Muuttuuko ihminen -ainakaan kaikkialla samanlaiseksi?

Kulttuurit liikkeessä

Vanha kunnon World Values Survey esittää kiinnostavan arvojen maailmankartan. Siitä on olemassa myös dynaaminen versio, joka näyttää muutaman vuosikymmenen aikana tapahtuneet muutokset.

Muutokset näyttävät osittain jopa varsin huomattavilta, mutta tämä lienee enimmäkseen tekniikasta johtuva illuusio. Joka tapauksessa arvosuuntauksen –vai pitäisikö sanoa arvopohjan- perusteella syntyneet kulttuurialueet säilyttävät enimmäkseen jäsenensä.

Niinpä pohjoismaat ovat omassa ryhmässään, islamilainen Afrikka omassaan ja englanninkieliset maat ja latinalainen Amerikka omassaan. Entiset kommunistimaatkin ovat aikoinaan osoittaneet merkittävää arvojen samanlaisuutta. Baltia muodostaa nyt oman ryhmänsä ja on nyt kiinnostavasti arvoiltaan lähellä mm. Kiinaa (Ks. https://www.iffs.se/en/world-values-survey/ ).

Kuitenkin herättää huomiota, ettei liike eli siis arvomaailman muuttuminen ainakaan Walzelin ja Inglehartin asteikolla ole tapahtunut aina johdonmukaisesti ja samansuuntaisesti, vaikka heidän johtopäätöksiinsä kuuluu, että kehitys merkitsee edistystä, joka taas näkyy suuntautumisena kohti rationaalisuutta, itseilmaisuarvoja ja individualismia eli kartalla liikettä lounaasta koilliseen.

Suomikin laski välillä aika kyytiä kohti traditionalismia, mutta pysyy toki pohjoismaisen ryhmänsä laidalla.

Johtopäätösten tekeminen maailmanhistorian suunnasta on jopa tällaisen massiivisen tutkimuksen pohjalta aika uskallettua. Voidaanhan epäillä, että tutkijoiden ennakkokäsitykset kehityksen toivottavasta suunnasta ja joidenkin dimensioiden tärkeydestä ovat vaikuttaneet siihen, mitä asioita korostetaan edistyksellisinä. Ehkäpä pohjoismaat ja erityisesti Ruotsi ovat ihmiskunnan kehityksen huippu ja johtotähti ja ehkäpä eivät olekaan.

Ollakseni hauska voisin arvella, että ns. eloonjäämisarvojen tuleminen yhä toissijaisemmiksi arvoiltaan skandinaavisiksi muuttuvissa yhteiskunnissa todella merkitsee niiden eloonjäämiskyvyn vähenemistä. Mistäpä me sen tiedämme.

 Geert Hofsteden arvodimensiot voidaan asettaa WVS:n tulosten rinnalle (Ks. https://www.youtube.com/watch?v=IHdqPqWle04 ). En väitä pystyväni selittämään niiden välisen suhteen syitä, mutta Hofsteden yksinkertaisemmat ja siis selkeämmät dimensiot saattavat sittenkin olla luotettavampia.

Yksittäisten maiden sijoittuminen hänen kartoilleen on joskus hieman yllätyksellistä. Ruotsin tavaton feminiinisyys ei yllätä, ei myöskään Yhdysvaltojen individualismi tai Kiinan pitkäjänteisyys. Itävallan suuri tasa-arvoisuus auktoriteetteihin nähden ja Singaporen suuri avoimuus muutokselle samoin kuin Venäjän pidättyvyys (sisukkuus) lienevät vähemmän tunnettuja. (ks. myös https://geerthofstede.com/culture-geert-hofstede-gert-jan-hofstede/6d-model-of-national-culture/ ).

Hofsteden dimensioista kiinnostavia ovat muun muassa pidättyvyyden ja välittömän tyydytyksen välinen suhde. Amerikkalainen, lyhytpinnainen hedonismi näyttää kartalla yllättävän suurelta. Myös amerikkalaisen kulttuurin miehisyys saattaa yllättää ne, jotka ovat tottuneet huomaamaan vain sieltä tulevat feministiset äärimmäisyydet. Niillehän on vallitsevassa todellisuudessa oma pohjansa, joka on aivan toinen kuin esimerkiksi Ruotsissa tai Suomessa.

Kaiken kaikkiaan nämä arvojen maailmankartat kannattaa, kaikesta suurpiirteisyydestään huolimatta ottaa vakavasti eli noteerata myös silloin, kun ollaan tekemisessä vieraan kulttuurin kanssa. Se on yleensä todella erilaista kuin omamme.

Joskus tuntuu siltä, että tätä keskeistä perusasiaa ei meillä haluta lainkaan ymmärtää, vaan pidetään sokeasti omaa kulttuuriamme perusteiltaan samanlaisena kuin amerikkalaista ja halutaan ehdottomasti levittää sitä kaikkialle muuallekin.