Läylemmäksi lankeavi

Läylemmäksi menee

Motto:

Jo tunsi tulevan tuhoksi,

läylemmäksi lankeavan

Ilmastoasioissa alkaa olla iso vaihde päällä. Jo puolen vuosisadan ajan asian tärkeys on ymmärretty, mutta nyt on jo saavuttu siihen vaiheeseen, että vahinko alkaa olla jo housuissa.

Näin ainakin voi päätellä hysteerisistä reaktioista kesän outoihin sääilmiöihin, jotka kuuluvat sarjaan global weirding.

Siihen ennustetaan liittyvän myös Golf-virran suunnan muuttuminen, joka saattaa tehdä ilmastostamme tasa-arvoisen muun Euraasian, mukaan lukien Siperian kanssa. Tulee siis kylmiä talvia ja kuumia kesiä. Nähtäväksi menee.

Kyllähän tämä meno kammottaa, jo siitäkin syystä, että kun laajat alueet maapallolla käyvät asuinkelvottomiksi, ne tietenkin myös tyhjenevät, mikä tapahtuu siirtymällä siinne, missä on vähin vastus tai saadaan paras nettohyöty. On odotettavissa myös poliittinen katastrofi, josta ns. arabikevät saattaa olla esimakua.

Samaan aikaan Afrikan väestöräjähdys suoltaa maailmaan miljardeja ilmastoa lämmittäviä ja siitä kärsiviä ihmisyksilöitä ilman, että asiaa edes paheksutaan.

Hyvä sentään on, että meillä Suomessa yritetään parhaamme mukaan alentaa omaa osuuttamme kasvihuonekaasujen tuotannossa ja lisätä hiilinieluja. On mahdollista jopa tulla hiilinegatiiviseksi maaksi, ainakin periaatteessa.

On lohdullista havaita, että suhtautuminen ydinvoimaan on meillä normalisoitunut verrattuna siihen hysteriaan, joka oli takavuosina vallalla ja joka yhä pimentää järjen monissa vihreyden nimiin vannovissa maissa, kuten Saksassa ja Ruotsissa.

Tämä muutos on ollut nopea, huolimatta siitä, että ydinvoiman demonisointi oli vielä hiljattain korkealle priorisoitua evankeliumia ilmastohörhöjen keskuudessa.

Helsingin Sanomien kyselyn mukaan näyttää nyt siltä, että jopa vihreissä myönnetään se päivänselvä asia, että päästötön ydinvoima on käytännössä ainoa tapa saada aikaan merkittävää kasvihuonekaasujen vähentämistä lähitulevaisuudessa. Tämä mahtaa olla katkeraa, mutta yleensä järki aina jossakin vaiheessa on voittanut, kun tosi paikka tulee. Hyvä niin.

Kummallinen kysymyksenasettelu liittyy metsänhakkuisiin Suomessa. Poliitikkojen vastaukset kuitenkin olivat yleensä järkeviä. Vastaajilta kysyttiin, pitäisikö hakkuita vähentää, olettaen luultavasti, että kasvunsa lopettanut vanha metsä juuri olisi se ihanteellinen hiilinielu. Vastaukset kuitenkin osoittivat, että poliitikot yleensä ymmärtävät, ettei metsän hakkaaminen ja sen hävittäminen ole sama asia.

Turpeen polttaminen ei pitkällä tähtäimellä liene järkevää enempää kuin fossiilisten polttoaineidenkaan. Nehän ovat erinomainen raaka-aine, josta saa orgaanisen kemian tuotteita vielä kauas hamaan tulevaisuuteen, puhumatta siitä, että tuo humusvarasto auttaa vaikka tekemään erämaasta viljavaa jos toimeen tartutaan.

Mutta mitä merkillistä tarkoittaakaan hiilinielujen lisääminen metsittämällä? Siis täällä Suomessa? Mihin niitä kasvavia metsiä perustetaan? Pelloilleko, jotka yhteyttävät ja siis sitovat hiilidioksidia kai ainakin yhtä paljon kuin metsät? Joku korjatkoon, jos menee väärin.

Vai onko nyt ryhdyttävä uudelle TT-metsämarssille, jossa ojitetaan jokainen säästynyt suo tuottavaksi metsäksi, joka imee tuota mainittua kasvihuonekaasua ja kaiketi myös pidättelee suokaasun eli metaanin purkautumista?

Kaupunkimme ovat nykyään jo aivan pusikoituneita ja kirkonkyliä tuskin edes voi ilmasta erottaa metsien keskeltä. Siellä, missä vielä pari sukupolvea sitten aaltoili teräinen vilja, huojuu nyt vankkoja koivikoita, ellei jo ole hakattu uuden puusukupolven tieltä.

Suomen metsittäminen lienee sellainen periaate, joka on siirretty meille aivan toisista oloista ja muuttuu täällä pelkäksi vitsiksi.

On selvää, että vaikka Suomi muuttuisi tuotantoa ja kulutusta vailla olevaksi Pohjois-Koreaksi tai päin vastoin syytäisi ilmaan polttojätteitä amerikkalaisella tempolla, ei maailman tuhomittarin neula edes värähtäisi.

Siitä huolimatta meidän on tietenkin tehtävä osuutemme odottamatta liikaa muiden reaktioita. On tärkeää sekin, että joku näyttää esimerkkiä ja saa sellaisestahan saa myös moraalipisteitä, joilla voi olla paljonkin käyttöä.

Kiinnostavia ideoitahan riittää. Yksi sellainen voisi olla globalisaation jarruttaminen sen kiihdyttämisen sijasta. Valtava liikennevirta siirtää koko ajan tavaraa paikasta toiseen suurin kustannuksin ja päästöin.

Mikäli kuljetukset saataisiin verolle ja niiden vauhtia hidastettua, voitaisiin niiden päästöjä pudottaa paljon.

Vesikuljetukset ovat tietenkin kaikkein halvin ja ekologisin tapa siirtää tavaraa paikasta toiseen. Ymmärrän, ettei paluuta päästöttömään purjehdukseen ole olemassa, mutta näyttää selvältä, että tällä alalla voidaan tehdä hyvinkin suuria säästöjä ottaen huomioon myös juuri tuulienergian käyttö.

Kun veden vastus sitä paitsi kasvaa neliössä vauhdin lisääntyessä, on selvää, että siirtyminen nykyisestä laivojen noudattamasta pikaveneen vauhdista tervahöyryajan leppoisaan kuuteen solmuun, vähentäisi energian kulutusta olennaisesti.

Mutta kiirettähän se meillä pitää. Mennään, minne mennään, mutta äkkiä sittenkin. Asia on ymmärrettävä.

Kaikenkarvaiset vippaskonstit ovat hiilivetypäästöjen torjunnassa vain kosmetiikkaa. Pyöräily on kivaa ja terveellistä, mutta sen merkitys maapallon lämpenemiselle on yhtä tyhjän kanssa.

Mikäli kiinalaiset sentään saataisiin palaamaan auton ratin takaa pyörää polkemaan, voisi asian jo varmaankin huomata maapallon päästömittauksissa. Ehkä joku voisi mennä sinne saarnaamaan tästä asiasta? Onhan meillä siellä ollut lähetyssaarnaajia jo vanhastaan. Heille kaikki kunnia.

Ainoa keino pelastaa maapallo tai siis sen biosfääri ja tarkemmin sanoen sen höyhenetön, kaksijalkainen asukas lämpenemisen seurauksilta, on raju muutos syntyvyydessä.

Tästä varmaankin tullaan automaattisesti siihen kysymykseen, onko parempi olla kuin olla olematta. Miljardit syntymättömät tuntuvat kyselevän meiltä tuota asiaa.

Koska vain meille on annettu sekä järki että mahdollisuus edes periaatteessa vaikuttaa asioihin, olemme kai velvolliset vastaamaan: parempi on jäädä syntymättä sellaiseen maailmaan, jonka miljardien ihmisten liikaväestö kansoittaa. Tämä koskee niitä seutuja, jotka eivät tuota ihmistulvaa kestä.

Tämän jälkeen seuraakin kysymys, miksi tästä ilmiselvästä asiasta ollaan niin hiljaa? Syntyvyyden rajoittaminen on ennenkin onnistunut, miksi siitä ei nyt edes vakavasti puhuta?

Onko tämäkin asia jonkinlainen tabu, jossa poliittinen korrektius määrää sekä puheen että ajattelun rajat? Jos näin on, voi kai sanoa, että ihmiskunta on kohtalonsa ansainnut vapaaehtoisesti omaksumallaan tyhmyydellä. П…ец котенку, kuten venäläiset ytimekkäästi sanovat.