Joulukertomus V

Joulukertomus V

Niin ihmeelliseltä kuin se tuntuukin, pukki onnistui jakamaan kaikki lahjat melkein koko maailmaan, vaikka hänellä oli vai yksi parireki ja muutama poro apunaan sekä tietenkin ne tontut.

Erityisempää kiirettäkään ei tarvinnut pitää, sillä aattoilta oli ihmeiden aikaa, eikä normaali logiikka silloin toiminut, fysiikasta puhumatta.

Tehtyään pitkän, mutta niin palkitsevan kierroksensa pukki lasketteli lauleskellen kohti Kelolaa. Porot innostuivat hyppivään laukkaan, kun kotoa kohti mentiin ja niin sitä keikuteltiin pitkin yläpilvien reunoja. Siellä oli väljempää kuin kuusenlatvojen korkeudella, josta käsin jakeluhommat oli hoidettu.

Nopeusmittarin neula pyyhki välillä tuhatta ja sataa ja valonheittäjän kiilassa loistivat miljoonat timantit, kuin auringossa ikään. Perässä vilkkui kirkas led-valo.

Muutamassa tunnissa oli päästy Kurrekurredut-saarilta Kyläniemen kohdalle, jossa aloitettiin laskeutumisvalmistelut.

Paikallinen neekerikuningas oli siellä antanut pukille tynnyrillisen rommia, mikä suuresti lämmitti pukin mieltä. Yleensähän ihmiset antoivat vain rahaa, mikä tuntui tylsältä, vaikka menikin hyväntekeväisyyteen.

Nyt joka tapauksessa, jalon Efraim Pitkätossun ansiosta olisi pukillakin hauskaa luvassa aina pitkälle härkäviikoille asti, ehkä jopa syksyynkin.

Reki liukui mukavasti pitkin ilmaan muodostuneita kidekäytäviä ja Koikkalan risteyksen kohdalla nopeus putosi jo sataan. Pukki heitti vielä pulkasta sokealle Reetalle tai oikeastaan hänen lehmälleen väkirehusäkin ja töräytti postitorvea. Reetta avasi oven ja vilkutti kiitokseksi. Joulumieli oli nyt kaikilla.

Pukki huusi tontuille komennot ja turvayöt naksahtelivat kiinni. Rekiretkue painui yhä alemmas ja kuusenlatvat raapivat jo välillä hieman pelottavasti reen vaneripohjaa. Sitten vedettiin jyrkästi alas ja muutaman pompun jälkeen reki alkoi liukua pitkin Kaitajärven tietä. Porot huohottivat.

Hieno reissu taas, ajatteli pukki ja riisui naamarinsa. Happi oli riittänyt mukavasti ja poroillakin oli ollut kaikkea tarpeellista. Mutta olihan sitä tarvittukin, kun oli tuhansia poronkusemia taivallettu.

Nyt ne olivat vähän nuutuneen, vaikka onnellisen näköisiä. Olihan tuossa jo töitä tehty!

Pukki päästeli porot talliin, jossa vallitsi aika mukava lämpö ja haki niille liiteristä kuution jäkälää iltapalaksi. Nyt alkaisi lomakausi!

Pirtin ovelta joulumuori huuteli puurolle ja sinnepä sitten marssikin koko miehistö. Koska pukki oli vanhanaikainen, ei hän ollut hankkinut joukkoon yhtään naisoletettua kiintiötonttua.

Kyllä kai ne tonttutytöt asiat pystyisivät hoitamaan nekin, ajatteli pukki, ei näitä hommia millään haarovälillä tehty. Mutta kun se nyt vain sattui olemaan niin kuin oli, niin asian muuttaminen sen itsensä vuoksi olisi ollut vain ja ainoastaan tyhmää. Tässä asiassa pukkia ei kannattanut mennä neuvomaan.

Heti, kun päteviä tontuttaria tulee tarjolle, niin eihän siinä muuta kuin mukaan, ajatteli pukki. Voihan siinä tulla ns. sutinaa, kuten aikanaan oli tullut Lumikin mökillä, mutta haetannoonko tuo, hän ajatteli savoksi murtaen.

Pukin ja tonttujen mielestä joulun todellinen kohokohta olikin tämä niin sanottu after work-puuro. Italiassa käytettiin termiä dopolavoro, muisti pukki. Vanhaa perua oli sana ja aikoinaan muodikas, mutta ei enää.

Nyt oli toiset muodit. Vegaaneja varten osa riiseistä keitettiin ilman maitoa eikä puuroon pantu voisilmää. Huokaillen se syötiin, mutta kun särpimenä oli mahoton nälkä, niin kyllä kaikki meni kaupaksi.

Kirkonmeininki Sulkavan kirkossa alkaisi kello seitsemältä, tuumi pukki, mutta kukapa sinne enää jaksaisi mennä? Kuullessaan sanan lausuttavan tontutkin katselivat vain hajamielisen näköisinä pimeisiin ikkunoihin.

”No, antaa nyt olla sitten” sanoi pukki tavanomaista lempeämmällä äänellä. Tärkeintähän lienee se hyvä tahto, joka nyt on myös ihmisillä. Se olkoon myös meillä kaikilla! Ja eikös muka olekin?”

Niin jäi kirkkoon menemättä pukilta ja hänen huoneeltaan, mutta kävikö heitä siitä moittiminen? Sen sijaan, että olisivat istuneet veisaamassa virsiä kirkossa, nukkuivat nyt kaikki nuo pakanalliset olennot tuvan penkeillä ja jyrisevä kuorsaus tärisytti Kelolan ikkunoita vielä auringon varovasti noustessa.

Saattaa olla, että tässä oli epäterveellisen uniapnean merkkejä ilmassa ja ainakin pukin pitäisi kyllä laihduttaa parikymmentä kiloa. Sama koskee muoria.

Jouluna ei sellaisista kuitenkaan murehdita ja pukki ja tontut omalla esimerkillään osoittavat meille, millaista aito joulumieli on. Ei siinä joutavista lukua pidetä, mutta asialliset hommat hoidetaan ja ollaan kaikille ystävällisiä ihan spontaanisti.