tiistai 8. lokakuuta 2019

Rankkoja puheita


Es klingelt noch immer

Matti Klinge, Canicula. Päiväkirjastani 2018-2019. Siltala 2019, 212 s.

Matti Klinge on niitä, joista kannattaa aina sopivissa yhteyksissä eli lähes aina mainita myös titteli. Siis professori Matti Klinge.
Akateeminen ura on nimittäin niin täysin keskeinen asia hänen ajatus- ja kokemusmaailmalleen ja siis myös itseymmärrykselleen. Siltä varalta, ettei joku asiaa tiedä, totean vielä, että se professuuri, jota Klinge neljännesvuosisadan verran hoiti, oli ordinariuksen virka eikä siis joku niistä lukemattomista vähäpätöisemmistä toimista, joita tuolla nimikkeellä nykyään on.
Sanon tämän ilman sarvia ja hampaita. Maailma on muuttunut perusteellisesti ja yliopistomaailma sen mukana. Massayliopiston professori ei enää ole se olympolainen tulevan eliitin kasvattaja, joka aikoinaan työskenteli suorastaan keisarin välittömässä valvonnassa tai ainakin hänen katseensa piirissä.
Tuohon aikaan kasvatus vielä oli akateemisen opiskelun tärkein osa, ellei sellaiseksi laskettu siihen liittyvää verkostoitumista, joka taas tapahtui paljolta akateemisissa juhlissa ja seremonioissa, siis leikeissä, jollaiset aina ovat kulttuurin keskeistä ainesta.
Muistan jonkun ulkomaalaisen joskus takavuosina kertoneen, ettei Suomessa professoreita pidetä naurettavina, vaan heitä arvostetaan suuresti. Eräissä muissa maissa kamarioppineiden, mahdollisesti aspergerin syndroomasta kärsivien, monomaanisesti tieteeseensä uppoutuneiden peruukkien ympärille sen sijaan pakkasi muodostumaan tietty koomisuuden kehä.
Varmemmaksi vakuudeksi totean, etten itse suinkaan pidä Klingeä naurettavana, saati tyhjänpäiväisenä, kuten monet erehtyvät tekemään sillä perusteella, että hän tässä pyhän yksinkertaisuuden (edle Einfalt) maassa esiintyy kuin ranskalainen intellektuelli Ranskassa. Ympäristö ei ole kiitollisin mahdollinen, mutta miten tylsää olisikaan, jos kaikki täällä pokkuroisivat ympäristönsä arvostuksia.
Sitä paitsi Klingellä on aina sanottavaa ja hän myös uskaltaa sen sanoa. Jokin jonninjoutava dandy tai coquin sen sijaan ajattelee vain omaa imagoaan ja egoaan, joita ei kyllä sankarimmekaan laiminlyö, pois se.
Mutta itse kirjaan. Kyseessä on peräti jo kahdeskymmenesensimmäinen nide päiväkirjasarjaa, jota moni siitä huolimatta aina säännöllisesti seuraa. Minä muiden muassa.
Mutta mitä tarkoittaa canicula? Latinisti ymmärtää heti, että kyseessä on pieni koira, mutta tässä tapauksessa sillä on siirtomerkitys.
Tässä nimittäin viitataan Pienen koiran tähdistöön ja sen kirkkaimpaan tähteen Siriukseen, joka nousee ja laskee yhdessä auringon kanssa heinäkuun 24. ja elokuun 24.päivän välisenä aikana.
Tämä jakso, joka meillä tunnetaan mätäkuuna, on Euroopassa lomakausi. Ranskalaiset kutsuvatkin sen mukaan lomaansa nimellä canicul ja samoin tekevät venäläiset (kanikuly, каникулы). Ei siis kanikulyi.
Hauska pikku tiedonmurunen se on tämäkin, mutta Klingen varsinainen anti ei ole näissä kuriositeeteissa, joita hän kyllä mielellään myös viljelee.
Se on mielipiteissä tai pikemminkin ajattelussa, jota ei poliittisen korrektiuden pelko rajoita. Usein näkemyksillä on vankka pohjansa asiantuntemuksessa, mikä ei tarkoita sitä, että ne sillä perusteella olisivat oikeampia kuin muiden asiantuntijoiden. Niillä on joka tapauksessa puolellaan se etu, että kirjoittaja tietää, mistä puhuu.
Ajatelkaamme vaikkapa sortokausien käsitettä. Klinge näkee ne konstruktiona, jolla ei ole todellista pohjaa omassa ajassaan. Hän jopa innostuu siteeraamaan Selma Lagerlöfin pilkallista reaktiota suomalasten ruikutukseen toisen sortokauden johdosta: hellidudan ändå!
No, eihän meille kovin paljon pahaa silloin tehty eikä ehdittykään tehdä ja kaiken kohtuuden nimessä on syytä muistaa, miten suuressa määrin eräät täkäläiset piirit onnistuivat provosoimaan Venäjän vallanpitäjiä.
Kuitenkin, kaikitenkin, olimme äärimmäisen vaarallisessa tilanteessa ja sitä paitsi vastustuskykymme oli tuohon aikaan jo lähes lopahtanut. Karrierismi ja poliittinen korrektius mädättivät kulttuuriamme ja uhkasivat paisua valtavirraksi.
Klinge on mielestäni kuitenkin oikeassa täräyttäessään täyslaidallisen omahyväisiä vastarintamiehiä ja avanturistisia aktivisteja vastaan. Heitä saamme, paitsi kiittää, myös syyttää paljosta. Tässä on taas muuan noista historian monimutkaisista solmukohdista, joita ei kannata ymmärtää liian nopeasti.
Entäpä se uusjuutalaisuusaalto, joka Klingen havaintojen mukaan alkoi 1990-luvulla?
Kyseessä on tosiaankin mielenkiintoinen ilmiö, jonka synnyn kirjoittaja liittää Saksan yhdistymiseen ja Neuvostoliiton romahdukseen.
Miksi holokaustista tuli se maailmansodan suuri teema juuri nyt ja vasta nyt?
Kyllähän asiat tunnettiin jo sodan päättymisestä lähtien, mutta pahuuden symboliksi olivat nousseet pikemminkin Japanin kaupunkien atomipommitukset.
Seemiläisyyteen näyttää kuuluvan voimakas sukuajattelu polvesta toiseen. Meillä taas jokainen vastaa itsestään. Suvusta vait’ sanoi jo maaherra Wibelius ja taisi muuten sanoa myös Stalin, vaikka ei niin ajatellutkaan.
Mutta se, mitä Amerikka keksii, sitä muu maailma seuraa.
Itse puolestani pidän mahdollisena, että joku päivä ylimmäksi symboliseksi pahaksi vielä nostetaan se kauheus, että äidit söivät lapsiaan. Näinhän on historiassa tapahtunut yhä uudelleen, kuten tiedämme ja Euroopassa niin tapahtui viimeksi Leningradin piirityksessä.
Mutta riittäähän tuota hirveyksien muistelemista, jos niin halutaan. Kiintoisaa on, miksi halutaan ja mitä ja milloin nimenomaan. Historioitsijan merkittävä anti yleisölleen voisi olla asioiden suhteuttaminen. Horror storyt ovat epäilemättä jännittäviä eli kiihottavia, mutta sitä tuskin voi pitää merkittävänä arvona sinänsä.
Muuan Klingen ilonaihe on nyt havaittava anglosaksisen maailman ja etenkin sen (epä)kulttuurin laskusuunta. Tosin englannin kielen ylivallan kasvu on vain jatkunut ja huolimatta asian monista käytännön hyödyistä on epäilemättä totta, että eurooppalaisen perintömme siirtyminen sukupolvelta toiselle on vaarassa, kun ei osata kieliä.
Sitä paitsi median taso on tullut yhä surkeammaksi. Helsingin Sanomat on esimerkki kielen tylsästä rahvaanomaisuudesta virheitä vilisevässä tekstissään. Toimittajat, jotka eivät kykene lukemaan lähteitään muilla kielillä kuin englanniksi, ovat lisäksi sivistymättömiä.
Tottahan tämä on, joka sana ja on mainiota, että jostakin löytyy vielä memento, joka herättelee amerikkalaistyyliseen itsekehuunsa uppoutunutta toimittajakuntaa.
Toki tästäkin kirjasta virheitä löytyy, mutta olisi pikkumaista puuttua niihin, kun itse sisältö on niinkin raikasta ja älyllisesti stimuloivaa kuin se on.
Vanha totuus, jonka mukaan nuorison on syytä kuunnella vanhaa polvea, vaikka se ei sitä tietysti tottelekaan, koska ei vielä kykene viisautta ymmärtämään, soveltuu hyvin myös tähän kirjaan. Kunhan ensin opiskelee tarpeeksi, sopii sitten vaikka kapinoida.
Se tyhjän jauhaminen, jota nuoriso nykyään mielellään kapinointinaan markkinoi ja joka useimmiten on pelkkää apinointia, kumisee vain tyhjyyttään. Vanhalla polvella, joka osaa suhteuttaa nykypäivän osaksi pitempää jatkumoa, on sen sijaan aina tarjottavana pohdinnan arvoisia näkemyksiä.
Kiitoksia siis vain taas kirjoittajalle. Jatkoa odotellaan!

33 kommenttia:

  1. Olen lukenut kaikki Matti Klingen päiväkirjat paitsi tätä aivan uusinta. Hänen sivistyksensä on tavattoman laaja-alaista.

    On kuitenkin joitain asioita, joissa hän on hyvin ideologinen ja jopa kritiikitön: Hän on Venäjän politiikan loputon ymmärtäjä. Yhdessä päiväkirjassaan (Nainen meni parvekkeelle ?) hän pohdiskeli Suomen ja Neuvostoliiton välistä sotaa todeten, että "Viisas valloittaja ei ota koskaan enempää kuin on tarpeellista" Eli NL:lla ei ollut aikomustakaan miehittää Suomea ?

    Vastaavasti USA:n politiikasta tai kulttuurista ei hyvää löydy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Klinge on puolensa valinnut. Suomen historia 1788 voidaan tiivistää myöntyväisyysmiesten ja aktivistien/lännenmielisten taisteluksi Suomen suunnasta suhteessa Venäjään (ja sen välivaiheeseen Neuvostoliittoon). Muotisuuntaus on vaihdellut ja sitä myötä arviot historiasta.

      Itse olen pyrkinyt noudattamaan sääntöä "puhu karhun puolesta, puhu myös karhua vastaan".

      Poista
    2. "Eli NL:lla ei ollut aikomustakaan miehittää Suomea ?"

      Mistäs sinä sitten "tiedät", että oli? Esim. Kimmo Rentola on todennut kesästä 1944: "Jos Suomen kautta olisi päässyt ajamaan panssarivaunulla Berliinin, tästä olisi tultu."

      Poista
    3. "hän pohdiskeli Suomen ja Neuvostoliiton välistä sotaa todeten, että "Viisas valloittaja ei ota koskaan enempää kuin on tarpeellista"

      1. Klinge kunnioittaa/kumartaa/polvistuu/menee rähmälleen valloittajan edessä.

      2. Pohdiskellessaan Suomen ja Neuvosto-Venäjän/Neuvostoliiton sotia Klinge paljasti kaljun Venäjä-tuntemuksensa, nimenomaan venäläisen käsitteen "приращение территорий" (alueiden liittåminen). Tämä käsite on näköjään niin korkealla, että rähmällään ollessa sen olemassa olemista ei kerta kaikkiaan huomaakaan. Jumala antakoon sen Klingelle anteeksi.

      Poista
    4. Ellei Venäjä-Neuvostoliitolla ollut aikomusta miehittää Suomea, mihin tarvittiin Kuusisen hallitus?

      Kyseisen hallituksen julistuksessa toki kerrotaan asioita, jotka ovat mannaa kaltaiselleni patriootille. Kummasti nekin faktat sitten vain tylysti sivuutettiin, kun urakka kusi.

      Poista
  2. Nuorten kapinointi on enemmänkin apinointia. Näinhän se on. Näin kalkkiviivoilla olevana sen tajuaa oiken hyvin. Kun on aloittanut nuorena kapinallisena (mehän muistamme James Deanin, kuinka herttaisen viatonta se olikaan,) jatkanut keski-ikäisenä purnaajana ja nyt viimein vanhana radikaalina, niin ymmärtää niin taustan, nykyisyyden kuin vähän tulevaakin. Vanhat radikaalithan eivät lähde barrikaadeille, puhumattakaan unelmamarsseista ja sen semmoisista hömpötyksistä. Onneksi lukutaitoiset ja -haluiset kyllä löytävät vieläkin niitä harvoja dementialta säilyneitä vanhoja radikaaleja. He ovat kullanarvoisia tässä ajassamme, jossa aatteet on kuopattu, mutta aatteettomuus on nostettu ylimmäksi ja sen varjon alla puuhasteellaan sitten milloin minkin muotiongelman kanssa. Maailmanloppuhan on aina ollut kuranttia ja pop se on nytkin, mutta sen lisäksi kaikki ihmiset on identifioitu omiin lokeroihinsa, joita sitten sorkitaan hyviksiksi tai pahiksiksi. Tärkein ominaisuus on uhripääoma. Kun sitä on tarpeeksi, pääsee erityissuojeluun, vähintääm kunnanvaltuustoon ja tai kansanedustajaksi ja tietysti syyttömäksi kaikenlaisissa kiistatapauksissa. Jos vanhoja kääkkiä ei olisi niin muotihömpötyksiin sisältyvät vaarat ja naurettavuudet jäisivät huomaamatta liian myöhään jos ollenkaan.

    VastaaPoista
  3. "Entäpä se uusjuutalaisuusaalto, joka Klingen havaintojen mukaan alkoi 1990-luvulla?...Miksi holokaustista tuli se maailmansodan suuri teema juuri nyt ja vasta nyt?"

    Kyllä minä sanoisin, että juutalaisten kansanmurha oli esillä heti sodan jälkeen julkaistuissa perusteoksissa Shirer,Crankshawin Gestapo). Syystäkin huomioon ottaen sen ennennäkemätön ja vieläkin ylittämätön teollinen luonne. Sen sijaan termi holokausti lienee saanut alkunsa 1970-luvun melodramaattisesta tv-sarjasta. Minusta termi ei ole kuvaava, koska se viittaa ruumiiden hävittämistapaan, joka ei ole moittavuuden ydin eli pyrkimys tuhota sukupuuttoon eräs etninen ryhmä. Korostukseen taas oli syynä sosialistisen leirin katoaminen: se kun oli ottanut erityisesti 1967 sodan jälkeen hampaisiinsa Israelin valtion.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin yhdistäisin tämän "uusjuutalaisaallon" alkamisen nimenomaan 70-luvun lopun amerikkalaiseen Polttouhrit-tv-sarjaan.

      Sehän sopi Neuvostoliitollekin. Uskoivat varmaan, ettei Leninin ja Stalinin vainoja, eli venäläisten rikoksia ihmiskuntaa vastaan, kukaan kohta edes muista.

      Poista
    2. Sanoisin kyllä, että Neuvostoliitossa juutalaisten osuutta joukkomurhista vähäteltiin ja puhuttiin vain yleisesti neuvotokansalaisten murhista, essimerkiksi Babi Jarin osalta.

      Poista
    3. Tässä asiassa Klinge on täysin oikeassa. Asia on helppo todeta mm. Historiallisen aikakauskirjan sivuilta, jossa holokaustiteema on nykysyin valtavan paljon enemmän esillä kuin se oli vaikkapa 1970- ja 1980-luvuilla ja myös käsittelyn sävy on radikaalisti muuttunut , kun nykyisin mukana on selkeä ideologinen ajattelu (=rajat auki ja heti!) objektiivisen historiankirjoituksen sijasta.

      Ei todellakaan liene sattumaa, että holokaustiteemaa käyttävät häikäilemättä hyväkseen EU-federalistit ja globalistit (joihin toki Klingekin kuuluu).

      Poista
  4. "Klinge näkee ne konstruktiona, jolla ei ole todellista pohjaa omassa ajassaan. Hän jopa innostuu siteeraamaan Selma Lagerlöfin pilkallista reaktiota suomalasten ruikutukseen toisen sortokauden johdosta: hellidudan ändå! No, eihän meille kovin paljon pahaa silloin tehty eikä ehdittykään tehdä" 


    Kun on nyt lukenut blogistin viittamaan kirjan Pertti Luntinen, Venäläisten sotasuunnitelmat Suomen separatismia vastaan ei pysty yhtymään Klingen näkemykseen. Kylmäävää luettavaa: jos I maailmansota ei olisi syttynyt, meidät tulisi venäläistetty peruuttamattomalla tavalla. Taas on helppo todeta, että hyvä sieltä on Itämeren sieltä puolelta huudella. Koskaan enää ei kannata tämän kansan turvallisuutta rakentaa ruotsalaisten varaan - venäläisten hyväntahtoisuudesta nyt puhumattakaan. 

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Onkin aivan ällistyttävää, miten Suomi säilytti etuoikeutetun asemansa - ja kansallisen olemassaolonsa - yli sata vuotta Venäjän imperiumin osana.

      Keisarin patsas Senaatintorilla on paikkansa ansainnut.

      Poista
    2. Kyllä Polvisen Rajamaa ja valtakunta tuon taustan selittää: aikaisemmin alueet liitettiin omine lakeinen tms 1800-lopussa tuli tarve yhtenäistää valtakuntaa Saksan nousun myötä. Lisäksi meillä oli onnea siinä, että Aleksanteri I oli 1809 valistusvaihe päällä, 1820-luvulla tilanne olisi voinut olla toinen. Patsaansa ansainnut Aleksanteri II oli viimeinen valistunut tsaari, sitten alkoi slavofiilinen pimeys.

      Poista
  5. Arkkipiispa John Vikström varoitteli aikoinaan suomalaisia hullaantumasta ranskalaiseen, koska sieltä on hyvän ohella myös moni paha lähtöisin, revoluutiot sun muut valistuksen veljeys, vapaus ja tasa-arvo ihanteet joiden myötä aateli on menettänyt erioikeutensa, paitsi vääräleukojen mukaan kielellisen eriytyisyytensä näillä main. Lienee Klinge?

    VastaaPoista
  6. HS:n Marko Junkkari on pyytänyt ehdotuksia kulttuurihenkilöstä, joka sopisi pääministeriksi, koska itsenäisyyden alkuaikoina pääministeriksi noustiin usein yliopistoista. Miten kävisi Matti Klinge, tai Hjallis Harkimo?

    Työväen eliittivalta ei toteutunut kieltämällä kommunismissa yksityisomistus, mutta eliitin valta voikin näköjään toteutua ”klingestanissa johtokuntatasolla” kieli- ja veri on vettä sakeampaa periaatteella. Ruotsinkielisen Harkimon Liike Nyt ajaa samaa ideologiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "kulttuurihenkilöstä, joka sopisi pääministeriksi...ista. Miten kävisi ....Hjallis Harkimo?"???

      Poista
  7. Unkarissa kanikul tarkoittaa hellettä. Ja sanakirjan mukaan myös mätäkuuta, mihin blogisetäkin viittaa. Aina sitä oppii, jos viitsii lukea.
    Ihan asian vierestä: Pohjautuuko venäjän ja unkarin päähinettä tarkoittava sana shapka ranskan chapeau'hon? Vaikuttaa sen ilmiselvältä diminutiivilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se lienee. Vastaavasti esim. ranskan kepi elikkä lippalakki on venäjässä kepka.

      Poista
  8. Ilahduttavaa kritiikkiä professoreista. Professori ei sulkenut itseään ammattikuntakritiikkinsä ulkopuolelle. Kunnioitettava suoritus.

    Mutta mitä lienevät massayliopistot?

    Toki kaikkien tieteenalojen professoreita ei voida "arvioida", koska he ovat arvioijien käsityskyvyn tavoittamattomissa. Esimerkkinä vaikkapa:
    https://pt-media.org/2019/10/08/professori-kuopion-kouluisku-terrorismia-mutta-turun-puukkoisku-ei/

    Greta näkee hiilidioksidin, joku professori taas pystyy tunnistamaan terroriteon oikeususkonsa antamalla voimalla. Saapi nähdä kumpi sen rauhannobelin käy niiaamassa.

    VastaaPoista
  9. "Mutta mitä lienevät massayliopistot?"

    Ne on varmaankin rakennettu todella painavista ja massiivisista graniittijärkäleistä. Kuvaus sopii parhaiten Helsingin Yliopiston vanhimpiin rakennuksiin.

    VastaaPoista
  10. "pyhä yksinkertaisuus (edle Einfalt)"

    Suvaitsiko Vihavainen ottaa Winckelmann-vainajan ironiseen hyötykäyttöön?

    VastaaPoista
  11. Antoisa keskustelu taksikuskin kanssa yöllä Rooman koneelta. Nuoret muuttavat Suomesta. Paska maa. Kemppiset ja vihavaiset suoltavat soopaa peittääkseen tosiasian että ovat Suomen Vatikaanilaisia horiskoja. Turun omistavan rakkauden otteessa. Alusta loppuun. Harras kansa uskoo antaneensa uhrin luterilaisen isänmaan puolesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äläs nyt, kyllä professori vastaa kun kysytään eikö se olekin ranskalaisperäinen sana joka unkarilaisen päätä suojaa.

      Poista
    2. "että ovat Suomen Vatikaanilaisia horiskoja."

      Jotenkin usein toistamasi vatikaani-kielikuvasi ei kertakaikkiaan aukea. Etkö voisi aukaista sitä ellei se se ole niin syvällä mielesi syövereissä, ettet saa sitä ulos. Jos näin on, kannattaisi pitää puklut sisällä. 

      Poista
    3. Italiaanot kokevat pääosin olevansa filosofeja kukin yksilö sellaisenaan, Pappa hallinnoi itsenäistä Vatikaanin valtiota välillä savuja pössäytellen kun on asiaa, vihavaiset kuuntelevat Åboa omana vatikaanina ja antavat lausuntoja yksittäisten sanojen merkityksistä.

      Poista
    4. Kun ulkoministeriössä pössäytetään, lähetystyössä maailmalla juostaan, ainakin Stubbin aikana.

      Poista
    5. Palautetta sataa: Li Andersson tuputti nuorille naisille itseluottamusta Yle 1:ssä eilen ennen pääuutisia, niissä esiteltiin vaasalainen nuori naisbloggaaja Paqpa, tänään HS:ssa Elina Lepomäki pelkää rikkaiden jättävän maan.

      Poista
    6. Lepomäki pelkäsi "hyvätuloisten" jättävän maan, eli keskiluokan. Eli ei "rikkaiden", joille omaisuuden ja tulojen siirto suomalaisen verottajan ulottumattomiin ei aiheuta nytkään isompia ongelmia.

      Päinvastoin: mediahan ihan hehkuttaa posket punoittaen, kuinka joku sikarikas pelimies maksaakin veronsa mukisematta Suomeen. Hänestä tehdään pyhimys.

      Vihervasemmiston lempilaulu on ollut jo kauan se, kuinka globaalisuuteen kasvaneet kielitaitoiset nuoret lähtevät Suomesta persujen takia - mutta totuus taitaakin olla, että he lähtevät verojen takia.

      Nuoruuden huuman ohittaneelle korkeastikoulutetulle voi tulla ikävänä yllätyksenä kuinka paljon tämän idyllin kustantaminen juuri hänelle oikeasti maksaa.

      PS. Sitten vanhana eläkeläisenä kyllä palataan mielellään suomalaisen sosiaaliturvan huomaan turvalliseen kotimaahan.

      Poista
  12. Uusimman Klingen päiväkirjan pikaluin (=luin vain itseäni kiinnostavat kohdat: jorinat ranskalaisesta hovista tms. jätin suosiolla väliin) maanantaina. Pisti heti silmään, että kirjainkokoa on paisutettu aiempiin verrattuna reippaasti, huono juttu.

    Tässäkin osassa Klingestä paljastuu se tolkuton kaksinaismoralismi, jolla hän käsittelee eri maita. Aivan uskomaton on mm. hänen näkemyksensä siitä, ettei siviili- ja sotilasuhreilla ole mitään eroa ja vieläpä väittää kyseisen erottelun pohjautuvan angloamerikkalaiseen ammattiarmeijaperinteiseen!

    Toinen vastaava kaksinaismoralismi Klingellä on kauhistelu Irakin sodista ja vastaavasti hyvin neutraalisti ranskalaisten käsitelty ranskalaisten toiminta Algeriassa, joka nyt raakuudeltaan taitaa olla ihan eri sfääreissä.

    Klinge on myös ilmeisesti kovin mukavuudenhaluinen, sillä useamman kerran K. ruikuttaa (kyllä, ruikuttaa) helteistä. Ehkä tuo tauista selittää myös sitä, ettei hän tunnu ymmärtävän laisinkaan ns. rajaseutukulttuuria, jonka ymmärtäminen on aivan välttämätöntä, jotta ymmärtäisi amerikkalaisuutta. Ja amerikkalaisuudestahan Klinge ei ymmärrä kavioeläimen takapuolta, jos hän vakavissaan käyttää lähteenä mm. Ilja Ehrenburgia.

    Ja Klingelle ehkä tekisi hyvää tajuta, ettei EU ole todellakaan sama kuin Eurooppa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "ns. rajaseutukulttuuria, jonka ymmärtäminen on aivan välttämätöntä, jotta ymmärtäisi amerikkalaisuutta."

      Hyvä avain tuohon on Markku Ruotsilan Sydänmaiden kapina.  

      Poista
  13. Klinge on (hänelle) pitkään aikaan ollut vaiti (julkaisematta). Nyt tuli päiväkirjanide. Huomattavasti ohuempana kuin tavallisesti ja vielä suurella fontilla painettuna. Ideologisesti itsensä pysyvästi lukinneet eivät tunnetusti Klingestä pidä, mutta itse arvostan hänet todella korkealle juuri hänen tutkimuksellisen rehellisyytensä vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, en tiedä, kuinka tutkimuksellisesti rehellinen on tutkija, joka väittää simputuksen tulleen Suomeen jääkäreiltä unohtaen mm. Haminan kadettikoulun käyneitten kokemukset. Samaa "tutkimuksellista rehellisyyttäkö" edustaa myös väite, että tsaarin armeijassa miehistön ja upseeriston välit olivat hyvin "veljelliset". Kumma kyllä, mm. Orlando Figes on toista mieltä. Tahikka uusimmassa päiväkirjassa ollut lause "raa'asta amerikkalaisesta sotilaskasvatuksesta". En ole kyllä kuullut, että jenkkikoulutettavia olisi kuollut kouluttajien käsittelyssä, toisin kuin veljellisellä Venäjällä...

      Poista
    2. Niinpä niin. Joillakin taas ihanteina Mikko Uola, Sampo Ahto & co...

      Poista

Kirjoita nimellä.