Toistaiseksi maa vielä päästää suomalaiset sinne.
PoistaToivottavasti heitin trinsessan terveys kohenee, siirtokeuhkot on kamala juttu.
Sitä paitsi myös mielipiteiden muoti voi muuttua yllättävän nopeasti parikymppisen elämässä, sitten on elo kuin taistolaisuuteen sitoutuneella - jos ei ole rikasta sukua takana tuhlaajapojan palata tai kykyä sujuvasti luoda nahkaansa...
PoistaEnpä tiedä, oliko kirkko se kovin taantumuksen lähde keskiajalla. Keskiajan antiikkiin nähden taantumuksellisena pidetty ajattelu ei syntynyt samalla tavalla puhtaan ajattelullisen muutoksen kautta kuten nämä nykyiset ideologiat, vaan antiikin ja keskiajan skolastiikan välissä tapahtui myös valtaisa materiaalinen ja institutionaalinen romahdus, jonka jälkeen koko yhteiskunta alkoi ikään kuin rakentua uudelleen ja vanhasta roomalaisesta perinteestä oli jäljellä vain fragmentteja. Vaikka uudet ajattelumallit rakentuivat pitkälti kirkon piirissä ja sen ehdoilla, tapahtui kuitenkin paljon institutionaalista kehitystä esimerkiksi oikeuslaitoksen ja hallinnon piirissä. Vaikkapa yliopistolaitoskin syntyi tänä aikana. Varsinkaan luonnontieteiden tutkimusta ei juuri rajoitettu, vaikka kehityskään siellä puolella ei ollut mitenkään päätä huimaavaa.
PoistaEntä kun meille tunkee enenevässä määrin kulttuuri ja uskonto, jonka juuret ovat 600-luvulta ja on niin takapajuinen ja armoton, että kukaan täysjärkinen ei sitä ymmärrä? Kritiikki on kielletty ja varsinkin feministit kääntävät selkänsä naisten ja tyttöjen kärsimyksille?
PoistaMiten käynee jatkossa Britanniassa, kun nyt vaihtuu piäministeriksi entistäkin vasemmistolaisempi sossutäti. Eekäku setä.
VastaaPoistaToinen musta pilkku on Saksan toisinajattelun kitkentäkoneisto, joka yhä on päällä, vaikka sodan häviämisestä on kulunut ihmisikä.
Onhan se ikävää kun ei voi olla avoimesti oma itsensä eli ääriprotestantti, natsi ja rasisti....
PoistaSuomen tasavaltakin voisi kieltää noiden änkyröiden maahantulon.
VastaaPoistaVoi näitä toisiaan palvovia umpimielisiä uskiksia.
VastaaPoistaJännä tämä uskovaisten sananvapaus, omaa uskoa saa tuputtaa ja pakottaa sekä muita haukkua mielinmäärin, mutta varjele jos tällainen joutuu itse kritiikin tai vieraan uskonnon/lahkon tiputuksen kohteeksi, niin hetihän sitä uhriudutaan ja vaaditaan suuta toiselta tukkoon.
VastaaPoistaMoni kakku päältä kaunis mutta silkkaa sisään.
PS: Tuskinpa Vihavainen tätä edes julkaisee, ainakaan ilman happamaa jälkikommenttia.
Parlamentaarikon maahantulokielto on hieman eri asia kuin "kritiikki".
PoistaMutta tämäkin eron ymmärtäminen on edistykselliselle nykyihmiselle ylivoimaista identiteettien ja cacelointien paineessa.
Vaikka onhan siinä jotain huvittavaa, kun persut paheksuvat jonkun maan liian tiukkoja maahantulorajoituksia.
PoistaVakavasti puhuen kyse on siinä, että nuo luvat on käsitelty tekoälyllä, joka on lomakekohdan "tuomittu rikollinen" perusteella todennut "Ei jatkoon".
Vaikka voisihan Päivi tai joku hänen puolueestaan tehdä ulkoministeri Valtoselta kysymyksen "mihin toimenpiteisiin ulkoministeriö on ryhtymässä..."
Kiitos, vahvistit viestini näkökulman.
Poista"vapauden traditio alkoi Englannista ja paradoksaalisesti feodaalilaitoksen piiristä. Merkittävän aseman itselleen kaapanneet feodaaliherrat eivät suostuneet enää olemaan pelkkiä alamaisia, vaan vaativat itselleen oikeuksia"
VastaaPoistaTätä on syytä tarkentaa siten, että tuo oli nimenomaan feodalismin mukaista: kyseessä oli kaksipuolisesti sopimuksesta, jossa molemmilla osapuolilla oli oikeuksia ja velvollisuuksia, se ei ollut rajatonta valtaa kuten Rooman keisarilla. Juhana Maattomassa ja Magna chartassa oli kyse nimenomaan siitä, että kuningas ylitti nuo oikeutensa, jota hänen läänitysmiehensä eivät sietäneet. Feodalismi syntyi kansainvaellusaikana germaaniheimojen keskuudessa, jotka korostivat vapaiden miesten oikeuksia suhteessa päälliköihinsä/kuninkaanseen.
Tältä osin länsimaissa järjestelmä poikkesi Venäjästä, jossa hallitsijan oli mongolikaanien ja/tai Itä-Rooman keisarien peruja itsevaltias.
Ei Mäenpää saanut rangaistusta vitsistään, koska täysistunto esti syytesuojan poistamisen.
VastaaPoistaKiitos muistutuksesta. Oli jo päässyt unohtumaan. Oli se hehkutus sen verran kovaa.
Poista