Joulukertomus, osa II

Joulukertomus II

Poliisit tervehtivät pukkia ja Reettaa hövelisti. Katselivat vähän aikaa menopeliä ja porukkaa ihmeissään, kunnes toinen sanoi: ”Vähän kiinnitti huomiotamme, kun tuli mahoton kipinäsuihku jalaksesta ja arveltiin, että liekö mikä ilotulitus. Onkohan edes luvallinen? Mutta pukkihan se siinä! Hyvät joulut pukille, todella! Ollaan mekin oltu kilttejä täällä, muuten.”

Pukki tuli hyvälle mielelle siitä, että poliisit uskoivat häneen. Oli kuitenkin vähän tarvetta selitellä ja niinpä pukki totesi: ”Laskeutumisnopeus oli luvalliset neljäkymppiä, hitaammassa menossa alkaisi jo olla sakkausvaara.”

 ”Ajattelin ensin, että vetäsen tuonne pitemmälle suoralle vähän kovempaa, mutta kyllähän nämä Petteri ja Hermanni pystyvät hitaaseenkin laskuun. Vähän toisella jalaksella tultiin alas, mutta se on sinänsä normaalia. Kipinät johtui hiekotuksesta.”

Reetta kiherteli reessä ja kehuskeli, ettei näin hyviä kyytejä ollut saanut kuunaan. Ehkä talvisodan aikaan viimeksi, kun pojat veivät Blenheimillä kierrokselle Jukajärven jäältä. Kyllä oli pukki hyvä ja niin turvallinen kuski. Joulumieli vallan tulee.

Tokmannilla lastattiin reki täyteen tavaraa ja lähdettiin paluumatkalle. Osoittautui, ettei reki enää suostunut nousemaan, vaan retkahti aina muutaman metrin loikan jälkeen takaisin tielle niin, että rutisi. Oliko syy jäkälän puutteessa vai liiallisessa lastissa?

Sitä mietittiin ja tulokseksi tuli, että saatavilla olisi nyt lähinnä vain muutama kahmalollinen jäkälää hautaustoimiston vitriinissä eikä sitä oikein kehdannut käydä edes pyytämässä.

Lypsylämmintä maitoa ei tähän hätään enää ollut. Voitaisiinko käyttää tavallista kulutusmaitoa, vaikkapa kermasekoituksena?

Vai olisiko otettava vain lusikka kauniiseen käteen ja ajeltava pitkin maita? Sitten jouluna Reetta lupasi hehtolitran lypsylämmintä maitoa, niin että tämäkin joulu näytti ilmailun suhteen turvatulta.

Sanottu ja tehty. Kaikeksi onneksi nyt oli alkanut sataa lunta, joka narskui iloisesti jalasten alla ja pukki lauloi innoissaan: ”Kulkuset, kulkuset, kilvan kalkattaa! Lumi alla jalasten se laulaa laulujaan!”

 Porot kiskoivat hullun lailla ja eipä siinä mennyt kuin tunti-pari, kun oltiin Reetan mökillä.

Ukko hyvästeli iloisen mummon ja antoi tälle vielä pontikkaryypyn ja tikkukaramellin joululahjaksi. Niitä tikkareita olikin nyt kuormassa yli kaksi ja puoli kuutiometriä eli noin puoli miljoonaa. Mutta se toki oli vain pieni osa koko kuormaa.

Mummo, jonka ei enää tarvinnut pelätä hampaiden menettämistä alkoi mielissään imeskellä tikkaria ja huikkasi ovelta hyvät joulut ja lähettipä vielä lentosuukonkin.

Joulu on myös romantiikan aikaa, ajatteli pukki. Nykypolvelta näyttää menneen jo siitäkin asiasta ymmärrys ja ne ei muuta kuin sosiaalisessa mediassa nillittää, että joku on silmää iskenyt, toinen katsonut ja kolmas ainakin ajatellut.

Pyh, tuhahti pukki ja karjaisi poroille, jotka lähtivät sellaisella kiihkolla, että meinasi reen perälauta irrota, kun pukin satakiloinen massa kierähti sitä vasten.

Mutta mukavasti rallatellen se loppumatka meni ja Koskutjärvellä porot laskettiin sisälle tupaan vähän puhaltamaan. Saisivat olla yötäkin. Tontut vähän murisivat höyläpenkkien siirtämisestä, mutta toki toivottivat vanhat ystävät tervetulleiksi ja kävivät välillä rapsuttamassa korvan takaa.

Alkoi jo vähän tuntua joululta. Valkoinen lumi hohti ulkona ja tähdet tuikkivat, kun talonväki kävi tallissa hevosta syöttämässä ja nuusniekassa, jonka reiän reunat oli nykyaikaiseen tapaan päällystetty styroxilla.

Navettakissa naukui ikävissään, kun ei navetassa ollut enää lehmiä eikä saranissa hiiriä. Niinpä tuotiin sekin, hiirestäjä-Lippe sisään ja tarjottiin kuohukermaa.

Pakkanen kiristyi ja järven pinta päästeli moukuvia ääniä, kun jääkansi kiristyi. Puut paukahtelivat haljetessaan ja talon nurkka narahti silloin tällöin.

Tämä oli talvea, tämä! Tätä oli odottanut Koskutjärven väki ja tätä olivat odottaneet kaikki Suomen lapset. Kyllä olisikin taas hauskaa lähteä kierrokselle ympäri koko maan ja katsella lasten riemullisia kasvoja, kun he saisivat lahjansa.

 Tosin kirjeenvaihto oli vielä pahasti sekaisin ja olisi todella kurjaa, jos väärät lapset saisivatkin ihan toisille tarkoitetut lahjat.

Aikaa oli vielä, mutta stressiä alkoi teettää, tuumi pukki. Nyt oli kuitenkin keskityttävä lämmitykseen. Muutama sylillinen ylivuotisia halkoja takasi koko tuvalle ja vähän kammareillekin suloisen lämmön ja pukki ja koko muu talon väki painui pehkuihin. Öljylamppu sammutettiin ja kuu kumotti tupaan huurteisesta ikkunasta.

Nahkavällyjen alla pukki vielä ennen nukahtamista naurahteli itsekseen ja mietti, että tästähän oli tullut oikein hyvä päivä, vaikka kaikki näytti aluksi menevän ihan penkin alle. Jouluun kuuluvat aina ihmeet ja nyt ne olivat alkaneet jo muutamaa päivää ennen juhlan huippuhetkeä.

Kun noinkin isot työt oli tehty, niin kelpasipa tässä ottaa kunnon unet! Unet olivatkin nyt tavallista paljon makeammat, oikeat joulu-unet! Ihmeellinen aika se oli tämä joulunalusaikakin!

Jatkuu