sunnuntai 14. kesäkuuta 2020

Muuttuuko ihminen -ainakaan kaikkialla samanlaiseksi?



Kulttuurit liikkeessä

Vanha kunnon World Values Survey esittää kiinnostavan arvojen maailmankartan. Siitä on olemassa myös dynaaminen versio, joka näyttää muutaman vuosikymmenen aikana tapahtuneet muutokset.
Muutokset näyttävät osittain jopa varsin huomattavilta, mutta tämä lienee enimmäkseen tekniikasta johtuva illuusio. Joka tapauksessa arvosuuntauksen –vai pitäisikö sanoa arvopohjan- perusteella syntyneet kulttuurialueet säilyttävät enimmäkseen jäsenensä.
Niinpä pohjoismaat ovat omassa ryhmässään, islamilainen Afrikka omassaan ja englanninkieliset maat ja latinalainen Amerikka omassaan. Entiset kommunistimaatkin ovat aikoinaan osoittaneet merkittävää arvojen samanlaisuutta. Baltia muodostaa nyt oman ryhmänsä ja on nyt kiinnostavasti arvoiltaan lähellä mm. Kiinaa (Ks. https://www.iffs.se/en/world-values-survey/ ).
Kuitenkin herättää huomiota, ettei liike eli siis arvomaailman muuttuminen ainakaan Walzelin ja Inglehartin asteikolla ole tapahtunut aina johdonmukaisesti ja samansuuntaisesti, vaikka heidän johtopäätöksiinsä kuuluu, että kehitys merkitsee edistystä, joka taas näkyy suuntautumisena kohti rationaalisuutta, itseilmaisuarvoja ja individualismia eli kartalla liikettä lounaasta koilliseen.
Suomikin laski välillä aika kyytiä kohti traditionalismia, mutta pysyy toki pohjoismaisen ryhmänsä laidalla.
Johtopäätösten tekeminen maailmanhistorian suunnasta on jopa tällaisen massiivisen tutkimuksen pohjalta aika uskallettua. Voidaanhan epäillä, että tutkijoiden ennakkokäsitykset kehityksen toivottavasta suunnasta ja joidenkin dimensioiden tärkeydestä ovat vaikuttaneet siihen, mitä asioita korostetaan edistyksellisinä. Ehkäpä pohjoismaat ja erityisesti Ruotsi ovat ihmiskunnan kehityksen huippu ja johtotähti ja ehkäpä eivät olekaan.
Ollakseni hauska voisin arvella, että ns. eloonjäämisarvojen tuleminen yhä toissijaisemmiksi arvoiltaan skandinaavisiksi muuttuvissa yhteiskunnissa todella merkitsee niiden eloonjäämiskyvyn vähenemistä. Mistäpä me sen tiedämme.
 Geert Hofsteden arvodimensiot voidaan asettaa WVS:n tulosten rinnalle (Ks. https://www.youtube.com/watch?v=IHdqPqWle04 ). En väitä pystyväni selittämään niiden välisen suhteen syitä, mutta Hofsteden yksinkertaisemmat ja siis selkeämmät dimensiot saattavat sittenkin olla luotettavampia.
Yksittäisten maiden sijoittuminen hänen kartoilleen on joskus hieman yllätyksellistä. Ruotsin tavaton feminiinisyys ei yllätä, ei myöskään Yhdysvaltojen individualismi tai Kiinan pitkäjänteisyys. Itävallan suuri tasa-arvoisuus auktoriteetteihin nähden ja Singaporen suuri avoimuus muutokselle samoin kuin Venäjän pidättyvyys (sisukkuus) lienevät vähemmän tunnettuja. (ks. myös https://geerthofstede.com/culture-geert-hofstede-gert-jan-hofstede/6d-model-of-national-culture/ ).
Hofsteden dimensioista kiinnostavia ovat muun muassa pidättyvyyden ja välittömän tyydytyksen välinen suhde. Amerikkalainen, lyhytpinnainen hedonismi näyttää kartalla yllättävän suurelta. Myös amerikkalaisen kulttuurin miehisyys saattaa yllättää ne, jotka ovat tottuneet huomaamaan vain sieltä tulevat feministiset äärimmäisyydet. Niillehän on vallitsevassa todellisuudessa oma pohjansa, joka on aivan toinen kuin esimerkiksi Ruotsissa tai Suomessa.
Kaiken kaikkiaan nämä arvojen maailmankartat kannattaa, kaikesta suurpiirteisyydestään huolimatta ottaa vakavasti eli noteerata myös silloin, kun ollaan tekemisessä vieraan kulttuurin kanssa. Se on yleensä todella erilaista kuin omamme.
Joskus tuntuu siltä, että tätä keskeistä perusasiaa ei meillä haluta lainkaan ymmärtää, vaan pidetään sokeasti omaa kulttuuriamme perusteiltaan samanlaisena kuin amerikkalaista ja halutaan ehdottomasti levittää sitä kaikkialle muuallekin.

20 kommenttia:

  1. Sattumalta juuri eilen luettuani Oikkosen blogin yritin muistella, miten Hofstede selitti kulttuurista ohjelmointia. Jos Oikkonen on linjoilla, voisi kommentoida, perustuiko Hofsteden näkemys "durkheimläisyyteen" tai olisiko se ainakin voinut perustua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että kulttuurien keskinäinen vertailu on suuremmassa mitassa samanlainen ongelma kuin historiallisten aikojen vertailu yhden ja saman kulttuurin piirissä. Mittapuut, sikäli kuin sellaisia asetetaan, voivat olla vain kulttuurisin ehdoin asettuvia, ihan samalla tavalla kuin "ajan hengen" sisään pääsee vain yrittämällä eläytyä aikalaisdokumentteihin.

      Syvemmälle menevä -- siinä mielessä "durkheimilainen" -- ongelma on se, että kaikki "kulttuuriset" perinnöt välittyvät jossain epäpersoonallisella, kaiken minätietoisuuden alle jäävällä tasolla. Kuten emme saa mitään "suoraa" todistusta meissä vaikuttavista yhteisövoimista, vaan meidän on pääteltävä ne epäsuorasta yhteisöominaisuuksista ja yhteisöilmiöistä käsin, myös kulttuuriset tekijät elävät jossain syvällä käsitteellisen tietoisen ajattelun läpinäkymättömissä pohjavesissä.

      Huomautan, ettei tämä ole mitään "kollektivismin oppia" -- eikä mitään "opillista" ajattelua ylimalkaan -- eikä myöskään mitään magiaa.

      Ehkä jokin freudilainen kuvio auttaa ymmärtämään minkälaatuisista asioista on kyse. Raiskauksen uhrit tuntevat syyllisyyttä ja häpeää. On järjetöntä kysyä "miksi ihmeessä?", koska ilmiö ei ratkea tiedollisten käsitteittemme varassa. Syyllisyyden ja häpeän tunnot ovat vahvoja -- ne ovat tosiasia, joka on otettava lähtökohtaisena realiteettina. Niitä ei pidä kieltää sillä perusteella etteivät ne käy järkeen, vaan ne tarvitsevat selittyäkseen sellaisen hahmon- ja käsitteenmuodostuksen joka tekee ne ymmärrettäviksi.

      Ihan samalla tavalla durkheimilainen sosiologia ei hyväksy sitä mikä on yleisessä tietoisuudessamme tietyin käsittein kuvattua mutta ei kuitenkaan selity samoilla käsitteillä. Durkheim käytti tilastojen todistusvoimaa, mutta niiden jostain ilmiöstä antama kuva riippuu tietysti siitä millaisia lähtökohtaisia käsitteellisiä lokeroita on käytetty tilastoja laadittaessa. Noin ollen tarvitsemme siis herkkää "sosiaalista vaistoa" (Allardt) jolla vainuamme pinnanalaisesti vaikuttavat yhteisölliset tekijät.

      En panisi kovinkaan paljon painoa yhteiskuntien väliselle ominaispiirteiden vertailulle. Ilmiöille annetut nimet saattavat johtaa pahasti harhaan -- sama alitajuinen kuvio saattaa eri yhteuiskunnissa tai samassakin yhteisössä eri aikoina tulla näkyville ihan eri nimisenä. Usein jopa "opillisesti" vastakohtaisena.

      Poista
    2. Tuossa julkaisupainikkeessa on kohta jossa pitää ruksata ruutu "En ole robotti". Ajattelen että siinä pitäisi lukea: "En ole idiootti."

      Poista
  2. Kulttuuri on oman vertaisryhmänsä tunnistamista. Kulttuuri on jotain joka antaa elämälle merkityssisältöjä. Se on jotakin joka saa tuntemaan elämänsä kevyeltä, kuten yhden tutkinnon tohtori kahden tutkinnon tohtorin seurassa.

    VastaaPoista
  3. "Kaiken kaikkiaan nämä arvojen maailmankartat kannattaa, kaikesta suurpiirteisyydestään huolimatta ottaa vakavasti eli noteerata myös silloin, kun ollaan tekemisessä vieraan kulttuurin kanssa. Se on yleensä todella erilaista kuin omamme.

    Joskus tuntuu siltä, että tätä keskeistä perusasiaa ei meillä haluta lainkaan ymmärtää, vaan pidetään sokeasti omaa kulttuuriamme perusteiltaan samanlaisena kuin amerikkalaista ja halutaan ehdottomasti levittää sitä kaikkialle muuallekin."

    Tämä osui täysin nappiin! Suuri osa eri maiden, kulttuurien ja maiden sisäisten eri ryhmien välisistä konflikteista liittyy juuri tuon seikan ymmärtämättömyydestä. Erityisesti amerikalaisten ymmärtämisessä rasittaa tuo peilimaailmailmiö.

    VastaaPoista
  4. Paavalin lähetyskäsky mennä ja tehdä kansat kaltaisiksemme lienee tunnetuin yritys hävittää kansojen luontaiset erityispiirteet. Se sai erään ääripisteensä runoilevan psykiatrian muodossa kun maallisina sananhaltijoina esiintyvät vasemmistolaiset sovelsivat ns. pyhien tekstien määräyksiä vääräuskoisten oikomisesta sananmukaisesti käytäntöön. Henkisesti vaurioituneita lammasnaamoja näkee kaduilla hortoilemassa.

    VastaaPoista
  5. Tämän kevään suurimpia "oivalluksis" voisi olla se että heimojen nuivuus ja arkuus (impivaaralaisuus?) kohdata toisia heimoja voikin johtua tartuntotautien pelosta.

    VastaaPoista
  6. Paavalin työn jatkajia näkyy myös, he liikkuvat joukoittain ja heillä on tunnuksin merkittyjä taloja.
    Eivät sortuneet aivopesuun.

    VastaaPoista
  7. Meillähän on tämä nerokkaan upea pohjoismainen hyvinvointivaltio. Kun tuloverotus ja lukuisat uudet verotuskohteetkaan eivät ole tuoneet riittävästi rahaa tuohon Moolokin kitaan, on pantu käyntiin talouden kestokykyyn nähden ylimitoitettu velkaantuminen. Vasemmistoekonomistit jo lohduttelevatkin, että eihän velkoja tarvitse maksaa ja korothan ovat alhaalla. Mikäpä tässä.

    VastaaPoista
  8. Samanlainen lammasto vain Harkimo ei mahtunut kuvaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinähän seisoa jököttää eduskuntatyön korkenta aatelia. Olisipa muuten kiva nähdä historiantutkijoiden "Kim Jong-un" sukukuvia. Tuomiojall veri on vettä sakeampaa kolmannessa polvessa, samoin pohjoismaisuuden tulkintoja hallitse alla Meinanderin dynastialla.

      Poista
    2. Denzel Washington youtubessa:"it's not color, it's culture".

      Poista
    3. HS uutisoi 15.11.2019:
      eduskuntaryhmät sopivat yhteisesti rintamamieslisän korottamisesta 125 euroon. Kyseessä on suurin koskaan tehty korotus. Alkuperäisessä kuvassa Hjallis Harkimo oli hännänhuippuna mukana. Tänään uutisoidaan Marinin hallituksen peruneen Antti Rinteen lupaaman vappusatasen.

      Poista
    4. Tänään uutisoidaan hevosmiehissäkin löytyvän neljättä polvea!

      Poista
    5. Tänään uutisoidaan: Historioitsijat ilman rajoja hallituksessa suunnittelemme heinä-elokuussa aloitettavaa historian käyttöä koskevan webinaarien sarjaa. Aloittajaksi on lupautunut Timothy Garton Ash. Teemoja riittää: nationalismin nousu ja historiankirjoitus; historiallisten muistojen ja muistomerkkien käsittely, historioitsijat rauhanvälittäjinä.

      Poista
    6. On se hyvä idea, että otetaan kustakin maasta ammattimiehihä keskustelemaan siitä, mitä erilaiset virkahelppoheikit haluavat kansalle syöttää.

      Poista
  9. "pidetään sokeasti omaa kulttuuriamme perusteiltaan samanlaisena kuin amerikkalaista ja halutaan ehdottomasti levittää sitä kaikkialle muuallekin"

    Jotta suomalainen ja amerikkalainen kulttuuri olisivat samankaltaisia, Suomeen pitää tuoda vähintään viisi miljoonaa mustaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kyllä silloin saadaan afrikalainen kulttuuri.

      Poista
  10. ”liike eli siis arvomaailman muuttuminen”

    Путин объяснил погромы в США

    https://vz.ru/news/2020/6/14/1044887.html

    Putin on ensimmäistä kertaa kommentoinut USA:n mellakoita ja sanonut niillä olevan syvät juuret. Putin vihjaisi myös varovasti, että olisi ollut tyhmää olla käyttämättä USA:n sisäisiä heikkouksia ja aukkoja. Venäläisessä arvomaailmassa ei ole muuttunut juuri mikään, jos Putinin kulttuuria tutkitaan.

    VastaaPoista
  11. ”Venäläisessä arvomaailmassa ei ole muuttunut juuri mikään”

    Venäjän on aina sekaantunut muiden maiden sisäisiin asioihin lietsomalla sisäisiä ristiriitoja käyttääkseen niitä hyväkseen ja laajentamalla aluettaan. Venäläiset ovat hyviä keksimään tällaisia konsteja, joita nykykielellä sanotaan polit-teknologiaksi. Oman alueen laajentaminen ei piisannut, piti saada haltuun koko maailma.

    Viimeksi mainitulle projektille venäläinen runoilijanero Aleksandr Sergejevitsh Pushkin omisti tarinansa kalastajaukkelista ja kultaisesta kalasta, joka joutui verkkoon ja lupasi ukkelille kaikenlaista hyvää, jos tämä päästää hänet takaisin mereen. Ukkeli oli pragmaattinen: pikkukalasta ei ole paljon syötävää, mutta heidän puinen pesuvati oli haljennut, ja pyysikin vastineeksi uuden vaatteiden pesualtaan. Ukkelin akka kuultuaan tarinan suuttui silmittömästi, että miksi hän ei pyytänyt kultaiselta kalalta uutta taloa, koska heidän hökkeli oli rähjäinen. Akka käski ukkelia menemään oitis meren rannalle ja pyytämään kultaiselta kalalta lisää.

    Näin akan ruokahalu vain kasvoi ja vaati ukkelilta ja kultaiselta kalalta vaan yhä parempaa. Loppujen lopuksi akka halusikin, että hänestä tulee kaikkien merten haltijatar ja että kultainen kala olisi hänen palveluksessa.

    Venäläiset ovat hyviä keksimään kaikenlaisia konsteja. Vuosina 1843-1844 venäläiset aristokraatit Pariisissa kantoivat käsillään nerolupausta Marxia. Rikkaat aristokraatit järjestivät Karl Marxille luppoiset ajat ja yhteistyössä syntyikin vuonna 1848 Kommunistisen puolueen manifesti. Tämän turvin, eli proletaarisen maailmanvallankumouksen sekä proletaarisen solidaarisuuden turvin Venäjä pääsi hallitsemaan maailmaa jonkin aikaa. Kommunistinen maailmanjärjestelmä oli luotu, mutta sitä ei enää ole. Venäläisten ruokahalut ovat kuitenkin entisellään.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.