lauantai 20. lokakuuta 2018

Sallitut ajatukset



Sallitut ajatukset

Minulla on musta kangaskassi, jossa pahaenteiset sanat: ”Luen kiellettyjä kirjoja”.
Minun puolestani vastaantulijat saavat kaikin mokomin arvailla, onko tuote peräisin fasistisen internationaalin suomalaisesta etäispesäkkeestä vai peräti sen maanalaisesta päämajasta, joka lienee jossakin römpsänperällä tai ehkä Hevon kuusessa.
Koska moni nyt ei kuitenkaan millään pysty arvaaman oikein ja asia saattaa häiritä mielenrauhaa, autan vähän ja totean, että kassi on Kansalliskirjaston myymä. Sen valmistuttamisella on ilmeisiä yhteyksiä johtajan, Kai Ekholmin väitöskirjatyöhön, joka käsitteli kirjojen kieltämistä Suomessa.
Se, että kirjojen kieltäminen on niin ilmiselvä rikos avoimen yhteiskunnan perusperiaatteita vastaan, on nykyään kaikesta päätellen kovin monille aivan käsittämätön asia, kertoo aikakaudesta jotakin tärkeää.
Emme enää elä kilpailevien totuuksien tai siis tulkintojen aikaa, jolloin se osapuoli, jolla oli varaa luopua sensuurista, osoitti jo sillä olevansa vahvoilla. Se taas, joka tavalla tai toisella esti pääsyn vääränlaisten tekstien ääreen, kertoi itse asiassa suoraan, ettei se kestänyt kritiikkiä.
Noita tekstejä piiloteltiin lukijalta monin tavoin, sekä suoraan kieltämällä ja pyyhkimällä, uudelleen ”toimittamalla” uusiin olosuhteisiin sopiviksi, jättämällä kääntämättä tietyille kielille, rajoittamalla painoksia ja sijoittamalla ns. erikoissäilytykseen.
Mutta ei se tähänkään pysähtynyt. Totalitaarinen koneisto oli ovela. Siellä tiedettiin erinomaisesti, että oikein asennoituneiden alamaisten ja hännystelijöiden silmissä kaikkein häpeällisimmätkin työt voitiin saada näyttämään sankarillisilta ja sensuroijiksi voitiin osoittaakin vastapuoli.
Niin, sensuuri. Sellainenkin kuului kommunismia rakentavan maan arsenaaliin. Sillä voitiin tehdä paljon pahaa, mikäli estettiin ihmisiä pääsemästä oikeiden tietojen ja ajatusten ääreen.
Mutta voitiinhan sillä tehdä paljon hyvääkin. Ajatellaanpa nyt sitä, että kommunismia rakentavan maan käytössä olivat myös tykit ja konekiväärit. Pitäisikö nekin hävittää?
Vai olisiko nyt ymmärrettävä se alkeellinen perusasia, että välineen hyvyys tai pahuus riippui vain ja ainoastaan siitä, mihin sitä käytettiin.
Kuka sitä paitsi sensuroi ja mitä? Objektiiviset laskelmat osoittivat, että informaatiovirta kapitalismin ja imperialismin valtakunnasta neuvostojen maahan oli moninkertainen verrattuna siihen virtaan, joka kulki päinvastaiseen suuntaan.
Rajan sillä puolen ei siis uskallettu julkaista sitä, mitä tällä puolen julkaistiin.
Muistelen, että tämä argumentti meni joskus 1970-luvulla (?) kaupaksi kuin siimaa. Merkittäviltä älyköiltä jäi ottamatta huomioon, että (informaatio)virta rautaesiripun läpi lännestä itään oli kyllä vuolas, mutta siinä oli verkko, joka järjestelmällisesti esti kaikkien suurten kalojen pääsyn…
Arvostettu opettajani Osmo Jussila pilkkasi julkisesti tätä silmänkääntötemppua ja sai sitten virallisen neuvostovastaisen polttomerkin. Sellaisen kanssa eläminen ei välttämättä ollut helppoa, sillä jokainen ymmärsi, että kaikki hyvä, mikä tässä maailmassa oli mahdollista, toteutui Neuvostoliiton ansiosta, suoraan tai välillisesti.
No, kylmän sodan jälkeen saavuttiin sitten yksinapaiseen maailmaan, mikä monen mielestä tarkoitti sitä, ettei ainoalla oikealla ideologialla ollut enää mitään kilpailijaa. Niinpä sensuurin välttämisessäkään ei enää ollut mitään mieltä. Kukapa sitä saattoi enää hyötyä? No ne ihmiskunnan viholliset tietenkin…
Avoimen yhteiskunnan teoreetikot olivat uskoneet, että pitkälle kehittyneen työnjaon yhteiskunnassa ei enää merkitsi mitään, kannattiko joku tuotteen valmistamisen prosessiin osallistuneista tiettyä uskonnollista tai poliittista näkemystä, puhumatta siitä, minkä värinen hän oli tai mitä kieltä puhui. Jokainen näkisi omin silmin, että sellaiset erottelut olivat aivan irrelevantteja. Niinpä suvaitsevaisuus olisi rajatonta.
No, tässähän sitä nyt ollaan, primitiivisen oikeaoppisuuden ja totisen bigoterian valtakunnassa, jossa poliittiset leimakirveet heiluvat ja kaikenkarvaisia boikotteja ja kieltoja tehtaillaan kilpaa.
Eipä olisi uskonut.
Joskus tuntuu jopa hieman uskalletulta kantaa sellaista kassia, jossa lukee ”Luen kiellettyjä kirjoja”. Sehän merkitsee suunnilleen samaa kuin ”Ajattelen vääriä ajatuksia”.
Mieleeni ei toki ole hetkeksikään tullut, että jättäisin kassin ullakolle ja yrittäisin esiintyä mahdollisimman oikeaoppisen näköisenä. Se tuntuisi jo kovin idioottimaiselta ja sitä se olisikin. Väärien ajatusten tutkisteleminen on mielipuuhaani. Siinä sitten tarvitaan myös kirjallisuutta aina Hitlerin Taistelusta raamattuun ja Marxin ja Engelsin teoksiin.
Sallittuahan se on. Vielä. Mutta avoin yhteiskunta ei ole mikään itsestäänselvyys. Siitä voi vakuuttua katsellessaan, miten pontevasti hyödyttömät idiootit yrittävät estää heille vastenmielisten ajatusten esittämistä. Amerikkalaiset yliopistot ovat esimerkki siitä, mitä meillä on edessä. Ja onhan tätä nähtävänä jo tässä ja nyt.
Minä siis kyllä aion kantaa kassiani. Ehkäpä sen sijaan ne henkilöt, jotka haluavat briljeerata ainoan oikean opin edustajina, voisivat kirjoittaa kassiinsa tai paitaansa: ”Luen vain sallittuja kirjoja”.
Itse asiassa se kyllä on heillä jo otsaan kirjoitettuna, kuten venäläinen sanoo. Это у них на лице написано.
Ja voihan sen saman asian ilmaista myös vaikkapa kantamalla paidassaan Che Guevaran kuvaa tai jotakin muuta korkeasta älykkyydestä todistavaa fetissiä. Todistuksia kyllä tarvitaan.

29 kommenttia:

  1. "Se taas, joka tavalla tai toisella esti pääsyn vääränlaisten tekstien ääreen, kertoi itse asiassa suoraan, ettei se kestänyt kritiikkiä."

    Olisikin kiinnostavaa tietää, miksi joku suvakki katsoo sensuurin välttämättömäksi. Ilman parempaa tietoa joutuu päättelemään, että kyseiset tyypit eivät itsekään usko mielipiteisiinsä. Vai onko kyse silkasta narsismista ja poseerauksesta: katsokaas kuinka erinomainen Minä olen. Hurahtaneiden piiristä voi kuulua aplodeja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta kyse on osin somen mahdollistamasta uudenlaisesta narsismista. Mutta ei tällaista juopumista vallasta ja itsekritiikimätöntä narsismia kai nähty edes stalinisteilla.Se on rapion merkki ja nähty historian saatossa ennenkin. Länsimainen liberalismi on nykyään kirosana joka herättää muualla vain halveksuntaa. Ei se ole enää sen itseensä uskoneen kulttuurin tuote kuten joskus.

      Poista
  2. "Marxin ja Engelsin teoksiin. Sallittuahan se on."

    Venäjän kirjastoissa on tietysti Marxin ja Engelsin kootut teokset, useita kymmeniä niteitä. Mutta, mutta, mutta... Kokoelmasta puutuvat indeksit, hakusanaluettelot. Jos lukija halusi tietää mitä mieltä Marx ja Engels olivat asioista A, B, C, jne. tai vaikkapa mitä mieltä he olivat maailmansodista, niin oli vain nöyrästi käytävä koottujen teosten jokainen sivu läpi. Näinkin voidaan piilottaa informaatiota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki. Sitä paitsi herrat olivat armottomia russofobeja. Jos

      Poista
    2. "Marxin ja Engelsin kootut teokset, useita kymmeniä niteitä."

      Kansalliskirjastossa on niiden käännös englanniksi, ja samaten laitoksesta puuttuvat hakusananiteet. Käännöstyötä ja laitoksen julkaisemista hoitivat englantilaiset "taistolaiset", ja Moskovasta tulikin varmaan käsky, että laitos ei tarvitse mitään Indeksiä.

      Poista
  3. "poliittiset leimakirveet heiluvat ja kaikenkarvaisia boikotteja ja kieltoja tehtaillaan kilpaa."

    Kieltämättä aika, jossa kirjan kustantamoa estetään esiintymästä kirjamessuilla, jonkun "aktivistin" esittämien puolivillaisten syytösten vuoksi messujen "arvojen" perusteella on pelottava. Enää eivät erilaiset mielipiteet kilpaile arvojen markkinoilla.

    VastaaPoista
  4. Valistuksen jälkeisessä länsimaisessa ajattelussa niin sanotut "suuret kertomukset", joihin sisältyi oma historiavisio ja ihmiskuva, kuten Darwinin, Marxin, Freudin, Durkheimin ja Spenglerin ajatteluun sisältyi, ovat sittemmin pirstoutuneet hyvin pieniksi kertomuksiksi, tiedollisiksi ja aatteellisiksi, tai paremminkin tiedollis-aatteellisiksi "ismeiksi", joihin identifioituminen korvaa nykyisin ajattelun ja antaa itseään sivistyneenä pitävälle mutta omaa tunnustuksellisuuttaan huomaamattomalle ihmiselle "oikeat" argumentit ja arvot.

    Identiteettipolitiikka -- sitä kaikki nykyisin on. Kaikkien asioiden päälle on isketty leima, ja jokainen kuuluu johonkin lokeroon. Yksilöjen lisäksi yhteisöillä, yrityksilläkin, pitää olla omat leimansa ja "arvonsa". Kukaan ei kysy, eikä tällainen kaikkea "ajattelua" läpäisevä tunnustuksellisuus itsessään kerro jostain ihan muusta kuin harkituista arvoista.

    Nyt vallalla olevat "arvot" -- eli se niin sanottu "Suuri Yhteinen Valhe", joka kaikissa yhteiskunnissa aina on olemassa ja joka toimii eräänlaisena taustavakautena johon kaikkea siitä poikkeavaaa suhteutetaan -- on sisällöltään noin viidenkymmenen vuoden takaisten silloisten "edelläkävijöiden" ajattelua. Tuon ajan itse kokeneena muistan miten vähin eväin ja suunnatonta vastustutusta kohdaten esimerkiksi luonnonsuojelukeskustelu lähti liikkeelle. Ensimmäiset suomalaiset "vihreät" juhlivat kun saivat Hesariin yhden palstan kymmenen senttiä pitkän uutisen jostain ljuonnontuhosta. -- Nyt "jäljestätulevien valtavat laumat" ovat omineet ja sisäistäneet nuo edelläkävijöiden ideat, ja cvaikka nykyinen ajattelu on tietenkin pelkkää muodottomaksu muuttunutta mussuhumanistista mössöä, on olennaista huomata, että juuri nämä jäljestätulevat, joille kysymys on siis nimenomaan identitifioitumisesta "valmiiseen", nyt olemassa olevaan ja auktorisoituneeseen ajatteluun -- että nämä jäljestätulevat tarvitsevat tuota identiteettiään paljon kipeämmin kuin mitä ikinä edelläkävijöille oli ominaista.

    Se on todellinen tragedia, tuo viidenkymmenen vuoden kulttuurivitka. Edelläkävijät, jotka ajattelivat omilla aivoillaan, ja ovat itse epäilijöitä ja etsijöitä, eivät hurahda aatteisiin koskaan niin toivottoman tunnustuksellisella tavalla kuin mikä on ominaista "jäljestätulevien valtavalle laumalle".

    Mutta jäljestätulevat eivät tietenkään koskaan tajua omaa jälkijättöisyyttään ja "arvojensa" onttoutta. He tarvitsevat juuri tuon ulkoatulevan identiteetin, josta sitten pitävät sokeasti kiinni. Tunnustuksellisuus on yhteisöilmiö, se on juurikin tuo "Suuri Yhteinen Valhe". Kun kirjamessuilta potkitaan kyseenalaistajat pois, se on historian tragediaa. Sensori ei koskaan näe itseään peilistä -- hän näkee aina vain "oikeiden arvojen" puolesta toimivan oikeassaolijan. Ei totalitarismeissakaan ole totalitaristeja, vaan nimenomaan oikeassaolijoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Ei totalitarismeissakaan ole totalitaristeja, vaan nimenomaan oikeassaolijoita."

      Toisin sanoen, eivät stalinistitkaan ole stalinisteja, vaan nimenomaan oikeassaolijoita. Hyvin puhtaaksi on pesty. Huulipuna ja puuteri puuttuvat ainoastaan.

      Poista
    2. Pohdiskelin Heideggerin ajattelua ja uraa ja hänen kytkentöjään natsihallintoon. Kärjistetysti:

      ""Kun kuvittelemme että joukkomittainen yhteiskunnallinen taantuma -- totalitarismi -- voi toteutua vain jonkin tietynnimisen ideologian aatteellisissa kulisseissa, olemme totaalisen sokeita sille, että yhteiskunnallisissa taantumissa vaikuttavat voimat ovat paljon ikuisempia kuin
      myöhään uudella ajalla syntynyt ja nyt meitä niin kiihkeästi puhutteleva ismi-identifioituminen. Tosiasiassa tilanne on aivan päinvastainen -- sellainen, että yhteiskunta voi romahtaa ihan
      minkänimisen ismin kulisseissa tahansa. Natsiaatteen "tiedolliset" sisällöt oli omaksuttu silloisen kansatieteen eturintamasta, jossa rotuopit nauttivat akateemista auktorisointia. Saksan
      lääkäriliitto oli ensimmäinen virallinen järjestö joka otti omaan ohjelmaansa pykälät elinkelvottoman elämän tuhoamisesta. -- Entä mitkä ovat nyt ne eliitti-ihmisten hellimät "totuudet" jotka nauttivat tarvittavaa arvovaltaa? Niitä ovat esimerkiksi "ihmisarvo- ja -oikeusideologiat" tai vaikkapa "ilmastonmuutos". Voi olla, että juuri niiden nimissä tulemme taas pian ajautumaan yhteiskunnallisiin romahduksiin, totalitarismeihin. ""

      ""Kysymys on yhteisövoimista, yhteisöominaisuuksista ja yhteisöilmiöistä. Totalitarismi ei palaudu yksilöjen ominaisuuksiin ja pyrkimyksiin -- ja kaikki "tiedollinen" ja "opillinen" on kehityshistoriallisesti muodostunut yksilöllisen
      eriytymisen emergenssinä. Kysymys on lajityypillisten mekanismien mukaisesti tapahtuvasta joukkomittaisesta sosiaalisesta taantumasta, jollainen voi kohdata myös kehittynyttä yhteiskuntaa, kun se erityisellä syvällä tavalla sisäisesti kriisiytyy. ""

      Poista
  5. Tässä on tavoitettu muuan oleellinen pointti.

    VastaaPoista
  6. Это у них на лице написано.

    Eikö tuo tarkoita että se on kirjoitettu kasvoille eikä otsaan? Tosin otsa on osa kasvoja. Onko tässä jokin kulttuurinen ero, että Suomessa asiat kirjoitetaan otsaan, mutta Venäjällä taas koko kasvoihin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai se on sanatarkasti niin. Suomensin, en kääntänyt sanoja.

      Poista
    2. Parempi suomennos olisi ollut: senhän näkee jo naamasta. En kuitenkaan tässä tavoitellut hyvää suomennosta.

      Poista
    3. Inho on tunne jota kokee nähdesään läntisen ihmisen luopuneen arvokkaimmasta ominaisuudestaan, oikeudesta vapaaseen ajatteluun kääntymällä lampaaksi.
      -J.P. Sartre

      Poista
  7. Onko noita kasseja vielä jossakin kaupan? Ostaisin mielelläni itsellenikin.

    VastaaPoista
  8. "Sallitut ajatukset"

    Jos joku on kiinnostunut Marxin ja Engelsin piilotettaviksi luokiteltuihin ajatuksiin maailmansodista, niin ne ovat tässä.

    Marx in December 1847: “…every revolutionary upheaval… must fail until the revolutionary working class is victorious, that every social reform remains a utopia until the proletarian revolution and the feudalistic counter-revolution measure swords in a world war.” (K. Marx, F. Engels. Collected Works, Vol. 9, pp. 197-198; (K. Marks i F. Engel´s. Sochinenia, Vol. 6, pp. 428-429.))


    Marx in December 1848: ”And only a world war can overthrow the old England as only this can provide the Chartists, the party of the organized English workers, with the conditions for a successful rising against their gigantic oppressors… But any European war in which England is involved is a world war…” (Ibid., Vol. 8, p. 215; (K. Marks i F. Engel´s. Soch., Vol. 6, p. 160.))


    Engels in 1849: “The next world war will result in the disappearance from the face of the earth not only of reactionary classes and dynasties, but also of entire reactionary peoples. And that, too, is a step forward”. (K. Marx, F. Engels. Collected Works, Vol. 9, p, 238; (K. Marks i F. Engel´s. Sochinenia., Vol. 6, p. 186.))

    Marx in 1850: “…with the victories of the Holy Alliance, Europe has taken on a form in which every fresh proletarian upheaval in France directly involves a world war. The new French revolution is forced to leave its national soil forthwith and conquer the European terrain, on which alone the social revolution of the nineteenth century can be accomplished.” (Ibid., Vol. 10, p. 70; (K. Marks i F. Engel´s. Soch., Vol. 7, pp. 31-32.))

    Marx in 1870: ”What the Prussian jackasses do not see is that the present war is leading just as inevitably to a war between Germany and Russia… And such a war No. 2 will act as the midwife of the inevitable social revolution in Russia”. (Ibid., Vol. 44, p. 57; (K. Marks i F. Engel´s. Soch., Vol. 33, p. 123.))


    Engels in 1879: “Or else there will be a European war, and the present German party, too, will be submerged in the inevitable struggle of each individual people for its national existence. A war such as that would, for us, be the greatest of misfortunes; it might set the movement back by twenty years. But the new party that must surely emerge from it at last would, in all European countries, be freed of a host of hesitations and pettinesses such as presently hamper the movement everywhere”. (Ibid.,Vol. 34, pp. 431-432; (K. Marks i F. Engel´s. Soch., Vol. 34, p. 342.))


    Engels in 1887: “…a world war, moreover, of an extent and violence hitherto unimagined… famine, disease, the universal lapse into barbarism, both of the armies and the people… Only one consequence is absolutely certain: universal exhaustion and the creation of the conditions for the ultimate victory of the working class”. (Ibid., Vol. 26, p. 451; (K. Marks i F. Engel´s. Soch., Vol. 21, p. 361.))


    Engels in 1890: “A war? Child´s play to launch one. But what would become of it once launched defies the imagination… It is well known that peace persists only thanks to the unending revolution in weapons technology, which precludes anyone getting ready for war, and thanks to everybody´s fear of the absolutely incalculable prospects of the only war now still possible, a world war.” (Ibid., Vol. 27, p. 9; (K. Marks i F. Engel´s. Soch. Vol. 22, pp. 9-10.))

    Engels in 1895: “This revolution, on the one hand, put an abrupt end to the Bonapartist war period and ensured peaceful industrial development by making any war other than a world war of unprecedented cruelty and absolutely incalculable outcome an impossibility… The Communist Manifesto had already proclaimed the winning of universal suffrage, of democracy, as one of the first and most important tasks of the militant proletariat.” (Ibid., p. 514-515; (K. Marks i F. Engel´s. Soch. Vol. 22, pp. 537-539.))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marxin ja Engelsin piilotettaviksi luokitellut ajatukset maailmansodista. Samma på ryska.

      Энгельс в 1895 г.: «... все это создало полный переворот во всем военном деле, сразу положивший, с одной стороны, конец банапартисткому периоду войн и обеспечивший мирное промышленное развитие, сделав невозможной никакую другую войну, кроме неслыханной по своей жестокости мировой войны, исход которой совершенно не поддается учету.» (К. Маркс и Ф. Энгельс. Сочинения. Т. 22, С. 537-538.)

      Энгельс в 1890 г.: «Война? Начать ее ничего не стоит. Но чем кончится однажды начатая война, предусмотреть невозможно... Ведь мир пока еще сохраняется лишь благодаря непрекращающейся революции в военной технике, — революции, которая никому не позволяет считать себя готовым к войне, а также благодаря всеобщему страху перед совершенно неподдающимся учету шансами мировой войны — единственной, какая теперь только и возможна.» (Там же, Т. 22, С. 9-10.)

      Энгельс в 1887 г.: «...для Пруссии — Германии невозможна уже теперь уже никакая иная война, кроме всемирной войны. И это была бы всемирная война невиданного раньше размера, невиданной силы... как это все кончится и кто выйдет победителем из борьбы; только один результат абсолютно несомненен: всеобщее истощение и создание условий для окончательной победы рабочего класса.» (Там же, Т. 26, С. 361.)

      Энгельс в 1879 г.: «...разразится европейская война и в неизбежной борьбе каждого народа за свое нацинальное сущестование эта война похоронит и нынешнюю германскую партию... Но новая партия, которая в конце концов должна была бы создаться в результате всего этого, освободилась бы во всех европейских странах от всяческих колебаний и мелочности, которые теперь повсюду тормозят движение.» (Там же, Т. 34, С. 342.)

      Маркс в 1870 г.: «Теперешняя война, чего прусские ослы не понимают, с такой же необходимостью ведет к войне между Германией и Россией... такая война № 2 будет повивальной бабкой неизбежной в России социальной революции.» (Там же, Т. 33, С. 123.)

      Маркс в 1850 г.: «...новое пролетарское восстание во Франции неминуемо повлечет за собой мировую войну. Новая французская революция принуждена будет сейчас же выйти за национальные рамки и завоевать себе европейскую арену...» (Там же, Т. 10, С. 70.)


      Энгельс в 1849 г.: «Всеобщая война, которая тогда вспыхнет,...сотрет с лица земли даже имя этих упрямых наций. В ближайшей мировой войне с лица земли изчезнут не только реакционные классы и династии, ни и целые реакционные народы. И это тоже будет прогрессом.» (Там же, Т. 6, С. 186.)

      Энгельс в 1849 г.: «...всякое социальное преобразование останется утопией, пока пролетарская революция и феодальная контрреволюция не померяются силами в мировой войне.» (Там же, Т. 6, С. 429.)

      Маркс в 1848 г.: «А старая Англия будет сокрушена лишь мировой войной.» (Там же, Т. 6, С. 160.)

      Poista
  9. Kannan kauppakassia, jossa lukee Lidl.

    Se on merkittävä asia, koska en ole hyödytön idiootti vaan tärkeä nero!

    VastaaPoista
  10. “One man or woman with courage is a majority.” Unknown

    VastaaPoista
  11. Hieman yllättäen pulpahti mieleen muistoja lapsuuden kodistani Sonkajärveltä kirjoittaessani blogiini NL:n toisinajattelijoista vankileirillä.

    Muistan näet hyvin isosisko Riitan kehottaneen lukemaan silloin joskus -60 luvun puolivälissä kirjastosta lainaamansa Aleksander Solzhenitsynin kirjan Ivan Denisovitsin päivä.

    En kirjasta juuri muuta muista, kuin vangit syömässä hernekeittoa jäätyneistä astioista. Tuon yhden kirjan jälkeen Solzhenitsynin teokset kiellettiin Suomessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kirja julkaistiin myös Neuvostoliitossa, eikä sitä koskaan kielletty. Suomessa tuli sen jälkeen useita S:n kirjoja ennen Saaristoa.

      Poista
    2. Lukuun ottamatta Vankileirin saaristoa kaikki Solzhenitsynin teokset julkaisi Tammi. (mm. Elokuun, Uksipa vasikka tammeen.) Syöpäosaston luin keväälä 1970, aika pian sen ilmestyttyä .Kaikki käänsi Esa Adrian, myös Vankileirien saariston. Hänen ystävänsä edemennyt Maaarit Sinervo kirjoitti sanelut koneella ja kehui kaikille kansandemokjraattiystävilleen kirjoittavsnsa puhtaaksi Solszhenitsyniä. - Tähän taisi jäädä typoja


      MafH

      Poista
    3. Vnakileirien saaristoa ei Suomessa kielletty. Sen 1. osan tosin kustansi ruotsalinen yhtiö, ja loput kaksi Kauko Kareen Alea-kirja, jos oikein muistan.

      Poista
    4. Juuri näin. Ei meillä kirjoja enää kehdattu kieltää, sen sijaan käytettiin muita keinoja...
      Muun muassa tiettyjen tahojen leimaamista äärioikeistolaisiksi.

      Poista
  12. Kirjamessuille jos menee, tuo kassi olisi kyllä oiva hiljaisen protestin väline.

    VastaaPoista
  13. Mitä mieltä Vihavainen on HS:n Aarne Mukan pääkirjoituksesta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korjaus: Antero Mukka, ei Aarne. Viittaan siis siihen pääkirjoitukseen, jossa Mukka hurraa tuomiolle. Ja osoittaa, ettei ymmärrä sananvapauden perusajatusta.

      Poista
    2. Harvinaisen surkea kirjoitus. Luuleeko tämä herra, että asiat muuksi muuttuvat sillä, että hän julistaa, ettei kyse ole siitä, mistä kyse on -siis sananvapaudesta...
      Ja tämähän menee paremmistolle kaupaksi kuin väärä raha. Toimittajakunnan alennustilaa ei paremmin voisi ilmentää.

      Poista

Kirjoita nimellä.