Musta kulta

Mustan kullan arvo ja arvostus

Liikkuja tarvitsee aina liikuttajan (lat. motor) ja se taas tarvitsee energiaa, joka yleensä tulee kemiallisesta reaktiosta, käytännössä enimmäkseen palamisesta. Toki sähkökäyttöisiäkin moottoreita on, mutta myös sähkö jauhetaan tavallisesti palamislämpöä hyödyntävien höyryturbiinien pyörittämillä dynamoilla. Ydinvoimaa ja koskivoimaa lukuun ottamatta muu energian tuotanto on harrastelua.

Ihmistä sen sijaan liikuttaa suolessa liikkuva massa, johon suhtaudutaan yleensä avoimen halveksivasti, etenkin silloin, kun se on jo tehtävänsä tehnyt, vaikka se vielä tankkausvaiheessa saattaa herättää suorastaan runollisia reaktioita.

Ihmiskunnan suuria haasteita saattaa kuitenkin olla tämän arvokkaan jätteen hyödyntäminen. Kiinassahan sitä kulttuurivallankumouksen aikana nimitettiin mustaksi kullaksi. Se oli se aarre, jonka turvin päivittäinen riisiannos kyettiin tuottamaan.

Nyt kiinalaisten ruokavalio on muuttunut. Kansa ei enää tyydy siihen, että se saa lautaselle ja sieltä suoleensa jokapäiväisen polttoaineen. Kiinan rikas kulinaarinen perinne on jälleen vapautettu ja sadat miljoonat nauttivat päivittäin pyörivistä pöydistä mitä houkuttelevimpia herkkuja.

Mustan kullan merkityksestä en muista enää lukeneeni mitään, vaikka on selvää, että sen käsittely Kiinan kaltaisessa maassa on valtavan merkityksellinen kysymys.

Syömispuoli sen sijaan on kovasti esillä. The Economist kertoo lihansyönnin lisääntyneen Kiinassa valtavasti. Hieman vaikeasti hahmotettavan tiedonjyväsen mukaan vuosien 2010 ja 2018 välisenä aikana Kiinan naudanlihan tuonti on lisääntynyt peräti 40-kertaiseksi. Suuri osa kiinalaisista muistaa vielä nälänhätien ajat.

Suuri tuonnin lisääntyminen saattaisi viitata siihen, että oman maan resurssit eivät enää riitä kysynnän kasvun tyydyttämiseen. Hintamekanismi toki tulee vastaan ja esimerkiksi kiinalaisten suosikkiliha, sika on vuoden kuluessa kallistunut 70%. Syynä on afrikkalainen sikarutto.

Valtio haluaa nyt kiinalaisten syövän vähemmän lihaa, jonka runsas nauttiminen on jo lisännyt sokeritautia ja muita elintasosairauksia.

Vain kaksi prosenttia kiinalaisista kuuluu olevan vegetariaaneja, kun taas niiden suhteellinen määrä Taiwanilla on viisinkertainen. Niin sanottuja vegaaneja siellä tuskin onkaan, miksi olisi?

Kuitenkin perinteinen buddhalaisuus vastustaa lihan syömistä, vaikka hyväksyykin munkeille almuina saadun lihan nauttimisen. Hartaat buddhalaiset sitä paitsi pitävät kaksi kasvispäivää kuukaudessa ja ovat niiden jälkeen voimattomia, kuten muuan haastateltu kertoo.

Taiwanilla, jossa ei ollut kulttuurivallankumousta kuten manner-Kiinassa, kasvissyönnillä on yhä perinteensä.

Mutta ihminenhän ei tarvitse lihaa joka päivä, se voidaan yleensä hyvin korvata kalalla. Kiinalaiset suositukset kehottavatkin nyt pudottamaan lihan kulutuksen 40-75 grammaan päivässä eli noin puoleen nykyisestä. Nykyinen taas on noin puolet amerikkalaisesta.

Sillä, mitä 1400 000 000 ihmistä päivittäin käyttää polttoaineenaan (ja rakennusaineenaan) on jo todella merkitystä ympäristön kannalta.

Ihmisten määrä on myös niin suuri, että heidän käyttäytymisensä äkilliset muutokset saattaisivat aiheuttaa myös merkittäviä sivuvaikutuksia.

Muistakaamme vain kulttuurivallankumouksen aikaa, jolloin valtavat kampanjat käskivät hävittämään Kiinasta neljä vitsausta: hyttyset, kärpäset, varpuset ja rotat.

Niiden tuhoamisessa ilmeisesti todella saavutettiin tuloksia ja väitetään, etteivät ne olleet pelkästään myönteisiä.

Olisi varmastikin mahdotonta muuttaa kaikki kiinalaiset tai edes puolet heistä vegaaneiksi, mikä merkitsisi mullistusta koko ravintoketjussa ja laskemattomia seurauksia ympäristölle.

Normaali, tervejärkinen lihan syönnin vähentäminen sen sijaan on luultavasti vain hyvä asia niin siellä kuin meillä. Myöskään kalaa tuskin voidaan loputtomasti kasvattaa aiheuttamatta luonnon ylirasittumista.

Mutta kiinalaisia nyt on ”vain” 1,4 miljardia henkeä.

Se ei ole vähän nykyään, mutta se on vähän verrattuna siihen valtavaan uusien ihmisten invaasioon, joka Afrikasta käsin uhkaa täyttää maapallon.

Mikäli uusia syöjiä tälle maapallolle ilmestyy ennustetut seitsemän miljardia, ei sellaisen ihmismassan päivittäinen käynnissä pitäminen enää ole yksinkertainen asia. Se on mitä ilmeisimmin aivan liikaa eikä edes sen tuottama musta kulta kykene ratkaisemaan sen tuottamia ongelmia, ei vaikka sen hyödyntämiseen alettaisiin todella voimakkaasti panostaa, kuten ennen pitkää joudutaan tekemään.