torstai 14. joulukuuta 2017

Sheriffit tulevat!



Šeriffien paluu?

Enontekiön saamelaiskunnassa lakkautetaan kaksi poliisin virkaa. Tässä taannoin oli tehtävä, johon poliisi saatiin vasta kolmen tunnin viiveellä. Onneksi ei tehtävä ollut kunnan etäisimmässä kolkassa. Silloin aikaa olisi kulunut viisi tuntia kertoo Helsingin Sanomat.
Kun Enontekiön kunnanisät alkoivat puhua oman šeriffin palkkaamisesta, väitti Lapin poliisipäällikkö asiaa täydeksi humpuukiksi: eihän sellaisella herralla voisi olla muuta kuin jokamiehen oikeudet…
On kovin huolestuttavaa, ellei poliisipäällikkö ymmärrä, mitä jokamiehenoikeudet tarkoittavat eikä ole koskaan kuullut vartijoista, joilla on järjestyksenvalvojan oikeudet.
Vielä hälyttävämpää on, mikäli hänen mielestään poliisiasiat kyetään kyllä hoitamaan, vaikka siihen aikaa menisikin.
Arvaan, että kyseinen herra on saanut itsenäisyyspäivänä jonkin kunniamerkin ansioistaan valtion varojen säästäjänä. Onhan tällainen toiminta jo hyvän aikaa ollut maassamme kaikkein arvostetuinta.
Kun varoja on vain säästetty ja säästetty, on kuitenkin reviisorimaisesti tuijotettu väärään asiaan, sillä yhteiskunnan tehtävänä ei voi olla sen resurssien maksimaalinen pienentäminen, vaan niiden käyttäminen siten, että ne mahdollisimman hyvin palvelevat kansalaisia.
On mahdollista ymmärtää, että jonkin poliisipäällikön näkökulmasta mikä tahansa poliisiasia voidaan yhtä hyvin selvittää niin puolen tunnin kuin puolen vuorokauden kuluttua. Itse asiassa tilastot eivät siinä muutu oikeastaan mitenkään, paitsi että poliisityö saattaa näyttää paljonkin tehokkaammalta, kun ne suorittavat yhä harvemmat yksilöt.
Ennenhän poliiseja oli joka kunnassa puolenkymmentä, vaikka rikollisuutta oli hyvin vähän. Vaikka tilastot eivät suoraan tätä näytä, asioilla todennäköisesti oli kuin olikin keskinäinen yhteys: tuskin kannatti ruveta vaikkapa humalapäissään riehumaan, jos tiesi, että kymmenen minuutin kuluttua on raudoissa.
Mikäli sen sijaan luotetaan jokamiehenoikeuteen, syntyy helposti tilanteita, joissa aiheutetaan puolin ja toisin vakavia ruumiinvammoja ja kaikki osapuolet sitten saavat käräjillä tasa-arvoisesti rangaistuksia, kuka hyökkäämisestä ja kuka puolustamisesta. Poliisi tulee paikalle vain laskemaan ruumiit ja hoitamaan kuulustelut.
Meidänkin maamme on ollut jo hyvän aikaa matkalla kohti ns. yövartijavaltiota. Ikävä kyllä siinä menossa on höyrähdetty jo uskomaan, ettei niitä yövartijoitakaan oikeasti tarvita ja jälki alkaa jo näyttää pahalta.
Ajatus šeriffeistä ei ole lainkaan kaukaa haettu ja ikävä kyllä se taitaa ennen pitkää toteutua. Itse sanahan tarkoittaa valtiovallan eli lähinnä poliisitoimen edustajaa paikkakunnalla. Jos luette Seitsemän veljeksen englanninnosta, huomaatte, että nimismies eli vallesmanni käännetään siellä sanalla sheriff.
On selvää, että järjestyneessä valtiossa väkivaltamonopolin pitäisi kuulua valtiolle, ikävä kyllä sekään ei enää vastaa nykytodellisuutta.
Muistan, miten oudolta tuntui, kun 1960-luvulla huomasin, että Helsingin keskustassa kävelee joitakin univormun tapaiseen puettuja miehiä, jotka eivät ole poliiseja, mutta tuntuvat jotakin laillista asiaa toimittavan, ilmeisestikin vahtivan seudun liikkeitä.
Vartijoiden määrä on sittemmin räjähtänyt ja käsittääkseni niiden toimintaa pidetään hyväksyttävänä ja laillisena ja ne palkanneiden firmojen taholta jopa kannattavana.
Poliisejahan ei Helsingin keskustassa enää olekaan jalkautuneina näkynyt vuosikymmeniin.
Kun tilanne on näköjään sama kaikissa suuremmissa ja vähän pienemmissäkin kaupungeissa, on tosiasiassa syntynyt tilanne, jossa meillä on käytössä sekä julkinen että yksityinen väkivaltakoneisto.
Kun nämä näköjään täydentävät toisiaan ilman suurempia kitkatekijöitä, voinee asiaa pitää hyväksyttävänä. Kaupungeissa järjestyksen valvonta siis tuntuisi olevan kunnossa.
Mutta miten onkaan laita haja-asutusalueilla? Vallesmannit ovat tainneet jo kokonaan hävitä ja paikalliset konstaapelitkin ovat keskittyneet muutamaan suurempaan taajamaan. Onko järjestyksenvalvonta siis nyt kunnossa muidenkin kuin poliisipäällystön mielestä?
Jokainen tietää, ettei näin ole. Olisi siis syytä miettiä, miten voitaisiin edes palauttaa menneiden vuosikymmenien palvelutaso, ellei sitä suorastaan kyettäisi parantamaan, mikä nyt lienee aika yleinen pyrkimys vielä tässäkin maailmanajassa.
Valtion maaninen pyrkimys vähentää sellaisten virkamiesten määrää, jotka suoranaisesti tekevät jotakin hyödyllistä palvelemalla yleisöä välittömästi, on vähintäänkin outo.
Erilaiseen suunnitteluun ja muuhun paperin kääntelyyn omistautuneiden virkamiesten määrä on muutaman vuosikymmenen kuluessa kasvanut huikeasti. Odotettavissa kuitenkin on, että asiat tulevaisuudessa hoidetaan yhä enemmän tekoälyn voimin.
Koska ihmisten joka tapauksessa pitäisi johonkin myös työllistyä, tuntuisi järkevältä pitää jotakin rajaa sillä, miten paljon työpaikkoja vähennetään. Yövartijaton yövartijavaltio on itsensä irvikuva.
Toki šeriffejä saattaa ilmestyä paikkakunnille ihan spontaanisti, ellei julkinen valta niitä suostu sinne toimittamaan. Tämä lienee väistämätöntä. Muistanemme ns. Odinin soturit, jotka tietääkseni hoitivat partiointinsa nuhteettomasti, vaikka saivatkin vastaansa valtavan paheksumiskampanjan.
Siinä luultavasti olikin kysymys ylireagoinnista, joka sinänsä oli noissa sekasortoisissa oloissa ymmärrettävää. Olihan valtion kyky edes rajojensa valvontaan jo skandaalimaisesti herpaantunut.
On tavallaan ymmärrettävää, etteivät poliittiset tahot halua sallia minkäänlaisen suojeluskunnan tapaisen organisaation uudelleen syntymistä. Terve yhteiskuntahan ei sellaista kaipaakaan.
Mutta eipä nyt elvistellä sillä yhteiskunnan terveydellä, sekin on asia, jota on vaalittava. Kansalaisten on kyettävä luottamaan siihen, että esivalta todella hoitaa tehtävänsä ja kykenee sen tekemään.
Ellei näin ole, kuten asian laita selvästikin on Lapissa, täytyy sitten sallia sellaisen täydentävän instituution perustaminen, jonka kaupungeissa muodostavat vartijat.
Käytetäänkö heistä sitten sanontaa šeriffi/seriffi, on samantekevää. Itse kannattaisin vanhaa termiä kivalteri, jota ei vahingossa voida sekoittaa konstaapeliin. Miksei myös jahtivouteja tai rättäreitä voitaisi palkata?

17 kommenttia:

  1. Poliisia kaipaavien kannattaa maksaa liivimiehiltä ottamansa viinavelat niin ei tarvitse pelätä että läski tummuu kylillä käydessä.Mitenköhän muuten tuon alle kahdentuhannen sielun peräkylän kunnanjohtaja ynnä muut johtajat saavat kalliin aikansa kulumaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samalla tavalla se Suomen sikariherrain aika kuluu kuin Venäjän vallankin aikaan: sijoituksia tehdessä ja finanssialan lehtiä lukien.


      Terveisin,

      Nikke

      Poista
  2. Niin. Mahtaisko se elämänmuoto olla vähän erilainen kuin niillä, jotka asuvat yhdessä isossa keossa?
    Saattaa olla jopa eri haasteet, en tiedä pitäisikö sitä pitää sallittuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Punakaarti ei pitänyt. Miksi punakaartilaiset ei uskoneet demokratiaan? He eivät nähneet väliaikaishallituksen ja duumankaan tekevän mitään herrain valtaa vastaan.

      Väite punakaartilaisista sodan lietsojina välittämättä demokratiasta on rankasti liioiteltu. Toki kovapäiset fanaatikot on aina kaikissa sodissa kaikilla osapuolilla, mutta viimekädessä enemmistön usko ratkaisee.

      Terveisin,

      Nikke

      Poista
  3. Ja kuten nimim. "Anonyymi" oikei havaitsi, joku laki se on kaikkialla. Se on sitten liivimiesten tai muun pohjasakan laki, ellei se ole Suomen laki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuonna 1890 Yhdysvaltain kongressi heräsi ikävään totuuteen: Kun US Army:n riveissä oli 50 000 miestä oli samaan aikaan Pinkertonin etsivätoimistolla 200 000 aseistettua etsivää. Niitä käytettiin pääasiassa murtamaan lakkoja ja jopa taistelemaan lakkolaisia vastaan.

      Kongressi purki välittömän vallankaappauksen vaaran määräämällä Pinkertonin etsivät armeijan alaisuuteen.

      Vielä 1931-1939 Harlanin piirikunnan sodassa kaivosyhtiöt käyttivät avoimesti väkivaltaa lakkolaisia vastaan. Yksityisten asemiesten lisäksi kaivosyhtiöitä avusti korruptoituneet paikalliset ja liittovaltion viranomaiset.

      Kun peli oli puhallettu poikki Yhdysvalloissa jatkoivat Anacondan ja United Fruitin kaltaiset yhtiöt yksityisarmeijoiden käyttämistä vallankaappauksiin ja sisällissotiin Latinalaisessa amerikassa.

      Terveisin,

      Nikke

      Poista
  4. Kaikilla asioilla on puolensa, niin kuin poliisivaltiollakin jollainen Espanja oli vielä 40 v. sitten. Nyt perinne näkyy positiivisesti ainakin täällä Costalla, sillä poliiseja näkee pareittain ja päivittäin.

    VastaaPoista
  5. Kaikella on puolensa, niin kuin poliisivaltiollakin. Espanja oli sellainen vielä 40 v. sitten ja nyt se näkyy positiivisesti, sillä ainakin täällä Costalla näkee poliiseja pareittain ja päivittäin.

    VastaaPoista
  6. Joitakin vuosia sitten keskustelin Tullin ammattilaisten kanssa, jotka tuskailivat säästötarpeilla perusteltuja henkilöstön karsimisia. Säästöjen nimissä irtisanottiin ihmisiä, joiden toimet toivat tullille heidän palkkaansa monin verroin suuremman tulovirran. Jostain syystä maaperää suorastaan halutaan luoda kaikenlaisille laittomuuksille.

    VastaaPoista
  7. Rapakon takana järjestyspoliisit ovat kunnallisia virkamiehiä, valtion poliisit ovat erikseen.
    Kanadassa kaupunki / kunta voi palkata sheriffinsä itse tai ulkoistaa palvelun. Ratsupoliisi hoitaa maksua vastaan monen paikkakunnan poliisitoimen - ei heillä tosin ratsuja ole, liekö edes punaisia takkejakaan...

    VastaaPoista
  8. Tämä perustuu Uuden Suomen pakinoitsijan Vanhan Masin (Sakati Talvitien)kertomaan: Sodan jälkeen kaupungeissa oli todella elvotonta. orvarist ja sosialistit perustivat yhdessä (aseettomia) järjestyspartioita. " Kovinkain räyhääjä talttui, kun toveri tehtaalta kehotti menemään kotiin rauhoittumaan."

    VastaaPoista
  9. Sain hiljattain kokemusta poliisi-ilmoituksen teosta Helsingissä.
    Näin 12-14-vuotiaan pojan seisovan shortseissa kadulla pimeänä kylmänä marraskuun iltana. Soitin poliisin hätänumeroon, jota olen säilyttänyt kaiken varalta vuosikausia. Numero ei ollut enää käytössä. Netistä löysin päivystysnumeron. Päivystys oli päättynyt klo 16, ja ilmoitus neuvottiin tekemään netissä. Niin tein, ja vastaus ilmoituksen vastaanotosta saapui muistaakseni seuraavana päivänä. En tiedä, johtiko mihinkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todennäköisesti ei johtanut. Olisi kannattanut soittaa sosiaalipäivystykseen: jos kadulta löytyy lapsi vähissä pukeissa talvella, päivystys lähettää auton vikkelään.

      Terveisin,

      Nikke

      Poista
  10. Olisikai aina käytettävä sitä numeroa 112. Sieltä ne sitten ohjaavat johonkin. Olen pari kertaa käyttänyt, mutta kokemukset eivät olle ihan huippua olleet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen soittanut 112 pari kertaa nähtyäni pahoinpitelyn: ekalla kerralla iso ja roteva poika iski pienikokoisen tytön katuun. Kuului ilkeä "pläts", kun tytön takaraivo osui asfalttiin ja hän jäi siihen liikkumatta. Poika tietysti paniikissa. vasta 40 minuutin päästä tuli ambulanssi ja vei tytön. Poika käveli pois.

      Seuraava tapaus oli, kun olin tuttavalla. Näin hänen ikkunan läpi, kuinka kadun toisella puolella ikkunassa mies löi vaimon lattiaan. Ei tullut poliisia sinä aikana, kun olin siellä näkemässä. Ainakin tunti meni.


      Terveisin,

      Nikke

      Poista
  11. Omasta työhistoriasta johtuen minua on aina kiinnostanut maaseudun riittävien poliisipalveluiden turvaaminen. Nimismiesjärjestelmä toimi hyvin: nimismies johti poliisia, hoiti syyttämisen ja ulosoton, vieläpä vapaa-aikaan perunkirjoitukset, perinnönjaot ja kkiinteistökaupa ja turvasi riittävät peruspoliisipalvelut kymmenkunnan poliisin avulla pienilläkin paikkakunnilla. Jos joskus tarvittiin poikkeuksellisesti enemmän poliisimiehiä, niitä oli helppo tilata lähikaupungista tai liikkuvasta poliisista. Sitten jonkun "ihmisoikeusnillityksen" vuoksi poliisi- ja syyttäjätoimi piti erottaa ja poliisilaitoksia suurentaa, jolloin poliisia ei saatu suurten laitosten kahvihuoneista kuin kahden partion toimesta "työturvallisuussyistä".

    Joskus olen puolileikillään ajatellut voisiko syrjäseutujen kiireelliset poliisitehtävät hoitaa medihelin tapaan: erikoikoulutetut poliisit laskeutuisivat helikopterista tapahtumapaikalle köydellä, jos maahan ei voisi laskeutua.

    Yksityisten järjestyksenvalvojien käyttö kasvavassaa määrin hirvittää: näillä on poliisia huomattavasti lyhyempi koulutus ja he toimivatusein yksin, mikä liisää liioittelevan väkivallan käytön vaaraa. Lisäksi oni vartija on henkilö, joka ei ole läpäissyt poliisikoulun hakua.

    Yövartijavaltion alaslakun näkee nykyään alioikeuksissa: siellä yktyiset vartijat huolehtivat turvatarkastuksista. Siinä oikeusvaltion ydintehtävä on yksityistetty. Syy on raadollinen: vartijatunti on huomattavasti eedullisemp kuin poliisipartion tuntitaksa.

    VastaaPoista
  12. olen myos joskus yllattanut itseni pohtimasta koulutusta joka poliisimiehella tulisi olla. en nyt tahtoisi karjistaen leimata, mutta tuntuisi silta etta ns. partiopoliisin virkaa jaavat yleisestiottaen toimittamaan porukkaa, jotka eivat tunnu pitavan paljoakaan arvossa vaikkapa moraaliseettisia hengen tieteita, tokkopa vartiointipalveluiden valittamasta kelpo tyovoimastakaan moni on edes sita yhtakaan humaanistieteellista kurssia suorittanut, mene ja tieda, eika valiksikaan valttamatta koulutuksen nykyisten suuntaviivojen tahden.. Tosin, eipa partiohommiin varmaan, poliisiorganisaation vinkkelista, tahdotakkaan mitaan "ollakko, vai ei olla" -tyyppia, ja siksi olen joskus herkutellutkin tallaisesta nimismies tyyppisesta virasta, johon asetettaisiin semmoinen Hotakaisen romantisoima filosofipoliisi -tyyppinen sheriffi, jolla luonnollisesti olisi valtuuksia erinaisten tallimestareiden deputointiin.

    -Antero

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.