Pimeyden miehet ovat palanneet
Vanha kunnon Sovetskaja istoritšeskaja
entsiklopedija oli varsinainen aarreaitta ja on vieläkin. Se kertoi
virallisen luonnehdinnan kaikista maailman asioista, eihän mitään muuta kuin
virallisia saanut painaakaan.
Sitä paitsi
kirjoittajina tosiaan oli myös hyvin asiantuntevia tutkijoita. Näiden
poliittista pätevyyttä kyllä sitten arvioitiin myös korkeammalta eli
poliittiselta taholta, eihän tiede neuvostoaikaan muuta ollut kuin oman aikansa
ancilla theologiae.
Toki
suoraselkäisiä ja vapaita henkiä tutkijoiden joukossa oli paljonkin, mutta käytännössä
sen, mitä saatiin viedä painokoneille asti, oli oltava aina poliittisesti korrektia. Tuo käsite on
vertahyytävä ja jokainen sen historiaa tunteva voi vain kauhistua sitä
kevytmielisyyttä, jolla sitä on taas erilaisten vajakkien toimesta tarjottu
tämän maailmamme ymmärtämistä ja kuvaamista kahlitsemaan.
Joka
tapauksessa, Entsiklopedija antoi
jokaisesta asiasta ja henkilöstä myös objektiiviseksi ajatellun arvostelun,
joten lukijan ei tarvinnut vaivautua sitä omasta päästään keksimään. Olisihan
siinä voinut virheitäkin tulla.
Aleksei
Andrejevitš
Araktšejev
toimi pitkään Venäjän sotilashallinnon korkeimmissa viroissa, muun muassa
sotaministerinä. Siinä ominaisuudessa hän kävi Suomen sodan aikana meidänkin
maassamme. Turkulaiset kai muistavat.
Joka tapauksessa
hän hankki itselleen hirmuisen maineen säälimättömyydellään ja karkeudellaan.
Niinpä Entsiklopedija käyttää hänestä
suorasukaisesti epiteettejä мракобес и солдафон.
Ne ovat
mielestäni sangen herkullisia käsitteitä, etenkin esiintyessään tieteellisessä
hakuteoksessa. Valitettavasti niille ei edes ole olemassa suomenkielisiä
vastineita. Mrakobes voidaan ”suomentaa”
sanalla obskurantti ja soldafon taas tarkoittaa moukkamaista
sotilastyyppiä.
Puuttumatta
siihen, että tämä luonnehdinta lienee Araktšejevin tapauksessa kohtuuton
tai että hän ainakin nykykulttuurin silmissä voisi ansaita jotain lievennystä
(kaikkihan ne ansaitsevat), tulee mieleen, että käsitteilläkin on kohtalonsa.
Neuvostoliiton
käytäntö oli mitä oli, mutta periaatteellisella tasolla se noudatti valistuksen
ja humanismin ihanteita, aivan kuten Ranskan vallankumous. Niinpä moukkamilitaristi oli pahinta, mitä
ihmisestä voitiin sanoa.
Vaikka joku
Neuvostoliiton asevoimien etevä edustaja olisi käytännössä ollut juuri
sellainen, ei häntä olisi voinut tuolla epiteetillä luonnehtia, vaan jollakin
aivan päinvastaisella. Niin ihmeellistä oli dialektiikka.
Tosiasia
kuitenkin on, että sellainen henkinen suuntaus, jolle mrakobesie on juuri sopiva nimitys, on nykyisellä Venäjällä yhä
suositumpaa. Viittaan ryhmään Izborskin
klubi, et consortes.
Sanan edellinen
osa tulee pimeyttä merkitsevästä sanasta mrak,
joka oikeastaan on vielä synkempi ja siis pahempi kuin latinan hämärää
tarkoittava obscurus. Sanan toinen
osa bes ei ole minulle ihan
selvinnyt, kukaties se tarkoittaa juuri sitä, mitä näyttääkin tarkoittavan: bes=piru, riivaaja, piessa. Myös
Dostojevskin Riivaajat olivat
piessoja (Бесы).
Itse asiassa
Aleksanteri I antaessaan Araktšejeville kreivin arvon, antoi tälle
armollisesti myös vaalilauseen bez lesti predan
-imartelematta uskollinen. Kenraalin vihamiehet väänsivät sen heti muotoon bes, lesti predan -imarteluun taipuvainen
piru.
Lieneekö
nykyisellä Venäjällä Araktšejevia, en osaa sanoa, ei kai. Näin ainakin toivon. Sen
sijaan näyttää kyllä löytyvän väkeä, joihin hyvin sopisi tuo Istoritšeskaja
entsiklopedijan lyhyt ja naseva luonnehdinta mrakobes i soldafon.
Vai mitä
voidaankaan sanoa sellaisista tyypeistä, jotka kuuluttavat Venäjän ennalta
määrätyn geopoliittisen kohtalon velvoittavan sitä koko Euraasian hallintaan ja
samaan hengenvetoon huudahtavat: ”Se, joka sanoo geopolitiikka, sanoo sota!”
Kun tuohon vielä
liittyy suuri entusiasmi Ukrainassa käytävää mieletöntä teurastusta kohtaan ja
yhtä kyyninen kuin tekopyhä kumartelu ortodoksisen tradition ja prelaattien
edessä, on edessämme ilmeinen mrakobes.
Hän ei sitä paitsi ole yksin. Vallan ympärillä kyllä riittää muitakin
sellaisia, joille hyvin sopisi tunnuslause bes
-lesti predan.
Mutta eipä nyt
rajoituta tuijottamaan vain yhtä maata. Niin valitettavaa kuin sen kulttuurinen
taantuminen onkin, täytyy ainakin sanoa, ettei tilanne ollut yhtään parempi
silloin, kun vannottiin valistuksen ja edistyksen nimiin. Rationaalisuus oli
vain nimellistä.
Mutta ketäs me
täällä Euroopassa sitä paitsi olemme noita oman maansa piessoja tuomitsemaan? Eikö täällä ole aivan riittävästi kumartelua
keskiaikaiselle pimeydelle ja hävetäänkö meillä muka lainkaan edes sellaista
asiaa kuin poliittinen korrektius?
Turhapa tuohon
on mitään sanoakaan. Obskurantismi on aikakauden suuntaus niin siellä kuin
täälläkin. Luulen, että tekee hyvää aina joskus miettiä, miten me molemmat
oikein tähän jouduimme.
Vanha mukava Istoritšeskaja
entsiklopedija kannattaisi varmaankin taas päivittää ajan hengessä, mutta
yrittäen säilyttää siinä tuo upea arvottava osuus. Siitähän sitten voi aina
olla eri mieltä, toistaiseksi.
Hyvä!Tässä nähdään muun muassa, miten iso rooli on pilkulla. Hullut päivät ovat alkaneet pro Hullut, päivät ovat alkaneet.
VastaaPoistaSäädyn sisällä säädynmukaisesti ja säätyjen välillä ? Kotikuria tukkapöllyineen rengeille kirjanpitäjälle ja seurakuntalaisille. Ja vastavuoroon lakkia käsissä pyöritellen kysymässä torppansa asioista tai joutavien mustuneitten ja hylättyjen tiiliskivien perään. Että sellaista.
VastaaPoistaLaissez-fairea tarjosivat Pariisin porvarit kuninkaalle joka koki maatansa vahvistaa. Että täältä pesee jahka saamme panna haisemaan. Kuningas kyseli maanlaajasti reformien perään ja kutsui väkeä koolle, säätypäiville. Energisimmät tempasivat aloitteen, pisimmän tikun vetivät Napoleonin mentyä kauppiaat ja tehtailijat. Säädyt sai mennä ja ihmiset sopivat asioistaan ihan itse parhaan ymmärryksensä mukaan. Kartanon oikeusmies lähti päättömänä, porvarikillan vanhin jäi illallismaljoen nostajamestariksi, hovista karkasi oikeusasiamies advokaatiksi paremmin maksavan puolelle ja veti poliisin puolelleen -varustettuna toki asiakirjalla ja tuomioistuimen sinetillä.
1800-luvun alku oli Birth of Modern kuten Moselin rantatelttani ja valkkarin kohottavassa ilmanalassa Paul Johnsonin kirjasta luin. Kesädekkari se pelasti koulukirjalastista tämänkin hepun.
Semmoinen maanmiehemme kuin Zach. Castrén kertoi mitä meille kuuluu: Valistusajan kuivanjärkevästi käsitetyt siveellisyyslait pantiin syrjään. Ne käsitettiin arkipäiväisten kansalaisten kurissapitämiseksi. Hullusti kumminkin kävi kun jokapäiväisen ilkkuminen ja halveksunta vei ylistämään ja toteuttamaankin irstailua ja vallattomuutta. Castrén runottaa näistä pitempäänkin ja kiehtovasti, s.543 osa 6. Maailmanhistoria. Ei painovuotta mutta noin sadanvuoden takaa, mukaellen käännetty kai.
Tänään jo mennäänkin ihan hurlumheitä. Olisiko uusi järjellisyys ja siveellisyys sarastamassa ? Tuskin. Lukea kuitenkin voi kun vielä sähköt toimii. Ensimmäinen kotivalo oli J.P. Morganilla jolle Edison sen asensi. Naapurit olivat kiukkuisia kun hiilenkatkun, höyrykoneen melun ja dynamon humina veti väkeä iltapimeällä katsomaan yöaurinkoa. Morganin yksilön vapaus, rahan itsestäänselvyys dogmatiikka, ja keksijän mieli korottiin saarna- ja valtaistuimelle.
Valjastakoot tiede kasvonsa vanhemmille ja varhaiskasvatus kilteille. Taitaa oikestaan taloustiede tulla viimeisenä tieteenä verifioimaan itsensä tekemällä todellisuudesta itsensä mukaisen. Viljavuus raporttihan tietää maan ja tuoteseloste ruokalaktoosin, lääkäridiagnoosi sinut, VW laboratoriot puhdistavat päästöt. -Löysäpäinen oli kuvitellut kristitraditio-taikauskossaan Tieteen näyttävän todellisuuden Luojan kasvot. Lisää joulua.Jukka Sjöstedt
"Rationaalisuus oli vain nimellistä."
VastaaPoistaLuulen, että tämä on suuri viisaus: ihminen on tunteidensa, viettiensä ja moninaisten halujensa viskelemä olento, joka vain yrittää keksiä toiminnalleen rationaalisia (teko-)syitä.
Kun tämän oivaltaa ja vaivautuu edes hetken pohtimaan, onko kukin tavoite rationaalisesti perusteltavissa oleva välinearvo vai perusarvo, jota ei voi perustella eikä siitä voida diskurssilla päästä yksimielisyyteen, ollaan jo pitkällä, varsinkin poliittisessa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa.
Toivomus, jonka esittää jokseenkin kielitaidoton moukka.
VastaaPoistaKyrillisin kirjaimin esitetyt ilmaisut myös translitteroitaisiin. Voisi yritää jotain arvuutella ja samalla opetella kirjaimistoa.