Nyt vain toimeen!

Oikeus esitti perustelut

Helsingin Sanomien pääkirjoitus otti voimakkaasti kantaa Pohjoismaisen vastarintaliikkeen lakkauttamisen puolesta. Tarkemmin sanoen se katsoi, että oikeudella oli nyt -siis ainakin tällä kertaa-  hyvät perustelut päätökseensä.

Kuten tästä ajatuksenjuoksusta seuraa, niitä on niitä päätöksiä ajan mittaan nähty kaikenlaisia ja ilmeisesti ne keskimäärin ovat olleet tämänkertaisia huonompia. Toki tekijälle sattuu, eikä aina voi löytää hyviä perusteluja, vaikka mieli tekisi. Joskushan perustelut ovat olleet aivan skandaalimaisia, kuten 1930-luvun tunnetussa ”suurisilmäisten verkkojen” analogiaa käyttäneessä tapauksessa.

Nyt ne siis olivat joka tapauksessa hyvät, kuten todetaan ja mikä olikaan asiassa olennaista? Helsingin Sanomien mukaan se oli oikeuden lausuma, jonka mukaan vastaajan sanan- tai yhdistymisvapauteen ei puututa, vaan siihen, miten vastaajat voivat toimia yhdistyksensä puitteissa. Se muuten sitten lakkautetaan, toimisivatpa he miten tahansa.

Tämäpä tosiaan oli upea tapa perustella yhdistyksen lakkauttaminen sen täyden sallimisen hengessä. Luulenpa, että kun pää on nyt avattu, löytyy potentiaalisia soveltamiskohteita vaikka millä mitalla. Voin auttaa niiden etsinnässä, jos tarvitaan.

Oikeuden mukaan yhdistys ei nauttinut yhdistymis- tai sananvapauden suojaa, koska se toiminnallaan itse loukkasi toisten perusoikeuksia. Lehti päätteleekin, että suomalaisen yhteiskunnan tulisi turvata kaikille perusoikeudet ja myös suojella hyökkäyksiltä niitä vastaan.

Tuon yhdistyksen toiminnasta minulla on kovin vähän tietoa. Tiettävästi siihen luetaan Jyväskylän ”kaasuisku”, joka normaalilla selkokielellä oli kahakka parin sällin ja omatekoisen järjestysmiehen välillä sekä yhden kuumakallen suorittama potkaisu, joka mahdollisesti edesauttoi sen kohteeksi joutuneen kuolemaa. Sen uhri kuoli, toteaa Helsingin Sanomat oraakkelimaisesti.

Vakavia asioitahan nämä ovat ja saman tason juttuja järjestyspoliisi on tässäkin maassa joutunut hoitamaan päivittäin ja varmaan joutuu tästedeskin. Ovatko kyseessä kuitenkaan hyökkäykset demokraattisia perus- ja ihmisoikeuksia vastaan? Miten asia toteutuu?

Tässähän kyseessä ilmeisesti ovat sanan- ja yhdistymisvapaus, joiden toteutumista moinen yhdistys on siis vaarantanut tavalla, josta näyttää jostakin syystä olevan saatavissa erittäin vähän tietoa.

Kaiketi mielipiteenvapautta on ainakin vaarannettu menemällä häiritsemään hengeltään poliittista tilaisuutta. Pantakoon tässä muuten merkille, että puhetilaisuuksien häirintä tietyissä rajoissa (engl. heckling) on aina ymmärretty klassiseen demokratiaan kuuluvaksi oikeudeksi.

Onko yhdistys sen sijaan yrittänyt estää mielestään sopimattomien mielipiteiden esittämistä tai rangaista niiden esittäjiä, olisi kovin kiinnostavaa tietää. Onko se edes järjestänyt mielenosoituksia tällaisia, mielestään vääriä mielenilmaisuja vastaan?

Kun en ole tällaisista mitään kuullut, mutta sen sijaan kyllä saanut tyrmistyksekseni havaita, että Muhammedin epäkunnioittavasta käsittelystä on tässäkin maassa vaadittu anteeksipyyntöjä ja julistettu moinen sallimattomaksi. Ihmettelen suuresti, etteivät tällaisesta käytöksestä vastuunalaiset tahot näytä saaneen mitään rangaistuksia tai edes varoituksia.

Mutta ehkäpä vasta nyt onkin auennut uusi väylä taistelussa demokratian perusteiden loukkaajia vastaan. Kun maassamme nyt on tiettävästi useitakin sellaisia islam-seurakuntia, joissa jihadistisaarnaajat ovat käyneet saarnaamassa vihaa kaikkia ”uskottomia” kohtaan, on tietenkin johdonmukaista ja välttämätöntä kieltää ne oitis. Uusia perustettaessa on syytä sitoutua ainakin maamme perustuslain kunnioittamiseen.

Ex analogia tämän kieltämisen ei voi katsoa loukkaavan näiden kuppikuntien perusoikeuksia, itsehän ne toiminnallaan ovat osoittaneet olevansa mahdottomia demokraattiseen yhteiskuntaan. Vai ovatko ne?

Ehkäpä niitä voitaisiin velvoittaa tekemään jonkinlainen puhdistautumisvala ja julistamaan, että niiden mielestä Suomen kulttuurissa esiintyvät islamin vastaiset asiat hyväksytään, Muhammedin arvostelusta pedofilian tuomitsemiseen ja huivittomuuden hyväksymisestä naisten täysiin kansalaisoikeuksiin?

Mikäli ne eivät näitä hyväksy, vaan suorastaan niitä aktiivisesti, vaikkapa vain omassa piirissään vastustavat, loukkaavat ne toiminnallaan muiden perus- ja ihmisoikeuksia. Alleviivataan nyt vielä, että tässä ei ole kyse mielivaltaisesti valituista erikoisuuksista, vaan suomalaisen ja koko länsimaisen yhteiskunnan perusarvoihin liittyvistä asioista.

Euroopassa on tämä asia jo monessa maassa huomattu ja puututtu aikamme todelliseen ongelmaan, islamilaiseen vihan saarnaamiseen, jota tuetaan laajoissa poliittisissa piireissä. Siihen verrattuna muutaman kellaripeikon ahdistelu on tietenkin aivan epäolennaista niin symbolisesti tärkeää kuin se saattaakin olla.

Aivan erityisen räikeästi on perustuslain määräämiä kansalaisoikeuksia vastaan taistellut jo useita vuosia kansainvälisen taustan omaava Antifa, jonka väkivaltaiset häirintäiskut ”äärioikeistolaisiksi” leimattuja mielenimauksia vastaan ovat jo tulleet surullisenkuuluisiksi.

Mikäli tuo Helsingin Sanomien mielestä hyvä peruste yhdistyksen lakkauttamiselle todella on se, että yhdistys itse, jäsentensä toiminnan kautta loukkaa toisten perus- ja ihmisoikeuksia, ei ilmeisempää kieltämisen kohdetta kuin Antifa ole mahdollista löytää.

Yhdistyksiä, joiden tarkoituksena on lakien ja hyvien tapojen rikkominen ja röyhkeä asettuminen sivistyneen yhteiskunnan ulkopuolelle löytyy sitten myös ns. moottoripyöräilijöiden joukosta.

On jo sinänsä hyvin outoa, ettei moisia julkisia yhteiskunnan vihollisia ole kyetty panemaan kuriin ja herääkin kysymys, onko myös meillä jo kehittynyt sellainen, kaiketi amerikkalaislähtöinen kulttuuri, jossa lakia ei kunnioiteta enempää sen säätäjien ja soveltajien kuin hallintoalamaistenkaan keskuudessa.

Ollaanko jo siinä tilanteessa, että siellä, missä pitäisi toteuttaa lakia, tehdäänkin päätöksiä, joiden sisällön määrää pokkurointi milloin minkin tahon edessä, olipa se sitten suvaitsevaisuudellaan briljeeraava typeristö tai lain halveksunnalla pröystäilevien sällien lauma?

Ehkäpä ei vielä sentään ole menty äärimmäiselle rajalle saakka. Pyrkikäämme siihen, ettei sinne joudutakaan. Oikeuslaitos on nyt temppelin harjalla. Uusi ennakkotapaus velvoittaa.

Jotta oikeusvaltion eroosio ja lain kunnioituksen heikkeneminen vältettäisiin, on lakeja sovellettava ankaran johdonmukaisesti, riippumatta siitä, kenen etuja päätökset palvelevat. Muuten nuo Pirkanmaa käräjäoikeuden käyttämät, jo sinänsä kovin orwellilaisilta kuulostavat ilmaisut, muodostuvat ennen pitkää demokratiamme hautajaispuheeksi.